Ladataan...
HaLo

Toivepostausviikon toisessa osassa on tänään käsittelyssä aihe, joka herätti ehkä eniten kysymyksiä muutaman viikon takaisessa kyselyssä. Aloitin marraskuussa säännölliset CrossFit-treenit, joista olen kirjoitellutkin teille tänne aika ahkerasti. Aiheena treeni & ruokavalio on mielenkiintoinen, sillä olen huomannut ainakin omalla kohdallani ruokavalion tarvinneen hivenen rukkausta säännöllisen liikuntaharrastuksen aloittamisen jälkeen.

Muistuttaisin tähän alkuun, että tässä postauksessa mainitsemani ruokailutottumukseni sopivat minulle, mutta ne eivät ehkä sovi sinulle :) En kannata tiukkapipoisuutta, itsehän saatan tempaista kylässä herkkuja, jos niitä on tarjolla ja jos minun tekee niitä aidosti mieli. Maitotuotteista käytän vain kermaa kahvissa, voita sekä satunnaisesti juustoja. Maitotuotteet tekevät itselleni liiallisesti käytettynä turhan tukkoisen olon sekä hyvin pöhöttyneen olemuksen. Gluteenipitoisia viljoja en käytä kotioloissa käytännössä yhtään, mutta erityistilanteissa saatan nauttia leivoksen kahviloissa/ystävien luona :) Useimmiten saan ongelmia gluteenista vain silloin, jos syön sitä monena päivänä peräkkäin. Jos olen ollut vaikka kolme viikkoa ilman ja syön yhden leivoksen, se ei tuo minulle muita oireita kuin verensokerin heittelyn.

Olen aikojen saatossa huomannut, että keholleni sopiva syömisrytmi on kolme ateriaa päivässä. En ole turhien välipalojen kannattaja muutoin kuin kasvisten ja hedelmien suhteen (smoothiet). Aamuni alkaa monesti runsaalla lounaalla, joka pitää sisällään juureksia/kasviksia ja jonkin verran lihaa/kalaa, koska se pitää nälkää niin hyvin. Mitä tarkemmin pidän kiinni tästä aamupalarutiinistani, sitä tasaisempana verensokerini ja sitä myöten myös mieleni sekä työvireeni pysyy. Lounaan jälkeen nautiskelen hitaasti myös päiväni ainoan vahvan luomukahvikupposeni joko mustana tai kermalla. 

Treenipäivinä syön hivenen enemmän kuin tavallisesti, jolloin lounas ja päivällinen ovat normaalit ja illallinen sitten runsaampi sekä hiilihydraattipitoisempi. Treenien jälkeen mulla on yleensä paitsi oikea nälkä, myös voisin syödä kaapit tyhjiksi-nälkä, joka selkeästikin viestii hetkellisestä hiilarivarastojen tyhjyydestä ja treenin aikana syntyneestä kehon mineraalivajeesta. Treenipäivinä pidän erityishuolen siitä, että olen syönyt viimeisimmän aterian 2-3 tuntia ennen koitosta, koska muuten mulla on tosi huono olla. 

Pääasiallisesti pyrin syömään aterioillani joko proteiinia+rasvoja+kasviksia/marjoja tai hiilihydraatteja+rasvoja+kasviksia — ainakin oma ruoansulatukseni toimii tällaisella systeemillä paremmin kuin sillä, että sekoittaisin jatkuvasti proteiini- ja hiilaripitoisia ruoka-aineita samalle aterialle. Ainoan poikkeuksen muodostaa treenien jälkeinen ateria, joka usein sisältää hiilihydraatteja proteiinin kanssa :)

En laske paljonko syön proteiinia päivässä, pidän ohjenuorana oman nyrkkiin mahtuvaa määrää/ateria kuten Kaisa Jaakkolan Hormonidieetti-kirjassa opastetaan. Ehkä 30 % kaikista aterioistamme on kasvisaterioita. Tein viime talvena Food Detective-yliherkkyystestin ja jätin sen jälkeen myös kananmunat miltei kokonaan pois ruokavaliostani. Munakas olisi ihanan helppo ateria, harmi etten kestä sitä ilman ikäviä vatsavaivoja sekä pahoinvointia.

Mitään ruokapäiväkirjaa en teille pitänyt, mutta koostin teille listausta siitä, mitä aterioillani yleensä näkyy. Olen vetänyt viivoja suoriksi, mutta yleensä esimerkiksi salaatit sisältävät marinoituja punasipuleja ja muuta esivalmisteluja vaativia juttuja. Suosin arjessa tosi yksinkertaisia, mutta värikkäitä ruoka-annoksia :) On ihanaa käyttää aikaa ruoanlaittoon ja valmistaa kaunista ruokaa.

Aamuisin lounaani saattaa olla:

• Jauheliha + höyrytetty ruusukaali ja parsakaali + 1/2 avocado

• Riisitön kaalilaatikko ja itsetehty puolukkasyltty

• Lohi + höyrytetty parsakaali + itse keitetyt punajuuret (nam!)

• Keittoa, jossa paljon kasviksia ja jonkin verran kalaa/lihaa

• Edellisillan paistia + paistettuja porkkanalohkoja, kesäkurpitsaa ja sipulia

• Marjasmoothie, jossa Sun Warrior proteiinia, kookosöljyä ym.

• Runsas salaatti ja kalaa/lihaa + runsaasti kylmäpuristettua oliiviöljyä, siemeniä

Välipalalla/aterioiden yhteydessä:

Mansikka-chiakiisseli tai tyrnikiisseli

Vihersmoothie, puolukkasmoothie, mansikkasmoothie

Hapatettu kookosjogurtti

Kerrosjogurtti

Treenien aikana juomapullosta löytyy usein:

• FSF-instanteja kuten cordycepsiä (<3) ja reishiä

• Seltic sea saltia ja vähän hunajaa

• Glutamiinia

Illallisella/treenien jälkeen ruokalautaselta löytyy:

• Liha/kala + mausteiset bataattilohkot uunissa + parsakaalia + kylmäpuristettua oliiviöljyä

• Kalaa + basmatiriisiä + höyrytettyjä vihanneksia + voita

• Kesäkurpitsapastaa ja tomaattijauhelihakastiketta

Herkutteluiltoina lautaseltani voi löytää:

• Mantelijauhosta tai Sun Warrior-proteiinijauheesta valmistettua pannaria, itse survottua marjahilloa (marjoja+chiaa+hunajaa) ja kookoskermavaahtoa (toinen, astetta herkumpi ohjeeni täällä)

• Raakasuklaata tai raakakakkua 

• Gluteenittomia keksejä

• Itsetehtyä kookosmarjarahkaa

Pahelistani pitää sisällään (1-2 krt/kk):

• Satunnaiset pastan- ja leivänhimo... Löysin kyllä vasta gluteenittoman pastan, mutta huomasin että sekin olisi syytä pitää satunnaisten herkkuhetkien juttuna kikherne+maissi-yhdistelmänsä vuoksi. 

• Fazerin joulusuklaa (teen itse parempaa raakaversiota tästä, mutta arvatkaa olenko ehtinyt tekemään itselleni suklaata tämän remonttisyksyn aikana? No en!)

• Kartanon sourcream-sipsejä

• Daim (sentään gluteenitonta)

Näissä asioissa minulla olisi petrattavaa:

• Veden juonti

• Kylmäpuristettujen öljyjen käyttö 

Yksi kysymyksenne koski sitä miten pysyn motivoituneena terveellisen ruokavalion noudattamisessa. Mielestäni yksi tärkeä asia on sen ymmärtäminen, että jokainen ruokailukerta on lahja, jota on syytä arvostaa. Saan kylmiä väreitä, jos joku alkaa luetella minulle minkä verran kaloreita jossain ruoassa on, sellainen ei kiinnosta minua ollenkaan, sillä se ei lisää ruokailutilanteen arvoa. Tiedostan ja tiedän monien raaka-aineiden ravintoarvoista, mutta tämä seikka ei määrittele ainoana asioana lautaseni sisältöä, oma olo on paljon parempana indikaattorina.

