Ladataan...
HaLo

Tuote on saatu blogin kautta.

Mikä on helppo tapa lisätä hieman näkyvää luksusta arkieloon? Omalla kohdallani olen todennut simppelinä piristäjänä tuotteen, jolla tämä talven tavaramerkki — kalkinvalkoinen iho — saa hellävaraiset lähdöt hetkeksi, ainakin seuraavaan suihkukertaan asti. Kerroin teille kultahippuöljystä jo kesällä ja vaikka tuote on sarjassamme ei niin tarpeellisia, on se silti lunastanut paikkansa arjessani.

Öljyn avulla saa kauniin kimmeltävän päivetyksen käsivarsille, dekolteelle ja pohkeille. Kasvoille tuotetta ei kannata käyttää, sillä tuote sävyttää jonkin verran ja kimmellys erottuu kasvoilta turhan hyvin. Erityisen ihana kultahippuöljy on juhlissa käytettynä. Käytin öljyä kalvakalle iholleni ystävieni häissä elokuussa, tuote pysyi paikoillaan hyvin kuumasta kesäpäivästä ja tanssimisesta huolimatta. Avaintekijänä uskon olleen sen, että levitin kultahippuöljyn aamulla hyvissä ajoin iholleni, jotta se ehti hieman imeytyä ja kuivahtaa iholle. Öljy levittyy todella tasaisesti ja tuoksuu ihanan makealle karkille. Olen saanut muutamia kyselyitä Jolien alekoodista viime aikoina ja nyt minulla olisi teille jälleen ilouutinen, mikäli purnukoiden pohjat jo näkyvät:

Viime viikolla Joliessa vietettiin aurinkoviikkoa, jota on jatkettu tänään alekoodin voimin. Koodilla "aurinkoviikko" saatte -10 % koko Jolien valikoimista tästä hetkestä sunnuntaihin saakka.

Halo-blogissa noudatetaan jatkossa entistä selkeämpää linjaa blogiyhteistöiden ilmoittamisessa. Olen ollut aina mahdollisimman läpinäkyvä kaikesta mistä on pitänytkin olla — jatkossa ilmoitan Lilyn ohjeistuksen mukaan ilmaiseksi saaduista tuotteista entistä selkeämmin. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen testituotepostauksen alussa lukee Tuote on saatu blogin kautta. Samaa etikettiä tulen noudattamaan Yellow mood-lifestyleblogissani.

Tunnistat Halo-blogin testituotepostaukseni myös siitä, että ne on aina merkitty Testituotteet-tagin alle, näin olen toiminut kaikkien niiden tuotteiden kohdalla, jotka olen saanut blogin kautta vuosien varrella :) Aivan kuten ennenkin, blogissani annan näkyvyyttä vain tuotteille, joita käytän ja joista aidosti pidän. Olen karsinut esimerkiksi kosmetiikan suhteen yhteistyökumppanit minimiin, koska en siedä minkäänlaista painostusta — on jokaisen bloggaajan itse päätettävissä kirjoittaako tuotteesta vai ei, tuotteen ilmaiseksi saaminen kun ei edellytä automaattisesti siitä kirjoittamista! 

Painostus yrityksen puolelta on erittäin epäeettistä, toivon että tietyt ihmiset tuntevat piston sydämessään ja korjaavat toimintatapojaan. Onneksi puhutaan kuitenkin vähemmistöstä, aika monelle yritykselle alkavat olla jo aika selvänä blogiyhteistöiden säännöt.

Mikäli sinä pidät blogia, suosittelen lukemaan Lilyn Toimituksen jutun Näin kerrot blogiyhteistyöstä.

Share

Ladataan...
HaLo

Mistähän sitä aloittaisi? Harmittaa, etten päässyt eilen heti treenien jälkeen kotiin, koska sanavarastoni olisi ollut hyvin täynnä kuvailevia termejä ja autenttisempia fiiliksiä — mielellä kun tuppaa olemaan tapana unohtaa hetkellinen (järkyttävä) kipu. Otetaan tähän alkuun kuitenkin FB-päivitykseni, jonka kirjoitin heti ekojen treenien jälkeen:

CrossFit. Ihan hirveää ja silti haluat mennä uudelleen. Huhhuh mikä välikuolema!

Ei tämä mikään armeija ole, mutta jos myöhästytte, joudutte tekemään 10 perusliikettä ja liittymään sen jälkeen muiden meneillään olevaan treeniin. 

