Ladataan...
HaLo

Yhteistyössä CrossFit Santasport.

Kolmen viikon päästä päivät alkavat jo pidentyä, kaamos tuntuu soljuneen eteenpäin yllättävänkin nopeatempoisesti ja huomaamatta. CrossFitin aloitus on epäilemättä vaikuttanut asiaan, sillä energiaa on riittänyt uskomattoman hyvin myös tässä remonttihulabaloossa. Mahtavinta on ollut kuitenkin huomata se, miten hyvää liikunta voikaan mielelle tehdä, kun kroppa alkaa olla vihdoin balanssissa.  It´s all about hormones, monessakin mielessä.

Odotin koko syksyn kuin kuuta nousevaa, että CrossFit-sali aukeaisi Santasportille ja heti kun sähköpostiini kilahti tiedote, laitoin hippulat vinkumaan. Lähtökohtani oli se, että halusin arkeeni sellaista liikuntaa, joka on hauskaa sekä haastavaa. Olen saanut niin yliannostuksen kuntosaliharjoittelua aiempina vuosina ja uskoin saavani CrossFitistä paljon kokonaisvaltaisempaa treeniä. Ensimmäistä kertaa vuosiin minusta tuntuu, että pystyn siihen mitä haluan. 

Vuosikausia rakastin liikuntaa ja treenejä kertyikin viikoittain 10-15 tunnin edestä. Sain treeneistä hurjasti energiaa, kunnes hormonipuolella kosahti. Olen ollut oikea virtapatteri ennen kilpirauhasen vajaatoiminnan pahentumista/puhkeamista ja tässä välissä on mennyt monta vuotta hukkaan, koska en tiennyt miksi ihmeessä en enää yhtäkkiä jaksakaan liikkua ja miksi en palaudu, vaikka palapeli oli muutoin kunnossa. Tottakai hain syytä itsestäni ja ajattelin olevani laiska/saamaton, vaikka siitä ei todellakaan ollut kysymys.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan parantuminen on melkeinpä parasta mitä minulle on näin aikuisiällä tapahtunut. Puhun tästä toistuvaksi siksi, että toivon jokaisen ongelman kanssa kamppailevan hakeutuvan testeihin ja osaavan lääkärin hoitoon. Ei ole mitään parempaa kuin saada elämänsä ja oma itsensä takaisin! 

CrossFit on laji, jossa et ehdi miettiä miltä näytät. Sen sijaan joudut harjaannuttamaan keskittymiskykyäsi ja miettimään miten liikkeet tehdään. Vaikka treeni on hyvin fyysistä, mielellä on tärkeä osuus. Vaikka monessa paikassa on hehkutettu sitä kuinka kokonaisvaltainen laji CrossFit on, ei sitä pystynyt täysin ymmärtämään ennen kuin itse kokeili. 

Lajina tämä sopii oikeasti kenelle tahansa, sillä hyvin monissa liikkeissä pystytään skaalaamaan taso juuri itselle sopivaksi ja kannustavaa on se, että tuloksia saa nopeasti. CF-saleissa ei ole peilejä, mikä alkuun ehkä hivenen hämmästytti, koska olisin halunnut tsekkailla miltä tekniikkani näyttää. Huomasin hyvin pian kuitenkin sen mistä on kyse: tekniikan opettelua varten OnRamp-tunneilla on mukana 2-3 ohjaajaa, jotka kiertävät katsomassa sekä opastamassa meitä untuvikkoja. Saat suoraa palautetta sekä neuvoja ja joudut vaivaamaan harjoittelun aikana myös aivojasi.

Minulle on edelleen jäänyt elävästi mieleeni ensimmäiset tunnit, joilla harjoittelimme etu- ja takakyykkyä. Alas kyykätessä koko yläkroppani taipui eteenpäin ja mulle sanottiin, että selkä suoraan. En saanut selkää suoraan, muistan kuinka jaloista tuntui loppuvan voima ja lavat olivat kireät kuin viulunkieli. Ai että söi naista sanoa, että en pääse vielä suoremmaksi!

Koutseillamme on kuitenkin takataskuissaan mielettömästi erilaisia jippoja, joilla opettaa meille mistä on kysymys. Eräissä kyykkytreeneissä koutsimme Timo toi aivan nenäni eteen tangon ja pyysi kyykkäämään uudestaan. En päässyt edelleenkään kovin alas, joten mulle haettiin vielä wallball siihen pyllyn alle. Edelleen siinä nenäni edessä oli tanko, joka pakotti pitämään yläkerran mahdollisimman suorassa samalla kun allani oli pallo, jolle sain istahtaa ja hakea uuden vauhdin, mikäli se uhkasi loppua kesken. 

Kyykkääminen noilla kerroilla ei ollut lähelläkään helppoa tai edes hauskaa, mutta arvatkaapas mitä? Eilisessä lopputestissä meikätyttö veti selkä suorana kyykkyjä alemmas kuin koskaan! En tajunnut itsekään mitä tapahtui ennen kuin sitä tultiin siihen taivastelemaan, yhtäkkiä vain pääsin todella alas ja sieltä vielä ylöskin. Tekniikassa riittää aivan varmasti parannettavaa vieläkin, mutta tämä oli itselleni suuri virstanpylväs.

Tuossa hetkessä mulle kulminoitui CrossFitin syvin olemus: ahkeralla treenillä ja loistavien koutsien tukemana sinä, minä ja ihan kuka tahansa voi pystyä uusiin asioihin sekä ylittää itsensä satakertaisesti. Treenien jälkeen peilistä saattaa katsella (vielä) se höllyvä minä, mutta olo on voimakas ja aina on suurin piirtein valmiina valloittamaan koko maailman. Saatan hymyillä tuntien alussa kuin pöljä, kiristää kasvoni tuskaan MetConien aikaan, mutta aina — ihan aina — lähden treeneistä samalla tavalla kuin sinne tulin: hymyillen. 

Eilen oli tosiaan OnRamp-kurssin viimeinen tunti ja vedimme läpi saman lopputestin kuin ensimmäiselläkin tunnilla. Tämä testi piti sisällään seuraavat:

300 m soutu

Kolme kierrosta:

15 x squat

12 x ring row

9 push up

Ja loppuun 300 m soutu

Neljä viikkoa sitten aikani oli 8.14 minuuttia ja tuon rykäyksen jälkeen tuntui, että oksennan, kuolen ja mitä näitä nyt on. Lisäksi olin aivan tajuttoman kipeä seuraavan viikon. Olen varma, että tuolla viikolla sekä minun että Tuomaksen käytetyin sana oli aijaijai.. :D 

Tällä kertaa meidän piti tehdä liikkeet täysin samoilla skaalauksilla kuin ensimmäiselläkin kerralla, jotta tulos olisi mahdollisimman vertailukelpoinen. Kaikista parhaiten mulla meni mielestäni nuo kyykkyosuudet, vaikka siinä yhdentoista kohdalla alkoikin aina hapottamaan hyvin lahjakkaasti. Aiemmassa testissä mun kyykkyjä tuskin pystyi hyvällä tahdollakaan kutsumaan puhtaiksi kyykyiksi... Viime kertaan verrattuna myös push upit tuntuivat paljon helpommilta ja ring rowtkin olivat ihan okei, niissä kyllä meinasi selkä välillä vähän notkahtaa. 

