Ladataan...

Terveellinen ruokavalio EI ole marjoja ja maitorahkaa. Terveellinen ruokavalio EI ole jäätelöä ja sipsipusseja. Terveellinen ruoka EI ole riisiä ja kanaa. Terveellinen ruoka EI ole vihanneksia ja pähkinöitä. Terveellinen ruoka EI ole light-limuja ja rasvattomia tuotteita.

Aloin eilen pohdiskelemaan terveellisen ruuan ja -elämäntavan dilemmaa. Onko sille määritelmää, millainen on terveellinen ruokavalio? Mielestäni se on hyvinkin yksilöllinen käsite, ja toki muuttuvainen riippuen henkilön käyttämistä tuotteista, allergioista tms. muuttuvista tekijöistä. Omakin käsitykseni terveellisesti syömisestä on etenkin viimeisen vuoden aikana valtavasti muuttunut. Ennen ajatukseni siitä oli todella mustavalkoinen. Terveelliseen ruokavalioon(i) ei kuulunut YHTÄÄN lisättyä sokeria, ei öljyjä, ei minkään näköisiä herkkuja, ei limppareita, ei edes kuplivaa vettä. Ei maitotuotteita, ei tietystikään lihaa, ei vaaleita viljatuotteita, ei keinotekoisia makeutusaineita... Eli ruuan oli oltava täysjyvää, vihanneksia ja pähkinöitä, piste. 

Nyttemmin en koe edelleenkään syöväni epäterveellisesti. Gluteenittomaan ruokavaliooni kuitenkin kuuluu valkoista riisiä, maitotuotteita (lähinnä rahka), makeutusaineita ja jopa niitä lightlimuja. Lisätty sokeri ei kaada vaakakuppia nurin ja voin herkutella täysin rinnoin vaikka joka päivä jollain - Itse nautin siis raakasuklaasta ja tietyistä jäätelöistä, en muusta. Nocco, Celsius ja nykyään jopa Pepsi Max (hups..) kuuluvat viikkoihini, ehkä 3-4 tölkkiä viikossa. Ei mitään optimaalista juomaa varmastikaan, mutta jos se tuo pienen lisänautinnon päivääni, eikä aiheuta negatiivisia vaikutuksia enää, kuten turvotusta, pahaa oloa jne. Niin miksipä ei? En ehkä ottaisi joka aterialle sitä ruokajuomaksi, mutta silloin tällöin, jopa joka viikko, joo, ihan jees! Ja mitä lisäaineisiin/makeutusaineisiin tulee, niin kohtuudella, miksi ei? Ei se syöpä sieltä tule, jolla kovasti pelotellaan, kun määrät ovat inhimillisiä. Joskus siis tulee välipalaksi maustamattoman rahkan sijasta syötyä maustettu rahka tai proteiinipatukka. Eikä oikeasti aina vaan kiireen takia, vaan joskus ihan vain koska tekee mieli. 

Suosikiksi muodostunut treenin jälkeinen ateria ATM : Iso banaani-kukkakaali-vaniljahera"jäde", turvotettuja, maustettuja riisihiutaleita, marjoja ja vähän taateli-manteli-kookosvoita kastikkeeksi, kuola valuu... :3

Ruokavalioni kuitenkin 365 päivää vuodesta sisältää kaurapuuron marjoilla ja pähkinävoilla, sisältää paljon kasviksia ja vihanneksia, monipuolisesti (kasvi-)proteiininlähteitä, kananmunia, hyviä rasvoja, öljyjä, paljon kuitua (syy miksi vaihdoin valkoiseen riisiin jne. jotta määrät eivät olisi LIIAN isot) , erilaisia gluteenittomia viljoja, papuja... Mitä nyt keksinkään syödä, mutta siis perus terveellistä, puhdasta, maistuvaa ruokaa. En osaisi kuvitella eläväni enää niin askeettisesti ja mustavalkoisesti, kuin silloin, kun ajatusmaailmani oli kallellaan ja ongelmia oli. Onneksi ei tarvitse palata siihen. Rento asenne, ja ajatus siitä, että voin syödä juuri sitä mitä tahdon, on niin vapauttava. Itse en himoitse karkkeja, kakkuja, pullaa, sipsiä tai muuta, joka ehkä luokitellaan "perus" herkuiksi, mutta hei kaveri, jos sä niistä nautit, niin nauti niistäKIN! Sen kaiken perinteisen ruuan ja arkipöpinän keskellä, ei ne pahaa tee kohtuudella. Eikä sen limunkaan tarvitse aina olla sokeritonta, jos aito oikea Coca Cola sinun makuhermojasi nappaa kiinni paremmin. Et elä silti epäterveellisesti.