Olimme hyvissä ajoin tunnilla, sattuneesta syystä ;) Ohjaajamme Saija ja Janne kävivät kanssamme ihan aluksi läpi vähän CrossFitiin liittyviä termejä sekä ykköstreenien sisällön, joka piti sisällään melkoisen kuntotestin (MetCon?), joka tehdään uudestaan samanlaisena neljän viikon päästä. Saijalla on taustaa voimannostossa ja Jannella puolestaan juoksusta, molemmat tulevat vetämään tunteja OnRamp-kurssin jälkeen.

Aivan ensimmäiseksi pääsimme hiomaan kyykkytekniikkaa, joka on aina ollut lempiliikkeeni. Ongelmani oli eilen se, että kyykkyjen loppupuolella yläkroppani tahtoo mennä hieman eteen, koska se ei vain taivu suoraksi. Yläkropan liikerataa pitää siis saada suoremmaksi, joka helpottunee kun pahimmat jumit kaikkoavat treenien ja venyttelyjen myötä. Ahkerana aion harjoitella tätä kyykkytekniikkaa myös kotona.

Kyykkyjen jälkeen opeteltiin mulle aivan uusi punnerrustekniikka, jossa kädet irroitetaan maasta alastulossa ja punnerretaan siitä ylös — tämä oli aivan superhauskaa, vaikka lähtökohtaisesti inhoan punnerruksia. Syy saattaa löytyä siitä, että omaan vuosien ratsastuskokemuksen, joka on näkynyt aina jalkojen voimatasoissa, muttei niinkään yläkropassa. Vuosien saliharjoittelu tasapainoitti tilannetta, mutta siitäkin säännöllisestä treenaamisesta on vierähtänyt muutama vuosi... Olin ylpeä siitä, että sain tehtyä punnerrukset ilman mitään apuvälineitä, vaikka polviltaan vielä mennäänkin — ylitin itseni tämän kohdalla kaikista eniten.

Meille painotettiin skaalauksen tärkeyttä, joka tarkoittaa sitä että liikkeitä voi tehdä asentoa muuttamalla joko kevyemmin tai raskaammin. Tämä tekee CrossFitistä sopivan ihan minkä tasoiselle kuntoilijalle hyvänsä. Skaalausta päästiin kokeilemaan erityisesti ring row-liikkeen kohdalla, josta muodostui heti kyykyn jälkeen toinen lempiliikkeeni.

Sitten siihen MetConiin, joka toistetaan uudestaan tismalleen samanlaisena neljän viikon päästä. Kilpailimme aikaa vastaan ja voin sanoa antaneeni kaikkeni! Olin koitoksen jälkeen äärimmäisen kiitollinen siitä, että söin kolme tuntia ennen treenejä, oli meinaan sen verran paha olo, kun pyngersin pois soutulaitteesta... On outoa, miten se paha olokin voi tuntua niin hyvältä — kai tähänkin liittyy niin vahvasti se oman itsensä ylittäminen ja yllättäminen, jonka ansiosta pohjatunne säilyy kuitenkin positiivisena, vaikka tuntuu etteivät jalat enää kanna ja laatta lentää ihan just. 

MetCon piti sisällään:

300 m soutua

3 x seuraavat:

15 squat

12 ring row

9 push up

300 m soutua

Olimme Tuomaksen kanssa pari ja halusin suorittaa meistä ensimmäisenä MetConin, että se olisi pian alta pois ;) Ensimmäinen soutuosuus ja sitä seuraavan kierroksen happi kulki ihan hyvin, mutta sen toisen kohdalla alkoi hapottaa ja hengästyttää pahasti! Kyykyt olivat yllättäen tuskaisimpia ja viimeisellä kierroksella teki tiukkaa saada lantioluu samalle tasolle polven kanssa, saatika pitää se yläkroppa mahdollisimman suorana. Onneksi mulla oli Tuomas tsempparina vieressä, paras kirittäjä ikinä.

MetConin aikana tajusin miten hyvä on, että treeneissä on kaksi ohjaajaa: kaikki saavat varmasti sparrausta juuri silloin, kun tuntuu että omat patterit loppuivat jo aikapäiviä sitten. On myös huippua tehdä treenit pareittain, koska toinen on siinä vieressä muistuttamassa tekniikasta ja kannustamassa parempaan suoritukseen.Viimeisen soutuosuuden jälkeen teki tiukkaa edes kävellä. Joka paikka tutisi ja keuhkot olivat surkastua hapenpuutteeseen. Sain tehtyä oman MetConin aikaan 8:14, katsotaan miltä aika näyttää kuukauden päästä.