Toisaalta satunnaisiin entisen elämän ruokakokeiluihin sortumisten jälkeen muistaa taas miksi verensokerit kattoon heilauttavat perusruoat eivät ole meikätytön heiniä. Vaikeinta terveellisen ruokavalion noudattamisessa on ainakin omalla kohdallani kiire yhdistettynä siihen, että olen välillä aika nirso. Tai siis, jos minulla on pinttymä jostain ruoasta päässäni, minä haluan juuri sitä, en mitään muuta ;)

Normaalissa arjessani käytän myös jonkin verran lisäravinteita, joihin kuuluu D-vitamiini (100 mikrogrammaa/pv), kalaöljyt, Regulat-entsyymijuoma, Biolatten maitohappobakteerit ja magnesium. Suolahappoja mun pitäisi taas tilata, kun ne olivat päässeet loppumaan. Joku kysyi, että miten voi saada kaikki tarvittavat ravintoaineet karsitulla ruokavaliolla, esimerkiksi paleolla. Mielestäni ruoan imeytyminen on kaiken A ja O, silloin tällaisella niin sanotusti "karsitullakin" ruokavaliolla voi varmistaa, että saa kaikki tarvitsemansa hivenaineet. Terveys on loppujen lopuksi hyvin kokonaisvaltainen asia, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jo pelkkä säännöllinen liikunta vaikuttaa siihen miten hyvin elimistösi imeyttää ravintoaineita, pelkällä ruokavaliolla harvemmin saa koko palettia kasaan, vaikka sillä iso rooli onkin.

Kysykää toki, jos jokin asia jäi vielä askarruttamaan mieltänne :)

Share

Ladataan...
HaLo

Tänään starttaan toivepostausviikon, johon kyselin teiltä toiveitanne muutama viikko sitten. Kiitos teille todella mainioista ja kiinnostavista juttuaiheista, yritin valita niistä seitsemän keskenään mahdollisimman erilaista postausideaa kullekin päivälle. Osa postauksista käsittelee vähän pinnallisempia asioita, mutta mahtuupa mukaan tällainenkin päivä, jona raapaistaan vähän pintaa syvemmälle. 

Moni teistä kysyi toivepostausjutussa siitä millainen olen nyt, millainen olin lapsena ja niin edelleen. Ajattelin, että jos itse kirjoittaisin tuollaisen postauksen niin näkökulma olisi väkisinkin turhan subjektiivinen. Siksi päätin lainata Blond Rivets-blogissa nähtyä Ystävät ja perhe kertovat-postausideaa, joka käsittää viisi minua koskevaa kysymystä, johon vastauksen antajina ovat läheiseni.

Esitin kysymykset henkilöille, joista osa tuntee minut syntymästäni lähtien, osa vasta teinivuosistani eteenpäin, mutta jotka silti tuntevat ja tietävät aidosti kuka olen. Siksi tänään ääneen pääsevät mieheni, vanhempani, sisarukseni ja kaksi läheisintä ystävääni. Näihin asioihin läheiseni vastasivat:

1. Millainen olen suuttuessani?
2. Mitä arvostat eniten minussa?
3. Mikä luonteenpiirteeni on kaikista ärsyttävin?
4. Mitä moni ei tiedä minusta?
5. Mitä haluaisit sanoa minulle?

Sanoin läheisilleni, että toivon mahdollisimman rehellisiä vastauksia enkä aio niitä sensuroida mitenkään — niinpä saatte koko totuuden 100 % suorana ;) Vastauksista näkee mielestäni selkeästi myös lapsuudenperheeni suorapuheisuuden, kulkee meillä vähän verenperintönä :) Annetaan nyt kuitenkin sana rakkaimmilleni:

Mieheni Tuomaksen sanoin:

1. Minulle: Periksiantamattoman omaan nilkkaan hommat kaatava, huojahtaen tästä tiukkaakin tiukan mielipiteen tilasta kuitenkin joskus toiseen ehdottomuuteen, joka paljastuu onneksi usein aidoksi suruksi, turvattomuudeksi, väsymiseksi tms.

Muille: Hyvin vahva mielipiteessäsi. Monesti. Haluaisit tunteen voimakkuuden kohtaavan asian todellisen laidan kanssa. Vaikken pidä tylsästä elämästä, olen iloinen ettei niin kuitenkaan ole kovinkaan usien. 

Kaikenkaikkiaan: Syviä huokauksia ja ärsytystä aiheuttava, mutta pohjimmiltaan söpö ja suruisaa myötätuntoa herättävä. Onneksi näissäkin tilanteissa tiedostus on läsnä viimeistään pahimman puuskan jälkeen. Siitä johtuen tähän kysymykseen on monenkinlaisia sekä muutoksen alla jatkuvasti olevia toimintatapoja mietittäväksi. Eikä tuon esimmäisen lauseen tilanne ole siis ainoa sapluuna, vaan vika löytyy monesti minusta… tai useimmitenhan suuttumisen takana ei ole syyllistä siinä mielessä kuin sitä jostain syystä tupataan hakemaan.

2. (Tässä kysymyksessä oli onneksi tuo sana, ”eniten” helpottamassa vastaamista.) Sitä mikä on meidät yhteen vetänyt. Me voidaan puhua kaikesta mille sanoja keksii… ja vähän niistäkin joille tekee tiukkaa. Näin on voitu siis aina. Elämä ei ole kuitenkaan ollut missään nimessä tylsää kotona keskustelua teetä juodessa.  Päinvastoin: olet siis myös rohkea… vaikka rohkeuttahan se nimenomaan on puhuakin kaikesta.

3. (Tähänkin on mukavampi vastata kun ei tarvitse monesta puhua. …eikun siis eihän niiitä tietenkään ole montaa ;))

Sinulla on lyhyt pinna. Sellainen kuitenkin on. Tämä ei ole räjähdysherkkyyttä, vaan turhautumista ja vahvaa kärsimättömyyttä. Tässä olemme musta ja valkoinen. Olemme malliesimerkkejä aiheesta ainakin useimmissa asioissa. Joitain väkerryksiä ja millintarkkoja hommia olisi mukava tehdä kahdestaan. Useammin kärsimättömyytesi ilmenee kuitenkin siten, että ”turhaan” odottamiseen varattava aika ei saisi ylittää useita sekunteja, oli tilanne mikä hyvänsä. Nautinnollisia hetkiä ovat viimeaikoina olleet esimerkiksi se, kun auton ovi on sinun puolelta jäässä niin, että se aukeaa vain ulkopuolelta. Vai onkohan auton kiertäminen hitaanpuoleisesti sittenkin väärin…? ;) Ehkä se on hyväntahtoista kettumaisuutta. Itseppähän teit kettutyynyjäkin.

Täytyy kyllä sanoa, että tämän saman ominaisuutesi ansiosta asiat tapahtuu nopeasti ja pystyt toimimaan asioiden käynnistäjänä, jos toimitaan jonkinlaisella porukalla.

4. Salainen paheesi on pasta. Vaikka on ehkä kyseenalasta kuinka pahe se on.

5. Olet onnistuja joka on on ollut ja pystyy olemaan nimensä veroinen. Ja sen mitä joka päivä toivon muistavani sanoa; että rakastan sinua.

Nuoruuden ystäväni Kristan sanoin:

1. Oot ainakin hiljaa ensiksi. Kihiset sisäänpäin. Ja jos tilanne ei muutu pian, sanot (tai ainakin yrität) sanoa rauhallisesti, mut viileän ystävällisesti suorat sanat. Mut riippuu tilanteesta ja asiasta. Joskus oot tulta ja tappuraa ihan rehellisesti heti ja suoraan. Oot niin vihainen, ettet osaa välttämättä valita sanoja. Ja sittenkös vasta ärsyttääkin. Mutta monesti (jos tilanne ei mikään hirmu ärsyttävä) viha kääntyy nauruksi, mutta naurun jälkeen sanot, että olit aikaisemmin oikeasti vihainen. 

2. Arvostan eniten rehellisyyttä. Sitä että vaikka sanotki asiat suoraan niin sanot ne toteavasti, et tuomitsevasti. Ja toinen on tietynlainen nöyryys asioita kohtaan, eli et oo heti puolustuskannalla kun sanotaan jotakin sinun heikkoudesta. Luottamus on myös asia mitä arvostan. Eikä ikinä oo tarvinnut pelätä, että tuomitset kaiken sen mitä tyhmää on tullut tehtyä.

3. Hmm... Äkkipikaisuus :D Mut toisaalta ehkä se on vähän tasoittunu ;)

4. Asia jota moni ei tiedä sinusta: se on se millaisen taistelun oot käyny teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa löytääksesi itsesi. Se vaati useamman vuoden, hyviä ja huonoja ihmissuhteita, kyyneleitä, ulkoisen muutoksen, mutta se kannatti <3 

5. Rohkealle ihmiselle mikään ei ole mahdotonta :)

Ystäväni Riinan sanoin:

1. Tulisen räiskyvä. 

2. Olet toiset huomioon ottava, sisukas ja toimeen tarttuva. 

3. Tietynlainen huolettomuus =  taiteilijaluonne

4. Villalapasen puraiseminen saa ihon kananlihalle ;D Ei vaan, emmä keksi tähän mitään sellaista mitä haluaisit julkaista blogissakin.

