Ladataan...
HaLo

Herätessäni jo kuinka monena aamuna hervottomaan kiitollisuuteen elämästä, halusin kirjoittaa ajatuksiani aiheesta myös tänne. Haluan tämän postauksen toimivan myös kannustuksena ja mielialankohottajana kaikille teille, jotka käytte läpi kilpirauhasen vajaatoiminnan huonointa vaihetta — olin siinä tunnelissa vuosi sitten ja tiedän sen toivottomuuden ja synkkyyden, jossa olette. 

Joka kerta kun iloitsen omasta parantuneesta voinnistani, tunnen kuitenkin piston sydämessäni. Mietin teitä, jotka olette nyt syksyn aikana lähestyneet minua henkilökohtaisilla meileillä ja FB-viesteillä kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyen ja olen todella pahoillani siitä, ettei minulla ole aikaa reagoida teille henkilökohtaisesti. Näinä hetkinä sitä tuntee palavaa halua kloonata itsensä, sillä ymmärrän enemmän kuin hyvin sen miten tärkeää on omata kohtalontoveri, jonka kanssa jakaa ajatuksia. 

Ajattelinkin siis kantaa oman korteni kekoon vastaamalla teille kilpirauhasen vajaatoimintaa koskeviin kysymyksiinne 9.12. alkavalla toivepostausviikolla, jossa yksi postaus on omistettu kokonaan kilpirauhasen vajaatoiminnalle. Kerron postauksessani myös omasta tarinastani ja voitte jättää kysymyksiänne myös tämän postauksen kommenttiosioon! Raapaistaan tänään kuitenkin vähän pintaa.

Oma kilpirauhastilanteeni on tällä hetkellä todella hyvä kuten moni teistä onkin postausteni perusteella päätellyt. Aineenvaihduntani toimii ja olen se sama iloinen tyyppi kuin olin ennen sairastumistani. Matkaa siihen vieläkin parempaan tilanteeseen toki riittää, mutta matkallahan tässä ollaankin :) En jaksa stressata vanhoista pienistä vaatteista, kun olen saanut elämääni takaisin onnellisuuden ja voimani. Väsyn toki tietyissä tilanteissa nopeammin kuin ennen sairastumistani ja harvoin enää illalla jaksan mitään syvällisiä keskusteluja, mutta sitä varten olen opetellut tunnistamaan nuo merkit ja antamaan itselleni armoa.

Blogin kautta moni saa sen kuvan, että elämäni on yhtä tohottamista, mutta ei se ole :) Olen järjestänyt työtahtini mukavaksi ja leppoisaksi, jotta minulla on aikaa myös olemiseen (ja liikkumiseen!). Muistan kun suorastaan uhosin viime vuonna, että vuoden päästä aion olla tolpillani — olin päättänyt parantua, mutta se on ollut tietysti vain yksi osa koko prosessin edistymistä. Kohdalleni sattui mahtava lääkäri, joka uskoi minuun. 

Tämä syksy on ollut stressikoetinkiviä täynnä meneillään olevan remonttimme ja siihen liittyvän riita-asian sekä muiden elämänmuutosten myötä — silti voin paremmin kuin vuosiin! Stressin alla kiihdyn toki tavallista helpommin nollasta sataan, mutta olenpahan sentään sohvalla makaavan turran ihmispötkön sijaan tarpeeksi voimissani tunteakseni jotain. Ja mitenpä tästä perusluonteestaan muutenkaan pääsisi eroon ;)

Sairastuminen ei ole koskaan pelkkä fyysisten asioiden yhteensumma, vaan olen varma että vähintään yhtä suuri vaikutus on ajatuksillamme ja suhtautumisellamme elämään. Sinä tai minä emme ole korvaamattomia kenellekään, emme vaikka olisimme kuinka tärkeinä kiinni töissä tai ihmissuhteissa. Kiire on elämässäni sallittua enää silloin, kun olen nukkunut liian pitkään ja mun on kiirehdittävä tapaamiseen ;) Happens all the time! 

Ajatukseni oli vain sanoa, että minulla on tuhat syytä olla kiitollinen tästä matkasta. Kiitos kaikille, jotka ovat kulkeneet tätä röpelöistä matkaa kanssani <3

Ladataan...
HaLo

Inspiroidun aina kovasti uudesta musiikista ja musiikkilöydöistä, varsinkin mitä tulee lenkkilistoihin, jolloin kaipaa vähän menevämpää meininkiä kuin tavallisesti. Tutkiskelin kuitenkin muutama päivä sitten iTunesissa sijaitsevia vanhoja musalistojani ja päädyin listaamaan teille tähän postaukseen ne lenkkibiisisuosikkini, jotka ovat kestäneet vuosikausien kuuntelun ilman, että olisin kyllästynyt.

Toki pienet tauot ovat olleet aina paikallaan, mutta jostain syystä palaan aina näiden biisien äärelle lenkkimusaa valitessani. Vaikka kuuntelen paljon rauhallista indiemusaa, olen silti aina sielultani teknotyttö, sen huomaa varmasti tästäkin listasta. Jakakaa ihmeessä kommenttiboksiin omat suosikkibiisinne, inspiraatio ei olisi haitaksi!