Tuomas veti minun jälkeeni niin tiukan setin, että meikäläistä hengästytti jo pelkkä vierestä katsominen. Kaveri veti viimeisetkin kyykyt niin puhtaasti ja nopeasti, että ohjaaja kävi kehumassa ja muistuttamassa, että hengitä... Tuomaksen aika oli muistaakseni 6:13, vaikka hän teki oikeat punnerrukset sekä ring rowt aika matalalta.

Koskahan tästä syntyy keskinäinen kilpailu, haha. No ei, luulen että mulla on hivenen matkaa tämän herran suorituskykyyn :D Me ollaan molemmat todella fiiliksissä CrossFitistä, on ensinnäkin hauskaa saada harrastaa yhdessä jotain mistä kummatkin pitävät ja lisäksi laji vaikuttaa todella monipuoliselta. Tuomas oli mielissään, kun tunneilla ei käytetä yhtäkään laitetta, vaan vastuksena on oma keho. Tästä lähtien meillä on kotona sitten aina kaksi raatoa yhden sijaan ja kohta aletaan vertailemaan kumpi on kipeämpi ;)

Kuten viime viikolla kirjoitin, CrossFit kiinnostaa minua siksi, koska se on ryhmälaji ja silti niin yksilölaji — tämän huomasin todeksi eilen. Jokainen meistä oppilaista oli samassa liemessä taistelemassa itseään vastaan. MetConin jälkeen vaihdettiin ajatuksia siitä kuka on kuollein ja mietittiin mihin sitä oikein on ryhdyttykään :D Kieltämättä MetConin jälkeen olo oli kuin kalalla, joka on heitetty kuivalle maalle ja joka ei saa henkeä.

Jälkitunnelmat olivat todella positiiviset meillä molemmilla. Tuomastakin alkoi hymyilyttää, kun sai vähän aikaa hengähtää tiukan rutistuksen jälkeen. Odotan uusia treenejä innolla, vaikka lihakset huutaa jo nyt sellaista kipusinfoaniaa, ettei tosikaan. Huomenna uudestaan! 

Yhteistyössä CrossFit Santasport.

Share

Ladataan...
HaLo

Viime viikolla tajusin kaamoksen todella alkaneen. Tänä vuonna tämä pimeä vuodenaika ei kuitenkaan tunnu tippaakaan ahdistavalta, sillä viime vuonna kylässä käynyt tuttavuuteni, sumuväsymys, loistaa poissaolollaan. Nykyinen balanssini kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa on niin hyvin hanskassa, että olotilani herättää itsessäni päivittäin suurta kiitollisuutta.

Tuntuu uskomattomalta, että se sama Hannamari, joka oli viime vuonna vajaatoiminnan kourissa, aloittaa tänään uuden harrastuksen ja on selvinnyt ehjänä remonttistressistä sekä siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Vaikka olen välillä hyvin väsynyt tästä hetkellisestä epänormaalista arjesta, osaan käsitellä tilannetta paremmin. Kaasuttaa menemään, mutta painaa jarrua ajoissa, jos vauhti uhkaa kiihtyä turhan suureksi. 

Vaikka marraskuu on ehkä vuodein pimein ja ankein kuukausi, pidän marraskuusta tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin 25-vuotisen elämäntaipaleeni aikana. Oli muuten fiksu veto mennä kihloihin marraskuun puolenvälin tienoilla, onpahan ainakin yksi tunnelmallinen juhlapäivä tämän säkkipimeän kuukauden keskellä! Vapaapäivän ottaminen arjen keskellä piristää kummasti, silloin voidaan viettää päivä yhdessä (tänä vuonna CrossFit OnRamp-kurssin merkeissä ainakin, heh). 

Kihlapäivästä nousikin mieleen muisto vuosien takaa — eräänä marraskuisena kihlapäivänä tili näytti hyvin tyhjältä, joten keksimme jotain kivaa ilmaista tekemistä. Kävelimme Ounasvaaran huipulle ja laskimme sieltä pulkalla alas. Joimme kuumaa kaakaota lumen keskellä ja pudistelimme lunta pois housunlahkeista ja niskasta. Tuo päivä on piirtynyt kaikista kihlapäivistämme eniten mieleen. Varsinkin se hetki, kun minua pelotti pulkan kova vauhti ja jarrutin jaloillani niin, että sain naamalleni monta senttiä kylmää lunta.

Edullisten perusasioiden jäljillä olin eilen illallakin, kun palasimme kotiin raksalta. Keitin vähän punajuuria, höyrytin parsakaalia ja laitoin annoksen päälle reilusti voita. Miehen annos sai kaverikseen vielä rouhittua mustapippuria ja mozzarellaa. Mietin siinä sohvan uumenissa, että miten näin yksinkertainen yhdistelmä voikin maistua näin hyvältä? Tänään kattila porisi uudestaan, tästä taitaa olla syntymässä marraskuun lempivälipala.

