Johdonmukaisuudesta

Ladataan...

Kuvitellaan niitty ja siellä suuri omenapuu. Siinä kasvaa enemmän tai vähemmän kypsyneitä makeita punaisia ja vihreitä omenia. Puun rikkaus on, että jokainen omenista on vertauskuva jollekin identiteetin osalle. Sukupuoli, arvomaailma, maailmankatsomus, seksuaalinen, poliittinen ja ammatillinen identiteetti, siinä vain muutama mainitakseni. Mukaan kuuluvat tietenkin ne tekijät, jotka tukevat eri identiteettien hyvinvointia: henkinen, psyykkinen ja sosiaalinen pääoma. Puhun nyt johdonmukaisuudesta. Tämä ilmenee minulla monen eri identiteetin osalla, eritoten sukupuoli-identiteetissä, mutta myös arvojen ja maailmankatsomuksen saralla. Nytkin keskityn itseeni -  naisena.

Johdonmukaisuutta: 8-vuotias Josie saa vanhempiensa tuen ja haaveilee äitiydestä. Lapsia hän ei valitettavasti voi tehdä, koska kohtua ja munsarjoja Josielle ei ole....

Ryhdyin miettimään johdonmukaisuuttani kolmen asian suhteen. Ensinnäkin, olen aina sanonut, että sukupuoliprosessi edellyttää avoimuutta, mutta johdonmukaisuutta. On osattava tulkita omia puheitaan, ”löydettävä” ihmeellisiä aasinsiltoja ja eroteltava haastattelija väärät käsitykset oikeista. Toiseksi, koska olen jo pitkään elänyt naisena kaikkien edessä, olen johdonmukaisesti nainen kaikkialla, kaikessa, 24/7. Ei puhettakaan muusta. Muuna minua ei voi edes nähdä, kuten eräs ystäväni hyvin totesi. Kolmas asia pysäyttää. Olen todennäköisesti nimenmuutosten yhteydessä vaihtamassa myös sukunimeni, uuteen ja ”keksittyyn”. Luon oman suvun, edellyttäen, että Väestörekisteri sen hyväksyy. Paljon tilanteesta kertoo, että olen jo nyt asiaa selvittämässä. Samalla katkaisen näkyvät siteeni lapsiini ja sukuuni. Lapseni saavat olla rauhassa eikä ihmettelyjä toisesta vanhemmasta niinkään tule. Uskon lasteni ymmärtävän tämän kaiken aikanaan.

Myös suku pääsisi eroon omasta aiheuttamastani häpeästä. Toivottavasti uusia häpeätahroja ei ole tullut tilalle. Kaikessa heijastuu itsekkyys? Eipä juurikaan. Ajattelen ennen kaikkea lasteni parasta. Toinen, itsekkäämpi asia on, että, saan katkaistua näkyvät siteet menneisyyteen. Kaikki menee osin uusiksi kun keho muuttuu pysyvästi ja naisten juridinen asema lopulta saavutetaan. En halua kävellä jatkossa menneisyyttäni vastaan. Menneisyys on minulle rikos, joka ei koskaan onnistunut. Nyt – johdonmukaisesti ja vahvempana – teen omat ratkaisuni ja itse määrään omasta tulevaisuudestani. Sinne eivät biomaailman asiat enää koskaan kuulu. Eivätkä niiden tarvitsekaan edes kuulua. Esittelen itseni naisena, uusien nimien kera. Henkilötunnuksen biotodiste olisikin enää syntymäaika! Ikäähän ei naiselta koskaa kysytä.   

  

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...