5. Olet ihana, rakas ystävä. Ainoa jolle uskaltaa avata sydäntään 100 % luottamuksella. Toivottavasti voin olla sellainen olkapää sinulle kuin sinä olet ollut minulle <3

Äitini Eija-Liisan sanoin:

1. Suloisen temperamenttinen ja joskus vähän liian tulinen. Tulisuutesi on hälventynyt iän myötä.

2. Aitoutta ihmisenä, vieraanvaraisuuttasi, uskallustasi uusiin asioihin, että omaat terveen itsetunnon johon voit luottaa tekemisissäsi. Huumorintajusi on hyvä.

3. Ehkä kiistatilanteessa olet joustamaton.

4. Että olet aika vaatimaton ihminen ja että arvostat elämässä pieniä asioita hyvin paljon. Arvostat laatua, et tavaran määrää. Kaikista huvittavinta mitä muut  ihmiset eivät tiedä, on se miltä näytit pienempänä tosi harmistuneena, sen on nähnyt vain äiti ja isä sekä sisarukset, kun olit pieni tyttö.

5. Viimeiset kolme kuukautta yhteisessä kotikolossa asuminen on tuonut mukavia muistoja, nuo kuukaudet ovat minusta kasvattaneet sinua jollain tapaa. Olen iloinnut seurastasi, koska huomaan sinun ottavan huomioon lähipiirisi :) <3 :) ja vielä kerran :) Olen varma, että sinä osaat selviytyä elämässä ihan mistä tahansa, sen olet osoittanut jo kohtaamiesi vastoinkäymisten ohella. Kaikkein tärkeintä minulle on, että huolehdit ja rakastat Tuomasta, itseäsi sekä kanssaihmisiä. Näin toimimalla olet onnellinen.

Isäni Kallen sanoin:

1. Kukaan ei ole suuttuessaan mukava... Et sinäkään. Hyvä ulosanti ainakin. Leppymisaika vaihtelee asiasta riippuen.

2. Olet rohkea ja suorakin. Henkinen kasvusi on ollut hyvin näkyvää.

3. Ehkä liian äkäinen loukkaantuminen... Nokkiinotto.

4. Sitä että olet hyvin pystyvä monissa asioissa. Kädentaito näkyy ja luovuus.

5. Käytä hyväksesi niitä vahvuuksia mitä sinulla on ja kehitä niitä :) Sillä niitä on paljon enemmän kuin heikkouksia.

Lauantain huopikaskuvauksissa ei ollut varsinaisesti lämmin... Hrr.

Isosiskoni Sofian sanoin:

1. Kysymyksen luettuani minua alkoi naurattamaan, vaikka eihän tuommonen "suuttumustilanne" juuri koskaan oikeasti naurata. Jälkeenpäin voi toki. Tulta ja tappuraa tai sulkeutunutta boikotointia. Tilanteet ovat vaihtelevia ja sen mukaan reaktiot. Kyllä met ihmiset sen tiiämmä ;)

2. Sitä että olet aikaansaava, määrätietoinen, kälmin kekseliäs ja ihana herkkis kuitenki. 

3. Äkkipikaisuus. Toisaalta se valjastuu hyvänä reippaaseen toiminnallisuuteen.

4. Olet puklannut minun suuhun. Näinhän pääsi käymään, ku olit ihan vauva. Mitä nostelin sinua ilmaan heti sinun syötyäsi ;)  Pidit pienenä puihin kiipeilystä ja urheudestasi kertoo se, että sinulta poistettiin kuusi maitohammasta kerralla. Istuit kannon päällä jo 2-vuotiaana poimimassa puolukoita. Pidit päästäistä vaaleanpunaisissa lappuhaalareissa ja vapautimme sen sinun lahkeesta. 

5. Olet rakas oma sisko, josta olen sydämestäni kiitollinen. Sinusta en luopuis ikinä!! Eikä se onnistuiskaan, sillä toisiamme kannamme aina sisimmissämme. Sisarukset ovat rikkaus, tukiverkko, jota kaikki eivät saa. Joka kantaa jokaista aina vuorollaan.

Isoveljeni J-P:n sanoin:

1. Silmissäsi leimahtaa ensimmäiseksi ja saat joskus vedettyä "Justiinamaisen" ilmeen naamallesi. Tosin lepyt nopeasti. =)

2. Usko / rohkeus toteuttaa omia visioita.

3. Toisinaan ilmenevä toisten tekemisten ruotiminen.

4. Toista nimeäsi, Emilia.

5. Autenttisuutesi on tuonut sinut tähän asti ja se lennättää sinut uusiin seikkailuihin jatkossakin.

Pikkuveljeni Nikon sanoin:

1. Tulinen ja sanavalmis.

2. Yrittämistä ja uskoa itseesi.

3. Äkkipikaisuus.

4. Sitä kun nuorempana nöyryytit minua pukemalla minut nuken vaatteisiin. Ja joskus taisit kädenväännönkin voittaa, mutta vain yhden kerran :)

5. Olet minulle aina rakas sisko, vaikka mitä tapahtuisi. Jatka yrittämistä, usko itseesi niin kuin olet nyt tehnytkin. Tsemppiä! 

• • • • •

Tällainen kysely oli tosi mielenkiintoinen juttu toteutettavaksi ja päätinkin koostaa samanlaisen takaisin ainakin Tuomakselle henkilökohtaisesti. Tavallaanhan sitä koko ajan tiedostaa millainen on, ja tietää suurin piirtein mitkä piirteet itsessä ovat vahvuuksia ja mitkä heikkouksia. Siksi olikin tosi jännittävää nähdä miten eri tavoilla vuosia rinnallani kulkeneet ihmiset muistavat/tuntevat minut. Mitään yllätyksiä ei sinänsä tullut, sillä tiedän olevani tulinen luonne niin hyvässä kuin pahassakin ;) Tunnen itseni todella etuoikeutetuksi, kun minulla on ympärilläni tiivis verkko tärkeitä ihmisiä.

Jutun kuvitus on peräisin viikonlopulta, jolloin kuvasimme Arctips for Yellow mood-blogiyhteistyön hedelmiä täällä Rovaniemellä hyytävässä pakkasessa. Voitte käydä kurkkaamassa juttua täällä, kuvausmiljöö oli juuri sellainen mitä hainkin, noista popoista nyt puhumattakaan!

Yellow mood  | Instagram | Facebook | Blogilista | Bloglovin

Mitä mieltä olette tästä toivepostauksesta? Vastasiko tämä kysymyksiin, joita teillä on vuosien saatossa minusta herännyt?

Share

Ladataan...
HaLo

Täällä pohjoisessa on vietetty viikonloppua kirpeiden paukkupakkasten keskellä, tänäänkin miinuslukemat kävivät yli kolmenkympin. Pakkanen ei ole puraissut vielä kovin pahasti, koska sain tällä viikolla ajatuksen mandariinisorbetin valmistamisesta. Kaikki lähti siitä, kun olimme kuljettaneet aukinaista mandariinipussia evakkokodista raksalle evääksi. Raksalta lähdettäessä huomasin, että muutama mandariini oli tipahtanut autoon ja jäätynyt kovaksi palloksi. Mitäs tähän muuta toteamaan kuin että kyllä se tällainenkin arki osaa olla yllättävän inspiroivaa!

Mandariinisorbetti kahdelle

5 (kuorittua) jäädytettyä mandariinia

2 rkl kookospalmunektaria 

0,5 tl Ceylonin kanelia

1 tl kardemummansiemeniä

Pakasta kuoritut mandariinit puolikkaina, kunnes ne ovat ihan kovia. Lado pakastetut mandariininpuolikkaat blenderiin ja lisää mausteet sekä makeutus. Tarvitset blenderin lisäksi myös tampperin avuksi. Aja sorbettia niin kauan sileäksi, että se on hileisen sijaan hieman tahmaista. Laita sorbetti kulhoon ja pyörittele palloja kuumalla jäätelöpallokauhalla.

Huomenna alkaakin toivepostausviikko, onpas aika vierähtänyt.

Kaunista sunnuntai-iltaa kaikille, 

Hannamari

Share

Ladataan...
HaLo

Yhteistyössä CrossFit Santasport.