Kiinnostaisiko teitä sellainen soittolista, joka mulla soi lämmittely/jäähdyttelyosuuksilla? Eilen oli muuten treenien jälkeen onnellista naista, sillä juoksin treenien lämmittelyosuuden 400 metriä. En kävellyt, vaan hölköttelin menemään — tästä se lähtee :)

Ladataan...
HaLo

Yhteistyössä CrossFit Santasport.

Viikko sitten maanantaina CrossFit Santasportille asteli hyvin jännittynyt tyttö, jonka odotukset olivat korkealla. Sama tyttö oli seuraillut ahkerasti blogikollegoiden hulluja treenejä Vetosalilla ja katsellut Youtubesta lukemattomia What is CrossFit?-videoita miettien silti mitähän tuleman pitäisi. 

Ensimmäisen treeniviikon jälkeen jännitys on muuttunut innostukseksi, lihaskivut siedettävimmiksi ja itsensä ylittäminen jokaisen treenikerran tavaksi. 

Ei se aina niin auvoista ole.

Minulle ei ole yleensä hankaluuksia tuottaa tekstiä, mutta tätä tekstiä naputellesani tajusin kuinka vähän saan oikeastaan sanotuksi siitä mitä olen viime viikolla saanut kokea. Kyse ei ole pelkästä treenaamisen ilosta, pelkästä CrossFitistä lajina tai pelkästä itsensä ylittämisestä.

Kyse on omalla kohdallani jostain paljon suuremmasta. Ensimmäistä kertaa vuosiin minulla on energiaa ja virtaa ihan oikeaan treenaamiseen, aivan kuin silloin nuorempana tyttönä. Viime vuonnahan yritin aloittaa säännöllisiä treenejä, mutta lisämunuaisten ylikierrokset yhdistettynä kilpirauhasen vajaatoimintaan pistivät kunnon stopin hyvälle yritykselle. Jos joku ei tiedä, noiden kahden yhtälö tuo mukanaan voimattomuuden, kerää maitohappoja jo pienestäkin liikunnasta, nostaa sykkeet taivaisiin pelkästä kävelystä ja muuta epämiellyttävää.

Siksi olen niin kiitollinen jokaisesta treenistä, jonka saan nyt terveempänä tehdä. Treenien jälkeen olen väsynyt ja onnellinen, en pelkästään väsynyt. Kaikin puolin muutenkin elämässä on lähtenyt inspiroituneen tekemisen vaihde päälle, sen tulette näkemään täälläkin tämän vuoden puolella vielä moneen otteeseen!

CrossFitiin sisältyvät perusliikkeet ovat aivan mahtavia, koska ne rasittavat lihaksistoa paljon monipuolisemmin kuin pelkkä laitteesta toiseen hyppiminen. Varsinkin viime viikon kyykkyharjoitukset olivat ihan rautaa. Latasin ekoihin kyykkyharjoituksiin tankoon sellaiset 25 kg ja teimme parin kanssa 10-8-6-4-2 toistot vuorotellen. Nelossarjan viimeisen toiston kohdalla Saija tuli kohdalleni ja sanoi alemmas! — tein tietysti kuten käskettiin, sillä seurauksella etten päässyt yksin ylös :D Viime viikolla lihakset olivat aivan hapoilla alkujärkytyksestä, joten jalat tutisivat ihan antaumuksella.

Viime viikolla vedimme läpi ensimmäistä kertaa AMRAP-osuuden (as many rounds as possible), joka piti sisällään seuraavat:

200 m run tai 250 m row

10 deadlift (maastaveto)

Olin ainoa joka halusi soutaa juoksemisen sijaan. Heti alkulämmittelyissä juostiin 400 metrin matka enkä ihan vielä tykkää siitä, koska mulle on paljon helpompi selviytyä voimaa vaativista suorituksista kuin aerobisista vastaavista. Tuomaksella tämä menee ihan päinvastoin, mutta tässä CrossFitin nerous mielestäni piileekin: jokainen pystyy kehittämään vahvemmaksi niitä heikoimpia ominaisuuksiaan, koska treenit ovat monipuolisesti rakennettuja. (Sanoo Hannamari, joka halusi silti soutaa, hehe).

AMRAP-osuudessa meillä oli aikaa kahdeksan minuuttia ja olin kyllä tyytyväinen kun sain tasan neljä kierrosta vedettyä. Deadliftissä painoa oli 20 kg, ensi kerralla laitan kyllä sen 25 kg mitä suunnittelin alunperinkin. Aiemmat vapailla painoilla tehdyt salitreenit eivät ole menneet selkeästikään hukkaan, saan mielihyvää kun ainakin osa tekniikasta on jo lähtökohtaisesti hanskassa :) Onnistuin kyllä viime torstaina nostamaan tangon pyöreällä selällä, vaikka siitä monta kertaa varoitettiin. Sain tietysti heti noottia, mutta minusta on todella tärkeää, että tekemisistämme korjataan heti epäkohdat. Joulukuussa alkavilla oikeilla tunneilla pitää osata perusasiat ja siihenhän tämä OnRamp meitä valmistaa!

Toinen koutsimme, Timo.

