Ladataan...
Harharetkiä

Kohti vastuullisempaa vaatekaappia jatkuu taas! Tätä sarjaa on ollut tosi kiva tehdä ja on ollut myös mahtavaa huomata, että aihe on ollut paljon esillä viime aikoina. Kannattaa lukea esimerkiksi tänään Hesarissa ilmestynyt Parsons-muotikoulun professori Timo Rissasen haastattelu tai blogipostaus muotisuunnittelija Annina Nurmen suunnitelmista vähentää muotiteollisuuden veden käyttöä. Täällä taas puhutaan pukeutumisesta ja köyhyydestä. Tarpeellinen keskustelu sekin. 

Pääsin tällä viikolla ennakkonäytökseen katsomaan Machines-dokkarin, jonka mainitsin sarjan edellisessä osassa. Luulenpa, että dokkari ansaitsee vielä ihan oman postauksensa - sen verran ajatuksia herättäviä olivat sekä dokkari että sitä seurannut keskustelu! 

Puhutaan kuitenkin ensin vaatteiden laadusta. Aiheesta on kirjoitettu paljon lehdissä ja blogeissa, mutta ajattelin, että eipä tästä ainakaan haittaa ole! Huomaan itse, että olemme usein vieraantuneet siitä, minkälainen on laadukas vaate. Pahiten asiakkaita petkuttavat usein ne niin sanotut "keskihintaiset" merkit (jos vastakkain asetetaan todella kallis luksus ja halvimmat ketjumerkit), joiden odottaisi hinnan perusteella olevan laadukkaita, mutta jotka eivät käytössä kuitenkaan kestä kauempaa kuin moninkertaisesti halvempi ketjutuote. Eivät ne usein ole sen eettisempiäkään.

Videolla juttelen vaatteista, kengät ja laukut vaatisivat ihan oman videonsa. Niissä kannattaa mielestäni välttää seuraavia:

Tekonahka. Tiedän, että moni vegaani on tästä eri mieltä, mutta ei öljypohjainen, maatumaton tekonahkakaan ole eettistä. Etenkään, jos tuote on niin laaduton, ettei se kestä puolta vuotta kauempaa käytössä. Nykyään tosin löytää laadukkaitakin vegaaninahkoja, mutta usein ne ovatkin sitten niitä satojen eurojen kenkäpareja. Ei keskivertokukkarolle, siis.

Muoviset vetskarit. Kannattaa kiertää kaukaa! Eivät kestä jatkuvaa käyttöä, etenkään kengissä. Paitsi että halpa vetoketju kertoo siitä, että kenkä tai laukku on luultavasti muutenkin huonoa laatua, rikkoutunut vetoketju tietää kallista suutarikeikkaa.

Kiinni liimatut pohjat. Hyvässä kengässä pohja on kiinnitetty kenkään ompelemalla. Monissa kengissä on feikkiompeleet, mutta laadukkaassa kengässä ompeleet näkyvät useimmiten (nahka)pohjassa. 

Kaiken kaikkiaan kannattaa ostaa vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti voi käyttää. Ainakin, jos on sellainen kävelevä katastrofi, kuin minä. Tomaattikeitot ovat aina rinnuksilla ja kahvit housuilla. Siksi suurimman osan vaatteista pitää olla konepestäviä tai ainakin sellaisia, että pesulassa vaikeinkin tahra irtoaa. Niin, ja kenkien sellaisia, että en kestävät Suomen kuuluisat "neljä vuodenaikaa" (eli sen, että 80% ajasta on märkää).

Jäikö jokin olennainen sanomatta? Kerro ihmeessä kommenttiboksissa! :)

Sarjan aiemmat osat löytyvät täältä:

Osa 1: Vastuullisuus vie vararikkoon!

Osa 2: Parhaat dokumentit.

Share

Ladataan...
Harharetkiä

Lilyn toimitus julkisti ystävänpäivänä #rakkauspuhetta-kampanjan, jossa liputetaan positiivisemman blogi-ilmapiirin puolesta. Ihanaa! Netin ankeassa keskusteluilmapiirissä juuri tällaista tarvitaan!

Olen kirjoittanut blogia nyt noin puolitoista vuotta. Ehkä kiitos sen, että postailen harvakseltaan ja blogi on pysynyt aika pienenä, en ole saanut koskaan mitään vihapostia tai -kommentteja. Onneksi. Jokaisen kommentin ei tarvitse olla ihana, eikä kenenkään etenkään tarvitse olla samaa mieltä, kunhan kommentointi on asiallista. Aika monissa blogissa se ei ole, etenkin kun Lilyynkin tuntuu välillä ryntäävän jotain hommaforumilaisia oikein urakalla.