Kaunista maanantaita!

Share

Ladataan...
HaLo

Tällä viikolla koitti päivä, jota olen odottanut koko kalvakan syksyn. Meiliini tupsahti tieto siitä, että Santa Sportille on vihdoin avattu lisensioitu CrossFit-sali. Seurasin viime talvena hivenen vihreänä ihanien blogikollegoideni Natan ja Saaran treenejä, kun itse olin telakalla kovista treeneistä kilpirauhasen vajaatoiminnan huonon vaiheen takia, mutta nyt pääsen minäkin tämän koukuttavan lajin pariin täällä!

Treenaan Santa Sportilla muutenkin ja ensi maanantaista lähtien nappaan mukaani aimo annoksen pirteää mieltä, parrakkaan mieheni ja lataan fyysiset voimani täysilleen, jotta voin heittäytyä täysin CrossFit-treenien armoille.

Liikunta-alalla aiemmin työskennelleenä olen erityisen iloinen siitä, että ennen CrossFit-harrastuksen aloittamista jokaisen on pakko käydä OnRamp-kurssi, jossa viilataan tekniikat kuntoon, jotta vältytään haavereilta. Tekee pahaa edes muistella niitä nuoria ja vanhoja, jotka latasivat laitteet maksimipainoille ja vetivät riuhtomalla sarjat läpi... Olen aina ollut todella tarkka tekniikoista, kiitos siitä kuuluu entiselle työnantajalleni sekä mahtaville työkavereilleni, joiden avustuksella sain tuolloin nuorempana tyttönä rakennettua kunnon pohjan.

Kuulin, että CrossFit-ohjaajamme Saija on tiukka mimmi, joten ihan varmasti omalla kohdallani korjattavaa tulee riittämään tekniikoissa ja sitä odotan vähintään yhtä innokkaasti kuin itse treenejäkin. Tunniltansa ei kannata ainakaan auta myöhästyä, ellei sitten halua tehdä ekstrakyykkyjä — olen aivan varma, että tämä ukaasi suitsii tämän ikuisen myöhästelijän huonon tavan minimiin ;) Kökötän varmaan tunnin etukäteen kiltisti CrossFit-salin edessä, hehe :D

Miksi sitten valitsin just CrossFitin? Olen sitä koulukuntaa, joka treenaa kaikista mieluiten vapailla painoilla avaruusmasiinoiden sijaan, joten luulen tämän monipuolisen lajin sopivan mulle kuin nenä päähän. Kilpailuhenkisenä nautin myös siitä, että pääsen haastamaan nimenomaan itseäni ilman, että tarvii vertailla muiden tuloksiin ja kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan yksilölaji, vaikka ryhmässä painetaankin menemään. On turha odotella sitä, että pystyisin vetämään vielä yhtäkään leukaa tai puhdasta punnerrusta, mutta niiden tavoitteleminenhan tuo sen suolan tähän hommaan! 

Inhoan pakkoa ja painetta, joka mulle jossain vaiheessa kasvoi liikuntaa kohtaan. Siksi mulle on tosi tärkeää, että harrastan vain lajeja, jotka kiinnostaa itseäni sadan pinnan verran. On myös hyvä, että Saija on vaativa ohjaaja, mulla kun on taipumus siihen, että pää pettää ennemmin kuin keho pettäisi, olen varma että tulen saamaan naisen ohjauksessa treeneistä paljon irti! CrossFit tulee olemaan siis varmasti myös henkistä treeniä sen fyysisen ohessa.

Naurettiin tänään Santa Sportin Erikan ja Maijan kanssa sitä, että treenikuvaukset kannattaa ehkä hoitaa ennen varsinaisia treenejä, koska käsiä saattaa hivenen tärisyttää tappotreenin jälkeen. Pyysin jo varaamaan itselleni yhden pyörätuolin, jolla joku voi kuskata meikätytön ulos salilta treenien jälkeen, heh. Minä ja Tuomas saadaan OnRamp-kurssi suoritettua just ennen joulukuista Helsingin reissuamme, kelpuuttaisivatkohan blogityttäret Saara ja Nata mut mukaan Vetosalin treeneihin? 

Santa Sportin ensimmäiset kolme OnRamp-kurssia täyttyivät alle vuorokaudessa, mutta tsekkasin just että 25.11. alkavalla kurssilla on vielä tilaa, joten jos joku rovaniemeläinen haikailee tämän uuden harrastuksen pariin niin kannattaa ilmoittautua pikana Erika Nivalle numeroon 020 798  4268 tai sähköpostitse crossfit(at)santasport.fi :)

Ensi viikosta lähtien tällä tontilla on tiedossa epäilemättä hyvin hikistä kuvamateriaalia, (hyytyneitä) hymyjä ja kipeitä lihaksia. Olen varma, että nämä odotukseni täyttyvät Saijan opissa. 