Deadlift-treenien jälkeen tuntui selän ja takareisien lisäksi myös vatsalihaksissa sekä epäkkäissä. Eilinen oli mulle OnRamp-kurssin haastavin päivä, sillä harjoittelimme leuanvetoja. Yläkerrassa on vielä sen verran vähän papua ja vastaavasti kropassa niin paljon painoa, etteivät edes kuminauhat auttaneet. Tilanne vaatii reipasta harjoittelua! Sinä päivänä, kun saan vedettyä leuan ilman mitään apukuminauhoja, pidän juhlat.

Eilinen AMRAP8 sisälsi:

8 pull up (leuanveto)

8 KBS (kahvakuulan etuheilautus)

12 squat (peruskyykky)

Muuten hyvä, mutta voi taivas noita pull uppeja.. Loppujen lopuksihan tein leuanvedot paksilta hyppimällä, mutta jostain se on aloitettava, vaikka kuinka ärsyttäisi. Lohduttavaa on se, että CrossFitissa on aina haastetta lähtökunnosta riippumatta, ikinä et voi olla liian hyvä tai valmis. 

Koska treenaamista ei sovi ottaa liian vakavasti, haluan tarjota teille loppukevennyksen eiliseltä treenikerralta. Harjoittelimme etuheilutusta kahvakuulalla, joka on siis mulle ihan tuttu juttu. Saija demonstroi liikerataa ja näytti, että kahvakuulan voi vaikka päästää siinä vatsan kohdalla irti ja ottaa kiinni. Seurasin liikerataa ja toistin irroitusosion sen kummemmin ajattelematta. Arvatkaa tippuiko kahvakuula lattialle ;)

Tämän voi tehdä, JOS osaa.

Selvä selvä! Jätän heitot hetkeksi, onneksi varpaani ovat vielä ehjät :D

Yhteistyössä CrossFit Santasport, joka tarjoaa minulle ja miehelleni vuoden CrossFit-treenit.

Ladataan...
HaLo

Viikon mukavimmasta päivästä vastasi tällä viikolla torstai. Töiden jälkeen tiedossa oli CrossFit OnRamp-tunti, palautteleva kierros uimahallilla ja iltatreffit ravintola Nilin hämyisyydessä. Jälkiruoka skipattiin ihan tarkoituksella, koska kotona odotti edellispäivän toivomuksesta valmistettu suklaamoussekakku. Pelkkä suklaa tuntui vähän tylsältä ottaen huomioon tämän pimeän kaamoskauden alun, joten mukaan ujutettiin hieman tropiikin satoa.

En ole aikoihin valmistanut raakakakkuja, kiitos kiireen ja minijääkaapin. Tuntuma raakaleipomiseen tuntui olevan hukassa, joten muistutin itseäni vain yhdestä asiasta: pidä resepti yksinkertaisena. Ohjenuora, jota noudattamalla pääset aina perille.

Halusin kakusta mahdollisimman vähäpähkinäisen, joten osuutensa siitä sai pohja, jossa käytin mantelijauhoja. Täytteen suhteen hain erittäin suussasulavaa ja moussemasta koostumusta — halusin lopputuloksen vastaavan koostumukseltaan ja maultaan konditorioiden suklaaleivoksia.

Oli selvää, että kaakaomassa näyttelisi pääosaa kakun täytteessä, joten valikoin tämän raaka-aineen ympärille sellaisia makuja, jotka muodostaisivat lopputuloksesta mahdollisimman pehmoisen, salonkikelpoisen sekä täyteläisen luomuksen.

Kun olin valinnut raaka-aineet suklaamoussetäytettä varten ja valmistanut sen mielestäni jo valmiiksi, päätin maistaa. (Leipomisen ja kaiken ruoanlaiton tärkein osuus, ehdottomasti). Täyte oli itse asiassa todella hyvää, mutta siitä puuttui vielä se viimeinen tvisti, joka sitoisi koko kakun sieväksi ja vastustamattomaksi paketiksi. Näppituntuma johdatteli appelsiinin äärelle ja vaikka hetken epäröinkin, osoittautui valinta napakympiksi niin minun kuin miehenkin mielestä.  

Love at first sight-kakku, gluteeniton, maidoton

Pohja (20 cm)

2,5 dl mantelijauhoja

3 rkl kookosnektaria*

Nypi ainekset käsin sekaisin ja taputtele tiiviiksi pohjaksi leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan päälle. Saat pohjasta tasaisen, kun painelet pohjan leivinpaperipalasta apuna käyttäen.

Appelsiini-suklaamoussetäyte

0,5 dl chia-siemeniä

1,5 dl vettä

1 dl kookoskermaa

0,75 dl kaakaomassaa

1 dl kookosnektaria*

1 dl tocotrienols-jauhetta

0,5 dl raakakaakaojauhetta

0,25 dl mesquite-jauhetta

1 rkl lesitiiniä

15 tippaa luomuappelsiiniöljyä

Raasta kaakaomassa ja sulata vesihauteessa juoksevaksi. Sekoita chia ja vesi keskenään, anna geelin tekeytyä sen aikaa kun kaakaomassa sulaa. Lisää blenderiin sulanut kaakaomassa, kookoskerma, chiageeli, kookosnektari sekä kaikki jauheet. Pyöritä maksimiteholla täyte sileäksi ja lisää lopuksi appelsiiniöljy ja pyöräytä vielä kerran kevyesti mousse sekaisin.

Ei se tuntuma sitten niin hukassa ollutkaan, ovat tainneet raakakakut ja niiden loihtiminen iskostua niin syvälle selkärankaani, etteivät sieltä (toivottavasti) koskaan poistukaan.