Kolmen viikon päästä päivät alkavat jo pidentyä, kaamos tuntuu soljuneen eteenpäin yllättävänkin nopeatempoisesti ja huomaamatta. CrossFitin aloitus on epäilemättä vaikuttanut asiaan, sillä energiaa on riittänyt uskomattoman hyvin myös tässä remonttihulabaloossa. Mahtavinta on ollut kuitenkin huomata se, miten hyvää liikunta voikaan mielelle tehdä, kun kroppa alkaa olla vihdoin balanssissa.  It´s all about hormones, monessakin mielessä.

Odotin koko syksyn kuin kuuta nousevaa, että CrossFit-sali aukeaisi Santasportille ja heti kun sähköpostiini kilahti tiedote, laitoin hippulat vinkumaan. Lähtökohtani oli se, että halusin arkeeni sellaista liikuntaa, joka on hauskaa sekä haastavaa. Olen saanut niin yliannostuksen kuntosaliharjoittelua aiempina vuosina ja uskoin saavani CrossFitistä paljon kokonaisvaltaisempaa treeniä. Ensimmäistä kertaa vuosiin minusta tuntuu, että pystyn siihen mitä haluan. 

Vuosikausia rakastin liikuntaa ja treenejä kertyikin viikoittain 10-15 tunnin edestä. Sain treeneistä hurjasti energiaa, kunnes hormonipuolella kosahti. Olen ollut oikea virtapatteri ennen kilpirauhasen vajaatoiminnan pahentumista/puhkeamista ja tässä välissä on mennyt monta vuotta hukkaan, koska en tiennyt miksi ihmeessä en enää yhtäkkiä jaksakaan liikkua ja miksi en palaudu, vaikka palapeli oli muutoin kunnossa. Tottakai hain syytä itsestäni ja ajattelin olevani laiska/saamaton, vaikka siitä ei todellakaan ollut kysymys.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan parantuminen on melkeinpä parasta mitä minulle on näin aikuisiällä tapahtunut. Puhun tästä toistuvaksi siksi, että toivon jokaisen ongelman kanssa kamppailevan hakeutuvan testeihin ja osaavan lääkärin hoitoon. Ei ole mitään parempaa kuin saada elämänsä ja oma itsensä takaisin! 

CrossFit on laji, jossa et ehdi miettiä miltä näytät. Sen sijaan joudut harjaannuttamaan keskittymiskykyäsi ja miettimään miten liikkeet tehdään. Vaikka treeni on hyvin fyysistä, mielellä on tärkeä osuus. Vaikka monessa paikassa on hehkutettu sitä kuinka kokonaisvaltainen laji CrossFit on, ei sitä pystynyt täysin ymmärtämään ennen kuin itse kokeili. 

Lajina tämä sopii oikeasti kenelle tahansa, sillä hyvin monissa liikkeissä pystytään skaalaamaan taso juuri itselle sopivaksi ja kannustavaa on se, että tuloksia saa nopeasti. CF-saleissa ei ole peilejä, mikä alkuun ehkä hivenen hämmästytti, koska olisin halunnut tsekkailla miltä tekniikkani näyttää. Huomasin hyvin pian kuitenkin sen mistä on kyse: tekniikan opettelua varten OnRamp-tunneilla on mukana 2-3 ohjaajaa, jotka kiertävät katsomassa sekä opastamassa meitä untuvikkoja. Saat suoraa palautetta sekä neuvoja ja joudut vaivaamaan harjoittelun aikana myös aivojasi.

Minulle on edelleen jäänyt elävästi mieleeni ensimmäiset tunnit, joilla harjoittelimme etu- ja takakyykkyä. Alas kyykätessä koko yläkroppani taipui eteenpäin ja mulle sanottiin, että selkä suoraan. En saanut selkää suoraan, muistan kuinka jaloista tuntui loppuvan voima ja lavat olivat kireät kuin viulunkieli. Ai että söi naista sanoa, että en pääse vielä suoremmaksi!

Koutseillamme on kuitenkin takataskuissaan mielettömästi erilaisia jippoja, joilla opettaa meille mistä on kysymys. Eräissä kyykkytreeneissä koutsimme Timo toi aivan nenäni eteen tangon ja pyysi kyykkäämään uudestaan. En päässyt edelleenkään kovin alas, joten mulle haettiin vielä wallball siihen pyllyn alle. Edelleen siinä nenäni edessä oli tanko, joka pakotti pitämään yläkerran mahdollisimman suorassa samalla kun allani oli pallo, jolle sain istahtaa ja hakea uuden vauhdin, mikäli se uhkasi loppua kesken. 

Kyykkääminen noilla kerroilla ei ollut lähelläkään helppoa tai edes hauskaa, mutta arvatkaapas mitä? Eilisessä lopputestissä meikätyttö veti selkä suorana kyykkyjä alemmas kuin koskaan! En tajunnut itsekään mitä tapahtui ennen kuin sitä tultiin siihen taivastelemaan, yhtäkkiä vain pääsin todella alas ja sieltä vielä ylöskin. Tekniikassa riittää aivan varmasti parannettavaa vieläkin, mutta tämä oli itselleni suuri virstanpylväs.

Tuossa hetkessä mulle kulminoitui CrossFitin syvin olemus: ahkeralla treenillä ja loistavien koutsien tukemana sinä, minä ja ihan kuka tahansa voi pystyä uusiin asioihin sekä ylittää itsensä satakertaisesti. Treenien jälkeen peilistä saattaa katsella (vielä) se höllyvä minä, mutta olo on voimakas ja aina on suurin piirtein valmiina valloittamaan koko maailman. Saatan hymyillä tuntien alussa kuin pöljä, kiristää kasvoni tuskaan MetConien aikaan, mutta aina — ihan aina — lähden treeneistä samalla tavalla kuin sinne tulin: hymyillen. 

Eilen oli tosiaan OnRamp-kurssin viimeinen tunti ja vedimme läpi saman lopputestin kuin ensimmäiselläkin tunnilla. Tämä testi piti sisällään seuraavat:

300 m soutu

Kolme kierrosta:

15 x squat

12 x ring row

9 push up

Ja loppuun 300 m soutu

Neljä viikkoa sitten aikani oli 8.14 minuuttia ja tuon rykäyksen jälkeen tuntui, että oksennan, kuolen ja mitä näitä nyt on. Lisäksi olin aivan tajuttoman kipeä seuraavan viikon. Olen varma, että tuolla viikolla sekä minun että Tuomaksen käytetyin sana oli aijaijai.. :D 

Tällä kertaa meidän piti tehdä liikkeet täysin samoilla skaalauksilla kuin ensimmäiselläkin kerralla, jotta tulos olisi mahdollisimman vertailukelpoinen. Kaikista parhaiten mulla meni mielestäni nuo kyykkyosuudet, vaikka siinä yhdentoista kohdalla alkoikin aina hapottamaan hyvin lahjakkaasti. Aiemmassa testissä mun kyykkyjä tuskin pystyi hyvällä tahdollakaan kutsumaan puhtaiksi kyykyiksi... Viime kertaan verrattuna myös push upit tuntuivat paljon helpommilta ja ring rowtkin olivat ihan okei, niissä kyllä meinasi selkä välillä vähän notkahtaa. 

Testin uusi aikani oli 7.08, eli paransin tulostani 1.06 minuuttia! En ollut asettanut itselleni mitään suoranaista tavoitetta, mutta kylläpäs tuntui hyvältä alittaa edellinen aika yli minuutilla. Eräs ryhmässämme oleva nainen paransi omaa aikaansa yli neljä minuuttia, aika huikeaa, eikö? Itselläni oli kyllä patterit aika lopussa tuon vedon jälkeen, mutta erona viimekertaiseen oli se, että a) mulla ei oksettanut ja b) lihakset eivät tulleet tällä kertaa käytännössä ollenkaan kipeäksi.

Tuomas oli kurssin toisen viikon poissa treeneistä sairastelun vuoksi ja on ollut hivenen puolikuntoinen siitä lähtien. Palautuminen ei ole ollut aivan parasta, joten hän ylitti tällä kertaa aiemman aikansa (6.12) muutamalla sekunnilla. Tosi urhoollisesti kaveri kyllä suoriutui testistä, tällä vaimolla  riittää edelleen kovasti kirittävää! :)

CrossFitin vaikutukset ovat olleet omalla kohdallani todella huimat ottaen huomioon sen tosiseikan, että säännöllistä treeniä on takana vasta neljä viikkoa. Treenejä kertyi tässä ajassa yhteensä 12 kappaletta eikä kaikissa edes käyty läpi MetConia, vaan osassa keskityttiin vain harjoittelemaan tekniikkaa. Mitä kuukauden OnRamp-spurtti on sitten konkreettisesti saanut aikaan? 

