lepuutusta ja shokkihoitoa

Heppatic

mua ärsytti ihan rehellisesti niin paljon kun mun tagit hävisi sen lilyremontin ajaksi, ettei huvittanut kirjoitella yhtään mitään. ja toisaalta eipä tässä ole tullut tehtyäkään juuri mitään, joten sama se varmaan muutenkin. lonkankoukistajakuolemasta selvittiin ulkoreiden fasciakäsittelyllä ja sittemmin oonkin lähinnä pyöräillyt paikasta toiseen ja välillä ihan urheilullisestikin lenkkimuodossa. kroppa on ollut onnellinen lepotilasta ja oon selvinnyt ilman kipulääkitystä ihan helposti.

no sitten lähdettiin shokkihoitolinjalle ja estekurssille. kolme päivää parin tunnin höykytystä, johon yhdistettynä vielä muutto viikoksi anopille ja vieraaseen sänkyyn, kyllä tunnahti ensimmäisen päivän jälkeen. pari jälkimmäistä päivää meni ihan sujuvasti ilman suurempia kipuja mutta sitten ensimmäisenä päivänä kurssin jälkeen kesäretki perheen naisten kesken tuurin kyläkauppaan (= jalkatyöskentelyä kellon ympäri) ja taas oli rankasti kipeyttä tiedossa. pitäs varmaan joogata tai jotain että sais taas lannerankansa ojennukseen.

eilen alkoi sitten koulukurssi, jopa haastavan tason asioita ja lisähaastetta siitä että lyödään estepainotteiselle fabriiiziolle kanget suuhun. hän ei hirveästi arvosta ajatusta, on muutenkin aika tarkka kuolaimen ja käden kanssa joten vaikka käsi olisi miten herkkä, on suuntäyteen metallia pieni totuttelu. tarkkaa tietoa ponin kankikokemuksesta ei ole mutta oletus on että aika vähäinen se on. käytännössä ratsastan tasan nivelellä ja kankiohja saa roikkua mutta toisaalta sillä linjalla mä muutenkin yleensä kangilla ratsastan. lähinnä sotaratsulla kankiohjaakin voi joskus oikeasti käyttää, kun sille iskee kenttämoodi päälle ja vauhtia riittäisi parille muullekin kollegalle asti.

tänään jatketaan sillä linjalla, torstaina fyssari saa survoa fascioita auki ja perjantaina meen mussukan kanssa polttamaan läskiä (molemmilta). sitten onkin loppukuu täynnä kysymysmerkkejä, olisi kiva päästä vähän lomailemaankin ihan kotona miehen kanssa mutta käytännössä teen kyllä töitä tasan niin paljon kuin tarjotaan. varmaan ratsastelen sen mitä saan aikaan ja sitten viikoksi lähdetään etelään jossain vaiheessa. se on mun synttärilahja, enkä malttaisi yhtään odottaa! kissan hoidosta jaksan kyllä murehtia, mutta eiköpä täällä ole 1-10 kissavahtivelkaista, mä kun oon se vakiotyyppi kelle kaikki aina soittaa omien reissujensa ajaksi ja vahdittavia onkin kertynyt ihan kiitettävä määrä. joku varmaan tekee vastapalveluksen mielellään!

ja joo, kouluratsastus ottaa kyllä vielä lantion päälle. ja kankiohjat sormille, tänään jätän raipan kotiin. kirjoittelen näistä kursseista vähän enemmän erikseen, ne on kyllä kivoja itsellekin sitten lukea myöhemmin. bloggerissa on luonnoksissa yksi tuntiraportti melkein kolmen vuoden takaa, sitä lueskelin tuossa pari päivää sitten ja aika mielenkiintoisia ajatuksia siellä oli. ratsastusanalysointi for the win!

Share

Kommentoi