Milloin syömisestä tuli näin hankalaa? Miksi kaikkea pitää luokitella ja listailla - Mitä ei saa, mitä saa, mikä on ja mikä ei ole? Jos vain söisimme mikä omalle kropalle ja hyvinvoinnille on hyväksi, eikä vain fyysisesti vaan myös henkisesti, niin kaikki varmaan olisi ihan hyvin. Sitä paitsi kun elää aktiivisesti, liikkuu säännöllisesti, energiantarve on oikeasti jopa yllättävän suuri, moni sitä ei osaa edes ajatella. Ja jos tarkoitus on kehittyä, se määrä on niin huikea, että sinne kuule mahtuu viikossa pulla, jos toinenkin, eikä se fläsänä kerry. Joten rentoutta ihmiset <3 . Ja vaikka itselle ne sokerisplashit eivät maistuisikaan, vaan herkuttelet banskujädellä ja taateleilla (allekirjoittanut) niin ei ole syytä tuomita muita. Annetaan jokaisen nauttia mistä nauttii. 

Enkä nyt halua tällä postauksella mitenkään ylistää epäterveellistä ruokaa, ei. Haluan vain avartaa sitä ajattelumaailmaa, minkälainen on terveellinen ruokavalio. Sinne mahtuu ihan kaikkea! Suurinosa ja perusta kun rakentuu ihan tavallisen ruuan, veden ja muun ympärille, niin on siellä tilaa just sille sun omalle halulle ja mieliteolle. Elämä on ihan inasen liian lyhyt kituuttelulle ;). Onkos siellä asiasta jotain mielipiteitä?

Ladataan...

Fitfhashionilla pyörineet bodypositive -haasteet ja muut saivat minut tarttumaan tähän ajatukseen itsekin. Ja siis nimenomaan tästä toisesta näkökulmasta. Siitä ideasta on tullut pitkälti ylipainoisten "oikeus" ja tabu siitä, että vain ylipainoiset voivat olla epävarmoja kehostaan ja voida kropassaan huonosti. Se ei kuitenkaan mene niin. 

Tiedän olevani hoikassa kunnossa, jopa laiha, ei ylimääräistä missään ja vatsalihakset loistaa olemassaolollaan. Varmaan joku ajatteleekin, että unelmakroppa, ja monta kertaa olen kuullutkin, että voi kumpa olisi samassa kunnossa kuin minä. Mutta hei, miten voi KUKAAN muu tietää, kuin minä, miltä tässä kropassa tuntuu olla? En saa myöskään sanoa puoltakaan sanaa epävarmuuksista tai kohdista, joista en pidä, kun saan heti kuulla, miten olen laiha, ole tyytyväinen. Vihaan sitä. Sitä miten laihuutta ihaillaan ja "arvostetaan". Sitä pidetään jotenkin onnellisuuden lähteenä ja kaikkien huolien kadottajana. No, paljastus, se ei ole sitä.

 

Tällä hetkellä mä voin hyvin mun kropassa, mutta en siltikään ole mitenkään 100% siihen tyytyväinen. Tarkoitukseni nimittäin ei ole näyttää laihalta, vaan sporttiselta ja naiselliselta. Haluan ja tarvitsenkin lisää massaa edeleen tähän varteen. Kehoni myöskään ei ole tämän kokoisena optimi tilassa, ja se ei ole ajatuksenakaan kiva, mutta eihän se näy muille ulospäin. Mielelläni siis näytän siltä miltä näytän, en pidä itseäni millään tavalla rumana tai ällöttävänä, mutta se ei tarkoita, etteikö epävarmuuksia löytyisi.