Onko teillä tarjoilla meikäläiselle viime hetken vinkkejä, joiden avulla valmistautua ensimmäisiin treeneihin? 

Yhteistyössä CrossFit Santa Sport, joka tarjoaa minulle ja miehelleni vuoden CrossFit-treenit.

Share

Ladataan...
HaLo

Toivoitte tarkempaa postausta Iroisien BB-voiteen sisällöstä sekä ennen ja jälkeen-kuvista. Tänään toteutan tämän jälkimmäisen toivepostauksen ja ensi viikon alkupuoliskolla paneudutaan sitten tarkemmin tämän BB-voiteen INCI-listaan. Otin havainnoillistavat ennen ja jälkeen-kuvat, joista näkee mielestäni hyvin sen kuinka voide sulautuu iholle ja tekee ihon väristä tasaisen.

1. Lähtötilanne ilman meikkiä, pohjalla kasvovesi ja seerumi. 2. Vasemmalla puolella Iroisie BB-voide, oikea puoli edelleen meikitön. 3. Iroisie BB-voide levitetty kasvoille, päällä puuteri ja kulmat muotoiltu. 4. Valmista!

Kuvasta kaksi näkee mielestäni selkeästi miten hyvin Iroisien BB-voide sulautuu iholle ja kuinka tehokkaasti se suitsii punakkuutta iholla. Kuvassa kolme minulla on koko kasvoilla BB-voide ja silmänaluset on vielä käsitelty kevyesti Couleur Caramelin meikkivoidestickillä sekä tuputeltu kasvoille kevyesti Couleur Caramelin irtopuuteria, joka on yksi ehdottomista puuterisuosikeistani kestävyytensä ansiosta. Neloskuvan kohdalla kasvoille on lisätty vielä Zuii Peach-poskipunaa, Couleur Caramelin aurinkopuuteria, Lily Lolon ripsiväriä ja Terre d´Ocin kirkasta huulikiiltoa.

Tällaisessa luonnollisessa meikissä viihdyn parhaiten näin arkena. Iltamenoihin korostan joko luomiväreillä silmiä tai sipaisen vähän kirkasta punaa huulille. Odotan remonttimme päättymistä innolla, se kun on sekoittanut aikataulun aina treeneistä lähtien. Tässä kuussa minulla alkaa liikuntaan liittyvä blogiyhteistyö, josta olen aivan tajuttoman innoissani! Julistin vasta Halon Facebook-sivuilla seuraavasti:

Tänään on viimeiset villat nyhditty välipohjasta. Täällä kipeitä (ja mustelmaisia) lihaksiani lepuuttaessa mieleeni iskostui se mikä on minun tämän talven missio ja tavoite. Muilla elämänalueilla olen saavuttanut jo kaikki tavoitteeni, joten seuraavaksi keskityn siihen, että talven 2013-2014 aikana teen liikunnasta yhtä olennaisen osan arkea kuin se oli ennenkin. Koska liikkuva ihminen on onnellimpi ihminen, ainakin omalla kohdallani.

Näin ne asiat järjestyvät, kun niistä puhuu ääneen :) Kannattaa muuten seurailla myös Yellow moodin käänteitä, tuolla tontilla on tapahtumassa tässä kuussa jotain erittäin jännää, innostavaa ja värikästä — täyttäähän tämä toinen blogivauvani ensi kuussa vuoden!

Yellow mood  | Instagram | Facebook | Blogilista | Bloglovin

Kaunista tiistaita kamut, lähden nyt suunnittelemaan lisää kaikkia uusia jänniä juttuja <3

Share

Ladataan...
HaLo

Nyt on sohaistu ampiaispesää! :D

Sanumaria kirjoitti postauksen Miksi meitä huijataan?-postauksen, jonka pointin ymmärrän, inhoan itsekin sellaista pumppipamppifitness-lifestyleä ja sen lieveilmiöitä, mutta silti kirjoituksen syvin olemus tuntui syvällä sopukoissani ja tunsin palavaa tarvetta sanallisen arkkuni avaamiselle. Haluan antaa puheenvuoron meidän puolesta, joiden elämä olisi yhtä pimeää tunnelia, jos eläisimme vain tavallisen ruokaympyräruoan ehdoilla.

