Yksi helpotuksen huokaus

Ladataan...
Hear Hear!

Työllistyin vihdoinkin. Tosin vain kesäksi näillä näkymin, mutta saanpahan ainakin muutaman kuukauden hengähdystauon töist murehtimisesta, työhakemusten kirjoittamisesta, kukkaronnyörien kiristelyst ja sen miettimiseestä, mistä tulee rahaa, milloin ja miten paljon.

Syksyllä työpaikkatilanne voi olla taas aivan uusi ja ainakin minulla on uusi ja varsin pätevä rivi ansioluettelossani. Ja kuka tietä, ehkä tämä poikii taas uusia töitä melken itsekseen.

Nyt tosin työttömyysstressin tilalle astuu uusi työ-stressi. Apuaosaankominä, mitäjosoonhuono, mitäjosnekatuumunpalkkaamista.  Mutta noh, aika samat fiilikset taitaa olla monella muullakin, jotka aloittavat aivan uudenlaisen työn. Eikä minua onneksi ihan oman onneni nojaan laiteta. Joten enköhän mi taas näytä niille ja omille epäilyilleni.

Mikä siinä muuten on, että ihmisluonnossa tuntuu olevan kuin sisäänrakennettuna tietynlainen itse-epäilys?  Pieni itsekritiikki on tietysti tervettä, mutta olen huomannut myös niiden itsevarmimpien ja oikeasti taitavien ja asiansa osaavien romahtavan En vain osaa-kurimukseen.

 

Seuraavaksi alan pohtia, minkä tarpeellisen hankintani hoidan alta pois nyt, kun rahankäyttö on taas vähän rennompaa. Ja se onkin jo vähän mukavampaa.

 

~ K

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tsemppia sulle uudesta työstä! Itsekin aloitin juuri uudessa työpaikassa ja samanlaisten ajatusten kanssa olen painiskellut itsekin.

Kommentoi

Ladataan...