Haukkujia myös löytyy. "Hyi miten laiha" "Etkö sä syö ollenkaan" "Anorektikko" ... Ja tämähän on kaikkien mielestä lähes tulkoon OK. Vain ylipainosta ja lihavuudesta pitää olla hiljaa - ei sitä saa kommentoida - mutta kyllä laihalle saa sanoa. What? EI SAA. Mielestäni kenenkään ulkonäköä ei ole tarpeen arvostella, oikeastaan millään tavalla. Mitä se kenellekään muulle kuuluu, onko näppy vasemmalla vai oikealla, onko kiloja 50 vai 83 tai onko iho beigen vai maitokahvin värinen. Jokainen meistä näyttää hyvältä, kun kantaa kroppansa oikein - ryhdissä ja ylpeydellä. Jokaisella on oikeus olla sinut oman kroppansa kanssa ja tuntea olonsa hyväksi kropassaan, mutta on oikeus tuntea myös epävarmuutta ja kriittisyyttä. Mielestäni tärkeintä on se hyvä olo. Se, että henkisesti ja fyysisesti olet pystyvä ja voit olla ylpeä siitä, mitä kehollasi pystyy ja jaksaa tekemään ja miten se näkyy arjessa. Ei ylipaino ole yhtäsuurikuin sairas ja alipaino yhtäsuurikuin syömishäiriö. 

Ottakaa ihailun kohteeksi ennemmin oma vartalonne,

kuin instagramin "täydelliset" fitnessvartalot.

Jos vartalosi koko on terveydelle vaaraksi tai et voi hyvin,

tee muutos itse.

Älä anna muiden kommenttien vaikuttaa OMAAN mielipiteeseesi OMASTA vartalostasi. <3

Ladataan...

Ladataan...

Haha, arkiaktiivisuus. Itselleni sana seikkailee jossain hyvin kaukana, sillä arkiaktiivisuus = minun elämä. Mutta paljon aihe on ollut esillä, ja nyt personal trainerina sanoisin asiakkaalle, joka haluaa esimerkiksi laihtua, että ensimmäinen steppi on lisätä arkiaktiivisuutta. Se tuo energiaa elämään, pitää kropan ja sen kuuluisan aineenvaihdunnan liikkeellä, parantaa unenlaatua ja hei, kehittää jopa kuntoa. Arkiaktiivisuudella ei kuitenkaan tarkoiteta treenien lisäämistä, ei lenkkeilyä tai punttien kolistelua. Se käsittää ihan vain jokaisen "ylimääräisen" askeleen, voltin ja pystyssä vietetyn ajan.

Itse voisin vähän jopa tätä aktiivisuutta vähentää. Voisin viettää inasen enemmän aikaa vaikka sohvalla löhöten ja malttaa olla menemättä ja tekemättä. Treeniä tulee muutenkin paljon ja keho käy kierroksilla, kulutus on kovaa, niin voisin päästää itseni näin ollen helpommallakin, MUTTA minä nautin ja luonto vie. Tällä hetkellä innostus on vattujen poimimisessa ja pakastin huutaakin jo ääriäänmyöten täynnä olevilla varastoilla, hups. Tunnista siis ennen vinkeistä vaaria ottamista, että oletko jo superaktiivi duraseli, jotta et vain lisää jo stressiä kroppaan. Mikäli kuitenkin kuulut kastiin, joka kärsii vähän vetämättömästä olosta, sohvan nurkka höllii enemmän ja askeleetkaan ei ihan sitä maagista kymppitonnia tavoita, niin hei, testaa näillä!

Kävellen kauppaan ja useampaan!