Kookosnektari saatu blogin kautta.

Ladataan...
HaLo

Tuote on saatu blogin kautta.

Mikä on helppo tapa lisätä hieman näkyvää luksusta arkieloon? Omalla kohdallani olen todennut simppelinä piristäjänä tuotteen, jolla tämä talven tavaramerkki — kalkinvalkoinen iho — saa hellävaraiset lähdöt hetkeksi, ainakin seuraavaan suihkukertaan asti. Kerroin teille kultahippuöljystä jo kesällä ja vaikka tuote on sarjassamme ei niin tarpeellisia, on se silti lunastanut paikkansa arjessani.

Öljyn avulla saa kauniin kimmeltävän päivetyksen käsivarsille, dekolteelle ja pohkeille. Kasvoille tuotetta ei kannata käyttää, sillä tuote sävyttää jonkin verran ja kimmellys erottuu kasvoilta turhan hyvin. Erityisen ihana kultahippuöljy on juhlissa käytettynä. Käytin öljyä kalvakalle iholleni ystävieni häissä elokuussa, tuote pysyi paikoillaan hyvin kuumasta kesäpäivästä ja tanssimisesta huolimatta. Avaintekijänä uskon olleen sen, että levitin kultahippuöljyn aamulla hyvissä ajoin iholleni, jotta se ehti hieman imeytyä ja kuivahtaa iholle. Öljy levittyy todella tasaisesti ja tuoksuu ihanan makealle karkille. Olen saanut muutamia kyselyitä Jolien alekoodista viime aikoina ja nyt minulla olisi teille jälleen ilouutinen, mikäli purnukoiden pohjat jo näkyvät:

Viime viikolla Joliessa vietettiin aurinkoviikkoa, jota on jatkettu tänään alekoodin voimin. Koodilla "aurinkoviikko" saatte -10 % koko Jolien valikoimista tästä hetkestä sunnuntaihin saakka.

Halo-blogissa noudatetaan jatkossa entistä selkeämpää linjaa blogiyhteistöiden ilmoittamisessa. Olen ollut aina mahdollisimman läpinäkyvä kaikesta mistä on pitänytkin olla — jatkossa ilmoitan Lilyn ohjeistuksen mukaan ilmaiseksi saaduista tuotteista entistä selkeämmin. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen testituotepostauksen alussa lukee Tuote on saatu blogin kautta. Samaa etikettiä tulen noudattamaan Yellow mood-lifestyleblogissani.

Tunnistat Halo-blogin testituotepostaukseni myös siitä, että ne on aina merkitty Testituotteet-tagin alle, näin olen toiminut kaikkien niiden tuotteiden kohdalla, jotka olen saanut blogin kautta vuosien varrella :) Aivan kuten ennenkin, blogissani annan näkyvyyttä vain tuotteille, joita käytän ja joista aidosti pidän. Olen karsinut esimerkiksi kosmetiikan suhteen yhteistyökumppanit minimiin, koska en siedä minkäänlaista painostusta — on jokaisen bloggaajan itse päätettävissä kirjoittaako tuotteesta vai ei, tuotteen ilmaiseksi saaminen kun ei edellytä automaattisesti siitä kirjoittamista! 

Painostus yrityksen puolelta on erittäin epäeettistä, toivon että tietyt ihmiset tuntevat piston sydämessään ja korjaavat toimintatapojaan. Onneksi puhutaan kuitenkin vähemmistöstä, aika monelle yritykselle alkavat olla jo aika selvänä blogiyhteistöiden säännöt.

Mikäli sinä pidät blogia, suosittelen lukemaan Lilyn Toimituksen jutun Näin kerrot blogiyhteistyöstä.

Ladataan...
HaLo

Mistähän sitä aloittaisi? Harmittaa, etten päässyt eilen heti treenien jälkeen kotiin, koska sanavarastoni olisi ollut hyvin täynnä kuvailevia termejä ja autenttisempia fiiliksiä — mielellä kun tuppaa olemaan tapana unohtaa hetkellinen (järkyttävä) kipu. Otetaan tähän alkuun kuitenkin FB-päivitykseni, jonka kirjoitin heti ekojen treenien jälkeen:

CrossFit. Ihan hirveää ja silti haluat mennä uudelleen. Huhhuh mikä välikuolema!

Ei tämä mikään armeija ole, mutta jos myöhästytte, joudutte tekemään 10 perusliikettä ja liittymään sen jälkeen muiden meneillään olevaan treeniin. 

Olimme hyvissä ajoin tunnilla, sattuneesta syystä ;) Ohjaajamme Saija ja Janne kävivät kanssamme ihan aluksi läpi vähän CrossFitiin liittyviä termejä sekä ykköstreenien sisällön, joka piti sisällään melkoisen kuntotestin (MetCon?), joka tehdään uudestaan samanlaisena neljän viikon päästä. Saijalla on taustaa voimannostossa ja Jannella puolestaan juoksusta, molemmat tulevat vetämään tunteja OnRamp-kurssin jälkeen.