Testin uusi aikani oli 7.08, eli paransin tulostani 1.06 minuuttia! En ollut asettanut itselleni mitään suoranaista tavoitetta, mutta kylläpäs tuntui hyvältä alittaa edellinen aika yli minuutilla. Eräs ryhmässämme oleva nainen paransi omaa aikaansa yli neljä minuuttia, aika huikeaa, eikö? Itselläni oli kyllä patterit aika lopussa tuon vedon jälkeen, mutta erona viimekertaiseen oli se, että a) mulla ei oksettanut ja b) lihakset eivät tulleet tällä kertaa käytännössä ollenkaan kipeäksi.

Tuomas oli kurssin toisen viikon poissa treeneistä sairastelun vuoksi ja on ollut hivenen puolikuntoinen siitä lähtien. Palautuminen ei ole ollut aivan parasta, joten hän ylitti tällä kertaa aiemman aikansa (6.12) muutamalla sekunnilla. Tosi urhoollisesti kaveri kyllä suoriutui testistä, tällä vaimolla  riittää edelleen kovasti kirittävää! :)

CrossFitin vaikutukset ovat olleet omalla kohdallani todella huimat ottaen huomioon sen tosiseikan, että säännöllistä treeniä on takana vasta neljä viikkoa. Treenejä kertyi tässä ajassa yhteensä 12 kappaletta eikä kaikissa edes käyty läpi MetConia, vaan osassa keskityttiin vain harjoittelemaan tekniikkaa. Mitä kuukauden OnRamp-spurtti on sitten konkreettisesti saanut aikaan? 

• Opin kyykkäämään suoralla selällä alas (tai ainakin paljon suoremmalla kuin ensimmäisissä treeneissä)

• Lapani ovat enemmän auki ja ryhti hurjan paljon parempi

• Yläkropan voimatasot ovat nousseet (seuraava tavoitteeni on saada miestenpunnerrus)

• Senttejä on kadonnut kiitettävästi: molemmista reisistä -4 cm, lantiolta - 2 cm, pohkeista -1 cm, vyötäröltä - 2cm

• Hauikseni ovat heränneet henkiin (ks. ensimmäinen kuva) :D

• Mieli ja olotila on positiivisempi, onnellisempi ja energisempi kuin aiemmin

• Uni on syvää ja levollista

• Olen ylittänyt itseni henkisesti ja fyysisesti monta kertaa, luotan itseeni ja kehooni enemmän

Saatte jatkossa ihan kunnon kameralla otettuja treenikuvia, kunhan tämä meidän kiireellinen aikataulumme hellittää ja saadaan remontti sekä muutto hoidettua pois alta. Tällä hetkellä suurin piirtein juostaan töistä treeneihin ja sieltä raksalle. Varasimme eilen seuraavan kahden viikon treenit siten, että päästään kolmesti viikossa CrossFittailemaan ohjatusti.

Koutsiemme sanoin: ensi viikolla ne treenit vasta alkavatkin. Sitä odotellessa.

Share

Ladataan...
HaLo

Olin yhtenä henkilönä valitsemassa Trendi-lehteen kolme omasta mielestäni parasta kosmetiikkauutuutta tältä vuodelta. Koska lehteen ei tosiaan mahtunut kuin kolme valintaa, päätin kertoa teille tässä postauksessa mitkä muut kosmetiikkauutuudet ansaitsevat mielestäni kunniamaininnan. Vuosi 2013 on ollut luonnonkosmetiikkasaralla äärettömän monipuolinen sekä rikas vuosi, sillä se on tuonut mukanaan sylillisen upeita, tehokkaita, esteettisiä ja koukuttavia kosmetiikkaihanuuksia.

Patyka Biokaliftin korjaava päivävoide

Patykan korjaava päivävoide lukeutuu kalleimpiin kokeilemiini luonnonkosmetiikkatuotteisiin, jonka haluan nostaa jalustalle sen ylellisen laadun vuoksi. Voide on mieletön paketti arvokkaita öljyjä, vadelmauutetta, ihoa kirkastavaa C-vitamiinia ja suloisen pehmeää tuoksua. Patykan korjaava päivävoide on erittäin riittoisa ja tämä seikka tekee hinnasta omasta mielestäni paljon siedettävämmän. Voide on nopeasti imeytyvä, erittäin hoitava sekä ihoa kirkastava. Arkiluksusta, johon kannattaa investoida!

Alorée kirkastava naamio

Tutustuin kesällä Aloréen klorofylliin pohjautuviin tuotteisiin ensimmäistä kertaa ja kaikista eniten käyttöä on saanut tämä glitterinvihreä ja herkullisen tuoksuinen kirkastava naamio, jonka koostumus on paksun geelimäinen. Levittyvyys on aivan omaa luokkaansa ja naamio toimii loistavasti niin saunan lämmössä kuin jokailtaisen meikinpesunkin jälkeen. Erityismaininnan naamio saa hellävaraisesta ihon kosteuttamisestaan.

Absolution La Solution + ENERGIE-öljyseerumi

Absolution lukeutuu tämän vuoden kirkkaimpiin tulokkaisiin ja voinkin sanoa, että tämä upeasti toteutettu tuoteperhe on Patykan ohella toinen päivittäin käyttämiäni tuotesarjoja. Jos minun pitäisi ostaa miehelleni lahjaksi kosmetiikkaa, investoisin ehdottomasti näihin Absolutionin unisex-tuotteisiin. Meitä miellyttää öljyseerumin ravitsevuus, selkeä ihon kirkastaminen sekä suloisen mausteinen tuoksu. Absolutionin öljyseerumi yhdistettynä sarjan La Créme Riche-voiteeseen toimii talven kuivattaman iho luotettavimpana pelastajana. Pakkausdesign on niin graafista, taiteellista ja selkeää, että näitä purnukoita pitää esillä enemmän kuin mielellään. Absolution ansaitsee kunniamaininnan siitä, että jokainen voi räätälöidä tuotteistaan omalle iholleen sopivan kokonaisuuden. 

