Ladataan...
Hejni

”Kirjoituksesi antavat energiaa päiviin” Siinä viesti, joka kiteytti kaikki ne syyt, miksi kirjoitan blogia.

Rakastan kirjoittamista. Rakastan valokuvausta. Mutta eniten sydäntä lämmittää se, että joku muu saa kirjoituksistani ja valokuvistani itselleen jotain. Se on kuin pystyisi siirtämään jonkinlaisen pienen palan, sellaisen, joka on itselle todella tärkeää, myös muille, ja tuottaa sillä hyvä olo toiselle.

Asuessani ulkomailla muistan, kuinka mummini joskus mainitsi, että kun hän lukee blogiani ja katselee ottamiani kuvia, hänestä tuntuu, kuin hän olisi mukana kanssani reissaamassa ympäri maailmaa. Se oli ehkä kaunein ajatus ikinä. Itseasiassa, todella usein ystävieni ja läheisteni kommentit ja ajatukset ovatkin inspiroimassa minua — niin valokuvauksessa kuin myös teksteissäkin. Ympäristöstä saa niin valtavasti ideoita ja ajatuksia, ja ennen kaikkea energiaa, kun vaan tarkkailee ja pitää silmät ja korvat sekä mielen auki.

Mitä enemmän tätä teen, mitä enemmän kirjoitan ja mitä enemmän kuvaan, sitä enemmän se tuntuu omalta jutulta. Sitä enemmän se antaa energiaa, niin kuin hyvien juttujen kuuluukin tehdä. Tasapainossa. Ottaa ja antaa. Panostin juuri hetki sitten muun muassa uuteen kameraan ja suorastaan hykertelen täällä itsekseni opetellessani sen uusia toimintoja ja suunnitellessani tulevia kuvauksia.

Niinpä koin, että ehkä nyt on myös hyvä aika ottaa jonkinlainen uusi askel. En ihan vielä tiedä minne, onko se eteenpäin, taakse, vaiko vaan viereen, mutta joku pieni steppi kohti jotain uutta.

Blogini tulee siis siirtymään uusiin maisemiin. Uudelle sivustolle. Lily on ollut ihana, avoin ja eräällä tapaa todella lempeä paikka kirjoittaa omia ajatuksia, mutta hetki sitten eteen tuli jotain, joka alkoikin pienen pohdinnan jälkeen tuntumaan hyvältä.

Sain jokunen aika sitten nimittäin ehdotuksen Nouwilta, että voisin liittyä heidän joukkoonsa. Pyörittelin ajatusta hetken päässäni, selasin sivustoa ja tein päätöksen tarttua mahdollisuuteen. Eihän koskaan tapahdu mitään jännää, jos ei välillä puske itseään ulos comfort zonelta.

Tulevaisuudessa blogini tulee päivittymään siis osoitteessa https://nouw.com/hejni. Kirjatkaahan osoite siis muistiin tai kirjanmerkkeihinne, niin pääsette tulevaisuudessakin lukemaan höpinöitäni. Vanhat postaukset siirtyvät uuteen blogiin hiljaksiin, kunhan tekniikkahommat saadaan (toivottavasti, fingers crossed!) hoidettua.

Kamerani on täynnä viimepäivien kuvia, jotka haluaisin jakaa nyt ja heti, mutta tämä viikko taitaa mennä blogin siirtoa fiksaillessa, uuden blogin ilmeen päivitysten parissa, sekä monessa mielenkiintoisessa tapahtumassa. Palataan siis pian osoitteessa https://nouw.com/hejni

Tämän postauksen kuvat ovat viime lauantailta, kun paistattelimme päivää Altaalla. Tästäkin lisää hieman myöhemmin.

 

Ladataan...
Hejni

 

 

Postaus on toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa

Kesä tekee tuloaan, aurinko paistaa, ja yhä useampi meistä kaivaa laatikoiden syövereistä esiin aurinkolasit. Useissa eri kanavissa esitellään kesän kuumimpia aurinkolasitrendejä ja vaateketjujen asustehyllyt notkuvat eri muotoisia ja tyylisiä laseja. Tuntuu kuitenkin, että välillä sitä tuppaa unohtamaan, että tärkein syy aurinkolasien käytölle ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi trendien harjalla pysyminen tai asukokonaisuuden täydennys, vaan yksinkertaisesti silmiemme terveys. Aurinkoisella säällä läträämme ihollemme aurinkorasvaa, jotta suojaamme ihoamme ultraviolettisäteilyltä. Mutta kuinka moni on tullut ajatelleeksi, että silmiemme suojaaminen on aivan yhtä tärkeää?

