Kuka minä sitten oikein olen?

hansumaista

(Jos ihan rehellisiä ollaan, en itseasiassa vielä oikein edes tiedä.)

Suurin osa läheisistä ja tutuista kutsuvat minua Hansuksi. Täytän heinäkuun viimeinen päivä kaksikymmentäkaksi vuotta ja siitä huolimatta (tai ehkä sekin on yksi syy) taidan kärsiä edelleen kasvukivuista. Tällä hetkellä olen kesätöissä ja koska ammattikorkean ovet eivät auenneet, olen nyt vuoden opiskellut ylioppilas-pohjaisella ammattikoulussa lähihoitajaksi. Minulla on korkea koirakuume, aamukahvi on yksi lemppari asia tässä maailmassa, rakastan luontoa, ja yritän koko ajan pitää itsestäni parempaa huolta. Olen seurustellut reilut seitsemän vuotta ja pian meillä on ollut vuoden yhteinen osoite. Hiukseni ovat aina takussa, puhelimeni muisti vähissä, mutta olen vihdoin onnistunut saamaan avokadon kasvamaan.

Omistan (ehkä välillä jopa kiusaksi asti) syvän empatiakyvyn, jatkuvassa vuoristoradassa olevan mielen ja halun pelastaa maailman. Itken kaikelle (oikeasti, oli kyseessä harmitus, kiukku, onni, mikä tahansa) ja jos joskus päädyt kävelemään kanssani, voit olla varma, että joudut odotella minua, kun jään jälkeen ottamaan kuvia.

Tästä tuli vähän sellainen "suurennuslasin alla" fiilis; tiedättekö ne inhottavan kiusalliset hetket, kun vaikka ensimmäisenä koulupäivänä jokaisen pitää kertoa itsestään jotain? No, yritys hyvä kymmenen. (Aina saa myös kysellä, jos jotain haluaa lisää tietää.)

Ihanaa sunnuntaita teille ja myös alkavaa viikkoa!

Share

Kommentoi