Aivan ensimmäiseksi pääsimme hiomaan kyykkytekniikkaa, joka on aina ollut lempiliikkeeni. Ongelmani oli eilen se, että kyykkyjen loppupuolella yläkroppani tahtoo mennä hieman eteen, koska se ei vain taivu suoraksi. Yläkropan liikerataa pitää siis saada suoremmaksi, joka helpottunee kun pahimmat jumit kaikkoavat treenien ja venyttelyjen myötä. Ahkerana aion harjoitella tätä kyykkytekniikkaa myös kotona.

Kyykkyjen jälkeen opeteltiin mulle aivan uusi punnerrustekniikka, jossa kädet irroitetaan maasta alastulossa ja punnerretaan siitä ylös — tämä oli aivan superhauskaa, vaikka lähtökohtaisesti inhoan punnerruksia. Syy saattaa löytyä siitä, että omaan vuosien ratsastuskokemuksen, joka on näkynyt aina jalkojen voimatasoissa, muttei niinkään yläkropassa. Vuosien saliharjoittelu tasapainoitti tilannetta, mutta siitäkin säännöllisestä treenaamisesta on vierähtänyt muutama vuosi... Olin ylpeä siitä, että sain tehtyä punnerrukset ilman mitään apuvälineitä, vaikka polviltaan vielä mennäänkin — ylitin itseni tämän kohdalla kaikista eniten.

Meille painotettiin skaalauksen tärkeyttä, joka tarkoittaa sitä että liikkeitä voi tehdä asentoa muuttamalla joko kevyemmin tai raskaammin. Tämä tekee CrossFitistä sopivan ihan minkä tasoiselle kuntoilijalle hyvänsä. Skaalausta päästiin kokeilemaan erityisesti ring row-liikkeen kohdalla, josta muodostui heti kyykyn jälkeen toinen lempiliikkeeni.

Sitten siihen MetConiin, joka toistetaan uudestaan tismalleen samanlaisena neljän viikon päästä. Kilpailimme aikaa vastaan ja voin sanoa antaneeni kaikkeni! Olin koitoksen jälkeen äärimmäisen kiitollinen siitä, että söin kolme tuntia ennen treenejä, oli meinaan sen verran paha olo, kun pyngersin pois soutulaitteesta... On outoa, miten se paha olokin voi tuntua niin hyvältä — kai tähänkin liittyy niin vahvasti se oman itsensä ylittäminen ja yllättäminen, jonka ansiosta pohjatunne säilyy kuitenkin positiivisena, vaikka tuntuu etteivät jalat enää kanna ja laatta lentää ihan just. 

MetCon piti sisällään:

300 m soutua

3 x seuraavat:

15 squat

12 ring row

9 push up

300 m soutua

Olimme Tuomaksen kanssa pari ja halusin suorittaa meistä ensimmäisenä MetConin, että se olisi pian alta pois ;) Ensimmäinen soutuosuus ja sitä seuraavan kierroksen happi kulki ihan hyvin, mutta sen toisen kohdalla alkoi hapottaa ja hengästyttää pahasti! Kyykyt olivat yllättäen tuskaisimpia ja viimeisellä kierroksella teki tiukkaa saada lantioluu samalle tasolle polven kanssa, saatika pitää se yläkroppa mahdollisimman suorana. Onneksi mulla oli Tuomas tsempparina vieressä, paras kirittäjä ikinä.

MetConin aikana tajusin miten hyvä on, että treeneissä on kaksi ohjaajaa: kaikki saavat varmasti sparrausta juuri silloin, kun tuntuu että omat patterit loppuivat jo aikapäiviä sitten. On myös huippua tehdä treenit pareittain, koska toinen on siinä vieressä muistuttamassa tekniikasta ja kannustamassa parempaan suoritukseen.Viimeisen soutuosuuden jälkeen teki tiukkaa edes kävellä. Joka paikka tutisi ja keuhkot olivat surkastua hapenpuutteeseen. Sain tehtyä oman MetConin aikaan 8:14, katsotaan miltä aika näyttää kuukauden päästä.

Tuomas veti minun jälkeeni niin tiukan setin, että meikäläistä hengästytti jo pelkkä vierestä katsominen. Kaveri veti viimeisetkin kyykyt niin puhtaasti ja nopeasti, että ohjaaja kävi kehumassa ja muistuttamassa, että hengitä... Tuomaksen aika oli muistaakseni 6:13, vaikka hän teki oikeat punnerrukset sekä ring rowt aika matalalta.

Koskahan tästä syntyy keskinäinen kilpailu, haha. No ei, luulen että mulla on hivenen matkaa tämän herran suorituskykyyn :D Me ollaan molemmat todella fiiliksissä CrossFitistä, on ensinnäkin hauskaa saada harrastaa yhdessä jotain mistä kummatkin pitävät ja lisäksi laji vaikuttaa todella monipuoliselta. Tuomas oli mielissään, kun tunneilla ei käytetä yhtäkään laitetta, vaan vastuksena on oma keho. Tästä lähtien meillä on kotona sitten aina kaksi raatoa yhden sijaan ja kohta aletaan vertailemaan kumpi on kipeämpi ;)

Kuten viime viikolla kirjoitin, CrossFit kiinnostaa minua siksi, koska se on ryhmälaji ja silti niin yksilölaji — tämän huomasin todeksi eilen. Jokainen meistä oppilaista oli samassa liemessä taistelemassa itseään vastaan. MetConin jälkeen vaihdettiin ajatuksia siitä kuka on kuollein ja mietittiin mihin sitä oikein on ryhdyttykään :D Kieltämättä MetConin jälkeen olo oli kuin kalalla, joka on heitetty kuivalle maalle ja joka ei saa henkeä.