Kävin huhtikuun puolivälissä tutustumassa Instrumentariumin kesän aurinkolasimallistoon Indiedaysin Blog Awardseissa. Tänään vierailin myös Kampin Instrussa jututtamassa heidän todella ystävällistä ja avuliasta henkilökuntaansa, sekä heitin heille mieltäni askarruttavia kysymyksiä.

Miksi silmät tulee suojata?

- UV-säteily vaurioittaa silmiä ja on merkittävin harmaakaihin syntyyn vaikuttava tekijä
- Vaurioitunut mykiö ei koskaan korjaudu ennalleen
- Häikäistyminen on iso riski liikenteessä
- Auringonvalo rasittaa helposti silmiä ja siristely saattaa laukaista päänsäryn tai migreenin — ja toki siristely tuo myös ryppyjä… kääk!
- UV-säteily voi vahingoittaa myös sarveiskalvon pintasolukkoa, joka voi johtaa lumisokeuteen. Tällöin silmät ovat muun muassa todella arat valolle ja niissä voi olla jatkuva ”roska silmässä” -tunne.

Mistä ihmeestä sitten tietää, mitkä lasit suojaavat UV-säteilyltä kokonaan? UV 100% tai UV 400 -merkintä kehyksissä tarkoittaa, että lasit suodattavat 100 %:sti UV-säteilyltä. Lisäksi UV-suodatuksen teho riippuu linssin tuotantomenetelmästä ja materiaalista. Ja juuri tästä syystä kannattaa panostaa laatuun eikä ostaa sekundaa. Instrun valikoiman aurinkolaseissa on kaikissa täydellinen UV-suoja. Lisäksi usein optikkoliikkeissä myytävissä aurinkolaseissa kerrotaan myös linssien suojakykyluokka. Näin tiedät tarkasti, kuinka kirkkaassa auringonpaisteessa lasit antavat riittävän häikäisysuojan. Lisäksi, useimmat materiaalit kestävät muotoilua, esimerkiksi sankojen taittoa, jolloin pystytään säätämään paremmin aurinkolasien istuvuutta. Itse näen täysin punaista, jos lasit valuvat koko ajan alas nenältä. Laadukkaita aurinkolaseja on onneksi mahdollisuus säätää omaan päähän sopiviksi. Hyvien aurinkolasien merkki on myös se, että ne ovat myös optimisesti laadukkaat, eli linssit eivät saa heikentää näöntarkkuutta.

Olen aikoinaan itse kuulunut tuohon joukkoon, joka on ostanut muutaman kympin aurinkolaseja sillä perusteella, että ne näyttävät hyvältä ja ovat edulliset. En sen kummemmin ajatellut, että tärkeintä lasien hankinnassa on niiden suoja. Ja tuskin edes tsekkasin, näkyykö laseissa jonkinlaista UV-merkintää. Kyselinkin Instrun henkilökunnalta, kuinka hyvin kuluttajat huomioivat silmiensä suojaamisen. Tietoisuus on kuulemma hyvä ja etenkin pienille lapsille ostetaan yhä enemmän ja enemmän aurinkolaseja. UV-säteilystä on kirjoitettu mediassa paljon ja se on saanut ihmiset myös tietoisemmiksi asiasta. Ihan huippu juttu!

Olen itse viime vuosina panostanut aurinkolasien ostossa ensisijaisesti laatuun. Lisäksi olen huomannut, että sen sijaan, että hamstraan laatikoihin joka kesä uusia pareja, ostan mielummin vain muutamat klassiset ja toimivat lasit, joita voin käyttää useamman vuoden — ja joista tiedän että tykkään. Kun oman tyylin tuntee, niin mielestäni vähemmän on enemmän. Ray-Banin klassiset mallit ovatkin suurimpia suosikkejani.

Eipä muuta siis kuin ulos nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta aurinkolasien kera!