Patyka Biokaliftin korjaava yöseerumi

Mietin kauan valitsenko Trendin juttuun tämän Patykan öljyseerumin vai saman sarjan piparminttuputsarin. Päädyin onnekseni jälkimmäiseen, koska Lilyn ihana ja taitava kauneustoimittaja Saara valitsi omaan listaansa tämän Patykan seerumin. Seerumi sisältää 18 erilaista eteeristä öljyä, jotka pitävät huolen siitä, että huomaat eron selkeästi öljyä käytettyäsi. Koukuttavan Patykan öljyseerumista tekee sen ylellisyys, tehokkuus ja sanalla sanoen ihanuus! Kyseessä on luksustuote, joka jokaisen väsyneen naisen (ja miehen) pitäisi ostaa itselleen lahjaksi, jotta arki tuntuisi jälleen asteen kauniimmalta ja erityisemmältä.

Terre d´Oc Fluide Teinte Éclat BB-voide

Valitsin Trendin kolmen lempituotteeni kärkeen Iroisien BB-voiteen, mutta Terre d´Ocin BB-voide kiilaa kyllä loistavaksi kakkoseksi. BB-voide peittää loistavasti ihon pienet virheet ja tummat silmänaluset, kosteuttaa talven kuivattamaa ihoa ja antaa hyvin luonnollisen lopputuloksen. Sävy 951 sulautuu skandinaavisen vaalealle iholle täydellisesti ja jotain tuotteet suosiosta kertonee sekin, että tuote onkin myyty loppuun jo monet kerrat tämän vuoden aikana eri verkkokaupoista. Erityismaininnan Terren BB-voide saa hinta-laatusuhteestaan sekä riittoisuudestaan. Suosittelen lämpimästi, mikäli Iroisie tuntuu omaan meikkipussiin liian tyyriiltä vaihtoehdolta.

Loppuun haluan antaa erityismaininnan Kure Bazaarin 85 % luonnollisille kynsilakoille, joiden värikavalkaadi vain laajentuu laajentumistaan. Kure Bazaar surffaa trendien aallonharjalla ja tietää mitä sävyjä ajassa elävät naiset haluavat kynsilleen sipaista. Löytyy pastellia, kirkkaita värejä, maanläheisyyttä, vintagea — meiltä luonnonkosmetiikan ystäviltä ei puutu enää mitään!

Mitkä luonnonkosmetiikkatuotteet/sarjat ovat sinun suosikkilistallasi ja miksi?

Share

Ladataan...
HaLo

Tuntuu että olen saanut elää elämäni kesyintä kaamosta, sillä energiaa tuntuu vain riittävän. Silti mukaan mahtuu näitä päiviä, jolloin sänky tuntuisi ainoalta oikealta paikalta viettää päivä, sillä huomaan remonttiväsymyksen kertyneen jokaikiseen soluuni, ajatukseeni sekä tekemiseeni. Sanoin viime viikolla miehelleni kuinka olen kyllästynyt siihen, että joka ikinen vapaahetki on tehtävä remonttijuttuja. Sain osakseni myötäelävän sanan: ymmärrän. Taidamme molemmat kaivata kipeästi vain yhdessä vietettyjä iltoja ihan kotosalla ilman mitään tekemistä. 

Viime perjantaina olin kaamean väsymyksen kourissa, koska valmistelin blogini päättymisestä kertovaa blogipostausta ja samaan syssyyn oli JLY for Yellow mood-tekstiilimalliston lanseeraus. Noiden postausten kirjoittaminen aiheutti mielessäni sellaisen tunnemyrskyn, joka vaihteli jännityksestä pelkoon sekä suruun ja lopulta sinne helpotukseen sekä iloon. Päätin siis viettää viikonlopun raksavapaata ihan jo pienen pääni takia. 

Raksalta tullessa mies kiikutti minulle paperisen lahjapussukan. Tiesin tuoksun perusteella pussukan sisällön olevan peräisin suloisesta kahvi- ja teekaupasta, Mandragorasta. Päättelin mieheni haluavan tunteideni hieman viilentyvän, kun paketista löytyi kahta erilaista minttusuklaata sekä tätä kuvissa esiintyvää tätä Taste-makupalkinnolla palkittua Teapig-teetä ;) Myönnän, tällaista elämänrytmiä ei ole tehty minun hermoilleni. Itse asiassa en edes tiedä onko mulla enää hermoja, koska olen viime aikoina poltellut mielikattilani pohjaan tuon tuostakin...

Rauhallinen teehetki pelasti tuona perjantaina aika paljon (tunteiden viilentymistäkin oli havaittavissa). Lahjatee osoittautui juuri täydelliseksi makuhermoilleni, sillä se sisältää kahta lempiraaka-ainettani: minttua ja lakritsinjuurta. Yksinkertainen, mutta nerokas yhdistelmä! Lakritsinjuuri tekee teestä ihanan makeaa, kutsuisin tätä melkein lohtuteeksi. Loppukaneettina sanottakoon, että suosittelen kokeilemaan tätä ihanaa teetä, vaikket teeihmisiä olisikaan — uskon nimittäin, että tämän maistamisen jälkeen olet.

Share

Ladataan...
HaLo

Tänään on aika kertoa teille yhden kauniin ja tapahtumarikkaan matkan päätökseen saattamisesta. Uskon elämässäni luopumisen voimaan ja elämän yksinkertaistamiseen, sillä se tekee ainakin minun arjestani sekä mielestän todella levollisen, läsnäolevan ja onnellisen. Luopumisen lisäksi uskon hyppyihin, jotka suunnataan kohti tuntematonta. Nuo hypyt pitävät elämän mielenkiintoisena, koska niissä saa palkinnon vasta sitten kun on uskaltanut hypätä.

Ystävät, nyt on minun hyppyni aika.

Olen blogannut hyvinvoinnista kuukautta vaille neljä vuotta. Olen jättänyt bloggaamisen vuoksi päivätyöni ja rakastanut sitä mitä teen, oikeastaan pitänyt tuota rakkautta edellytyksenä tekemiselleni. Joka päivä tuntuu uskomattomalta, että olen saanut työskennellä omalla tavallani tällaisen itse luomani työn parissa, sikäli koen itseni onnentytöksi.

Viime kuukausina olen kuitenkin enenevissä määrin tuntenut itseni perhosen toukaksi, jonka pitäisi kuoriutua ja lähteä lentoon, mutta joka on ennemminkin jumiutunut koteloonsa pelätessään ulkomaailman suuruutta. Lokakuussa puhkaisin koteloni ja tein sen, minkä olin halunnut tehdä jo aikoja sitten.