Olen ollut pitkään niin ystävä-, kuin blogipiireissäkin se kummajainen, jonka tontilla nähdään nimenomaan psylliumjauhepölly-kakkuja ja muuta vastaavaa. Itselleni "huijausruoka" on sitä aivan tavallista ruokaa, jota syömällä jaksan painaa töitä, liikkua, nauraa. En ole silti natsi, syön kylässä mitä tarjotaan, mutta se onnistuu vain siten, että arkena on ruokavalion runko muutoin hanskassa. Olen se aivan tavallinen tyyppi, joka silloin tällöin väsyy, joka ei jaksaisi lähteä kauppaan töiden jälkeen ja joka ei satunnaisesti saa öisin unta. Ja joka syö huijausruokaa päivästä toiseen.

Ostaisinko tahallani kalliimpaa ruokaa, jos voisin hyvin pannaripastalasagne-elämää viettäen? En. 

Haluaisinko päästä helpommalla, mikäli se olisi terveyteni kannalta mahdollista? Kyllä.

Olen valitettavasti kuitenkin herkkä gluteenille sekä liudalle muita ruoka-aineita. Meikätytön huijausruoka koostuu kotiarjessa mm. mantelijauhopannareista, gluteenittomista herkkukakuista, gluteenittomasta pastasta, sillä kyllä minäkin haluan palaseni siitä normaalista, johon olen lapsuudessa tottunut — mutta tavalla, joka sopii mun elimistölle. 

Nautin ruoanlaitosta ja koska en välitä kaupan prosessoiduista gluteenittomista valmisteista, saatan pyöräyttää vaikka kesäkurpitsapastaa. Tai ostaa riisinuudelia ja kutsua sitä pastaksi. Käsitteet eivät ole kenenkään omistuksessa ja ajat sekä sitä myötä myös ruokavaliot muuttuvat. 20 vuoden päästä nuorten aikuisten normaalia herkkua saattavat juurikin olla raakakakut, banaanipannarit ja kesäkurpitsapasta ;) 

Olen vähentänyt ruokavaliokirjoitusten kirjoittamista tällä tontilla varmasti 80 %, ensinnäkin siksi, että tietyt asiat ovat jo niin arkipäivää itselle ja toisaalta tuntuu että olen sanonut kaiken mitä minulla on ollut sanottavana. Olen ollut pari vuotta sitten juuri se maailman ärsyttävin ja sitten näissä chia-siemenissä on fosforia, rauta, omegoja ja ne tekevät hyvää kehollesi jeeee-tyyppi, joka on nykyään mielestäni hyvin vastenmielinen tapa lähestyä ruokaa. Mutta se kuuluu siihen alkuinnostukseen ja muuhun jeejee uutta-asiaan.

Pointtini on, että ensinnäkään pannarilasagnepasta-elämä ei ole ainoa oikea tie eikä nuo termit kuulu pelkästään vehnäruoalle. Ruokaa se on muukin ruoka ja yleensä vielä moninkertaisesti enemmän.

Luovuus keittiössä on yksi luovuuden kauneimmista muodoista, annetaan siis kaikkien ruoanlaittajien kukkia ja syödä vaikka sitä kesäkurpitsapastaa — pääasiana tietysti makumaailman harmonia ja nautinto, ei ravintoaineet <3

Ps. Syön sentään lihani lihana, heh ;)

Ps2. Ne herneet sinne suuhun, ei nenään! 

Share

Ladataan...
HaLo

Syyskuun loppupuolella sain testipaketin suoraan Pariisista, kyse oli kuvan ihastuttavasta BB-voideuutuudesta. Intoni tuotteen testaamisen jälkeen on ollut sitä laatua, että olen kysynyt useaan otteeseen maahantuojalta, että joko saan kirjoittaa tästä arvioni kaikelle kansalle — ja tällä viikolla sain vihdoin tuon odottamani luvan, kun Iroisien ensimmäinen tuote sai Suomessa päivänvalonsa.

Vuosien varrella testissäni on ollut hyvin monenlaisia luonnonkosmetiikan meikkivoiteita, pohjia ja myös BB-voiteita. Hyvän pohjan löytäminen ei ole ollut edes tällaiselle normaali-ihoiselle helppoa, sillä todella useissa tuotteissa ongelmana on ollut joko iholle jämähtäminen kera epätasaisen tuloksen tai toisena se, että voide rullaa iholla. Vuosi sitten syksyllä löysin kuin ihmeen kaupalla Zuiin erittäin peittävän meikkivoiteen, joka on edelleen suosikkini — heti Iroisien BB-voiteen jälkeen.