Kuva Indiesdays Blog Awardsista: Jere Viinikainen

 

Ladataan...
Hejni

Olen aina tiennyt, kuinka suuri vaikutus ruoalla ja eritysesti säännöllisillä ruokailuajoilla on mieleen ja koko kehon hyvinvointiin. Ollessani lomalla Balilla ja syödessäni juurikin todella säännöllisesti ja monipuolisesti, muistui tuo pieni sääntö mieleeni entistäkin vahvemmin. Kuten kirjoitinkin, kehoni voi yksinkertaisesti loistavasti. Tuntui, että energiaa oli ihan eri tavalla ja olo tuntui ihanan kevyeltä — toki tähän varmasti vaikutti osittain lepokin ja yleisesti ympäristö. Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että freesi ja ennen kaikkea monipuolinen ruoka toi kehooni ihan erilaisen olon. Puhumattakaan säännöllisistä ruokailuajoista. Etenkin, kun vertaan tilanteeseen ennen matkalle lähtöä.

Ennen reissua olin melko stressaantunut ja söin etenkin hyvin epäsäännöllisesti. Halusin aamuisin nukkua pitkään, jolloin aamiainen jäi usein aivan liian pieneksi tai jopa kokonaan pois. Lounaan söin, kun ehdin. Joskus klo 12, joskus klo 14. Joskus vasta kolmelta. Olen aina syönyt mielestäni terveellisesti, mutta toki kiireessä ja stressin keskellä ruoan laatuun ei ehkä kuitenkaan panosta ihan samalla tavalla, vaikka sitä ei heti tajuakaan. Luulee syövänsä hyvin, niin sanotusti. Tulee naposteltua enemmän, ja etenkin karkki on itselleni suuri pahe juuri silloin, kun mieli on enemmän tai vähemmän stressaantunut.

Reissussa ihastuin etenkin smoothiebowleihin. Niiden raikkauteen, monipuolisuuteen, ja kuitenkin ravitsevaan sisältöön. Olen aina rakastanut smoothieita ja syönyt bowleja myös aikaisemminkin, mutta nyt ihastuin niihin ihan uudella tavalla. Inspiroiduin valtavasti etenkin raaka-aineista ja niiden yhdistelemisestä. Kotiin päästyäni kipaisinkin heti Stockan hulluille päiville ostamaan itselleni blenderin, koska sellaista ei löytynyt aikaisemmin keittiöstäni. Nyt kotona on syntynyt yhden jos toisenlaisia bowleja, joko aamupalaksi, välipalaksi tai iltapalaksi. Lisäksi olen saanut myös ystäväni Lauran vierailulle vinkkailemaan hyvistä komboista ja raaka-aineista — etenkin mitä tulee superfoodeihin. Hän on niissä varsinainen mestari!

Ostamani tehosekoitin on Wilfan WBL-1200. Toimii loistavasti smoothiessa, mutta bowlien kanssa joutuu ehkä hieman kikkailemaan, mutta kyllä nekin syntyvät loppujen lopuksi hyvin. Lopputulos on ihanan samettinen. Voi siis olla, että Instagramini alkaa täyttymään smoothie bowlien kuvista. Jaiks. Että eipä muuta frendit kuin tervetuloa bowleilemaan.

Olisiko teillä muuten jakaa jotain hyvä smoothie tai smoothie bowl reseptejä?

"Koodi blogin tuomiseksi Nouwiin: 2112621357"

Ladataan...
Hejni

Intuitio. Mutu. Mahafiilis. Magkänsla. Gut feeling. Mahatuntuma. Mitä näitä nyt on. Mutta on se jotenkin jännä juttu, intuitio siis. Olen nykyään itse oppinut luottamaan intuitiooni yhä enemmän ja enemmän. Useimmiten, jos olen luottanut siihen, se on vienyt minut oikeaan suuntaan. Tai jos en ole luottanut, olen jälkeen päin huomannut, että olisi pitänyt luottaa tuohon pieneen ja jopa hieman kummalliseen mahafiilikseen. Mutta juuri nuo tilanteet opettavat parhaiten. Joko se, että tajuaa, että olisi pitänytkin kuunnella itseään enemmän, tai jos intuitioon luottaminen viekin harhaan. Molemmista oppii.

”en tiedä onko se tällä hetkellä järkevää, mutta teen sen silti ja luotan intiutiooni” - Julia Oravisto

Kun aikoinaan muutin ulkomaille, minulla ei ollut harmainta aavistusta, tulisiko homma toimimaan. Oli vain olo, että tästä tulee hyvä, ja päätin lähteä. Muistan edelleen hetken, kun sain työtarjouksen Berliinistä ja otin sen vastaan. Mietin juttua jos jonkin aikaa, mutta aina pinnalle nousi fiilis, että tämä pitää tehdä ja nähdä ja kokea. Ja toki hetkiä, kun epäröin, että luotinko liikaa intuitioon, tuli myös vastaan. Niitä tulee aina. Esimerkiksi kun raahasin kimpsut ja kampsut lentokentälle ja tajusin, että en tunne Berliinistä yhtään ketään, mietin hetken, että olikohan nyt hyvä hetki luottaa tuohon pieneen ääneen jossain syvällä pääkopassa. Mutta kyllä kannatti.