Jälkitunnelmat olivat todella positiiviset meillä molemmilla. Tuomastakin alkoi hymyilyttää, kun sai vähän aikaa hengähtää tiukan rutistuksen jälkeen. Odotan uusia treenejä innolla, vaikka lihakset huutaa jo nyt sellaista kipusinfoaniaa, ettei tosikaan. Huomenna uudestaan! 

Yhteistyössä CrossFit Santasport.

Ladataan...
HaLo

Viime viikolla tajusin kaamoksen todella alkaneen. Tänä vuonna tämä pimeä vuodenaika ei kuitenkaan tunnu tippaakaan ahdistavalta, sillä viime vuonna kylässä käynyt tuttavuuteni, sumuväsymys, loistaa poissaolollaan. Nykyinen balanssini kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa on niin hyvin hanskassa, että olotilani herättää itsessäni päivittäin suurta kiitollisuutta.

Tuntuu uskomattomalta, että se sama Hannamari, joka oli viime vuonna vajaatoiminnan kourissa, aloittaa tänään uuden harrastuksen ja on selvinnyt ehjänä remonttistressistä sekä siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Vaikka olen välillä hyvin väsynyt tästä hetkellisestä epänormaalista arjesta, osaan käsitellä tilannetta paremmin. Kaasuttaa menemään, mutta painaa jarrua ajoissa, jos vauhti uhkaa kiihtyä turhan suureksi. 

Vaikka marraskuu on ehkä vuodein pimein ja ankein kuukausi, pidän marraskuusta tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin 25-vuotisen elämäntaipaleeni aikana. Oli muuten fiksu veto mennä kihloihin marraskuun puolenvälin tienoilla, onpahan ainakin yksi tunnelmallinen juhlapäivä tämän säkkipimeän kuukauden keskellä! Vapaapäivän ottaminen arjen keskellä piristää kummasti, silloin voidaan viettää päivä yhdessä (tänä vuonna CrossFit OnRamp-kurssin merkeissä ainakin, heh). 

Kihlapäivästä nousikin mieleen muisto vuosien takaa — eräänä marraskuisena kihlapäivänä tili näytti hyvin tyhjältä, joten keksimme jotain kivaa ilmaista tekemistä. Kävelimme Ounasvaaran huipulle ja laskimme sieltä pulkalla alas. Joimme kuumaa kaakaota lumen keskellä ja pudistelimme lunta pois housunlahkeista ja niskasta. Tuo päivä on piirtynyt kaikista kihlapäivistämme eniten mieleen. Varsinkin se hetki, kun minua pelotti pulkan kova vauhti ja jarrutin jaloillani niin, että sain naamalleni monta senttiä kylmää lunta.

Edullisten perusasioiden jäljillä olin eilen illallakin, kun palasimme kotiin raksalta. Keitin vähän punajuuria, höyrytin parsakaalia ja laitoin annoksen päälle reilusti voita. Miehen annos sai kaverikseen vielä rouhittua mustapippuria ja mozzarellaa. Mietin siinä sohvan uumenissa, että miten näin yksinkertainen yhdistelmä voikin maistua näin hyvältä? Tänään kattila porisi uudestaan, tästä taitaa olla syntymässä marraskuun lempivälipala.

Kaunista maanantaita!

Ladataan...
HaLo

Tällä viikolla koitti päivä, jota olen odottanut koko kalvakan syksyn. Meiliini tupsahti tieto siitä, että Santa Sportille on vihdoin avattu lisensioitu CrossFit-sali. Seurasin viime talvena hivenen vihreänä ihanien blogikollegoideni Natan ja Saaran treenejä, kun itse olin telakalla kovista treeneistä kilpirauhasen vajaatoiminnan huonon vaiheen takia, mutta nyt pääsen minäkin tämän koukuttavan lajin pariin täällä!

Treenaan Santa Sportilla muutenkin ja ensi maanantaista lähtien nappaan mukaani aimo annoksen pirteää mieltä, parrakkaan mieheni ja lataan fyysiset voimani täysilleen, jotta voin heittäytyä täysin CrossFit-treenien armoille.

Liikunta-alalla aiemmin työskennelleenä olen erityisen iloinen siitä, että ennen CrossFit-harrastuksen aloittamista jokaisen on pakko käydä OnRamp-kurssi, jossa viilataan tekniikat kuntoon, jotta vältytään haavereilta. Tekee pahaa edes muistella niitä nuoria ja vanhoja, jotka latasivat laitteet maksimipainoille ja vetivät riuhtomalla sarjat läpi... Olen aina ollut todella tarkka tekniikoista, kiitos siitä kuuluu entiselle työnantajalleni sekä mahtaville työkavereilleni, joiden avustuksella sain tuolloin nuorempana tyttönä rakennettua kunnon pohjan.