Soitin puhelun Jutalle ja sen jälkeen kaikki oli selvää. Kykenin jälleen hengittämään sekä nauramaan (ja joo, vähän itkemään). Puhelu toi mukanaan tämän päätöksen:

Jatkan bloggaamista tammikuusta 2014 lähtien vain Joliessa toimivan Yellow mood-lifestyleblogissani. Teille uskollisille lukijoilleni tämä tarkoittaa sitä, että integroin Halon pääaihealueet (hyvinvointi, ruoka ja luonnonkosmetiikka) Yellow moodiin, eli vaikka tämä Halo-blogini lopettaa täällä Lilyssä, jatkuvat Halon hyvinvointijutut hivenen pienemmässä mittakaavassa Yellow moodissa.

Perustin Yellow moodin aika impulsiivisella otteella sen jälkeen, kun olimme ostaneet talomme reilu vuosi sitten. Olen ikionnellinen, että Jolien tytöt näkivät blogini potentiaalin jo tuolloin, vaikka se oli vasta ajatuksissani. Tähän mennessä olen tuottanut tähän inspiraatiorakkauteeni sisältöä silloin, kun minulla on ollut aikaa — ja kuten ehkä arvaattekin, viime kuukausina sitä aikaa ei ole oikein ollut. Siksi päätin luopua Halo-blogistani, jossa olen kirjoitellut teille hyvinvointiin liittyviä juttuja keskimäärin viisi kertaa viikossa. 

Tietyssä vaiheessa minusta alkoi tuntua takkuiselta keksiä jutunjuuria tänne, vaikka samaan aikaan olisin voinut kirjoittaa Yellow moodin täyteen ja silloin ymmärsin, että on aika antaa mahdollisuus alitajunnassani pyörineelle luopumisajatukselle. Tunnen tietysti haikeutta luopuessani Halo-blogistani, sillä se vertauskuvaa itselleni niin monia asioita elämässäni aina ihanasta parisuhteestani kaikkeen siihen mitä saan olla ihmisenä juuri nyt. Surun sijasta olen vilpittömän onnellinen ja huojentunut.

Sisällöntuotto tänne on ollut kutkuttavaa, miellyttävää sekä innokasta kaikki nämä vuodet ja olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä elämääni on tämän blogin välityksellä tullut. Mehukkaimman osan koko touhuun olette kuitenkin tuoneet te ja teidän kommunikointinne tontillani sekä meililaatikoissani. Tunnen, että minulla on ollut hyvä syy tehdä sitä mitä teen. Nyt minun on kuitenkin aika antaa itselleni sitä kaipaamaani ilmaa, inspiraatiota sekä intoa, jotta voisin itse voida vielä paremmin :) 

Tahdon kiittää täydestä sydämestäni tätä kaunista Lily-kotia, jossa minun on ollut hyvä olla, kasvaa ja löytää oma tieni bloggaajana. Kiitos Kati, Jenni, Jenna ja Anna — teidän valovoimanne on tarttuvaa sekä innostavaa. Lilyssä on ollut niin helppoa työskennellä, enkä tiedä miten kylliksi kiittäisin kaikesta siitä tuesta, neuvoista ja palautteesta, jota olen saanut teiltä. Olen arvostanut kaikista eniten sitä vapauden ilmapiiriä, joka täällä vallitsee. Te, jos jotkut olette kohdelleet bloggaajianne kuin kukkia kämmenellä, joustavasti ja hellävaraisesti. Kiitos :)

Blogini alkuaikoina minusta ei tuntunut luontevalta kirjoittaa itsestäni kovin paljoa ja keskityin enemmänkin asiajuttuihin. Olen tyytyväinen, etten perustanut lifestyle-blogia silloin vuonna 2009, koska vasta nyt alan tuntea itseäni sen verran, että tämänkaltaisen blogin pitäminen tuntuu luontevalta. Nuoruuden epävarmuus on karissut matkalle ja tiedän mitä teen.

Uskon, että teistäkin löytyy niitä, jotka eivät vielä ole perehtyneet sen kummemmin Yellow moodin sielunelämään, joten lienee tarpeellista avata hivenen sitä, mistä on kyse. Yellow mood edustaa itselleni valkoista taulupohjaa, johon voin räiskiä ihan mitä vain. Paikka, jossa voin antaa ideoideni ja luovuuteni kukkia. Paikka, jossa voin olla täydemmin sitä mitä olen, sillä lokeroituminen ei tunnu miellyttävältä.

Yellow mood sisältää aika paljon asiaa remontista, meidän kodista, DIY-jutuista, koiriemme elämästä (<3), arjen kahvihetkistä ja hyvinvoinnista. Aivan varmasti tulette jatkossakin törmäämään myös gluteenittomiin ja maidottomiin herkkuresepteihin ja tämän lisäksi myös vaatejuttuihin! Mikäli Halo on blogina tuntunut syleilevältä ja antoisalta, uskon, että tulette viihtymään uudessa blogikodissani. Voitte ajatella, että Yellow mood on ikäänkuin 100 x Halo, sellainen vähän laajempi kurkistus siihen kokonaisuuteen, jota elämäkseni kutsun :) 

Päätökseni avasi inspiraatiohanani voimalla, jota en tiennyt olevan olemassa ja jonka ansiosta tunnen itseni eheämmäksi kuin aikoihin. Sisäinen boheemini iloitsee ja toivon, että myös te voitte iloita tästä muutoksesta kanssani. Yellow mood perustuu aidoille asioille niin kodinmateriaalien kuin muunkin suhteen, joten halusin juhlistaa tätä uutta taivalta yhteistyöllä, joka vastaa omia arvojani, näyttää minulta ja ennen kaikkea olisi jotain sellaista, josta tekin voisitte saada jotain konkreettista niin halutessanne. 

Olette itse asiassa koko postauksen katselleet tänään päivänvalonsa nähnyttä Jenni-Liisa Yliniva for Yellow mood-tekstiilimallistoa, joka perustuu kierrätysmateriaaleille, selkeälle graafiselle linjalle sekä kaamosta taittaville väripilkuille. Tämä tekstiilimallisto on käsityötä alusta loppuun saakka, sillä suunnittelemme, painamme ja ompelutamme tuotteet itse. Tarinan tuotteiden takaa voitte lukea Yellow moodista, jonne tuotteet tulivat myyntiin tänään.

Tekstiilimalliston ensimmäiseksi mannekiiniksi valitsin ketun, koska se on erittäin tärkeä eläin rakkaalleni. Kennokuosi juhlistaa kaikessa ajattomuudessaan Jolieen siirtymistäni, sitä kuinka kaikilla päätöksillä on monta kaunista puolta. Kyseessä on minun ja Jenni-Liisan yhteinen tekstiilimallisto, joka tulee saamaan jatkoa heti ensi vuonna. 