Toinen esimerkki intuitioon luotosta ja jälkeen päin epäröinnistä sattui vain hetki sitten. Oli helmikuinen perjantai ja olin sunnuntaina täyttämässä 30-vuotta. Olin herännyt aikaisin aamulla, möllötin sängyssäni ja masistelin hieman ulkona olevaa pimeyttä. Tuli olo, että nyt olisi hyvä hetki bookata reissu Balille. Ja tein sen, koska mahassa tuntui siltä. Hieman yli kuukausi myöhemmin raahautuessani lentokentälle rinkkani kanssa, mietin, että ”Heini rakas mihin sä oot taas ittes laittamassa”. Mutta aivan turhaan. Reissu oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Intuitioni tiesi minua paremmin.

Myös työelämässä, intuitioni on vienyt minut useisiin onnistumisiin. Kun aikoinaan työskentelin eräällä vaatebrändillä ja aloitin heidän sosiaalisen median profiilien strategian luomisen ja sisällön tuottamisen, tutkin toki jonkin verran dataa, mutta luotin vahvasti myös siihen tuntumaan, joka hiljaa supisi sisälläni, ”kyllä tämä toimii”. Ja niin se toimikin. Aikaisemmin melkein miinuksen puolella pyörineiden tilien engagement ratet kääntyivät hurjaan nousuun ja puolen vuoden aikana luvut tuplaantuivat useaan otteeseen silmissä. Dataan on aina hyvä katsoa ja numeroita pyöritellä, mutta comfort zonelta pääsee ulos vasta, kun uskaltaa ottaa riskejä ja kuunnella itseään. Sitten, jos homma menee ihan saveen, siitä otetaan opiksi. Kun brändit, isot tai pienet, miettivät uusia mainoskamppiksia, harvalla on vahvaa dataa taustalla, että homma toimii. Silloin pitää vain luottaa omaan intuitioon ja heittäytyä sen mukaan. Hypätä ulos comfort zonelta ja ottaa riski.

”there is a voice that doesn’t use words. listen.” - Rumi

Toki välillä menee pieleen. On esimerkiksi entisiä parisuhteita, joissa alussa tunsin, että en ole jutusta varma, mutta annoin sille kuitenkin mahdollisuuden, ja mönkään mentiin. Kokosin rikki menneitä palasia jos jonkin aikaa, mietin useaan kertaan, että miksi en kuunnellut intuitiotani, kuinka saatoin olla niin hölmö, mutta jälkeen päin ajateltuna, olen juuri tuon tapahtuman takia vahvempi ja ennen kaikkea tiedän yhä paremmin, mitä haluan ja mitä en halua. On toki ollut myös työtehtäviä, joista jälkeen päin ajattelin, että ”äh, toi olisi pitänyt tehdä tuolla tavalla”. Mutta siitäkin voi ajatella, että säästän ajatuksen ensi kertaan. Sitten olen taas kerran viisaampi. Epäonnistumiset kasvattaa ja niilläkin hetkillä, kun homma menee mönkään, on tarkoituksensa.

Mitä olen siis oppinut? Intuitio ei ole koskaan väärässä. Sen ääntä on vain välillä vaikea erottaa kaiken muun metelin alta ja joskus sitä on ehkä vaikeaa erottaa luonnollisesta ns. pelosta. Mutta silloin, kun se puhuu, sitä kannattaa kuunnella.

Aiheesta on muuten olemassa mielenkiintoinen dokumentti, Inn sæi. Dokumenttielokuvassa pohditaan, mitä on tapahtunut maailmalle, jossa arvostetaan vain vasemman aivopuoliskon hallitsemaa loogista ajattelua. Dokumentissa avataan, mitä on intuitio ja mikä on sen tarkoitus, sekä miksi meidän kannattaisi antaa sille enemmän arvoa. Dokumentti oli aikoinaan katseltavissa Yle Areenalta, mutta huomasin juuri, että sen katseluaika oli päättynyt. Mutta ehkäpä sen löytää jostain muualta netin syövereistä.

 

Pages