Tässä tulee nyt säästövinkki samalla ;) . Jos mahdollista on, kannattaa vähän vertailla omien lähikauppojen hintoja. Itse suuntaan ensin Lidliin vihannesostoksille ja vasta sitten loput tuotteet S-marketista. Tästä tulee jo lenkkiä kerrakseen. Reppu selkään ja kassi olalle! Näin, jos ei matka ole tuskaisen pitkä. Minulla ei toki autoa houkutuksena olekaan, mutta musitakaahan, että muutamakin kilsa menee kyllä niitten kamojen kanssa ja säästyypähän pennonen bensoista. Pyörä on myös oiva kapistus!

 

Keksi jotain hyödyllistä tekemistä ulkoa

Päivästä toiseen jatkuvia kävelylenkkejä ilman päämäärää... Ei taida olla kaikkien juttu! Mutta mitäpä jos tienaisit sillä lenkillä vaikka jätskirahat - pulloja kassiin! Näin säästyy myös luontoa. Tai se marjojen poiminta - onko mitään parempaa kuin tuoreet marjat rahkassa. Ja jos on omaa pihaa, niin onko kukkapenkit jo kuosissa ja piha-aita mintissä syksyä varten? Aina löytyy jotain, mikä todella vie jotakin eteenpäin! Itse usein siis pulloja keräilen, vaikka joskus itseni typeräksi tällöin tunnenkin... Olen kuitenkin päättänyt, että yhtäkään kivennäisevsipulloa en "omilla rahoilla" osta, vaan aina vasta, kun pullorahat tulee sitä varten täyteen ;).

 

Sovi treffit kaverin luokse oman kodin sijaan

...ja sille kaverille suuntaat sitten pyörällä tai tallustellen! Ja mitä parempi ystävä on kyseessä niin joko a) Hiki ei haittaa tai b) voit käydä siellä suihkussa, haha.

Kokkaa itse ruokaa 

Oletteko koskaan katsoneet, paljon tässäkin tulee käveltyä? Siis huhheijjaa kun kaivelee kaappia jos toistakin, on alhaalla on ylhäällä, on vasemmalla on oikealla.. Paljon sellaista, mitä ei huomaa, mutta kaikki lasketaan.

 

Tee punnerrus tai parikin - Miten sattuu!

Tulet kotiin, hyppää lattialle ja tee pari punnerrusta. Kehität samalla yläkroppaa ja sydänkin pumppailee vähän nopsempaa päivän valuessa eteenpäin. Erittäin hyvä! Ja mikään ei estä tekemästä vaikka paria kyykkyhyppyä siinä kokkaillessa tai tanssahdella radiosta lempibiisejä kuunnellessa. Nämä menevät jo hieman kehittävämmästä aktiivisuudesta!

ja viimeisenä oma suosikkini...

 

Päästä sisäinen lapsesi valloilleen

Jos jossain tangon ja telineet nään, niin ei kun roikkumaan! Pari leukaakin voi vetäistä ja heittää kässäriä nurmikolla. Kippailla tangoilla ja testata omat käsivoimat apinoimalla telineet läpi. Tämä toki on sitten viitsimisestä ja "kehtaamisesta" kiinni, mutta käyttöön ne laitteet on tarkoitettu joten sinne vaan! Ja aina vaan parempi, jos on omia lapsia, ja hyppäät niiden maailmaan. Lämmittää myös juniorin sydäntä kummasti. Joten seuraavan kerran matkalla minne tahansa, hyppääpä telineelle ja palaa takaisin lapsen kenkiin, unohda muut TYLSÄT! 

Jos ei näillä, niin ei sitten millään. Nämä ovat jopa sellaisia, joilla saa aika paljonkin lisättyä omaa tekemistä ja menemistä. Mutta jo se, että raaskiudut kesken leffamaratonin viemään roskia ja kipaisemaan lisää naposteltavaa kävellen lähikaupasta on askelia eteenpäin. Eikä siihen loppujen lopuksi tarvitse kiinnittää kuin hetken huomiota ja sitten siitä tulee jo automaatio! 