Iroisie on ranskalainen luonnonkosmetiikkamerkki, jonka kaikki tuotteet ovat Ecocert-, ja Cosmetique Bio-sertifioituja. Itseeni vetoaa Iroisien kohdalla erityisesti se, että tuotteet ammentavat voimansa meren kasvillisuudesta, joka tarjoaa kaikessa kauneudessaan yhden maailman suurimmista ravinneaitoista. 

Mineraalit ovat suuressa roolissa, mitä tulee kauneuteen, sillä yhdessä mineraalit vaikuttavat hyvin merkittävästi ihomme, kynsiemme sekä hiustemme uudistumisprosesseissa, siksi kutsunkin niitä kauneuden rakentajiksi. Kaikista tärkeintä on nauttia mineraaleja tietysti sisäisesti, jolloin lopputulos näkyy ulospäin vahvoina kynsinä, heleänä ihona sekä terveinä hiuksina. 

Mineraalien saannista voi huolehtia käyttämällä monipuolisesti levätuotteita, vihreitä vihanneksia, marjoja, savea sekä syömällä muita aitoja, mahdollisimman tuoreita ruoka-aineita. Kyse ei ole pelkästään viherdrinkkien juomisesta, kokonaisuus on aina se joka ratkaisee. 

Mineraalien voiman tietäen ja tuntien odotan innolla muiden Iroisien tuotteiden lanseerausviikkoa, joka alkaa Joliessa 11.11. Sarjan ensimmäinen testikappaleeni on toiminut sen verran vakuuttavasti, että odotukseni ovat luvan kanssa korkealla sarjan muidenkin tuotteiden kohdalla. 

Iroisien BB-voide on vastaus paitsi kaikille normaali-ihoisille, myös niille joiden iho on kuiva ja joille mikään meikkivoide ei tunnu sopivan. Iroisien BB-voide levittyy iholle niin tasaisesti, että lopputulos on tasaista silkkiä. Ensimmäisillä käyttökerroilla minua ensin ihmetytti ja sitten ihastutti se, että BB-voiteen levityksen jälkeen iho oli matta, mutta edelleen työstettävissä. Voide tekee meikkipohjasta kestävän ja sitä voi työstää vielä siinäkin vaiheessa, kun korjaa peitevoiteella tummat silmänaluset piiloon — asia, jonka tajusin vasta saadessani tämän voiteen käyttöön. 

Ongelmani muiden luonnonkosmetiikan BB-voiteiden kanssa on ollut se, että ihon pinta jää superliukkaaksi, jolloin peiteaine vain pyörii iholla. Tämän vuoksi olen joutunut laittamaan toisen kerroksen peiteainetta vasta puuteroinnin jälkeen, jolloin lopputulos on tietysti ollut paksumpi ja tunkkaisempi. Iroisie antaa vapauden vain kevyille peiteaine-, sekä puuterikerroksille, jolloin lopputuloksena saa aikaiseksi kuulaan raikkaan meikkipohjan — sehän se tavoite on.

Kiinnostaisiko teitä vielä tarkempi postaus Iroisien BB-voiteesta, sellainen jossa pureudun voiteen raaka-aineisiin huolellisesti? Jossa on ennen ja jälkeen-kuvat, jotta näette selkeästi sen eron, jonka tämä BB-voide tekee? 

Share

Ladataan...
HaLo

Jolien tytöt taisivat syyskuussa aavistaa ja tietää kokemuksen syvällä rintaäänellä mitä remontti tekee naiselle, sillä postiluukustani kolahti tämän syksyn Estelle & Thild-uutuudet. Varmaan Jolien putiikilla oli myös nuuhkuaistu hyväksyvästi näiden purnukoiden kohdalla ja todettu tuotteiden menevän läpi meikätytön seulasta. 

Olen tällä hetkellä hyvällä tavalla kiireinen. Itse asiassa olen ollut eräästä tärkeästä syystä pois blogista hetkisen ja voin nyt kertoa, että saatte nauttia luovuuteni hedelmistä pian. Työn alla on ihan konkreettinen tuote, joka teilläkin on mahdollisuus hankkia itsellenne tai läheisillenne ensi marraskuun lopusta alkaen! 

Tämän mysteerituotteen lanseeraus on itselleni suuri virstanpylväs eikä se varmasti jää viimeiseksi sellaiseksi. On ihanaa tuoda markkinoille jotain missä näkyy 100 % oma suunnittelu, mieltymykset sekä into. Tällainen jos mikä ruokkii omaakin luovuutta, rohkeutta ja onnea — uskon, että tekin tulette pitämään lopputuloksesta.

(Tämän lisäksi vuodenvaihteessa lanseerataan jotain vieläkin isompaa.)