• Opin kyykkäämään suoralla selällä alas (tai ainakin paljon suoremmalla kuin ensimmäisissä treeneissä)

• Lapani ovat enemmän auki ja ryhti hurjan paljon parempi

• Yläkropan voimatasot ovat nousseet (seuraava tavoitteeni on saada miestenpunnerrus)

• Senttejä on kadonnut kiitettävästi: molemmista reisistä -4 cm, lantiolta - 2 cm, pohkeista -1 cm, vyötäröltä - 2cm

• Hauikseni ovat heränneet henkiin (ks. ensimmäinen kuva) :D

• Mieli ja olotila on positiivisempi, onnellisempi ja energisempi kuin aiemmin

• Uni on syvää ja levollista

• Olen ylittänyt itseni henkisesti ja fyysisesti monta kertaa, luotan itseeni ja kehooni enemmän

Saatte jatkossa ihan kunnon kameralla otettuja treenikuvia, kunhan tämä meidän kiireellinen aikataulumme hellittää ja saadaan remontti sekä muutto hoidettua pois alta. Tällä hetkellä suurin piirtein juostaan töistä treeneihin ja sieltä raksalle. Varasimme eilen seuraavan kahden viikon treenit siten, että päästään kolmesti viikossa CrossFittailemaan ohjatusti.

Koutsiemme sanoin: ensi viikolla ne treenit vasta alkavatkin. Sitä odotellessa.

Share

Ladataan...
HaLo

Olin yhtenä henkilönä valitsemassa Trendi-lehteen kolme omasta mielestäni parasta kosmetiikkauutuutta tältä vuodelta. Koska lehteen ei tosiaan mahtunut kuin kolme valintaa, päätin kertoa teille tässä postauksessa mitkä muut kosmetiikkauutuudet ansaitsevat mielestäni kunniamaininnan. Vuosi 2013 on ollut luonnonkosmetiikkasaralla äärettömän monipuolinen sekä rikas vuosi, sillä se on tuonut mukanaan sylillisen upeita, tehokkaita, esteettisiä ja koukuttavia kosmetiikkaihanuuksia.

Patyka Biokaliftin korjaava päivävoide

Patykan korjaava päivävoide lukeutuu kalleimpiin kokeilemiini luonnonkosmetiikkatuotteisiin, jonka haluan nostaa jalustalle sen ylellisen laadun vuoksi. Voide on mieletön paketti arvokkaita öljyjä, vadelmauutetta, ihoa kirkastavaa C-vitamiinia ja suloisen pehmeää tuoksua. Patykan korjaava päivävoide on erittäin riittoisa ja tämä seikka tekee hinnasta omasta mielestäni paljon siedettävämmän. Voide on nopeasti imeytyvä, erittäin hoitava sekä ihoa kirkastava. Arkiluksusta, johon kannattaa investoida!

Alorée kirkastava naamio

Tutustuin kesällä Aloréen klorofylliin pohjautuviin tuotteisiin ensimmäistä kertaa ja kaikista eniten käyttöä on saanut tämä glitterinvihreä ja herkullisen tuoksuinen kirkastava naamio, jonka koostumus on paksun geelimäinen. Levittyvyys on aivan omaa luokkaansa ja naamio toimii loistavasti niin saunan lämmössä kuin jokailtaisen meikinpesunkin jälkeen. Erityismaininnan naamio saa hellävaraisesta ihon kosteuttamisestaan.

Absolution La Solution + ENERGIE-öljyseerumi

Absolution lukeutuu tämän vuoden kirkkaimpiin tulokkaisiin ja voinkin sanoa, että tämä upeasti toteutettu tuoteperhe on Patykan ohella toinen päivittäin käyttämiäni tuotesarjoja. Jos minun pitäisi ostaa miehelleni lahjaksi kosmetiikkaa, investoisin ehdottomasti näihin Absolutionin unisex-tuotteisiin. Meitä miellyttää öljyseerumin ravitsevuus, selkeä ihon kirkastaminen sekä suloisen mausteinen tuoksu. Absolutionin öljyseerumi yhdistettynä sarjan La Créme Riche-voiteeseen toimii talven kuivattaman iho luotettavimpana pelastajana. Pakkausdesign on niin graafista, taiteellista ja selkeää, että näitä purnukoita pitää esillä enemmän kuin mielellään. Absolution ansaitsee kunniamaininnan siitä, että jokainen voi räätälöidä tuotteistaan omalle iholleen sopivan kokonaisuuden. 

Patyka Biokaliftin korjaava yöseerumi

Mietin kauan valitsenko Trendin juttuun tämän Patykan öljyseerumin vai saman sarjan piparminttuputsarin. Päädyin onnekseni jälkimmäiseen, koska Lilyn ihana ja taitava kauneustoimittaja Saara valitsi omaan listaansa tämän Patykan seerumin. Seerumi sisältää 18 erilaista eteeristä öljyä, jotka pitävät huolen siitä, että huomaat eron selkeästi öljyä käytettyäsi. Koukuttavan Patykan öljyseerumista tekee sen ylellisyys, tehokkuus ja sanalla sanoen ihanuus! Kyseessä on luksustuote, joka jokaisen väsyneen naisen (ja miehen) pitäisi ostaa itselleen lahjaksi, jotta arki tuntuisi jälleen asteen kauniimmalta ja erityisemmältä.

Terre d´Oc Fluide Teinte Éclat BB-voide

Valitsin Trendin kolmen lempituotteeni kärkeen Iroisien BB-voiteen, mutta Terre d´Ocin BB-voide kiilaa kyllä loistavaksi kakkoseksi. BB-voide peittää loistavasti ihon pienet virheet ja tummat silmänaluset, kosteuttaa talven kuivattamaa ihoa ja antaa hyvin luonnollisen lopputuloksen. Sävy 951 sulautuu skandinaavisen vaalealle iholle täydellisesti ja jotain tuotteet suosiosta kertonee sekin, että tuote onkin myyty loppuun jo monet kerrat tämän vuoden aikana eri verkkokaupoista. Erityismaininnan Terren BB-voide saa hinta-laatusuhteestaan sekä riittoisuudestaan. Suosittelen lämpimästi, mikäli Iroisie tuntuu omaan meikkipussiin liian tyyriiltä vaihtoehdolta.

Loppuun haluan antaa erityismaininnan Kure Bazaarin 85 % luonnollisille kynsilakoille, joiden värikavalkaadi vain laajentuu laajentumistaan. Kure Bazaar surffaa trendien aallonharjalla ja tietää mitä sävyjä ajassa elävät naiset haluavat kynsilleen sipaista. Löytyy pastellia, kirkkaita värejä, maanläheisyyttä, vintagea — meiltä luonnonkosmetiikan ystäviltä ei puutu enää mitään!

Mitkä luonnonkosmetiikkatuotteet/sarjat ovat sinun suosikkilistallasi ja miksi?

Share

Ladataan...
HaLo

Tuntuu että olen saanut elää elämäni kesyintä kaamosta, sillä energiaa tuntuu vain riittävän. Silti mukaan mahtuu näitä päiviä, jolloin sänky tuntuisi ainoalta oikealta paikalta viettää päivä, sillä huomaan remonttiväsymyksen kertyneen jokaikiseen soluuni, ajatukseeni sekä tekemiseeni. Sanoin viime viikolla miehelleni kuinka olen kyllästynyt siihen, että joka ikinen vapaahetki on tehtävä remonttijuttuja. Sain osakseni myötäelävän sanan: ymmärrän. Taidamme molemmat kaivata kipeästi vain yhdessä vietettyjä iltoja ihan kotosalla ilman mitään tekemistä. 

Viime perjantaina olin kaamean väsymyksen kourissa, koska valmistelin blogini päättymisestä kertovaa blogipostausta ja samaan syssyyn oli JLY for Yellow mood-tekstiilimalliston lanseeraus. Noiden postausten kirjoittaminen aiheutti mielessäni sellaisen tunnemyrskyn, joka vaihteli jännityksestä pelkoon sekä suruun ja lopulta sinne helpotukseen sekä iloon. Päätin siis viettää viikonlopun raksavapaata ihan jo pienen pääni takia. 

