Ladataan...
Halvalla hyvä elämä

Yksi serkkuni soitteli viimeviikolla ja kyseli kuulumisia. Olivat pohtineet kehä kolmosen ulkopuolelle muuttamista ja häntä kiinnosti ottaako työmatka minua päähän. 

Mulla on kotoa työpaikalle noin 60km. VR täräyttää matkan rapiat puoleen tuntiin. Tämän päälle tulee siirtymisiä toisella junalla 4min, plus fillarilla ja kävellen. Ihan ok. Saman ajan voisin tuhrata, ja olenkin tuhrannut vuosia Helsingin sisällä ihan siirtyessä. 

Mä olen vähän maaninen niin lähden töihin tosi aikaisin aamulla, koska se aika ei ole pois keneltäkään. Mä olen tosi hyvä nukkumaan ja ennenkaikkea aamuihminen. Herään viideltä, pissatan koirat, juon kahvia ja olen työpaikalla 30min ennen töiden alkua. Vähän kreisiä. Iltapäivästä nipistän 5-10min jotta ehdin sellaiseen junaan, jolla olen jo kello 16 takaisin kotikylillä. 

Pitkät junamatkat kuluu lukien tai nettiä selaillen. Välillä mulla on muutama namunen kirjan kyytipoikana. Mulla on kotona sortin koira- ja lapsisirkus ja työtä teen ihmisryhmässä ihmisten parissa, joten sosiaalisia kohtaamisia on kymmeniä päivässä. Tähän asti olen ainoastaan nauttinut "pitkistä" junamatkoista kun saa olla hetken oman itsensä tai jonkun jännityskirjan kanssa. 

Junailu maksaa noin 200€ kuussa, mutta se kompensoituu asumisen hinnassa. Kun asuin 10min junamatkan päässä työpaikasta, asumiskustannukset oli tuplat nykyiseen ja junamatkailu maksoi silti liki 100€/kk. 

( Olemme saaneet kuitenkin Helsinkiläisyksiön/kaksion hinnalla ison tontin, 300 neliötä tilaa, oman rauhan, marjapensaita, omenapuita, kukkia, vapautta, mustikoita... (Toki myös remppaa ja stressiä.)) 

Takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Ottaako työmatka päähän? Kerran muistan että otti. Maaliskuussa sysipimeään vesisateeseen lähtiessä mietin etten helvetissä jaksa tätä kolmeakymmentä vuotta, mutta seuraavana päivänä tilanne oli jo toinen. 

Joinain aamuina on mahtava fillaroida auringonpaisteessa, tai lämpimässä sumussa, kuten tänään. Ihan yksin. Hiljaisessa kaupungissa. Lintuja ja bambeja väistellen. 

Kahdenkymmenen sentin auraamaton hanki yleensä vaan naurattaa ja aiheuttaa hikeä. Ahistusta pimeyden lisäksi talvikuukausina aiheuttaa se, ettei mein kylillä ole hirveästi tapana hiekottaa teitä. Peilijäällä on paha luistella ohutrenkaisella fillarilla, koska loukkaantumisriski on melkoinen. (Nastarenkaat! Tiedän! En vaan ole saanut mitenkään aikaan...) 

Luulin muuttaessa että mun lomapäivät tuhlautuu siihen että joudun äkkiseltään soittamaan pomolle talviaamuisin ettei juna tule. Ihme kyllä, kertaakaan en ole edes myöhästynyt töistä junien vuoksi. Jotenkin, säästä huolimatta, tämä meidän junalinja onnistutaan survomaan ajassaan perille. 

Nyt kaivan taas jännäkirjan esille, ja tungen suuhun taskunpohjalta kaksi klähmäistä karkkia! 

Mukavia työmatkoja toivotan teille muillekin! 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Halvalla hyvä elämä

Lupasin lapsille ettei hauskuus lopu vaikka mun työt alkaa. Ja lupaukset on tehty pidettäviksi. 

Viime sunnuntaina lähdettiin evakkoon Tyypin yövuoron jälkeistä nukkupäivää Hämeenlinnaan. Otettiin uimakamppeet ja pienet eväät kassiin ja lähdettiin vaan vetää. 

Kui siistii! 