Nyt on kevyt olo, kun olen saanut kakaistua ulos nämä kaksi tärkeää salaisuutta, joista minun on pitänyt olla melkein kaksi kuukautta ihan hissukseen. Ei kuitenkaan huolta, olen suunnitellut blogisiirtymän mahdollisimman mukavaksi, joten vietämme vielä yhden yhteisen kuukauden täällä Lilyssä. Juhlitaan yhdessä Halo-blogin taivalta, joka on ollut antoisa. 

Suosittelen laittamaan Yellow mood-blogini seurantaan täällä, jotta pysytte kärryillä uusista kuvioistani:

Yellow mood  | Instagram | Facebook | Blogilista | Bloglovin

Loppukaneettina toimikoon Pharrell Williamsin sulosoinnut, kaveri kun vaikuttaa olevan ihan yhtä happy kuin meikätyttö. Nyt on hyvä olla, kertakaikkiaan.

Share

Ladataan...
HaLo

Minulla on sunnuntaina teille isoja uutisia, tulette yllättymään! Sain eilen käsiini JLY for Yellow mood-mysteerituotteet ensimmäistä kertaa käsiini ihan valmiina tuotteina. Tunteita on hankala kuvailla, päällimmäisenä kuitenkin tyytyväisyys sekä liikutus. Olen löytänyt itsestäni jälleen yhden sellaisen puolen, joka oli ollut syystä tai toisesta vuosia piilossa — toivon, että suunnitteluni tulos miellyttää myös teitä. 

Yellow mood blogiani voit seurata täällä:

Yellow mood  | Instagram | Facebook | Blogilista | Bloglovin

Share

Ladataan...
HaLo

Treenit etenevät sellaista vauhtia nenäni edestä, etten pysy täällä virtuaalimaailmassa niin tiiviisti mukana kuin haluaisin! Sen voin kuitenkin kertoa heti kättelyssä, että OnRamp-kurssi on vienyt minut jo muutamia kertoja epämukavuusalueelle. En olisi koskaan arvannut harrastavani lajia, joka voisi saada minut tuntemaan samaan aikaan intoa, sisuuntumista, epätoivoa ja pelkoa.

Olen luonteeltani melkoinen sisupussi ja teen kyllä yleensä innoissani sen mitä treeneissä pyydetään, mutta parina viime treenikertana ovat hikikarpalot nousseet otsalleni jostain ihan muusta syystä kuin kovasta treenistä (no, siitäkin sitten MetConeissa). Mitä on tapahtunut?

Sitä myöten kun treenit etenevät, tulee eteen liikkeitä, joita en ole koskaan tehnyt ja joita pelkään, koska tuntuu etten hallitse kehoani. Tässä lajissa joutuu toden teolla opettelemaan yhteistyötä myös oman mielensä kanssa ja kohtaamaan sitä kautta omia pelkojansa. Tajuaa, ettei ehkä luotakaan itseensä niin paljon kuin oli ajatellut. Muuttuu treenien jälkeen itsekriittiseksi, koska oma alisuoriutuneisuus ärsyttää. Otetaanpas muutama esimerkki kahdesta edellisestä treenistä.

Case 1. Boksihypyt. Ensitunnelmat tekniikkaosuutta läpikäydessä ovat positiiviset, mahtavaa hypätä! Sitten se matalin boksi on konkreettisesti siinä nenäni alla ja tekisi vain mieli juosta karkuun. Miten tuohon voi päästä? Saija lataa mulle kiekoista matalamman boksin, joissa pääsen kokeilemaan tuntumaa hyppimiseen. Kiekkoja lisätään hyppy hypyltä lisää, kunnes onnistun hyppäämään (muistaakseni) boksia 10 cm matalammalle kiekkokasalle. Olen tyytyväinen, vaikka en vielä uskaltanutkaan hypätä oikealle boksille.

Case 2. Käsilläseisonta. Yritän ihan oikeasti olla avoimin mielin, kun liikettä käydään eilisen tunnin tekniikkaosiossa läpi. Meidän perheessä Tuomas on aina hoidellut käsilläseisonnat, puissa kiipeilyt (jep) ja akrobatiapomppimiset. Itsehän olisin halunnut huutaa suoraan koutseille, että laittakaa mulle tanko ja niin paljon painoa niihin kuin haluatte, teen vaikka hamaan loppuun mavea, kyykkyä ja thrusteria, kunhan mun ei tarvi kokeilla tuota käsilläseisontaa!

Pelkään jotain, en itsekään tiedä mitä. Ehkä sitä, että rojahdan alas ja niskani murtuvat? Tuntuu, etten hallitse kehoani ollenkaan, olen spagettia.

Siinä vaiheessa, kun olisin siirtänyt käsilläseisontayritykseni hamaan tulevaisuuteen, kuvioihin astuivat koutsimme Maria ja Timo. CrossFitissä ei tunneta käsitettä "annoin periksi", joten minun on pakko edes kokeilla. Ei sitä ääneen sanota, mutta ymmärrän että mun on yritettävä. Koutsit ehdottavat, että haen hyvän asennon päälle ja käsille, josta he avittavat minut käsilläseisontaan jaloistani. Tunnen itseni invalidiksi, mutta suostun — ja tadaa, seisoin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni käsilläni! :D

Tämän jälkeen kokeilin vielä skaalausta boksin kanssa ja mietin, että jos ei tässä lajissa ala papu tarttumaan yläkroppaankin, niin jo on ihme.

Äskeiset esimerkit ovat ääriesimerkkejä siitä mitä en osaa (vielä). Mutta arvatkaa miksi tämä ei masenna minua täysin? CrossFit on rakennettu niin, että tunneilla käydään useampia liikkeitä läpi — ja tasan varmasti jokaiselta tunnilta löytyy jokin liike, jonka hanskaa varmasti. Vaikka tajuat, että kehittymisen polku on loputon ja se saattaa välillä ärsyyttääkin, saat myös onnistumisen tunteita. Se on ainakin itselleni tärkeää! 

Maanantaisten treenien suurimman onnistumisen koin heti alkutunnilla, kun kokeilimme Abmat sit up-liikettä. Minun oli pakko hakea teille tuo demonstrointivideo, koska en osannut selittää liikettä tarpeeksi yksinkertaisesti. On jännittävää huomata miten erilaiset vahvuudet meillä on Tuomaksen kanssa. Siinä missä Tuomas koki treeneissä käsilläseisontapunnerrukset (!) helpoiksi, ne eivät meinanneet sujua itseltäni. Ja siinä missä vatsaliikkeet Abmatin kanssa tuntuivat itsestäni todella helpoilta ja mukavilta, olivat ne Tuomakselle haastavampia. 

