Ladataan...
Halvalla hyvä elämä

Viimevuonna tartuin Suomi 100 lintubongaushaasteeseen. Se oli kivaa se! Oli aina tekosyy lähteä ulkoilemaan, ja tuli koluttua peltoja, metsiä, soita ja rantoja. Mitään ”ammattilaisvälineitä”, kuten kiikaria tai lintukirjaa en käyttänyt. Serkkua, ystäviä ja kersoja, sekä koiraa niidenkin edestä. Vaimoni oli sitä mieltä että kouhkaavan koiran ja penskan kanssa en mitään lintuja ehdi nähdä, ja oikeassahan se oli. Tosin niillä reissuilla tuntuu että matka oli tavoitetta tärkeämpi, toki. Mutta sen mikä omatoimireissuilla jäi näkemättä, paikkasi toisilla reissuilla hyvät lintuoppaat. 

 

Poika myös ystävällisesti yritti paikkailla mun aneemista listaa lisäämällä siihen lokki x 3 ja varis x 2, eikä ymmärtänyt miksi en ihan vakavasti näitä listaani ottanut. Tyttäreni oli myös ikkunasta bongannut metson, enkä sitäkään listaani lisännyt, koska poika kertoi linnun myös nähneensä, ja että metson sijasta se ihan varmasti oli ”safaani”. 

 

Tulokseni Suomi 100 lintubongauksesta oli 35 lajia + lokki x 3 + varis x 2 sekä yksi safaani. Aika kiva kaltaiselleni tavan tallaajalle.

Isoimmat elämykset olivat merikotka, kurki ja perinteikäs Suomi 100 - teemaan sopiva laulujoutsen. 

Lintuhauskaa oli myös ”piippalinnun” pesä aivan koira-aidan likellä maansisässä. Lajin löysin sittemmin nettiä tutkimalla, mutta itsensä piipanaiheuttajan pesän löytämiseen multa kului 45minuuttia tarkan havainnoinnin aikaa, vaikka pätevistä pätevin lintukoiramme kuonollaan osoitti pesän sijainnin tosi tarkkaan. Oli hiton hyvin naamioitu pesä se! Siitä ne pikkulapsilinnut ponnisti parin vkon jälkeen ilmeisesti maailmaan, pesän suuaukon ja meidän koira-aidan välisestä viisitoistasenttisestä ilmatilasta. 

Tuloksesta viis, oli kiva haaste! 

Tänvuonna sain ystävältä vinkin osallistua retkihaasteeseen. Ainakin naamakirjasta löytyy ”retkihaaste 2018” - haulla. Printtasin jo haasteen itselleni jääkaapin seinään, ja lapset innoissaan sitä tutkivat. Kivaa haasteen muodossa siis luvassa myös tälle vuodelle! Suosittelen! 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Halvalla hyvä elämä

Lupauksia uudelle vuodelle en ole tavannut tehdä. Mutta mitä odotan? 

Ystäväni sanoin: ”Arki on parasta, se että olisi joka aamu rakkaat terveitä.  Siitä se lähtee. Muu on sitten plussaa mutta ei niin tarpeellista.”

Yksinkertaisena arjen rakastajana allekirjoitan tämän. 

Mä syön hyvin aina, mä menen ajoissa nukkumaan, mä koitan olla kiva ja hyvä ihminen, sekä töissä että kotona. Näihin ei muutoksia tarvitse tehdä. 

Voisin sanoa suorempaa mitä tarvitsen ja haluan, enkä alkaa kyräillä ja hautoa asioita, niinkun vuoden lopussa meinasi käydä. Koitan myös järjestää aikaani niille tärkeille ihmiselle jotka sitä osaa arvostaa. 

Toivon tulevalta vuodelta ennen kaikkea aikaa luonnossa. Siitä saa voimia jaksaa arkea, ja sellaista sisäistä rauhaa mitä kroppa tässä keski-iän oravanpyörässä kaipaa. 

 

Mulla alkaa töissä huomenna pidemmät päivät, eli alan tehdä täyttä työaikaa. Kysyin toki esimieheltä jo etukäteen saanko lyhyet päiväni takaisin jos ahdistaa. Kuulemma saan. Ja hyvä niin, koska aika mun rakkaiden kanssa on arvokkaampaa kun mikään mitä rahalla saa. 

Miten teidän uudenvuoden toiveet ja lupaukset? 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Halvalla hyvä elämä

Koska loppuosavuotta on ollut raskas, tässä lyhyt listaus vuoden parhaista asioista: 

Kattoremontti

- forfaksseik! mä tein sen! koska alotin, tein ja onnistuin, sen sijaan että tulin, tyrin ja lopetin, nii ei kyllä kutkuttaa kaikenmoiset projektit takaraivoa nyt aina ja ikuisesti. 

Kersat 

- en edelleenkään käsitä kuinka olen puskenut sisuksistani noin ihmeellisiä ihmisiä. On tullut sanomista, vekkejä, oksennusta, säätöä ja kuraa, mutta ennnekaikkea onnea, iloa, läheisyyttä ja hyviä juttuja. Samalla haluaisin että ne kasvaa ja kehittyy, ja samalla että ne pysyis tuollaisina vilpittöminä turaajina aina vaan. 

Ystävät ja sukulaiset 

- ihmiset jotka seisoo aina mun tukena. Aina. Aina. Aina. Rakastan teitä valtavasti. Ette varmasti osaa kuvitella mitä merkitsette mulle, mutta niin paljon etten edes yritä sitä kuvailla. 

Kani 

- yhdestä ropelikorvasta on paljon iloa. Jos ei ole ihan nökönuuka ihminen, eikä haittaa heinänmuju eikä hampaanjäljet siellä täällä, on kani oikein hyvä lemmikki. Se on niin pehmeä ja hassu. Ja lemmikkihömppää äitiä aina ilahduttaa kun jälkikasvu niin hellästi sitä hoitaa ja opastaa.

Henkinen kasvu 

- on ollut mahtavaa pitkästä aikaa kuunnella omia tunteita, tehdä rohkeita ratkaisuja ja ympäristöstä huolimatta kuunnella omaa sisintään. Päätökset ja ratkaisut on olleet vaikeimpia ikinä, mutta uskon että todella kaiken vaivan arvoisia, ja johtavat mut ennepitkään sinne minne kuulun. Ja kun pääsen sinne, uskon että asiat on justiinsa niinkun pitkäänkin. 

 

Kaikkea hyvää, iloista ja opettavaista toivon teille ensivuonna rakkaat lukijat: isi, Kicka ja muutama muu. Pusi pusi. 

 

2018 bring it on! Olen valmis! 

Share
Ladataan...

Pages