Mikäli sitten sitä lisäboostia kaipaa, on toki niitä aktiivisuusrannekkeita, jotka toimivat ainakin osalla. Itseltäni ranteesta sellainen joinain päivinä löytyy, mutta lähinnä vain siksi että seuraan KUINKA aktiivinen oikein olen, eikä niinkään innostamassa liikkumaan. Kelloista löytyy myös asennus, että se käskee sinut tunnin välein ylös. Mikäli tämä on ongelma, niin varmasti on jeesiä tästäkin. Töissäkin olisi hyvä siis välillä vaihtaa pyllyltä jalkojen päälle, tykkää kroppa höpöä, usko pois. Eikä varmasti mitään uutta tietoa ollut...

 

Mitenkäs siellä ruudun puolella - Onko kaltaisiani duraseleja vai ottaisitko postauksen vinkeistä jotain omaan arkeen, ja lähdetkin vähän enmpi tästä eteenpäin liikenteeseen? Siis jalkaisin... ;) 

Ladataan...

Kävelinpä tossa alkuviikosta kirjakauppaan ja ostin uuden kalenterin. Siitä aina mun mielestä starttaa "uusi vuosi" jopa paremmin kuin itse uudenvuoden juhlapäivänä. Tyhjät sivut valmiina täyttöön ja suunnitelmiin, uusiin tuuliin ja unelmien toteutuksiin. Jotenkin sairaan siistiä alkaa täyttämään sitä pikkuhiljaa, laittaa muistutuksia ja tuhertaa kaikki jännittävät ja odotuksen täyteiset päivät täyteen hypetyksiä ja värejä. Itselläni on aika hyvä muisti, ja joskus unohdan käyttää sitä kalenteria, haha, mutta nyt kun on töissä ja on asiakkaita, on kouluviikkoja, on tulevia näyttöjä, suunniteltavia tunteja, treenejä ja kavereitakin pitäisi nähdä, niin kalenteri on kyllä tullut isommin arkeeni. Ainakin suunnittelu helpottuu huomattavasti ja itse ainakin ihan vain tykkään täytellä sitä! 

Nyt siihen uutuuden täyteiseen kalenteriin on merkattu jo muutamille kuukausille menoja ja tehtäviä asioita. Kurkataanpas sisältöön...

Työpäiviä ja vapaapäiviä

Teen tällä hetkellä neljä täystuntista työpäivää ja yhden vapaapäivän viikossa. Ainakin näin kesäaikaan se on fiksumpaa ja on kiva viettää aikaa viikolla vähän ulkonakin, jolloin se vapaapäivä tulee aina enemmän kuin tarpeeseen. Usein suunnitellaan tuleva  viikko vasta maanantaina, mutta joitain menojen takia suunniteltuja juttuja tiedetään jo etukäteen.

Poseerausharjoitukset

En tiedä vielä kehtaanko osallistua, mutta ainakin menen katsomaan, kun kisatiimimme treenaa syksyn kisoja varten ammattivalmentajan kanssa ;).

Kouluviikko ja sen sisältö

Ollaan elokuun ensimmäisellä lähiviikolla lähdössä metsäretkelle, kaksi yötä. En ole kovin innoissani asiasta, mutta pakollinen paha, hah. Sillä viikolla on kuitenkin alkamassa myös ravitsemus ja ihmiskehon toiminnan perusteet, joista olen superinnoissani! 

Fitfest & oma jumppatapahtumani

Järjestämme parikin tapahtumaa syksyllä ja toinen niistä on täysin minun vastuullani, sillä se on näyttötapahtumani. Tästä lähtee näyttöjeni suorittaminen, joita on itseasiassa syksyn aikan tarkoitus suorittaa 5/7, huhhuh!

Muualla asuvien ystävien tapaamista

Nämä pitää suunnitella aina etukäteen ja vaan päättää se päivä, kun tapaaminen toteutetaan. Muuten ei tavata koskaan... Näitä löytyy onneksi kalenterista jo nyt muutamia, jes! 

ja nyt se itselleni jännittävin ja odotetuin juttu...

Finlandia marathon.

