Puhetta... heistä

Ladataan...

Miehet. Taannoin kävelin erään kuppilan ohitse ja katseeni kiinnittyi outoon, mutta jotenkin niin leikkisään asiaan. Eräs nuori mies nuoli kuppilan ikkunaa sen ulkopuolelta viihdyttääkseen kuppilassa olleita ystäviään. Onko tässä yhdessä lauseessa olennaisimmat asiat miehistä? Ehkei sentään, se olisi jo loukkaavasti ajateltu. Vaikea kuvitella naista nuolemassa epähygieenistä ikkunaa, sillä lisällä, että huulipuna kuluu vain pois. Miten miehet pystyvät tähän?

Psykologisissa testeissä (niiden ensimmäisessä osassa) puhuttiin paljon seksuaalisuudestani. Sinänsä asiaan tuli tietty perspektiivi kun kerroin jotenkuten näin: ”seksuaalinen halu = miehen halu”. Kuten olen sen monta kertaa todennut, naiseutta rakastan, mutta en naisia seksuaalisen halun kautta nähtynä. Mutta miehet... Kyllä. Sinänsä olen ristiriitaisessa tilanteessa. Voin katsoa ja haluta, mutta kehoni puutteet estävät monen asian. Jo pelkkä lähestyminen keskustelun tasolla on jossain määrin hankalaa. Jos naisten kanssa olen avoin ja rohkea, tilanne on aivan toinen miesten kanssa. Olen ujompi ja rauhallisempi. Eli juuri sellainen nainen kuin aidosti olen.

Minua kiehtovat tietynlaiset miehet; ei sinänsä yllättävää, meillä jokaisella on oma nais- ja miesmakumme. Ruskeat silmät, tummat hiukset ja söpöt kasvonpiirteet. Se mikä miehissä on ihailtavaa, on se, että monet heistä osaavat olla ylpeitä omasta mieheydestään. Enkä viittaa tällä mieheydellä sinne haarojenväliin. Tuntuu ajoittain siltä, että luomunaiset osaavat ”hyllyttää” omanarvontunteensa omasta naiseudestaan. On kuin olisi jotenkin häpeällisempää olla ylpeä siitä, millainen nainen on. Tietenkin miehet peilaavat asioita ehkä toisin tavoin, keveämmällä otteella kuin me naiset. Meille naisille keho ei juuri koskaan ole täydellinen eikä mikään muukaan suju nuottien mukaan. Milloin mies sanoo olevansa tyytymätön omaan kehoonsa, tätä mietin. Toki miehilläkin ovat omat kantonsa kaskessa. Pelkkä isyys saattaa olla monelle kova haaste. Onneksi yhteiskunta ja maailma koostuu ainakin kahden sukupuolen edustajista. Miehet näkevät asioita eritavoin ja se on todella rikkaus. Yhtä lailla, he toimivat toisenlaisen logiikan turvin kuin me. Aina eivät ajatukset tietenkään me yksiin, mutta näin pääpiirteittäin homma tuntuu toimivan.

On yksi asia, joka on eräänlainen haave. Tämä on se monien muidenkin haave: löytää oma kumppani. Omassa tilanteessani se ei tule olemaan helppoa. Siksi en elättelekään mitään sen suurempia toiveita asian suhteen. Kyynisyyttä? Ehkä jossain määrin, mutta vaaditaan erityinen mies, joka näkee minut naisena eikä sen menneisyyden haamun kautta. Rakennan maailmani rehellisyyteen ja avoimuuteen. En pystyisi koskaan pimittämään tietoani omasta menneisyydestä, vaikka läpimenevyyteni olisi huippuluokkaa. Suurimmat vaikeudet saattavat kaltaisteni ihmisen kohdalla syntyä juuri hämmennyksestä ja sen huonosta käsittelemisestä. Ajatellaanpa tilannetta, jossa mies katsoo minua ”sillä tietynlaisella katseella”. Sitten jos paljastun, niin kuinka mies reagoi? Hämmentyy, loukkaantuu, nolostuu? Tarina voi saada erilaisen lopun, jos mies haluaa nimenomaan kaltaistani naista. Mutta nyt tullaan ydinajatukseen: en ole mikään muu kuin nainen. Jos en naisena riitä tai kelpaa, niin sitten en.