Muutama sananen vielä Estelle & Thildin käsisaippuasta ja käsivoiteesta. Käsisaippua jättää ihon kosteutetuksi eikä kuivata tippaakaan, koostumus on hiottu todella hienosti kun ajattelee tulevan talven viimoja. Vaikka muuten pidänkin kukkajuttuja sisustuksellisesti vähän mummona, näitä pitää erittäin mielellään esillä juuri näissä pakkauksissa, kiitos suloisten pionien.

Tuoksut tuovat mieleen raikkaat kukkapellot ja käsivoide imeytyy nopeasti — se on itselleni näppistyöläisenä tärkeä juttu. Epäilin ensin käsivoiteen funktiota, koska eihän sellaista nyt kukaan kuljeta laukussaan mukana. Tämä onkin juuri passeli työpöydälle päivien iloksi. Kerrankin tuote, joka ei voi olla hukassa, koska sillä on oma paikka. 

Share

Ladataan...
HaLo

Olimme viime viikonlopun yötä kotitalossamme, ystäviemme luona alakerrassa.

Ooh, tiskikoneentäyttöä! Ooooh, tilaa touhuta keittiössä! Kyllä minä nämä pyykit voin ripustaa!

Sain aivan friikkiä nautintoa noista asioista ja ymmärsin mitä olen koko ajan kaivannut: tilaa ympärilleni. Tavallisia juttuja.

Inhoan epäjärjestystä, mutta en kykene ylläpitämään sitä jos kyseessä on pienen pieni asunto. Pienessä asunnossa yksikin vaatekappale väärässä paikassa näkyy ja tuntuu meikätytön hermoissa. Vielä pahempi, jos valitan epäsiisteydestä ja mies muistuttaa, että itsehän sinä nämä olet tänne viljellyt (helmasyntini). Silloin tekisi mieli sanoa muutama mutta... :D Mutta kun ei ne mutat auta.

Voi olla, että loppuvuoden vietän remontoidun kotimme keittiössä ja koostan teille vain jotain superherkullisia reseptejä, koska olen sammaloitunut tuohon tilaan kiinni. Ja kirjoitan siitä, miten terapeuttinen vaikutus pyykinpesulla voi mieleen olla. Unohtamatta juttusarjaa remontin vaikutuksesta mielenterveyteen ;) Ehkä keksin jotain valovoimaisempaa kuitenkin.

Silloin kun arjessa mikään muu ei ole lähelläkään ihannetta, voi edes leipoa. Terapiapuuhastelu keittiössä on ollut — yllättävää kyllä — käynnissä nyt viime metreillä myös täällä yksiön köökissä. Suklaakakku on aina varma valinta silloin, kun tuntuu ettei mikään muu voisi onnistua ja koska tärkein juttuhan suklaakakusta puhuttaessa on koostumus, sanon sanasen tämän kakun koostumuksesta.

Pehmeä, mutakakkumainen, paranee (jääkaapissa) vanhetessaan. 

Mutakakku, gluteeniton (maidoton)

100 g kirnuvoita tai neitsytkookosöljyä

3 dl mantelijauhoja

1,25 dl kookospalmusokeria

1 muna

0,5 dl raakakaakaojauhetta

0,25 dl vettä

0,5 dl kuivattuja karpaloita

Sulata voi/öljy ja sekoita mukaan mantelijauhot, sokeri ja kaakaojauhe keskenään. Riko mukaan kananmuna, vesi sekä kuivatut karpalot ja sekoita lastalla tasaiseksi taikinaksi. Paista 200 asteessa 20 minuuttia (laita kello soimaan ja relaa tällä välin). Anna kakun jäähtyä noin puoli tuntia ennen tarjoilua ja säilytä jääkaapissa.

•••••

Nyt lähden Ooooh tiskaamaan!

Share

Ladataan...
HaLo

Toivotan suloisia hetkiä tälle perjantaille. Tämä tuoksu-, ja tuntoaistia hellivä DIY-kuorinta ei vaadi ympärilleen selittelyjä, ainoastaan ahkeraa käyttöä. 

Täällä ostetaan hieman aikaa voimavarojen keräämiselle, remontin loppulaskenta on alkanut.

Share

Ladataan...
HaLo

Huhhuh.

Elämä uudistuu rytinällä, enkä puhu nyt pelkästä remontista. Täällä kulisseissa on ilmassa jännitystä, helpotusta, mutta toisaalta myös sellaista syväväsymystä, että tekisi mieli vain nukkua kuukausi putkeen.

Viikonloppuna palailen enemmän tännekin, juuri nyt päässä on hetkellinen suttu.

Kuvat: Google, hakusanalla happiness

Share

Pages