Mein omilla kylillä ei ole muuta vikaa, kun uimapaikkojen puute. Kiva maauimala olis, mutta neiti teiniangsti ei suostu sinne menemään, koska siellä on muita ihmisiä. (Älä kysy.) Googletettiin vaan Hämeenlinnan uimarannat ja suunnattiin randomilla juna-asemalta radanvartta pohjoiseen noin 1,5km. Ja mikä ranta! Pieni, ei muita ihmisiä ja veden toisella puolella siinti Hämeen linna. Mahtavuutta! Skidit nautti tosi kovin ja tämäkin eukko heitti talviturkin viimein. 

Kun oltiin plutailtu, lojuttu ja lueskeltu (näiden kanssa voi siis nykyään vaan makaa rannalla lukemassa! Kukaan ei nitise! Kaikki on hiljaa! Kaikki lukee! Kaikki nauttii!)  tarpeeksi, nakattiin reppu selkään ja lähdettiin talsimaan. 

Mikä kaupunki! Näin kesäisin ainakin Hämeenlinna on ihana. Kauniita, siistejä puistoja, iloisia ihmisiä, vettä, kauniita taloja, vanhoja puita. 

Käytiin vetämässä hillittömät mätöt kiinalaisessa uinnin päälle, ja lapsia alkoi kiinnostella itse linna linna. Joten vaelsimme sinne. Kisu on ollut siellä luokkaretkellä, ja oli tosi mahtavaa kun lipunmyyjä esitteli sitten asiasta kuultuaan kartan sille pelkästään ja kehoitti sitä toimimaan mun ja kundin oppaana. Kyllä oli tyttö iloinen ja pätevä roolissaan. Ihana ajatus ja heitto lipunmyyjältä! 

Kisun opastaman linnakierroksen jälkeen kun valuttiin linnan pihalle, niin siihen oli ilmestynyt vanhoja autoja pilvin pimein. Mikä tuuri ja silmänilo.

Kaiken tämän päälle vedettiin vielä tour de leikkipuisto, ja alkuillasta junailtiin kotiin. 

Mahtava kesäpäivä! 

Ihana kaupunki! 

Sää helli! 

Kersat oli huippuja! 

...joko tuli tarpeeksi ylisanoja? 

Ja huutomerkkejä!!!! 

 

Menkää itse katsomaan. 

Lämmin, lämmin, lämmin suositus ihanalle kaupungille! 

Huutomerkki! 

 

Salli vaan mun ihmetellä miten kävelimme kaupungissa 15km näkemättä ensimmäistäkään ruokakauppaa? Missä ne ihmiset ostaa ruokansa? ...päivänhuipennusjädet sai onneksi ostettua sitten asemalta. (Tosin junalippuja ei, koska kotimatkajuna oli täysi eikä infoa siitä voiko junaan vaan mennä, saanut mistään. Onneksi googlella löytyi vielä yksi pieni leikkipuisto, jossa sekoillessa meni ylimääräinen tunti meni tosi nopeasti.) 

Burjettinatkaajille tiedoksi: pääsyliput linnaan 9€/aikuinen, 4,5€/lapsi. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Halvalla hyvä elämä

Luin Hesarin artikkelin lasten yksinäisyydestä kotona kesäaikaan. Taas ristin käteni ja kiitän luojaani että nääpilöitä lomailee kotona kaksi. Varsinkin kun asutaan tukiverkoista vähän kaukana. 

Kisun ekaluokan kesäloma meni kivasti kun Tyyppi istui kotona tekemässä päättötyötään. Silloin asuttiin myös rivarissa, jonka pihapiirissä oli kymmenkunta muuta koululaista leikkiseuraksi päivisin. Kisun tokaluokan kesäloma meni sillai kivasti että mä tein lähes koko kesäloman puolikasta työviikkoa, ja Tyyppi oli käsittänyt mun vapaapäivät nurinpäin parisuhteen kannalta, ja sattumoisin työskenteli mun vapaapäivät ja oli työpäivät vapaalla. 

Viimekesänä meillä oli anoppi ja serkkutyttö "koiranpentuvahteina" meidän duuniviikot ja Kisu meni niiden kanssa "siinä sivussa". 

Tää kesä oli mulle kauhun paikka, kun sattu oleen Tapin ensimmäinen kesäloma, ja Tyypin vaihdettua duunia kesken vuoden, oli lomapäivien pelimerkit aika vähissä. 

Ensimmäisen viikon kersat oli leirillä, ja seuraavat neljä viikkoa mun kanssa himassa, ja missä nyt liehuttiinkin. 

Tyypin vuorotyön vuoksi loman alottelu keskenään kotona on mennyt kivasti. Tyyppi on usein aamupäivät himassa, ja yksinoloa lapsille jää muutama tunti iltapäivällä. Tai sit Tyyppi saattaa olla koko päivänkin vapaalla. 