Päivän MetConissa meidät jaettiin 3-4 hengen ryhmiin ja meidän piti tehdä yhteensä 90 thrusteria ja 90 pull upia. Tällä kertaa mulle laitettiin tarpeeksi järeät kumpparit ja sain tehtyä pull uppeja paremmin kuin viimeksi. Tuomas sanoi, ettei ole ikinä ennen nähnyt minua koko 6-vuotisen suhteemme aikana niin päättäväisenä tekemässä jotain kuin eilen viimeisiä pull uppeja vetäessäni :D Olit ihan isäs näköinen. Hei kiitti rakas!

Uskomattoman koukuttava laji ja kyllä sen yhden suuren suolahipun tähän hommaan tuo se, että laji innostaa meitä molempia. Menihän siihen se kuusi vuotta löytää yhteinen harrastus, josta molemmat nauttii.

Lopuksi haluan sanoa, että meidän koutsit on aivan parhaita. Kiitos, ettette anna minun antaa periksi.

Yhteistyössä CrossFit Santasport.

Share

Ladataan...
HaLo

Treenien jälkeinen ilta kuluu empiiristen tutkimusteni valossa aina uusia asioita keksien. Treenien jälkeen on niin hyvä fiilis, ettei sitä halua tuhlata mihinkään turhaan. Tällä kertaa inspiraation lähteenä toimi mieheni. Olin kirjoittamassa tänne erästä toista juttua (treeneistä, yllättäen), kun hän kulki selkäni takaa nähden yläbannerin Picnic-mainoksen, jossa komeili mehevä porkkanakakku.

Hei, teeppä vasiten samanlainen kakku kuin tuossa Lilyn Picnic-mainoksessa, mutta raakana! 

Siltä istumalta muistin viileen maustekakkuni ja päätin tuunata tuon erittäin onnistuneen ja yksinkertaisen reseptini uuteen uskoon. Tunnen olevani elementissäni nimenomaan tällaisten yksinkertaisten arkioivallusten äärellä, joten on ilo jakaa resepti teidänkin kanssanne koska olette yksinkertaisempia reseptejä toivoneet.

Idea porkkanakakkuun syntyi niin nopeasti, etten tällä kertaa liotellut pähkinöitä, vaan heitin kaikki ainekset blenderiin ja annoin palaa — tämähän on treenien jälkeen aivan loistava juttu, koska räpylöitä voi tärisyttää kaikki raskaampi toiminta ;) Tämän reseptin toteuttamiseen tarvitset ehdottomasti tampperin, jotta saat lopputuloksesta sileän.

Carrot Dream Cream Cake

- gluteeniton, maidoton, 18 cm irtopohjavuoka -

3 dl luomupekaanipähkinöitä (täydellisiä keksimäisen makunsa ansiosta)

2 dl luomurusinoita/taateleita

2 isohkoa luomuporkkanaa

22 kokonaista luomukardemummaa

1,5 tl Ceylon-kanelia

0,5 tl Celtic Sea Saltia

Leikkaa porkkanat noin viiteen osaan ja laita ne aivan ensimmäisenä blenderiin. Lisää päälle pähkinät, rusinat ja mausteet. Tarvitset tampperia aivan ensipyörähdyksistä lähtien, joten ota se valmiiksi esille. Tamppaa taikinaa niin kauan blenderissä, että taikina on sileää ja tarkista vielä makeus. Levitä valmis taikina 18 cm irtopohjavuoalle ja laita pakastimeen puoleksi tunniksi jähmettymään.

Kuorrute

200 ml paksua (jääkaappikylmää) kookoskermaa

2-3 rkl erytritolia (tai kookospalmusokeria, jos ruskea väri ei haittaa)

2-3 rkl tuorepuristettua sitruunamehua

Vatkaa erytritoli ja kerma paksuksi vaahdoksi. Lisää valmiin vaahdon sekaan sitruunamehu ja sekoita vielä kerran. Levitä kuorrute kakun päälle ja lisää vielä haluamasi määrä kuivattuja karpaloita.

Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun se on saanut tekeytyä ja mausteet ovat päässeet valloilleen. Tänään on harvinaisen hyvä tiistai, sillä en muista tehneeni aikoihin mitään näin hyvää.

Share

Ladataan...
HaLo

Herätessäni jo kuinka monena aamuna hervottomaan kiitollisuuteen elämästä, halusin kirjoittaa ajatuksiani aiheesta myös tänne. Haluan tämän postauksen toimivan myös kannustuksena ja mielialankohottajana kaikille teille, jotka käytte läpi kilpirauhasen vajaatoiminnan huonointa vaihetta — olin siinä tunnelissa vuosi sitten ja tiedän sen toivottomuuden ja synkkyyden, jossa olette. 

Joka kerta kun iloitsen omasta parantuneesta voinnistani, tunnen kuitenkin piston sydämessäni. Mietin teitä, jotka olette nyt syksyn aikana lähestyneet minua henkilökohtaisilla meileillä ja FB-viesteillä kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyen ja olen todella pahoillani siitä, ettei minulla ole aikaa reagoida teille henkilökohtaisesti. Näinä hetkinä sitä tuntee palavaa halua kloonata itsensä, sillä ymmärrän enemmän kuin hyvin sen miten tärkeää on omata kohtalontoveri, jonka kanssa jakaa ajatuksia. 

Ajattelinkin siis kantaa oman korteni kekoon vastaamalla teille kilpirauhasen vajaatoimintaa koskeviin kysymyksiinne 9.12. alkavalla toivepostausviikolla, jossa yksi postaus on omistettu kokonaan kilpirauhasen vajaatoiminnalle. Kerron postauksessani myös omasta tarinastani ja voitte jättää kysymyksiänne myös tämän postauksen kommenttiosioon! Raapaistaan tänään kuitenkin vähän pintaa.

Oma kilpirauhastilanteeni on tällä hetkellä todella hyvä kuten moni teistä onkin postausteni perusteella päätellyt. Aineenvaihduntani toimii ja olen se sama iloinen tyyppi kuin olin ennen sairastumistani. Matkaa siihen vieläkin parempaan tilanteeseen toki riittää, mutta matkallahan tässä ollaankin :) En jaksa stressata vanhoista pienistä vaatteista, kun olen saanut elämääni takaisin onnellisuuden ja voimani. Väsyn toki tietyissä tilanteissa nopeammin kuin ennen sairastumistani ja harvoin enää illalla jaksan mitään syvällisiä keskusteluja, mutta sitä varten olen opetellut tunnistamaan nuo merkit ja antamaan itselleni armoa.

Blogin kautta moni saa sen kuvan, että elämäni on yhtä tohottamista, mutta ei se ole :) Olen järjestänyt työtahtini mukavaksi ja leppoisaksi, jotta minulla on aikaa myös olemiseen (ja liikkumiseen!). Muistan kun suorastaan uhosin viime vuonna, että vuoden päästä aion olla tolpillani — olin päättänyt parantua, mutta se on ollut tietysti vain yksi osa koko prosessin edistymistä. Kohdalleni sattui mahtava lääkäri, joka uskoi minuun. 