Raksalta tullessa mies kiikutti minulle paperisen lahjapussukan. Tiesin tuoksun perusteella pussukan sisällön olevan peräisin suloisesta kahvi- ja teekaupasta, Mandragorasta. Päättelin mieheni haluavan tunteideni hieman viilentyvän, kun paketista löytyi kahta erilaista minttusuklaata sekä tätä kuvissa esiintyvää tätä Taste-makupalkinnolla palkittua Teapig-teetä ;) Myönnän, tällaista elämänrytmiä ei ole tehty minun hermoilleni. Itse asiassa en edes tiedä onko mulla enää hermoja, koska olen viime aikoina poltellut mielikattilani pohjaan tuon tuostakin...

Rauhallinen teehetki pelasti tuona perjantaina aika paljon (tunteiden viilentymistäkin oli havaittavissa). Lahjatee osoittautui juuri täydelliseksi makuhermoilleni, sillä se sisältää kahta lempiraaka-ainettani: minttua ja lakritsinjuurta. Yksinkertainen, mutta nerokas yhdistelmä! Lakritsinjuuri tekee teestä ihanan makeaa, kutsuisin tätä melkein lohtuteeksi. Loppukaneettina sanottakoon, että suosittelen kokeilemaan tätä ihanaa teetä, vaikket teeihmisiä olisikaan — uskon nimittäin, että tämän maistamisen jälkeen olet.

Share

Ladataan...
HaLo

Tänään on aika kertoa teille yhden kauniin ja tapahtumarikkaan matkan päätökseen saattamisesta. Uskon elämässäni luopumisen voimaan ja elämän yksinkertaistamiseen, sillä se tekee ainakin minun arjestani sekä mielestän todella levollisen, läsnäolevan ja onnellisen. Luopumisen lisäksi uskon hyppyihin, jotka suunnataan kohti tuntematonta. Nuo hypyt pitävät elämän mielenkiintoisena, koska niissä saa palkinnon vasta sitten kun on uskaltanut hypätä.

Ystävät, nyt on minun hyppyni aika.

Olen blogannut hyvinvoinnista kuukautta vaille neljä vuotta. Olen jättänyt bloggaamisen vuoksi päivätyöni ja rakastanut sitä mitä teen, oikeastaan pitänyt tuota rakkautta edellytyksenä tekemiselleni. Joka päivä tuntuu uskomattomalta, että olen saanut työskennellä omalla tavallani tällaisen itse luomani työn parissa, sikäli koen itseni onnentytöksi.

Viime kuukausina olen kuitenkin enenevissä määrin tuntenut itseni perhosen toukaksi, jonka pitäisi kuoriutua ja lähteä lentoon, mutta joka on ennemminkin jumiutunut koteloonsa pelätessään ulkomaailman suuruutta. Lokakuussa puhkaisin koteloni ja tein sen, minkä olin halunnut tehdä jo aikoja sitten.

Soitin puhelun Jutalle ja sen jälkeen kaikki oli selvää. Kykenin jälleen hengittämään sekä nauramaan (ja joo, vähän itkemään). Puhelu toi mukanaan tämän päätöksen:

Jatkan bloggaamista tammikuusta 2014 lähtien vain Joliessa toimivan Yellow mood-lifestyleblogissani. Teille uskollisille lukijoilleni tämä tarkoittaa sitä, että integroin Halon pääaihealueet (hyvinvointi, ruoka ja luonnonkosmetiikka) Yellow moodiin, eli vaikka tämä Halo-blogini lopettaa täällä Lilyssä, jatkuvat Halon hyvinvointijutut hivenen pienemmässä mittakaavassa Yellow moodissa.

Perustin Yellow moodin aika impulsiivisella otteella sen jälkeen, kun olimme ostaneet talomme reilu vuosi sitten. Olen ikionnellinen, että Jolien tytöt näkivät blogini potentiaalin jo tuolloin, vaikka se oli vasta ajatuksissani. Tähän mennessä olen tuottanut tähän inspiraatiorakkauteeni sisältöä silloin, kun minulla on ollut aikaa — ja kuten ehkä arvaattekin, viime kuukausina sitä aikaa ei ole oikein ollut. Siksi päätin luopua Halo-blogistani, jossa olen kirjoitellut teille hyvinvointiin liittyviä juttuja keskimäärin viisi kertaa viikossa. 

Tietyssä vaiheessa minusta alkoi tuntua takkuiselta keksiä jutunjuuria tänne, vaikka samaan aikaan olisin voinut kirjoittaa Yellow moodin täyteen ja silloin ymmärsin, että on aika antaa mahdollisuus alitajunnassani pyörineelle luopumisajatukselle. Tunnen tietysti haikeutta luopuessani Halo-blogistani, sillä se vertauskuvaa itselleni niin monia asioita elämässäni aina ihanasta parisuhteestani kaikkeen siihen mitä saan olla ihmisenä juuri nyt. Surun sijasta olen vilpittömän onnellinen ja huojentunut.

Sisällöntuotto tänne on ollut kutkuttavaa, miellyttävää sekä innokasta kaikki nämä vuodet ja olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä elämääni on tämän blogin välityksellä tullut. Mehukkaimman osan koko touhuun olette kuitenkin tuoneet te ja teidän kommunikointinne tontillani sekä meililaatikoissani. Tunnen, että minulla on ollut hyvä syy tehdä sitä mitä teen. Nyt minun on kuitenkin aika antaa itselleni sitä kaipaamaani ilmaa, inspiraatiota sekä intoa, jotta voisin itse voida vielä paremmin :) 

Tahdon kiittää täydestä sydämestäni tätä kaunista Lily-kotia, jossa minun on ollut hyvä olla, kasvaa ja löytää oma tieni bloggaajana. Kiitos Kati, Jenni, Jenna ja Anna — teidän valovoimanne on tarttuvaa sekä innostavaa. Lilyssä on ollut niin helppoa työskennellä, enkä tiedä miten kylliksi kiittäisin kaikesta siitä tuesta, neuvoista ja palautteesta, jota olen saanut teiltä. Olen arvostanut kaikista eniten sitä vapauden ilmapiiriä, joka täällä vallitsee. Te, jos jotkut olette kohdelleet bloggaajianne kuin kukkia kämmenellä, joustavasti ja hellävaraisesti. Kiitos :)

Blogini alkuaikoina minusta ei tuntunut luontevalta kirjoittaa itsestäni kovin paljoa ja keskityin enemmänkin asiajuttuihin. Olen tyytyväinen, etten perustanut lifestyle-blogia silloin vuonna 2009, koska vasta nyt alan tuntea itseäni sen verran, että tämänkaltaisen blogin pitäminen tuntuu luontevalta. Nuoruuden epävarmuus on karissut matkalle ja tiedän mitä teen.

Uskon, että teistäkin löytyy niitä, jotka eivät vielä ole perehtyneet sen kummemmin Yellow moodin sielunelämään, joten lienee tarpeellista avata hivenen sitä, mistä on kyse. Yellow mood edustaa itselleni valkoista taulupohjaa, johon voin räiskiä ihan mitä vain. Paikka, jossa voin antaa ideoideni ja luovuuteni kukkia. Paikka, jossa voin olla täydemmin sitä mitä olen, sillä lokeroituminen ei tunnu miellyttävältä.

Yellow mood sisältää aika paljon asiaa remontista, meidän kodista, DIY-jutuista, koiriemme elämästä (<3), arjen kahvihetkistä ja hyvinvoinnista. Aivan varmasti tulette jatkossakin törmäämään myös gluteenittomiin ja maidottomiin herkkuresepteihin ja tämän lisäksi myös vaatejuttuihin! Mikäli Halo on blogina tuntunut syleilevältä ja antoisalta, uskon, että tulette viihtymään uudessa blogikodissani. Voitte ajatella, että Yellow mood on ikäänkuin 100 x Halo, sellainen vähän laajempi kurkistus siihen kokonaisuuteen, jota elämäkseni kutsun :) 

Päätökseni avasi inspiraatiohanani voimalla, jota en tiennyt olevan olemassa ja jonka ansiosta tunnen itseni eheämmäksi kuin aikoihin. Sisäinen boheemini iloitsee ja toivon, että myös te voitte iloita tästä muutoksesta kanssani. Yellow mood perustuu aidoille asioille niin kodinmateriaalien kuin muunkin suhteen, joten halusin juhlistaa tätä uutta taivalta yhteistyöllä, joka vastaa omia arvojani, näyttää minulta ja ennen kaikkea olisi jotain sellaista, josta tekin voisitte saada jotain konkreettista niin halutessanne. 

