Bombshell Belle - Kiitos Lindex, kiitos!

Ladataan...

Tästä on siis kysymys. Kuva, jossa on kaikkea. Osa haavettani, osa sitä, miksi en vielä voi katsoa tällaisia ”oopiumia naisille” (tai miehille) -mainoksia. Minulle nämä kuvat ovat toistaiseksi oopiumia. Katson kuvaa: värit ja niiden sävyt, ihanat hiukset, rintaliivit (jo teemana), naiselliset kurvit, ihanat rinnat kuvassa ja parasta vielä tällaiselle vaatefriikille: rintaliivejä ALENNUKSESSA!

On monta asiaa, josta kuvasta voin poimia. En edes halua pohtia sitä kuinka kaunis tuo daamin yllä oleva asu on. Huokaan. Kadulla törmättyäni kyseiseen mainokseen yritin ohittaa sen nopeasti. Tietenkin se jäi verkkokalvoilleni killumaan vielä pitkään, ajatuksiini vielä pitempään. Miksi ei minulle vielä? Aikanaan kun leikin transseksuaalin lyhyttä vaihetta ja oivalsin sen, että minulla kaikessa oli kysymys paljolti jostakin muusta. Kokeilin toki rintaliivejä. Tietenkin! Suru oli suuri kun huomasin, etteivät ne ”täytteet” paljon auttaneet rintaliivien sisällä. Näytin tyhmältä ja tuntui vielä tyhmemmältä. Nykyisin käytän ohuin olkaimin varustettuja toppeja. Näin tunnen ikään kuin rintaliivit ylläni, vaikka sama asia se ei tietenkään ole. On ihana kun saa päivän mittaa laittaa olkaimia suoraan ja muutenkin tuntea ne iholla. Olo on niin feminiininen ja seksikäs.

Miksi en sitten hypi kotonani rintaliivien kanssa? Yksinkertaisesti siksi, ettei minulla ole rintoja. Minulla on rintalihakset ohuiden karvojen kera. Eli ei ihan sama asia. Tunne ja uskottavuus ratkaisevat tässäkin asiassa paljon. Tässä taas siitä tunteesta; siitä sanoinkuvaamattomasta tunteesta, jonka toppini olkaimet tuottavat. Aikanaan sitten sen tunteen tuottavat ikiomat rintaliivini ikiomien täytteitteni kera. Monet aidot naiset tietävätkin, ettei se rintoihin liittyvä tunne ole aina niin yksinkertaista. Jos omat rintojen muodot eivät ole ”kohdallaan” tai muodot ovat niiden ”yli” – mitä nämä kriteerit ikinä tarkoittavatkaan – on tällaisten mainosten tuottama tunne aivan toisenlainen. ”Pitääkö minun käyttää ”pommisuojaliivejä” ollakseni kelpaava?”, ”Miten näytän viehättävältä suurien rintojeni kera?”, jne. Olen aina ymmärtänyt naisten huolen tämän asian suhteen.

Kuulin kerran, että perusmies jaetaan kiinnostuksen mukaan perse -tai tissimieheksi. No, en ole mies enkä moista jakamista oikein ymmärrä sen mustavalkoisuudessaan. Toki jaottelussa on mukana huumoriakin. Se, minkä miehet usein unohtavat, että mustavalkoisessa asetelmassa kiteytyy jokaisen naisen feminiinisten muotojen murhealueet: takamus ja rinnat. Logiikka on selvä. Jos toinen tai molemmat ovat ”pois balanssista”, niin et kelpaa. Tietenkin voi kysyä: et kelpaa kenelle? Usein vastaus on, että et kelpaa itsellesi.

Toinen asia, jota mietin tässä oopiumia syöttävässä mainoksessa, on sen kohderyhmä. Toki meille naisille se antaa tietoa: ahaa, rintsikoita alennuksessa, kiva. Mutta on mukana muutakin. Mainos viestittää tahtomattaan niistä kauniista feminiineistä kurveista, jotka eivät ole helposti saatavissa, jos koskaan. Alennusmyynnissä ne eivät ole ainakaan plastiikkakirurgin vastaanotolla. Mitä mainos antaa miehille? Silmänruokaa, vinkin ystävänpäivälahjasta puolisolle vai ärsytystä alastomuudesta? Jos olisin inhottava, kysyisin, onko yhtäkään miestä, jota ärsyttää alastomuus. Toivottavasti silmänruokapuoli on se viimeinen vaihtoehdoista. Olematta nyt enempää naisasialiikkeen edustaja, tällaiset katumainokset saavat joskus minut ärsyyntymään. Tulee mieleen se vanha, mutta hyvä viisaus siitä subjekti-objekti -erottelusta. Subjekti eli toimija (siis mies) saa nautintoa katsoessaan objektia eli kohdetta (siis naista), joka keimailee hänen silmiensä edessä puolialastomana. Miksi kulttuuri rakentuu edelleen tähän, viestintä varsinkin? Stereotyyppiset uskomukset ja niiden vahvistaminen vain tukevat sitä, että toinen keimailee toisen iloksi. Ehkä kun aika muuttuu, kulttuurilliset uskomukset sen mukana. Nainen ei ole enää pitkään ollut pelkkä madonna ja perheenäiti.

Intellektuaalisena pissiksenä on tehtävä välillä vähän itseanalyysiä siitä, millainen nainen olen. Minua on sanottu rohkeaksi, vahvaksi, aidoksi, älykkääksi ja pissikseksi. Älykäs nyt tuskin olen, mutta pelottoman rohkea tietyissä asioissa. Säikähdän tekstiviestin äänisignaalia (ja monia monia muita asioita), mutta en pelkää olla aito nainen. Eräs uusi tuttavuus sanoi minulle ensimmäisenä kun tutustuimme: ”Olet ihana!”. Sanoja oli tietenkin nainen. En tiedä ihanuudestakaan, mutta ehkä charmini ja aitouteni tulee niin ulos, että joskus ei tarvitse edes sanoja sen kertomiseen.    

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...