Tässä kohtaa joku voisi sanoa "mutta sananvapaus!", mutta ei mennä nyt siihen. Sananvapaus ei sentään anna lupaa olla törppö, eihän? Onneksi Lilyssa on pääosin mahdottoman kivoja ihmisiä, joista on tullut jopa kavereita!

Olen myös ajatellut, että olisi hauskaa tehdä joskus videoita ja podcasteja. Tämä oli hyvä syy tehdä ensimmäinen videoni ikinä! Olen vähän kiusallinen kameran edessä, mutta tykkään siitä, että videolla näkee ihmisen tekstin takaa. Sellaisena kuin olen, vaikka sitten kiusallisena. Onneksi olen joutunut kuuntelemaan omaa ääntä haastattelunauhoilta enemmän kuin tarpeeksi. Sitä en sentään kaunistu enää... 

 

Kyllä huomaa, että tubettajasukupuolven jäseneksi taidan olla auttamatta liian vanha, sen verran videon jakaminen nimittäin jännittää. Kohti vastuullisempaa vaatekaappia -sarjan seuraavassa osassa ollaan myös videolla, kun kerron hyvistä materiaaleista. Pysykäähän kuulolla!

Share

Ladataan...
Harharetkiä

Tykkään älyttömästi katsoa dokumentteja - kauas on tultu niistä ajoista, kun telkkarista tulivat lähinnä jenkkidokkarit, joissa dramaattisesti puhuva juontaja selitti asiat uudestaan jokaisen oletetun mainostauon jälkeen. Dokumentti on formaattina loistava: usein se tarjoaa napakassa paketissa paljon asiaa, johon pystyy keskittymään silloinkin, kun lukeminen tuntuu liian vaivalloiselta. Tai kuten Machines-elokuvan ohjaaja Rahul Jain sanoi Hesarin haastattelussa, "elokuva on empatiakone". Kuva vie asiat ihon alle.

Siksi Kohti vastuullisempaa vaatekaappia -sarjan toisessa osassa listaan vaateteollisuutta käsitteleviä dokumentteja, joihin kannattaa tutustua. Yksi niistä löytyy Netflixistä, yksi valitettavasti joko DVD:llä tai pätkinä netissä, ja yksi on tulossa DocPoint-ensi-iltansa jälkeen elokuvateattereihin vielä tässä kuussa.

Machines. Kuva Pallas Film /IV Films, täältä.

1. The True Cost

Vuonna 2015 valmistunut The True Cost on monella tapaa varsin perusdokkari, jossa on paljon puhuvia päitä. Mutta siinä on myös todella paljon asiaa (tosin aika perus sellaista) ja, mikä parasta, sen voi katsoa Netflixistä koska tahansa. Tämä taisi olla ensimmäisiä vaateteollisuudesta näkemiäni dokumentteja, ja vaikka se ei varsinaisesti kertonut mitään uutta, se järkyttää silti. Ääneen pääsevät esimerkiksi romahtaneen Rana Plaza -tehtaan työntekijät.

2. Cotton Road

Usein kun puhutaan vaatteista, puhutaan lähinnä ompelijoista. Todellisuudessa vaatteiden valmistusketju alkaa jo paljon aikaisemmin: puuvillapelloilta, kutomoista ja värjäämöistä. Valitettavasti vaatetuotannon ongelmatkin alkavat usein jo siellä, missä puuvilla kasvaa. Tämä dokumentti käsittelee harvemmin otsikoihin nousevaa kangastuotantoa Kiinassa. 

Cotton Road ei valitettavasti tietääkseni ole kokonaisuudessaan netissä, mutta jos sitä ei saa käsiinsä, dokumentilla on kattava Vimeo-sivusto, jossa on paljon materiaalia! Vaatetuotannon eettisyyttä ajavalla Eetti ry:llä on muistaakseni elokuvasta joitakin DVD-kappaleita.

3. Machines

Myönnetään - tätä en ole nähnyt, sillä elokuvan näytös DocPointissa myytiin loppuun alta aikayksikön Hesarin kirjoitettua siitä. Dokumenttia on kehuttu kauniiksikin, järkyttävästä aiheesta huolimatta. Tehtaat ovat kuin toisesta maailmasta, ja ihmisiä kohdellaan kuin koneita. Kiinnostavaa tästä tekee myös sen, että Intiassa kuvatun dokumentin ohjaaja on itsekin Intiasta. Oletan, että hän pääsee lähemmäs kuvattaviaan kuin kauhistelemaan tullut länsimaalainen.

Onneksi dokumentti on tulossa Finnkinon teattereihin 24. helmikuuta, eli ensi viikon perjantaina! Koska elokuva on parhaimmillaan silloin, kun siitä voi jälkikäteen jutella kahvin äärellä, kysyn: mentäisiinkö yhdessä? 

Share

Pages