Älä sano sitä ääneen!

Ladataan...

Otsikko tuli mieleen kulttisarja Studio Julmahuvin viimeisen jakson sketsistä, jossa Petteri Summasen näyttelemä toimittaja yllättää toimittaja-kollegansa masturboimasta eräästä huoneesta ähinävideon taustalla pauhatessa. Tommi Korpelan näyttelemä toimittaja-kollega hätääntyy. Summasen ja Korpelan kesken vaihdetaan katseita ja hiljaisuus lankeaa. Erinäisten keskustelupätkien seurauksena päästään itse aiheeseen. ”Ei mua kiinnosta, että sinä täällä runkkaat!”. ”Älä sano sitä ääneen!”, pyytää Korpelan näyttelemä toimittaja. Mitä ei siis sanoa ääneen ja miksi?

Tässä TOP 3- listani:

1. Ei saa sanoa ääneen, että olen mies. Tässä kiteytyy kaikki vääryys. En ole Mister koskaan ollut edes identiteetiltäni eikä minusta Miss Suomi- ehdokasta tulekaan erilaisuuteni tähden. Lisäksi olen kenties liian ”vaatimaton” mitoiltani missiksi. Monessa mielessä sanottuna miehuuteni nykyinen edustuma on enää nimeni. Jo sen kuuleminen sorahtaa korvaan kuin hammaslääkärin poran ääni ja sattuu yhtä pahasti. Ainoa puudutus tähän on nimenvaihdos. Sukupuolenvahvistusprosessin ”viimeinen silaus” koskee kehon muutoksia. Silloin häviävät loputkin väärät jäänteet miehuudesta. Siihen on vain niin pitkä aika ja on asioita, joita kehostani ei koskaan pois saa edes taitavimmalla häivyttämisellä. Tarvitaan luovuutta, ja sitä minulta naisellisuuden lisäksi onneksi löytyykin.

2. Ei saa sanoa ääneen, että minulla on peruukki. No niin, nyt se on sanottu. Minulle tämä ”laite” on kuitenkin täsmälleen sama asia kuin hiukseni. Rakastan niitä, vaikka tiedänkin niiden olevan itsestäni irrallaan olevia. Ihmiset ovat kehuneet hiuksiani, eivät peruukkiani. Tässä on keskeinen ero. Huomaavaisimmat ihmiset eivät myöskään ole udelleet peruukin hintaa tai käytön mukavuutta. Kiitos heille tästä. Pieni asia heille, iso asia minulle.

3. Ei saa sanoa ääneen, että olen erilainen. Olen tavallinen. Kun aloitin blogini kirjoittaminen, aloitin tästä toteamuksesta. Siihen edelleen nojaan. Olen erilainen tahtomattani ja toivottavasti vain hetken. Koen tavallisuutta jo nyt ja se tuntuu mahtavalta, ällistyttävältä. Monista tavalliseen maailmaan ja arkeen tylsistyneistä voi ehkä kuulostaa ironialta, mutta siitä minä haikailen. En siitä, että joudun vielä pitkän aikaa salaamaan kehoani ja muitakin minussa olevia tekijöitä. ”Erilaisuus on rikkaus”. Ehkä joillekin, mutta minulle tämä lause on ristiriitainen. Koen tavallisuudenkin rikkautena. Kaiken rikkauden täytyy vain löytyä itsestään, oli sitten erilainen tai tavallinen. Ihmisistä tässä on viime kädessä kysymys. Ei mistään suuremmista tekijöistä kuin ihmisistä. Sitten aikanaan, jos haluan itselleni naiskumppanin, niin valitsen tietoisesti seksuaalisen erilaisuuden, ja se on sitten eri kysymys. Mutta onko seksuaalinen erilaisuuskaan mitään muuta kuin tavallista kumppaninsa kanssa riitelemistä ja rakastamista?

Monesta asiasta minulle saa sanoa ääneen. Vaikka olenkin tinkimätön ja aika perfektionistinen, otan varsin avuliaana vastaan kommentteja koskien esimerkiksi pukeutumista, meikkaamista ynnä muuta naisellista olemista ja tekemistä. Tiedän, että osaan meikata, joten valikoin kommentit ja niiden sisällöt. Tietyt asiat myönnän: eyeliner on minun ”vihollinen” edelleen, mutta jollain tavoin se ei ole edes minun juttuni. Sinänsä on ollut hieno huomata, että joudun paljon tinkimään luonteestani. Se ei aina ole kyllä helppoa. Hivenen sama asia kuin olisi sanottu Stanley Kubrickin kaltaiselle persoonalle, että ”otas Stanley tuo kohtaus parissa päivässä” tietäen, että Kubrick saattoi ottaa yhtä kohtausta parikin kuukautta. Ja olla vielä tyytymätön.

Kubrick tutussa puuhassaan. Cruise lopetti pariin kertaan Eyes Wide Shut (1999) -elokuvien kuvaukset kesken. Kiitos silloisen vaimonsa, elokuva saatiin pakettiin. Elokuvataiteen onni.

Ehkä kaikessa tässä on taas kyse siitä itsensä tuntemisesta. Jotta voi esimerkiksi nauraa itselleen, on tiedettävä ne asiat, mitkä voi sanoa ääneen. Itsensä tuntemista on myös myöntää ne asiat, jotka jäävät salaisuudeksi muilta, mutta toivottavasti eivät kuitenkaan henkilölle itselleen. Kuten aikaisemmin kirjoitin menneisyyden teemasta, ei ole olemassa täydellistä rikosta. Ehkä tässä on sama juonne: kyllä vahva ihminen tietää nekin asiat, jotka olisi parempi olla tietämättä. Mielestäni tästä se identiteetin, itsetunnon ja minäkuvan vahvuus rakentuukin.

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...