Kuulin, että CrossFit-ohjaajamme Saija on tiukka mimmi, joten ihan varmasti omalla kohdallani korjattavaa tulee riittämään tekniikoissa ja sitä odotan vähintään yhtä innokkaasti kuin itse treenejäkin. Tunniltansa ei kannata ainakaan auta myöhästyä, ellei sitten halua tehdä ekstrakyykkyjä — olen aivan varma, että tämä ukaasi suitsii tämän ikuisen myöhästelijän huonon tavan minimiin ;) Kökötän varmaan tunnin etukäteen kiltisti CrossFit-salin edessä, hehe :D

Miksi sitten valitsin just CrossFitin? Olen sitä koulukuntaa, joka treenaa kaikista mieluiten vapailla painoilla avaruusmasiinoiden sijaan, joten luulen tämän monipuolisen lajin sopivan mulle kuin nenä päähän. Kilpailuhenkisenä nautin myös siitä, että pääsen haastamaan nimenomaan itseäni ilman, että tarvii vertailla muiden tuloksiin ja kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan yksilölaji, vaikka ryhmässä painetaankin menemään. On turha odotella sitä, että pystyisin vetämään vielä yhtäkään leukaa tai puhdasta punnerrusta, mutta niiden tavoitteleminenhan tuo sen suolan tähän hommaan! 

Inhoan pakkoa ja painetta, joka mulle jossain vaiheessa kasvoi liikuntaa kohtaan. Siksi mulle on tosi tärkeää, että harrastan vain lajeja, jotka kiinnostaa itseäni sadan pinnan verran. On myös hyvä, että Saija on vaativa ohjaaja, mulla kun on taipumus siihen, että pää pettää ennemmin kuin keho pettäisi, olen varma että tulen saamaan naisen ohjauksessa treeneistä paljon irti! CrossFit tulee olemaan siis varmasti myös henkistä treeniä sen fyysisen ohessa.

Naurettiin tänään Santa Sportin Erikan ja Maijan kanssa sitä, että treenikuvaukset kannattaa ehkä hoitaa ennen varsinaisia treenejä, koska käsiä saattaa hivenen tärisyttää tappotreenin jälkeen. Pyysin jo varaamaan itselleni yhden pyörätuolin, jolla joku voi kuskata meikätytön ulos salilta treenien jälkeen, heh. Minä ja Tuomas saadaan OnRamp-kurssi suoritettua just ennen joulukuista Helsingin reissuamme, kelpuuttaisivatkohan blogityttäret Saara ja Nata mut mukaan Vetosalin treeneihin? 

Santa Sportin ensimmäiset kolme OnRamp-kurssia täyttyivät alle vuorokaudessa, mutta tsekkasin just että 25.11. alkavalla kurssilla on vielä tilaa, joten jos joku rovaniemeläinen haikailee tämän uuden harrastuksen pariin niin kannattaa ilmoittautua pikana Erika Nivalle numeroon 020 798  4268 tai sähköpostitse crossfit(at)santasport.fi :)

Ensi viikosta lähtien tällä tontilla on tiedossa epäilemättä hyvin hikistä kuvamateriaalia, (hyytyneitä) hymyjä ja kipeitä lihaksia. Olen varma, että nämä odotukseni täyttyvät Saijan opissa. 

Onko teillä tarjoilla meikäläiselle viime hetken vinkkejä, joiden avulla valmistautua ensimmäisiin treeneihin? 

Yhteistyössä CrossFit Santa Sport, joka tarjoaa minulle ja miehelleni vuoden CrossFit-treenit.

Ladataan...
HaLo

Toivoitte tarkempaa postausta Iroisien BB-voiteen sisällöstä sekä ennen ja jälkeen-kuvista. Tänään toteutan tämän jälkimmäisen toivepostauksen ja ensi viikon alkupuoliskolla paneudutaan sitten tarkemmin tämän BB-voiteen INCI-listaan. Otin havainnoillistavat ennen ja jälkeen-kuvat, joista näkee mielestäni hyvin sen kuinka voide sulautuu iholle ja tekee ihon väristä tasaisen.

1. Lähtötilanne ilman meikkiä, pohjalla kasvovesi ja seerumi. 2. Vasemmalla puolella Iroisie BB-voide, oikea puoli edelleen meikitön. 3. Iroisie BB-voide levitetty kasvoille, päällä puuteri ja kulmat muotoiltu. 4. Valmista!

Kuvasta kaksi näkee mielestäni selkeästi miten hyvin Iroisien BB-voide sulautuu iholle ja kuinka tehokkaasti se suitsii punakkuutta iholla. Kuvassa kolme minulla on koko kasvoilla BB-voide ja silmänaluset on vielä käsitelty kevyesti Couleur Caramelin meikkivoidestickillä sekä tuputeltu kasvoille kevyesti Couleur Caramelin irtopuuteria, joka on yksi ehdottomista puuterisuosikeistani kestävyytensä ansiosta. Neloskuvan kohdalla kasvoille on lisätty vielä Zuii Peach-poskipunaa, Couleur Caramelin aurinkopuuteria, Lily Lolon ripsiväriä ja Terre d´Ocin kirkasta huulikiiltoa.