Tästä lisää myöhemmin... ;)

Onkos siellä muita ahkeria kalenterin täyttäjiä ja suunnittelijoita, vai elätkö muistin varassa ja hetkessä? Oma kalenterini on täynnä stabilotussin suttuja ja piirroksia, ja kyllä huomaa onko tuleva tapahtuma minulle mieluinen vai ei, heh. Joulukin on jo valmiina merkattuna, ettei vaan unohdu. 

Ladataan...

I am back! 

Hurjan nopeasti vierähti viikko Itävallan kauniissa pääkaupungissa, Wienissä. Matkustimme sinne viikko sitten sunnuntaina ja saavuimme siitä viikonpäivät eteenpäin. Viikossa kerkesi kyllä huisin paljon ja sanotaan nyt suoraan, että tuollaiselle kaupunkilomalle riittäisi myös lyhyempikin aika. Tämä oli kuitenkin täydellinen irtiotto arjesta ja päälle kaivattua lepoa työstä, treenistä ja omista rutiineista. Etenkin nyt, kun tämä pätkä oli ainut lomani tälle vuodelle, oli hyvä päästä johonkin aivan muualle.

Matka sisälsi erittäin hyvän hotellin aamupaloineen (vaikka puuroa ikävöinkin, hah) yhteensä 120km kävelyä, päivittäin siis 15-+20 kilometriä, paljon kulttuuria, kauppojen kiertelyä, erittäin hyvää ja ravitsevaa kasvisruokaa, vegejätskiä, eläintarhan!!, puistovierailuja, valokuvausta, metromatkoja, sekä myös vierailun viereisessä maassa Slovakiassa.

Wien oli todella ihanteellinen maa kasvissyöjälle, ei tuottanut siis päänvaivaa löytää murua rinnan alle. Kroatiassa kun vuosi taaksepäin kasvisruoka tarkoitti vain grillivihanneksia, oli täällä myös protskut kohdillaan ja paljon käytiin ihan täysin vegaanisissa paikoissa. Hotellissa myös oli kivasti huomioitu kaikki ruokavaliot. Myöskään Slovakian puolella, Bratislavassa, ei ongelmia ollut. Sinne matkasi Wienistä tunnin junalla, joten vietimme yhden päivän siellä. Kaupunkina ei yhtä kaunis, mutta erittäin edullinen ja täynnä kulttuuria ja vuosien jättämiä jälkiä.

Turisteja ja ihmisiä ylipäänsä Wienissä riitti, kuten myös kierreltäviä kirkkoja ja linnoja. Kaupungin keskustassa tuli vietettyä paljon aikaa, kun sinne metrolla niin helposti hotelliltamme pääsi. Mutta kuten sanottu, vierailimme myös Schönnbrunin linnalla ja eläintarhassa. Eläintarha oli ihan suosikkipaikkani ja tämä Wienin yksilö olikin paras käymämme eläintarha. Toki kävimme myös Tonavassa lyhyellä risteilyllä sekä polkuveneilemässä. 

Aurinko paistoi, +30* pyöri lämpötilana sielläkin, nautimme kahviloista, katujen kauniista rakennuksista, sekä toisistamme. Ei stressattu kotiasioita, ei työjuttuja, ei tehty aikatauluja, vaan mentiin ihan fiilispohjalta. Kävelyä tuli hurjia määriä, joten illat eivät menneet valvoessa, vaan tasan tarkkaan ennen ysiä oltiin jo pedissä :D Mutta kummatkin nukuttiin paremmin reissussa, kuin koskaan. Treenattu ei kovaa, pari kertaa käytiin vähän liikuttelemassa yläkroppaakin hotellin pienellä salilla ja pari kertaa juostiin aamulenkki. Hetken tuntui pahalta, mutta kyllähän se salilepo kropalle hyvää teki. 

 

Äärimmäisen ihana reissu, paljon naurua ja lämmintä mieltä. Todella odotettua oli myös kotiinpaluu ja tuttu arki, mutta ilman tuota ei kyllä jaksaisi koko pitkää syksyä. Matkaa jää muistelemaan ja sinne taas pian kaipaa takaisin, mutta katsotaan mitä ensivuonna keksitään. Kiitos vielä äidille. ♥

 

Pages