Tuoksuva karkkikauppa, jossa taju lähtee

Ladataan...

Jälleen on takana yksi jo monista tehdyistä ”työreissuista” Helsinkiin. Aiheena oli tällä kertaa lapsuus. Edellisellä kerralla aiheena oli parisuhde ja parisuhdeseksi. Molemmat olivat yllättävän helppoja aiheita osin siksi, ettei toista koskaan ole ollut (seksi) eikä toistakaan ole ollut aidossa mielessä (lapsuus). Lakonisesti totesin mukanani tuomien valokuvien kohdalla, että ”kuvissa on sitten ihan kaikki väärin, kaikki”. Listasin vääriin asioihin monta asiaa: lelut, värit, vaatteet, hiukset... Kaikki kiteytyi sukupuoleen. Kuvissa on väärässä sukupuolessa oleva henkilö. Siksi en juuri vanhoja kuvia omista. Vaikka menneisyyttä ei voi pyyhkiä pois, vanhat kuvat voi aina hävittää. Näin olen pääsääntöisesti tehnytkin.   

Voisin vaikka syödä nuo pullot!

Olen jo monta kertaa Helsinki-Vantaan lentokentällä tehnyt saman virheen. Heti kamalan tarkan ja jopa pelottavan yksityiskohtaiseksi (tutkitaanko muiltakin haarojen väliä?) muuttuvan lentokenttätarkastuksen jälkeen aukeaa tie tuoksuterapiaan: parfyymiosasto on strategisesti heti edessäsi! Täydellinen sijainti uuvuttavan kokemuksen jälkeen. Laitan kiireellä huulipunan taskuuni ja sijoittelen vyötäni farkkujeni ympärille rynnäten nuuhkimaan. Ei ole rahaa, on nuha, kaikki on kallista, taju tuntuu lähtevän.... Ihan sama, kaikki on sen arvoista. Samaan aikaan kun miehet sivummalla hierovat kauppoja vodkapulloista, me naiset hieromme nenänystyröitämme voidaksemme erottaa tuoksujen pienimmätkin vivahteet ja välttää tuoksujen keskenään sekoittumista. Kaikki on jo sekaisin päässä, ja siltä se tuntuukin. Voisi sanoa kuten The Fast Show- ohjelman sketsissä, että ”And then I was very very drunk…”.

En vain voi käsittää, mikä niissä erimuotoisissa, erivärisissä ja erimerkkisissä pulloissa voi niin viehättää. Tietenkin tuoksu! Tuntuu kuin se tuoksu veisi jollekin matkalle ja jokaiselle tuoksulle on annettavissa oma identiteettinsä. Vai antaako nainen identiteettinsä tuoksulle? Itse ajattelen tuoksujen kohdalla, että tämä on ”voimakkaiden naisten tuoksu”, tämä on ”tyttömäinen” ja niin edelleen. Voiko tuoksuja käyttää ristiriitaisesti, tätä joskus mietin. Itse en voisi koskaan kuvitella käyttäväni esimerkiksi Yves Sain Laurentin tuoksua Opium. Vastaavasti Nina Riccin Nina sopii minulle kuin nykyinen, aito nimeni. Toki tein ihania löytöjä. Versacen Bright Crystal, aivan ihana! Marc Jacobsin Daisy nyt on jo niin klassikko, mutta hänen Bang on aikas mielenkiintoinen. Ei ehkä minun tuoksuni, mutta pukee varmasti ”oikeaa” kantajaansa.

Lentokoneessa tytöt ja pojat kohtasivat. Miehet eli pojat pohtivat keskenään kuinka nopeaa lentokone menee kiihdytysvaiheessa ennen ilmaan nousemista. Nainen eli tyttö eli minä taas ummistin silmäni ja haaveilin: siinä haaveessa minulle ojennetaan kaiken tämän päätteeksi yksi, yhdeksän tai kolmekymmentä erilaista ihanaa parfyymiä. Eikä niissä parfyymeissä ole yhtäkään hintalappua ja ne kaikki pukevat kantajaansa tehden hänestä entistä söpömmän. Huoh...

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...