Wtf-elämyksien kokonaisvaltainen hienous
&feature=related
Pidän taidenäyttelyistä, koska kuljen siellä aina ihan puulla päähän lyötynä ja hämmentyneenä. Jos taiteilija saa kiskottua minusta lauseen "Mitä hittoa?", on reissu onnistunut. Mutta sävyn pitää olla positiivinen. Jos näen kokoelman kertäkäyttökliseitä kuudenteentuhanteenkertaan kierrätettyinä, sanon varmasti myös sen "Mitä hittoa?", mutta silloin on kyseessä närkästynyt ja epäsuopa ihmetys, se ei tiedä hyvää. Samanlaisen hittoilmauksen minusta saa pihalle esittelemällä Teuvo Hakkaraisen uusimpia julkilausumia. En harrasta yksittäisen ihmisen vihaamista, mutta verenpaine nousee aina kun Teuvo on äänessä, eikä siihen auta edes Leevi & the Leavings.
Yllä välkkyvä Aeroplanen Superstariin törmäsi kesän lämpimänä iltana joskus tuoreananaksen ja iltasuihkun välisenä aikana. Video sytytti, koska se on niin kertakaikkisen älytön ja säännöistä vapaa, että siitä ei voi olla pitämättä. Tätä on fantasia, älyttömien kuvien epäsäännöllistä jatkumoa, joka tuntuu kuitenkin kokonaisuudelta. Bueno.
Lady Gagan Born this way -videolla näin ensi kertaa Zombie Boy:n, jota luulin vain maalatuksi miesmalliksi. Thierry Muglerin kampanjakuvien yhteydessä tulin kuitenkin tietoiseksi siitä, että kyseinen herra on tatuoinut kutakuinkin koko ruumiinsa. Ensimmäinen reaktioni oli se kuuluisa "Mitä hittoa?". Alkujärkytyksen jälkeen en voinut kuitenkaan olla pitämättä tästä, Zombie Boy vaikuttaa juuri nyt kiehtovammalta kuin kaikki JFK-salaliittoteoriat yhteensä. Visuaalisen koodiston täydellisesti rikkova kokovartalotatuointia voisi pitää naamionakin, mutta näkisin sen enemmän itseilmaisun äärimmäisenä muotona. Herraa tuntematta voin vain olettaa hänen tunteneensa itsensä biohazardiksi ihmiszombieksi, onko tätä tatuointimattoa tehokkaampaa tapaa viestiä sitä ympäristölleen. Tämä pitää taatusti kaikkein tyrkyimmät ärsyttävät otukset ja vinkumummot etäällä.
Loppujen lopuksi visuaaliset wtf-elämykset ovat samaa sarjaa kuin pääsiäismunat. Hämmennyksen jälkeen sitä joko iloitsee saamastaan yllätyksestä tai tuhahtaa pettyneenä ja menee olohuoneen sohvalle mököttämään.
Ei mitään niin järkyttävää, ettei siitä saisi puhetta aikaan (eli kissantappovideon karanteenista vapautumista odotellessa...)
Loppuun lempihämmenysvideoitani musiikkivideoiden ulottuvuudesta:
&feature=relmfu
Kent- Ingenting Tätä videota ei ymmärrä kymmenenkään katsomiskerran jälkeen. Ei oo Ingenting, tämä on allt.
Beirut - Elephant Gun Elehvanttinenäbileet pystyyn anyone?
Veronica Maggio - Jag Kommer Men vad fann?
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=Itt0rALeHE8#!
St. Vincent - Cruel Minulla ei ole tähän sanottavaa, sen verran menee ihanasti yli hilserajan ja normaalin käsityskyvyn.
Kommentit
Jännittävää. Muistan kun itse ensi kertaa näin Zombie Boyn kuvan en hämmästynyt enkä säikähtänyt, totesin vain tyynesti mielessäni että ai tällainenkin kaveri on olemassa, jopas hänellä on erikoinen intohimo ("Tuohon on tainnut upota hieman dollareita." "Miltäköhän hän näyttää ilman tatuointeja."). En oikein osaa määritellä tätä, mutta olen huomannut että koen tosi harvoin oudot ja hätkähdyttävät "wtf" -tilanteet niin intensiivisesti kuin muut ympärilläni. Kuittaan ne tilanteet stoalaisella tyyneydellä tai ohitan ne olankohautuksella, ja unohdan että muihin kyseinen tilanne tai tapahtuma saattaa vaikuttaa aivan eri volyymilla.
Linkittämäsi videot olivat mielestäni todella kauniita, jäin oikein fiilistellen kuuntelemaan niitä uudelleen, mutta hämmennystä ne eivät niinkään minussa herättäneet. Ehkä tekninen toteutus joissakin hämmentää (Miten ne on tuon tehneet?), mutta itse videon sisältö ei.
Liekö tämä turtuneisuutta "maailman ihmeellisyyteen" tai ehkä mieleni on kokenut jonkinlaisen hämmentävien asioiden inflaation, mutta itse hämmennyn usein enemmän muiden ihmisten reaktioista minua liikuttamattomiin asioihin, kuin itse niistä asioista.
Tässä yksi kaunis "hämmennysvideo" lisää :)
http://youtube.com/M2WDbAFvt6A
Linkki ei tietenkään toiminut, uudelleen:
"Miltäköhän hän näyttää ilman tatuointeja": Löysin yksi päivä tällaisen videon:
Zombie Boy on minusta todella mielenkiintoinen tyyppi, hän vaikuttaa jotenkin käsittämättömän varmalta siitä omasta jutustaan ja tällaisen yliajattelevan nysvän näkökulmasta tuollainen muiden mielipiteistä välitättämättömyys on aika hienoa (:
Jaaha, evotin näköjään upotuksen...
Klavvyminx: Elän hämmennyksestä, mitä hämmentyneempi olen, sitä parempi.
Parhaat ruoat, taideteokset, kirjat, miehet ja vaatteet ovat hämmentäviä. Mutta ehkä se johtuu siitä, että graafikon poikasen pitää olla ongelma- ja hämmennysherkkä, jotta kykenee ratkomaan visuaalisia pulmapähkinöitä. Kyllä ne ihmisetkin kyllä osaa hämmentää. En esimerkiksi ymmärtänyt miksi suurin osa minunkin kavereistani liittyi facebookissa "Ei Tainaa minun takapihalleni"-viharyhmään. Ihan niinkuin Suomessa ei tosiaankaan saisi sanoa
Kiva toi kissa, muovinainen ja piano saunahenkisessä tilassa video.
minna: Zombie Boyn itsevarmuus on ihailtavaa, olisinpa itsekin jostain "mun jutusta" yhtä tosissasi. Sitä tuntee itsensä laimeaksi, kun on asiaihastumisissaan epävarma.
Hihi, hauskaa, itsellänikin on tutkinto graafisesta suunnittelusta. (Nykyään kylläkin opiskelen yliopistossa, eli kai minusta on tullut vähän kalkkis) En tiedä, ehkä käsitän sanan hämmennys hieman erilailla, mutta minulle se on sellaista "jäätymistä" tilanteeseen, jossa ei tiedä miten reagoisi. Kummastelen tosi usein tosi randomeilta tuntuvia asioita ja välillä tulee sellaisia Routalempi-hetkiä että oksat pois. :D
www.youtube.com/watch?v=VzC01offmqw
Keskustele