I am still growing, still learning

Ladataan...
hansumaista

Huomenta maailma.

Tässä kahvikupin äärellä yhtäkkiä tajusin, että sitä eletään sitten viimeisiä päiviä kaksikymmentäyksi vuotiaana. Tuntuu oikeastaan aika hullulta, mutta samalla jännittävältä. Ihan kuin sitä vasta pikkuhiljaa oppisi elämään. Vatsassa kutittelee elämä ja kihelmöi se joskus kadoksissakin ollut elämänhalu.

Hassua, miten elämä kuljettaa. 17-vuotias minä ei varmasti olisi voinut uskoa, millaista elämäni nyt on. Vaikka on tapahtunut asioita, joita en olisi toivonut tapahtuvan ja jotka antaisin mielelläni pois, en siltikään varmaankaan vaihtaisi mitään. Kaikki tapahtumat kasvattaa ja tahdon (yrittää ainakin) uskoa, että kaikella on edes jokin pienen pieni tarkoitus. 

Niin se aika vain menee. Kohta pitäisi ostaa jo uusi lukuvuosikalenteri ja ikkunan takana olevassa puussa näkyy jo pari keltaista lehteä. Mutta ei se haittaa. Elämä jatkuu, tapahtui mitä tapahtui, eikä aika pysähdy (vaikka välissä siltä tuntuukin ja toisinaan sitä toivoisi).

Ajattelin nauttia näistä viimeisistä päivistä kaksikymmentäyksi vuotiaana oikein kunnolla. Pian lähden pienelle maaseutumatkailulle hyvän ystäväni kanssa ja viikonloppuna kilistetään kavereiden kanssa vanhenemiselleni. Maanantaina voinkin sitten laulaa täydestä sydämestäni Taylor Swiftin 22-kappaletta, kun lähdemme toisen hyvän ystäväni kanssa mökille vastaanottamaan kahdettakymmenettäkahdetta vuottani. 

Pelkkää rakkautta.

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...