Olette itse asiassa koko postauksen katselleet tänään päivänvalonsa nähnyttä Jenni-Liisa Yliniva for Yellow mood-tekstiilimallistoa, joka perustuu kierrätysmateriaaleille, selkeälle graafiselle linjalle sekä kaamosta taittaville väripilkuille. Tämä tekstiilimallisto on käsityötä alusta loppuun saakka, sillä suunnittelemme, painamme ja ompelutamme tuotteet itse. Tarinan tuotteiden takaa voitte lukea Yellow moodista, jonne tuotteet tulivat myyntiin tänään.

Tekstiilimalliston ensimmäiseksi mannekiiniksi valitsin ketun, koska se on erittäin tärkeä eläin rakkaalleni. Kennokuosi juhlistaa kaikessa ajattomuudessaan Jolieen siirtymistäni, sitä kuinka kaikilla päätöksillä on monta kaunista puolta. Kyseessä on minun ja Jenni-Liisan yhteinen tekstiilimallisto, joka tulee saamaan jatkoa heti ensi vuonna. 

Nyt on kevyt olo, kun olen saanut kakaistua ulos nämä kaksi tärkeää salaisuutta, joista minun on pitänyt olla melkein kaksi kuukautta ihan hissukseen. Ei kuitenkaan huolta, olen suunnitellut blogisiirtymän mahdollisimman mukavaksi, joten vietämme vielä yhden yhteisen kuukauden täällä Lilyssä. Juhlitaan yhdessä Halo-blogin taivalta, joka on ollut antoisa. 

Suosittelen laittamaan Yellow mood-blogini seurantaan täällä, jotta pysytte kärryillä uusista kuvioistani:

Yellow mood  | Instagram | Facebook | Blogilista | Bloglovin

Loppukaneettina toimikoon Pharrell Williamsin sulosoinnut, kaveri kun vaikuttaa olevan ihan yhtä happy kuin meikätyttö. Nyt on hyvä olla, kertakaikkiaan.

Share

Ladataan...
HaLo

Minulla on sunnuntaina teille isoja uutisia, tulette yllättymään! Sain eilen käsiini JLY for Yellow mood-mysteerituotteet ensimmäistä kertaa käsiini ihan valmiina tuotteina. Tunteita on hankala kuvailla, päällimmäisenä kuitenkin tyytyväisyys sekä liikutus. Olen löytänyt itsestäni jälleen yhden sellaisen puolen, joka oli ollut syystä tai toisesta vuosia piilossa — toivon, että suunnitteluni tulos miellyttää myös teitä. 

Yellow mood blogiani voit seurata täällä:

Yellow mood  | Instagram | Facebook | Blogilista | Bloglovin

Share

Ladataan...
HaLo

Treenit etenevät sellaista vauhtia nenäni edestä, etten pysy täällä virtuaalimaailmassa niin tiiviisti mukana kuin haluaisin! Sen voin kuitenkin kertoa heti kättelyssä, että OnRamp-kurssi on vienyt minut jo muutamia kertoja epämukavuusalueelle. En olisi koskaan arvannut harrastavani lajia, joka voisi saada minut tuntemaan samaan aikaan intoa, sisuuntumista, epätoivoa ja pelkoa.

Olen luonteeltani melkoinen sisupussi ja teen kyllä yleensä innoissani sen mitä treeneissä pyydetään, mutta parina viime treenikertana ovat hikikarpalot nousseet otsalleni jostain ihan muusta syystä kuin kovasta treenistä (no, siitäkin sitten MetConeissa). Mitä on tapahtunut?

Sitä myöten kun treenit etenevät, tulee eteen liikkeitä, joita en ole koskaan tehnyt ja joita pelkään, koska tuntuu etten hallitse kehoani. Tässä lajissa joutuu toden teolla opettelemaan yhteistyötä myös oman mielensä kanssa ja kohtaamaan sitä kautta omia pelkojansa. Tajuaa, ettei ehkä luotakaan itseensä niin paljon kuin oli ajatellut. Muuttuu treenien jälkeen itsekriittiseksi, koska oma alisuoriutuneisuus ärsyttää. Otetaanpas muutama esimerkki kahdesta edellisestä treenistä.

Case 1. Boksihypyt. Ensitunnelmat tekniikkaosuutta läpikäydessä ovat positiiviset, mahtavaa hypätä! Sitten se matalin boksi on konkreettisesti siinä nenäni alla ja tekisi vain mieli juosta karkuun. Miten tuohon voi päästä? Saija lataa mulle kiekoista matalamman boksin, joissa pääsen kokeilemaan tuntumaa hyppimiseen. Kiekkoja lisätään hyppy hypyltä lisää, kunnes onnistun hyppäämään (muistaakseni) boksia 10 cm matalammalle kiekkokasalle. Olen tyytyväinen, vaikka en vielä uskaltanutkaan hypätä oikealle boksille.

Case 2. Käsilläseisonta. Yritän ihan oikeasti olla avoimin mielin, kun liikettä käydään eilisen tunnin tekniikkaosiossa läpi. Meidän perheessä Tuomas on aina hoidellut käsilläseisonnat, puissa kiipeilyt (jep) ja akrobatiapomppimiset. Itsehän olisin halunnut huutaa suoraan koutseille, että laittakaa mulle tanko ja niin paljon painoa niihin kuin haluatte, teen vaikka hamaan loppuun mavea, kyykkyä ja thrusteria, kunhan mun ei tarvi kokeilla tuota käsilläseisontaa!

Pelkään jotain, en itsekään tiedä mitä. Ehkä sitä, että rojahdan alas ja niskani murtuvat? Tuntuu, etten hallitse kehoani ollenkaan, olen spagettia.

Siinä vaiheessa, kun olisin siirtänyt käsilläseisontayritykseni hamaan tulevaisuuteen, kuvioihin astuivat koutsimme Maria ja Timo. CrossFitissä ei tunneta käsitettä "annoin periksi", joten minun on pakko edes kokeilla. Ei sitä ääneen sanota, mutta ymmärrän että mun on yritettävä. Koutsit ehdottavat, että haen hyvän asennon päälle ja käsille, josta he avittavat minut käsilläseisontaan jaloistani. Tunnen itseni invalidiksi, mutta suostun — ja tadaa, seisoin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni käsilläni! :D

Tämän jälkeen kokeilin vielä skaalausta boksin kanssa ja mietin, että jos ei tässä lajissa ala papu tarttumaan yläkroppaankin, niin jo on ihme.

Äskeiset esimerkit ovat ääriesimerkkejä siitä mitä en osaa (vielä). Mutta arvatkaa miksi tämä ei masenna minua täysin? CrossFit on rakennettu niin, että tunneilla käydään useampia liikkeitä läpi — ja tasan varmasti jokaiselta tunnilta löytyy jokin liike, jonka hanskaa varmasti. Vaikka tajuat, että kehittymisen polku on loputon ja se saattaa välillä ärsyyttääkin, saat myös onnistumisen tunteita. Se on ainakin itselleni tärkeää! 

Maanantaisten treenien suurimman onnistumisen koin heti alkutunnilla, kun kokeilimme Abmat sit up-liikettä. Minun oli pakko hakea teille tuo demonstrointivideo, koska en osannut selittää liikettä tarpeeksi yksinkertaisesti. On jännittävää huomata miten erilaiset vahvuudet meillä on Tuomaksen kanssa. Siinä missä Tuomas koki treeneissä käsilläseisontapunnerrukset (!) helpoiksi, ne eivät meinanneet sujua itseltäni. Ja siinä missä vatsaliikkeet Abmatin kanssa tuntuivat itsestäni todella helpoilta ja mukavilta, olivat ne Tuomakselle haastavampia. 

Päivän MetConissa meidät jaettiin 3-4 hengen ryhmiin ja meidän piti tehdä yhteensä 90 thrusteria ja 90 pull upia. Tällä kertaa mulle laitettiin tarpeeksi järeät kumpparit ja sain tehtyä pull uppeja paremmin kuin viimeksi. Tuomas sanoi, ettei ole ikinä ennen nähnyt minua koko 6-vuotisen suhteemme aikana niin päättäväisenä tekemässä jotain kuin eilen viimeisiä pull uppeja vetäessäni :D Olit ihan isäs näköinen. Hei kiitti rakas!

Uskomattoman koukuttava laji ja kyllä sen yhden suuren suolahipun tähän hommaan tuo se, että laji innostaa meitä molempia. Menihän siihen se kuusi vuotta löytää yhteinen harrastus, josta molemmat nauttii.

Lopuksi haluan sanoa, että meidän koutsit on aivan parhaita. Kiitos, ettette anna minun antaa periksi.

Yhteistyössä CrossFit Santasport.