Ongelmia saattais tänä kesänä aiheuttaa Tyypin yövuorojen jälkeiset nukkumapäivät, mutta onneksi faija haluaa lastenlapsiaan nähdä, ja voin nukkupäiviksi dumppaa kersat faijalle koska tahansa. Tosin viimevkon kolmen päivän putken jälkeen otti koville pyytää faijalta vielä yhtä päivää tälle vkolle, koska se saattaa olla jo vähän ryytynyt. Ei siis henkisesti, vaan siksi että Tappi vaatii noin 2h futishöntsää/pvä kaiken muun sekoilun päälle. (Tosin sivukorvalla kuulin kuinka se äärettömän ystävällisesti kysyi faijalta josko se olis vielä siinä kunnossa että jaksais vielä vimppapäivänäkin futiskentälle lähteä, että ei pakko, mutta olis kiva...) 

Tyypillä oli viimeviikolla yksi pitkä päivä, ja koska mulla oli normipäivä, oli koululaiset kahdestaan 8h kotona. Siellä nyt ei ulkoilua, siivoamista (!!) ja leipomista (!!!) kummempaa ollut tapahtunut. Ha ha. Lapset rakastaa rutiineja, joten olen niille kirjoittanut päivän agendan paperille (en tosin noita siivoamisia ja leipomisia, ha ha!) ettei touhu mene ihan sekoiluksi. Lapset myös sanoivat ettei päivä tuntunut pitkältä kun on joku ohjelmarunko olemassa. 

Olen siis paperille kirjottanut selkeesti:

aamupala, lukemista, ulkoilu, lounas, leffa, värittelyä, lukemista, välipala, ulkoilua. Nämä kellonaikoineen. Sapuskat on valmiina jääkaapissa, ja vaikka aamu- ja välipalan tekeminen (ja se leipominenkin!) menee niiltä jo rutiinilla, pyöräytin tänä aamuna smoothien valmiiksi jääkaappiin. 

Tällä viikolla päivät menee lasten kannalta Tyypin kanssa hyvin ristiin. Sillä on vapaata ja iltaa niin, että tällekin vkolle tulee lapsille ainoastaan yksi pitkä päivä keskenään. 

Lapset kehittyy tosi yksilöllisesti, mutta varmasti olisin pulassa ton kundin kanssa tän pitkän loman suhteen jos se olisi ainokainen. Mä en mitenkään näe sitä yksin kotona tuolla korvessa itsekseen pitkiä päiviä. Meidän kunnassa on kivasti kyllä järjestetty kesähoitoa ja -toimintaa. Maksullista toki. Ja kunnassa tuo toiminta ajoittuu kesäkuulle ja elokuulle, mitä myös vähän kritisoin, sillä mä en ainakaan saa lomaa aina heinäkuulle vaikka haluaisin. Mutta mahdollisuus kesäkerhoiluun siis on. 

Toinen vaihtoehto olis just faija, ja varmasti se katsois kundia koko kesän jos olis tarpeen. Mä itse olen ollut omalla ukilla, ja vanhempana mummin luona hoidossa lomilla, ja edelleen muistan niitä aikoja lämmöllä. Vois vaan toi futissekoilu käydä jokapäiväisenä vähän kunnon päälle. 

No. 

Silti, tuntuu tosi kivalta että lapset saa harjoitella pienissä erissä kotona olemista keskenään tänä kesänä. Hintana vaan Kisun kannalta on vähän rajoitetummat menot, ts. ei voi joka päivä mennä kavereille heilumaan, koska pikkuveikka. Paitsi niille kavereille jonne veikan voi roilia mukana. He he. 

Kun mun loma loppui, väänti Kisu itkua ku sitä harmitti niin kovin. Se epäili että tulee mammaa ikävä. Koitin lohduttaa että tulen kuitenkin suht ajoissa kotiin aina, ja niillähän kesä ja hauskanpito senkun jatkuu. 

 

Ja näyttää jatkuvan. ...Tyyppi vaan toivoi ettei spontaania leipomista enempää tapahtuisi, varsinkaan mikrouunin kanssa, koska siellä oli sattunut jonkin sortin klähmäräjähdys. Tätä mä en ollut näkemässä / siivoamassa. ...mutta että jos vaikka raakakakkuja sitten enskerralla. 

Share
Ladataan...

Pages