Tuon viimeisen lauseen ajatuksen pitäisi olla kaikille meille selvä. Niin miehille kuin naisille.   

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua vahan hammentaa. Vaikka kuinka popsisi hormoneja tai menisi veitsen alle, niin ei se sukupuoli taysin silla muutu. Ja jos on syntynyt sukupuoleen x, ei voi mitenkaan tietaa milta tuntuisi olla sukupuolta y, vaikka oma sukupuoli ei omalta tuntuisikaan. Miksi sa haluat kutsua itseasi naiseksi, eiko transsukupuolinen riita? Se on kuitenkin lahempana totuutta. Miksi yrittaa tehda asioista mustavalkoisia, etenkin jos itse sattuu olemaan hyva esimerkki siita aavasta aakeesta harmaasta alueesta?
Nimi, pukeutuminen tai seksuaalinen suuntautuminen ei loppupeleissa kuitenkaan ole sidoksissa sukupuoleen. Nain naisasianaisena tuntuu kummalta asenne siita etta "jos en naisena kelpaa...". Mua ei, naisena, vois piirun vertaakaan kiinnostaa kelpaanko "naisena". Mulle paljon oleellisempaa on etta kelpaan ihmisena.

"Naisasianainen", oliko ihan pakko kyseenalaistaa ja kieltää toisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan ja sen arvokkuudesta? Ja yleensä ottaen, kuinka nainen sinä olet pelkästään sen perusteella, että sulla sattuu olemaan oikeat kromosomit siihen nähden, millainen kokemus sulla ja kanssaihmisillä on sun sukupuolesta?

Se, että ihminen liikkuu harmaalla alueella sukupuolensa korjausprosessin aikana, ei tarkoita sitä että hänen olisi jäätävä sille koko loppuelämäkseen. Ei palvele tarkoitusta lähteä korjaamaan sukupuoltaan kaikkine epäinhimillisine lainsäädäntöineen (kuten pakkosterilisaatio), mikäli se ei aiheuta mitään muutosta siihen että henkilön fyysinen ja sosiaalinen sukupuoli jää vaillinaiseksi, harmaalle alueelle. Aina kun sukupuolta korjataan, lähdetään siitä oletuksesta liikkeelle että transsukupuoliselle on tärkeää saada nuo kaksi hyvin voimakasta osa-aluetta sukupuolen kokemuksestaan korjattua vastaamaan subjektiivista, psyykkistä kokemusta sukupuolestaan. Puhumattakaan siitä, millaisena muu maailma näkee hänet sukupuolisena olentona.

Nimi, pukeutuminen ja seksuaalinen suuntautuminen eivät tosiaankaan ole sidoksissa sukupuoleen, mutta sukupuolen ilmaisu on niin henkilökohtainen asia, ettei sitä pidä muiden rajoittamaan tai arvostelemaan. Se, että kelpaako MtF naisena on tärkeä osa sukupuolen kokemusta korjaushoidon aikana ja se jälkeen, koska ihmisarvo rakentuu pitkälti sukupuolen ympärille ympäri maailman, vaikkei se tässä suht tasa-arvoisessa yhteiskunnassamme näy. Joten luepa Butlerisi uudestaan ja yritä ymmärtää ennenkuin tuomitset. Mikäli opiskelet naistutkimusta, täytyy toivottaa onnea opiskeluusi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kysyn kysymyksia ja esitan omaa kantaani jotta oppisin ymmartamaan muitakin nakokulmia. Ei kannata provosoitua uteliaisuudesta.
Kun lopputulos ei kuitenkaan ultimaattinen, miksi kayttaa niin ultimaattista termistoa (mies/nainen)? Jos itse saisin ruksia johonkin paperiin Mies, Nainen, vai Muu, olisin todennakoisesti kromosomeistani huolimatta Muu.

Provosoiduin, koska uteliaisuutesi sisälsi asenteellisia väitteitä siitä, ettei transsukupuolisesta koskaan tule täyttä miestä/naista koska ei ole koskaan sellainen alun perin ollut. Lisäksi kaikille ei vain riitä "harmaalla alueella eläminen" tässä maailmassa, jossa vain hyvin pieni prosentti väestöstä tunnustaa vaihtoehtoisen ajattelumallin kolmannesta tai useammasta sukupuolesta.