Tämä syksy on ollut stressikoetinkiviä täynnä meneillään olevan remonttimme ja siihen liittyvän riita-asian sekä muiden elämänmuutosten myötä — silti voin paremmin kuin vuosiin! Stressin alla kiihdyn toki tavallista helpommin nollasta sataan, mutta olenpahan sentään sohvalla makaavan turran ihmispötkön sijaan tarpeeksi voimissani tunteakseni jotain. Ja mitenpä tästä perusluonteestaan muutenkaan pääsisi eroon ;)

Sairastuminen ei ole koskaan pelkkä fyysisten asioiden yhteensumma, vaan olen varma että vähintään yhtä suuri vaikutus on ajatuksillamme ja suhtautumisellamme elämään. Sinä tai minä emme ole korvaamattomia kenellekään, emme vaikka olisimme kuinka tärkeinä kiinni töissä tai ihmissuhteissa. Kiire on elämässäni sallittua enää silloin, kun olen nukkunut liian pitkään ja mun on kiirehdittävä tapaamiseen ;) Happens all the time! 

Ajatukseni oli vain sanoa, että minulla on tuhat syytä olla kiitollinen tästä matkasta. Kiitos kaikille, jotka ovat kulkeneet tätä röpelöistä matkaa kanssani <3

Share

Ladataan...
HaLo

Inspiroidun aina kovasti uudesta musiikista ja musiikkilöydöistä, varsinkin mitä tulee lenkkilistoihin, jolloin kaipaa vähän menevämpää meininkiä kuin tavallisesti. Tutkiskelin kuitenkin muutama päivä sitten iTunesissa sijaitsevia vanhoja musalistojani ja päädyin listaamaan teille tähän postaukseen ne lenkkibiisisuosikkini, jotka ovat kestäneet vuosikausien kuuntelun ilman, että olisin kyllästynyt.

Toki pienet tauot ovat olleet aina paikallaan, mutta jostain syystä palaan aina näiden biisien äärelle lenkkimusaa valitessani. Vaikka kuuntelen paljon rauhallista indiemusaa, olen silti aina sielultani teknotyttö, sen huomaa varmasti tästäkin listasta. Jakakaa ihmeessä kommenttiboksiin omat suosikkibiisinne, inspiraatio ei olisi haitaksi!

Kiinnostaisiko teitä sellainen soittolista, joka mulla soi lämmittely/jäähdyttelyosuuksilla? Eilen oli muuten treenien jälkeen onnellista naista, sillä juoksin treenien lämmittelyosuuden 400 metriä. En kävellyt, vaan hölköttelin menemään — tästä se lähtee :)

Share

Ladataan...
HaLo

Nyt jos koska kannattaa napata kauppareissulla pussillinen oranssina hohtavia mandariineja mukaan. Väriterapiaa ja mehukkaita tuoksuja sekä makuja pienessä paketissa, ihan täydellistä näin kaamoksen keskelle.

Kirkasta ja virkeää keskiviikkoa!

Share

Ladataan...
HaLo

Yhteistyössä CrossFit Santasport.

Viikko sitten maanantaina CrossFit Santasportille asteli hyvin jännittynyt tyttö, jonka odotukset olivat korkealla. Sama tyttö oli seuraillut ahkerasti blogikollegoiden hulluja treenejä Vetosalilla ja katsellut Youtubesta lukemattomia What is CrossFit?-videoita miettien silti mitähän tuleman pitäisi. 

Ensimmäisen treeniviikon jälkeen jännitys on muuttunut innostukseksi, lihaskivut siedettävimmiksi ja itsensä ylittäminen jokaisen treenikerran tavaksi. 

Ei se aina niin auvoista ole.

Minulle ei ole yleensä hankaluuksia tuottaa tekstiä, mutta tätä tekstiä naputellesani tajusin kuinka vähän saan oikeastaan sanotuksi siitä mitä olen viime viikolla saanut kokea. Kyse ei ole pelkästä treenaamisen ilosta, pelkästä CrossFitistä lajina tai pelkästä itsensä ylittämisestä.

Kyse on omalla kohdallani jostain paljon suuremmasta. Ensimmäistä kertaa vuosiin minulla on energiaa ja virtaa ihan oikeaan treenaamiseen, aivan kuin silloin nuorempana tyttönä. Viime vuonnahan yritin aloittaa säännöllisiä treenejä, mutta lisämunuaisten ylikierrokset yhdistettynä kilpirauhasen vajaatoimintaan pistivät kunnon stopin hyvälle yritykselle. Jos joku ei tiedä, noiden kahden yhtälö tuo mukanaan voimattomuuden, kerää maitohappoja jo pienestäkin liikunnasta, nostaa sykkeet taivaisiin pelkästä kävelystä ja muuta epämiellyttävää.

Siksi olen niin kiitollinen jokaisesta treenistä, jonka saan nyt terveempänä tehdä. Treenien jälkeen olen väsynyt ja onnellinen, en pelkästään väsynyt. Kaikin puolin muutenkin elämässä on lähtenyt inspiroituneen tekemisen vaihde päälle, sen tulette näkemään täälläkin tämän vuoden puolella vielä moneen otteeseen!

CrossFitiin sisältyvät perusliikkeet ovat aivan mahtavia, koska ne rasittavat lihaksistoa paljon monipuolisemmin kuin pelkkä laitteesta toiseen hyppiminen. Varsinkin viime viikon kyykkyharjoitukset olivat ihan rautaa. Latasin ekoihin kyykkyharjoituksiin tankoon sellaiset 25 kg ja teimme parin kanssa 10-8-6-4-2 toistot vuorotellen. Nelossarjan viimeisen toiston kohdalla Saija tuli kohdalleni ja sanoi alemmas! — tein tietysti kuten käskettiin, sillä seurauksella etten päässyt yksin ylös :D Viime viikolla lihakset olivat aivan hapoilla alkujärkytyksestä, joten jalat tutisivat ihan antaumuksella.

Viime viikolla vedimme läpi ensimmäistä kertaa AMRAP-osuuden (as many rounds as possible), joka piti sisällään seuraavat:

200 m run tai 250 m row

10 deadlift (maastaveto)

Olin ainoa joka halusi soutaa juoksemisen sijaan. Heti alkulämmittelyissä juostiin 400 metrin matka enkä ihan vielä tykkää siitä, koska mulle on paljon helpompi selviytyä voimaa vaativista suorituksista kuin aerobisista vastaavista. Tuomaksella tämä menee ihan päinvastoin, mutta tässä CrossFitin nerous mielestäni piileekin: jokainen pystyy kehittämään vahvemmaksi niitä heikoimpia ominaisuuksiaan, koska treenit ovat monipuolisesti rakennettuja. (Sanoo Hannamari, joka halusi silti soutaa, hehe).