Share

Ladataan...
HaLo

Treenien jälkeinen ilta kuluu empiiristen tutkimusteni valossa aina uusia asioita keksien. Treenien jälkeen on niin hyvä fiilis, ettei sitä halua tuhlata mihinkään turhaan. Tällä kertaa inspiraation lähteenä toimi mieheni. Olin kirjoittamassa tänne erästä toista juttua (treeneistä, yllättäen), kun hän kulki selkäni takaa nähden yläbannerin Picnic-mainoksen, jossa komeili mehevä porkkanakakku.

Hei, teeppä vasiten samanlainen kakku kuin tuossa Lilyn Picnic-mainoksessa, mutta raakana! 

Siltä istumalta muistin viileen maustekakkuni ja päätin tuunata tuon erittäin onnistuneen ja yksinkertaisen reseptini uuteen uskoon. Tunnen olevani elementissäni nimenomaan tällaisten yksinkertaisten arkioivallusten äärellä, joten on ilo jakaa resepti teidänkin kanssanne koska olette yksinkertaisempia reseptejä toivoneet.

Idea porkkanakakkuun syntyi niin nopeasti, etten tällä kertaa liotellut pähkinöitä, vaan heitin kaikki ainekset blenderiin ja annoin palaa — tämähän on treenien jälkeen aivan loistava juttu, koska räpylöitä voi tärisyttää kaikki raskaampi toiminta ;) Tämän reseptin toteuttamiseen tarvitset ehdottomasti tampperin, jotta saat lopputuloksesta sileän.

Carrot Dream Cream Cake

- gluteeniton, maidoton, 18 cm irtopohjavuoka -

3 dl luomupekaanipähkinöitä (täydellisiä keksimäisen makunsa ansiosta)

2 dl luomurusinoita/taateleita

2 isohkoa luomuporkkanaa

22 kokonaista luomukardemummaa

1,5 tl Ceylon-kanelia

0,5 tl Celtic Sea Saltia

Leikkaa porkkanat noin viiteen osaan ja laita ne aivan ensimmäisenä blenderiin. Lisää päälle pähkinät, rusinat ja mausteet. Tarvitset tampperia aivan ensipyörähdyksistä lähtien, joten ota se valmiiksi esille. Tamppaa taikinaa niin kauan blenderissä, että taikina on sileää ja tarkista vielä makeus. Levitä valmis taikina 18 cm irtopohjavuoalle ja laita pakastimeen puoleksi tunniksi jähmettymään.

Kuorrute

200 ml paksua (jääkaappikylmää) kookoskermaa

2-3 rkl erytritolia (tai kookospalmusokeria, jos ruskea väri ei haittaa)

2-3 rkl tuorepuristettua sitruunamehua

Vatkaa erytritoli ja kerma paksuksi vaahdoksi. Lisää valmiin vaahdon sekaan sitruunamehu ja sekoita vielä kerran. Levitä kuorrute kakun päälle ja lisää vielä haluamasi määrä kuivattuja karpaloita.

Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun se on saanut tekeytyä ja mausteet ovat päässeet valloilleen. Tänään on harvinaisen hyvä tiistai, sillä en muista tehneeni aikoihin mitään näin hyvää.

Share

Ladataan...
HaLo

Herätessäni jo kuinka monena aamuna hervottomaan kiitollisuuteen elämästä, halusin kirjoittaa ajatuksiani aiheesta myös tänne. Haluan tämän postauksen toimivan myös kannustuksena ja mielialankohottajana kaikille teille, jotka käytte läpi kilpirauhasen vajaatoiminnan huonointa vaihetta — olin siinä tunnelissa vuosi sitten ja tiedän sen toivottomuuden ja synkkyyden, jossa olette. 

Joka kerta kun iloitsen omasta parantuneesta voinnistani, tunnen kuitenkin piston sydämessäni. Mietin teitä, jotka olette nyt syksyn aikana lähestyneet minua henkilökohtaisilla meileillä ja FB-viesteillä kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyen ja olen todella pahoillani siitä, ettei minulla ole aikaa reagoida teille henkilökohtaisesti. Näinä hetkinä sitä tuntee palavaa halua kloonata itsensä, sillä ymmärrän enemmän kuin hyvin sen miten tärkeää on omata kohtalontoveri, jonka kanssa jakaa ajatuksia. 

Ajattelinkin siis kantaa oman korteni kekoon vastaamalla teille kilpirauhasen vajaatoimintaa koskeviin kysymyksiinne 9.12. alkavalla toivepostausviikolla, jossa yksi postaus on omistettu kokonaan kilpirauhasen vajaatoiminnalle. Kerron postauksessani myös omasta tarinastani ja voitte jättää kysymyksiänne myös tämän postauksen kommenttiosioon! Raapaistaan tänään kuitenkin vähän pintaa.

Oma kilpirauhastilanteeni on tällä hetkellä todella hyvä kuten moni teistä onkin postausteni perusteella päätellyt. Aineenvaihduntani toimii ja olen se sama iloinen tyyppi kuin olin ennen sairastumistani. Matkaa siihen vieläkin parempaan tilanteeseen toki riittää, mutta matkallahan tässä ollaankin :) En jaksa stressata vanhoista pienistä vaatteista, kun olen saanut elämääni takaisin onnellisuuden ja voimani. Väsyn toki tietyissä tilanteissa nopeammin kuin ennen sairastumistani ja harvoin enää illalla jaksan mitään syvällisiä keskusteluja, mutta sitä varten olen opetellut tunnistamaan nuo merkit ja antamaan itselleni armoa.

Blogin kautta moni saa sen kuvan, että elämäni on yhtä tohottamista, mutta ei se ole :) Olen järjestänyt työtahtini mukavaksi ja leppoisaksi, jotta minulla on aikaa myös olemiseen (ja liikkumiseen!). Muistan kun suorastaan uhosin viime vuonna, että vuoden päästä aion olla tolpillani — olin päättänyt parantua, mutta se on ollut tietysti vain yksi osa koko prosessin edistymistä. Kohdalleni sattui mahtava lääkäri, joka uskoi minuun. 

Tämä syksy on ollut stressikoetinkiviä täynnä meneillään olevan remonttimme ja siihen liittyvän riita-asian sekä muiden elämänmuutosten myötä — silti voin paremmin kuin vuosiin! Stressin alla kiihdyn toki tavallista helpommin nollasta sataan, mutta olenpahan sentään sohvalla makaavan turran ihmispötkön sijaan tarpeeksi voimissani tunteakseni jotain. Ja mitenpä tästä perusluonteestaan muutenkaan pääsisi eroon ;)

Sairastuminen ei ole koskaan pelkkä fyysisten asioiden yhteensumma, vaan olen varma että vähintään yhtä suuri vaikutus on ajatuksillamme ja suhtautumisellamme elämään. Sinä tai minä emme ole korvaamattomia kenellekään, emme vaikka olisimme kuinka tärkeinä kiinni töissä tai ihmissuhteissa. Kiire on elämässäni sallittua enää silloin, kun olen nukkunut liian pitkään ja mun on kiirehdittävä tapaamiseen ;) Happens all the time! 

Ajatukseni oli vain sanoa, että minulla on tuhat syytä olla kiitollinen tästä matkasta. Kiitos kaikille, jotka ovat kulkeneet tätä röpelöistä matkaa kanssani <3

Share

Ladataan...
HaLo

Inspiroidun aina kovasti uudesta musiikista ja musiikkilöydöistä, varsinkin mitä tulee lenkkilistoihin, jolloin kaipaa vähän menevämpää meininkiä kuin tavallisesti. Tutkiskelin kuitenkin muutama päivä sitten iTunesissa sijaitsevia vanhoja musalistojani ja päädyin listaamaan teille tähän postaukseen ne lenkkibiisisuosikkini, jotka ovat kestäneet vuosikausien kuuntelun ilman, että olisin kyllästynyt.

Toki pienet tauot ovat olleet aina paikallaan, mutta jostain syystä palaan aina näiden biisien äärelle lenkkimusaa valitessani. Vaikka kuuntelen paljon rauhallista indiemusaa, olen silti aina sielultani teknotyttö, sen huomaa varmasti tästäkin listasta. Jakakaa ihmeessä kommenttiboksiin omat suosikkibiisinne, inspiraatio ei olisi haitaksi!

Kiinnostaisiko teitä sellainen soittolista, joka mulla soi lämmittely/jäähdyttelyosuuksilla? Eilen oli muuten treenien jälkeen onnellista naista, sillä juoksin treenien lämmittelyosuuden 400 metriä. En kävellyt, vaan hölköttelin menemään — tästä se lähtee :)

Share

Pages