Kannattaa ottaa provosoituminen positiivisena asiana, sillä mikäli kukaan ei olisi provosoitunut, olisit jäänyt vaille vastauksia ja näkökulmia. Ymmärrys kun syvenee vastakkainasettelun ja vertailun kautta.

Hienoa keskustelua, kiitos siitä!

Harvassa sairaudessa tai vammassa (mitä tämä nyt onkaan) kaikki lähtee liikkeelle itsediagnoosista; toteat itsesi väärään kehoon kuuluvaksi. Tätä diagnoosia ei voida todeta verikokein tai röntgen-kuvin. Kun sitten vahvistusprosessiin lähtee, niin kaikki epäily kohdistuu minuun. Minun on osoitettava oleva... nainen.

Olen usein sanonut, että olen 33-vuotta tehnyt väärää ammattia eli miehen ammattia. Aloitin aamulla ja lopetin illalla. Kaiken sen aikaa olin nainen ja transsukupuolinen ihminen. Mutta nyt tälle kaikelle on annettu tuo työnimi: transsukupuolinen. Nimitys poistuu onneksi kohdallani aikanaan, koska vihaan sitä. En laita sitä työhakemuksiin, en mihinkään. Tiedän käsitteen vain hämmentävän, koska harva sen merkitystä tuntee. Tiedän myös syrjiväni itseäni, jos kaiken kerron ja paljastan. Syrjintää toki tulee muutoinkin, mutta itse ei siihen pidä syyllistyä. Maailman ei tule olla valmis minulle, mutta joskus se voisi tulla hivenen vastaan. Kysymys on taas vallasta ja siitä, että valta ei pue kaikkia ihmisiä.

Yhteiskunta tunnistaa kaksi sukupuolta; Australiassa ja Thaimaassa kaltaiseni ihmiset voivat jäädä ryhmään "Muut". En ole muu, olen nainen. Onneksi Suomessa ollaan pääsääntöisesti vain miehiä ja naisia. Tähän muottiin mahtumattomille kuten intersukupuolisille ja transgender-ihmisille maailma on moniselitteisempi. Itse rakastan kahta sukupuolikoodia, mutten siihen sisällytettyjä rooleja.

Kehostani ei koskaan tule täydellisen naisen kehoa, tiedän sen. Jos olisi valittavana keskivertaisesti rumana naisena tai täydellisenä miehenä oleminen, valinta olisi varsin helppo. Vastaus löytyy sisimmästä päin. Tietyssä mielessä keho on vain kuorrute kaikelle. Toki kehon oikeanlaisuus ja vahvistus ovat minulle erittäin tärkeitä asioita. Se sinetöi kaiken. Se, nähdäänkö minut sitten silloin viimeistään naisena, riippuu muista. Itse olen jo nainen, vain keho ja osa juridiikasta puuttuu. Toki vastaan voi tulla ihmisiä, jotka esittävät vaatimuksen "naturally born female". Heille ei siis riitä mikään muu kuin biologia.

Kun kyseenalaistaa biologian, kyseenalaistaa aika paljon. Mutta se on vapauttani ja eräänlainen eksistentiaalinen velvoite itseäni kohtaan ihmisenä. Tiedän, että entiseen ei ole enää paluuta. Onneksi. Tätä mietin aina kun menen eteenpäin. Askel askeleelta oikeaan suuntaan, jossa minä riitän ennen kaikkea itselleni. Kerrankin.

Vierailija (Ei varmistettu)

En nyt menisi niin pitkalle etta kutsuihin sairaudeksi tai vammaksi. Ovathan hymykuopatkin "mutaatio".
Taidan itse olla niita ihmisia joille sukupuoli merkitseekin juuri tuota biologiaa ja kromosomeja, ei paljon muuta.
Tuntuu kummalta etta omassa asemassasi silti rakastat kahden sukupuolen jakaumaa, se tuntuu minusta kovin mustavalkoiselta ajattelulta ja rajoittavalta. Itse toivoisin etta Aussien Muu-maaritelma rantautuisi muuallekin, ja sukupuolen merkitys vahenisi.

Kommentoi

Ladataan...