AMRAP-osuudessa meillä oli aikaa kahdeksan minuuttia ja olin kyllä tyytyväinen kun sain tasan neljä kierrosta vedettyä. Deadliftissä painoa oli 20 kg, ensi kerralla laitan kyllä sen 25 kg mitä suunnittelin alunperinkin. Aiemmat vapailla painoilla tehdyt salitreenit eivät ole menneet selkeästikään hukkaan, saan mielihyvää kun ainakin osa tekniikasta on jo lähtökohtaisesti hanskassa :) Onnistuin kyllä viime torstaina nostamaan tangon pyöreällä selällä, vaikka siitä monta kertaa varoitettiin. Sain tietysti heti noottia, mutta minusta on todella tärkeää, että tekemisistämme korjataan heti epäkohdat. Joulukuussa alkavilla oikeilla tunneilla pitää osata perusasiat ja siihenhän tämä OnRamp meitä valmistaa!

Toinen koutsimme, Timo.

Deadlift-treenien jälkeen tuntui selän ja takareisien lisäksi myös vatsalihaksissa sekä epäkkäissä. Eilinen oli mulle OnRamp-kurssin haastavin päivä, sillä harjoittelimme leuanvetoja. Yläkerrassa on vielä sen verran vähän papua ja vastaavasti kropassa niin paljon painoa, etteivät edes kuminauhat auttaneet. Tilanne vaatii reipasta harjoittelua! Sinä päivänä, kun saan vedettyä leuan ilman mitään apukuminauhoja, pidän juhlat.

Eilinen AMRAP8 sisälsi:

8 pull up (leuanveto)

8 KBS (kahvakuulan etuheilautus)

12 squat (peruskyykky)

Muuten hyvä, mutta voi taivas noita pull uppeja.. Loppujen lopuksihan tein leuanvedot paksilta hyppimällä, mutta jostain se on aloitettava, vaikka kuinka ärsyttäisi. Lohduttavaa on se, että CrossFitissa on aina haastetta lähtökunnosta riippumatta, ikinä et voi olla liian hyvä tai valmis. 

Koska treenaamista ei sovi ottaa liian vakavasti, haluan tarjota teille loppukevennyksen eiliseltä treenikerralta. Harjoittelimme etuheilutusta kahvakuulalla, joka on siis mulle ihan tuttu juttu. Saija demonstroi liikerataa ja näytti, että kahvakuulan voi vaikka päästää siinä vatsan kohdalla irti ja ottaa kiinni. Seurasin liikerataa ja toistin irroitusosion sen kummemmin ajattelematta. Arvatkaa tippuiko kahvakuula lattialle ;)

Tämän voi tehdä, JOS osaa.

Selvä selvä! Jätän heitot hetkeksi, onneksi varpaani ovat vielä ehjät :D

Yhteistyössä CrossFit Santasport, joka tarjoaa minulle ja miehelleni vuoden CrossFit-treenit.

Share

Ladataan...
HaLo

Viikon mukavimmasta päivästä vastasi tällä viikolla torstai. Töiden jälkeen tiedossa oli CrossFit OnRamp-tunti, palautteleva kierros uimahallilla ja iltatreffit ravintola Nilin hämyisyydessä. Jälkiruoka skipattiin ihan tarkoituksella, koska kotona odotti edellispäivän toivomuksesta valmistettu suklaamoussekakku. Pelkkä suklaa tuntui vähän tylsältä ottaen huomioon tämän pimeän kaamoskauden alun, joten mukaan ujutettiin hieman tropiikin satoa.

En ole aikoihin valmistanut raakakakkuja, kiitos kiireen ja minijääkaapin. Tuntuma raakaleipomiseen tuntui olevan hukassa, joten muistutin itseäni vain yhdestä asiasta: pidä resepti yksinkertaisena. Ohjenuora, jota noudattamalla pääset aina perille.

Halusin kakusta mahdollisimman vähäpähkinäisen, joten osuutensa siitä sai pohja, jossa käytin mantelijauhoja. Täytteen suhteen hain erittäin suussasulavaa ja moussemasta koostumusta — halusin lopputuloksen vastaavan koostumukseltaan ja maultaan konditorioiden suklaaleivoksia.

Oli selvää, että kaakaomassa näyttelisi pääosaa kakun täytteessä, joten valikoin tämän raaka-aineen ympärille sellaisia makuja, jotka muodostaisivat lopputuloksesta mahdollisimman pehmoisen, salonkikelpoisen sekä täyteläisen luomuksen.

Kun olin valinnut raaka-aineet suklaamoussetäytettä varten ja valmistanut sen mielestäni jo valmiiksi, päätin maistaa. (Leipomisen ja kaiken ruoanlaiton tärkein osuus, ehdottomasti). Täyte oli itse asiassa todella hyvää, mutta siitä puuttui vielä se viimeinen tvisti, joka sitoisi koko kakun sieväksi ja vastustamattomaksi paketiksi. Näppituntuma johdatteli appelsiinin äärelle ja vaikka hetken epäröinkin, osoittautui valinta napakympiksi niin minun kuin miehenkin mielestä.  

Love at first sight-kakku, gluteeniton, maidoton

Pohja (20 cm)

2,5 dl mantelijauhoja

3 rkl kookosnektaria*

Nypi ainekset käsin sekaisin ja taputtele tiiviiksi pohjaksi leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan päälle. Saat pohjasta tasaisen, kun painelet pohjan leivinpaperipalasta apuna käyttäen.

Appelsiini-suklaamoussetäyte

0,5 dl chia-siemeniä

1,5 dl vettä

1 dl kookoskermaa

0,75 dl kaakaomassaa

1 dl kookosnektaria*

1 dl tocotrienols-jauhetta

0,5 dl raakakaakaojauhetta

0,25 dl mesquite-jauhetta

1 rkl lesitiiniä

15 tippaa luomuappelsiiniöljyä

Raasta kaakaomassa ja sulata vesihauteessa juoksevaksi. Sekoita chia ja vesi keskenään, anna geelin tekeytyä sen aikaa kun kaakaomassa sulaa. Lisää blenderiin sulanut kaakaomassa, kookoskerma, chiageeli, kookosnektari sekä kaikki jauheet. Pyöritä maksimiteholla täyte sileäksi ja lisää lopuksi appelsiiniöljy ja pyöräytä vielä kerran kevyesti mousse sekaisin.

Ei se tuntuma sitten niin hukassa ollutkaan, ovat tainneet raakakakut ja niiden loihtiminen iskostua niin syvälle selkärankaani, etteivät sieltä (toivottavasti) koskaan poistukaan.

Kookosnektari saatu blogin kautta.

Share

Pages