Tällaisessa luonnollisessa meikissä viihdyn parhaiten näin arkena. Iltamenoihin korostan joko luomiväreillä silmiä tai sipaisen vähän kirkasta punaa huulille. Odotan remonttimme päättymistä innolla, se kun on sekoittanut aikataulun aina treeneistä lähtien. Tässä kuussa minulla alkaa liikuntaan liittyvä blogiyhteistyö, josta olen aivan tajuttoman innoissani! Julistin vasta Halon Facebook-sivuilla seuraavasti:

Tänään on viimeiset villat nyhditty välipohjasta. Täällä kipeitä (ja mustelmaisia) lihaksiani lepuuttaessa mieleeni iskostui se mikä on minun tämän talven missio ja tavoite. Muilla elämänalueilla olen saavuttanut jo kaikki tavoitteeni, joten seuraavaksi keskityn siihen, että talven 2013-2014 aikana teen liikunnasta yhtä olennaisen osan arkea kuin se oli ennenkin. Koska liikkuva ihminen on onnellimpi ihminen, ainakin omalla kohdallani.

Näin ne asiat järjestyvät, kun niistä puhuu ääneen :) Kannattaa muuten seurailla myös Yellow moodin käänteitä, tuolla tontilla on tapahtumassa tässä kuussa jotain erittäin jännää, innostavaa ja värikästä — täyttäähän tämä toinen blogivauvani ensi kuussa vuoden!

Yellow mood  | Instagram | Facebook | Blogilista | Bloglovin

Kaunista tiistaita kamut, lähden nyt suunnittelemaan lisää kaikkia uusia jänniä juttuja <3

Ladataan...
HaLo

Nyt on sohaistu ampiaispesää! :D

Sanumaria kirjoitti postauksen Miksi meitä huijataan?-postauksen, jonka pointin ymmärrän, inhoan itsekin sellaista pumppipamppifitness-lifestyleä ja sen lieveilmiöitä, mutta silti kirjoituksen syvin olemus tuntui syvällä sopukoissani ja tunsin palavaa tarvetta sanallisen arkkuni avaamiselle. Haluan antaa puheenvuoron meidän puolesta, joiden elämä olisi yhtä pimeää tunnelia, jos eläisimme vain tavallisen ruokaympyräruoan ehdoilla.

Olen ollut pitkään niin ystävä-, kuin blogipiireissäkin se kummajainen, jonka tontilla nähdään nimenomaan psylliumjauhepölly-kakkuja ja muuta vastaavaa. Itselleni "huijausruoka" on sitä aivan tavallista ruokaa, jota syömällä jaksan painaa töitä, liikkua, nauraa. En ole silti natsi, syön kylässä mitä tarjotaan, mutta se onnistuu vain siten, että arkena on ruokavalion runko muutoin hanskassa. Olen se aivan tavallinen tyyppi, joka silloin tällöin väsyy, joka ei jaksaisi lähteä kauppaan töiden jälkeen ja joka ei satunnaisesti saa öisin unta. Ja joka syö huijausruokaa päivästä toiseen.

Ostaisinko tahallani kalliimpaa ruokaa, jos voisin hyvin pannaripastalasagne-elämää viettäen? En. 

Haluaisinko päästä helpommalla, mikäli se olisi terveyteni kannalta mahdollista? Kyllä.

Olen valitettavasti kuitenkin herkkä gluteenille sekä liudalle muita ruoka-aineita. Meikätytön huijausruoka koostuu kotiarjessa mm. mantelijauhopannareista, gluteenittomista herkkukakuista, gluteenittomasta pastasta, sillä kyllä minäkin haluan palaseni siitä normaalista, johon olen lapsuudessa tottunut — mutta tavalla, joka sopii mun elimistölle. 

Nautin ruoanlaitosta ja koska en välitä kaupan prosessoiduista gluteenittomista valmisteista, saatan pyöräyttää vaikka kesäkurpitsapastaa. Tai ostaa riisinuudelia ja kutsua sitä pastaksi. Käsitteet eivät ole kenenkään omistuksessa ja ajat sekä sitä myötä myös ruokavaliot muuttuvat. 20 vuoden päästä nuorten aikuisten normaalia herkkua saattavat juurikin olla raakakakut, banaanipannarit ja kesäkurpitsapasta ;) 

Olen vähentänyt ruokavaliokirjoitusten kirjoittamista tällä tontilla varmasti 80 %, ensinnäkin siksi, että tietyt asiat ovat jo niin arkipäivää itselle ja toisaalta tuntuu että olen sanonut kaiken mitä minulla on ollut sanottavana. Olen ollut pari vuotta sitten juuri se maailman ärsyttävin ja sitten näissä chia-siemenissä on fosforia, rauta, omegoja ja ne tekevät hyvää kehollesi jeeee-tyyppi, joka on nykyään mielestäni hyvin vastenmielinen tapa lähestyä ruokaa. Mutta se kuuluu siihen alkuinnostukseen ja muuhun jeejee uutta-asiaan.

Pointtini on, että ensinnäkään pannarilasagnepasta-elämä ei ole ainoa oikea tie eikä nuo termit kuulu pelkästään vehnäruoalle. Ruokaa se on muukin ruoka ja yleensä vielä moninkertaisesti enemmän.

Luovuus keittiössä on yksi luovuuden kauneimmista muodoista, annetaan siis kaikkien ruoanlaittajien kukkia ja syödä vaikka sitä kesäkurpitsapastaa — pääasiana tietysti makumaailman harmonia ja nautinto, ei ravintoaineet <3

Ps. Syön sentään lihani lihana, heh ;)

Ps2. Ne herneet sinne suuhun, ei nenään! 

Pages