Ladataan...
Heppatic

mulle tuli mieleen tuossa epämääräisten flunssaoireiden kanssa takutessani, että mahtaa muuten tällä ylettömällä unentarpeellakin olla joku pointti. ehkä se pelkästään ei riitä selitykseksi, että nukun kun kerrankin seinän takana ei porata timanttiporalla kaksi tuntia ennen mun normaalia herätysaikaani. että ehkä viimetalvinen anemia olisi saattanut hiippailla takaisin elimistöä kuormittamaan?

testasin hypoteesiani samasta vaivasta kärsivän ystäväni viisaissa aivoissa ja tulipa tosiaan puheeksi, että vähäinen rauta elimistössä vaikuttaa ennen kaikkea urheilusuorituksesta palautumiseen ja silloin kroppa onkin erityisen altis vastaanottamaan kaikennäköisiä pöpöjä. olin toki jo alkanut napsia rautakapseleita aiemmin tämän ajatuksen ilmaantuessa päähäni, mutta sain tästä keskustelusta lisäpontta rautakuuriini. kasvissyöjänä ja aiemmin melko tymäkän anemian läpikäyneenä lienen melko todennäköinen kandidaatti raudanpuutteen aiheuttamille vaivoille. mittauksissa en ole jaksanut käydä, koska tilanne ei ole mitenkään hälyttävä eikä rautakapselien syömisestä haittaakaan ole (liian paksu veri ei ole minulle geneettisesti eikä ravitsemuksellisesti millään muotoa uhka).

nyt parin viikon säännöllisen rautalisän vahvistamana olen ollut ainakin limakalvoiltani terveemmän oloinen ja ehkä jopa pirteämpi. hetkittäin ainakin. yritän nyt silti vielä vähän himmailla enimpiä rasitusintojani, että kropalla olisi sitä palautumisaikaa tarpeeksi. saa treenata toki mutta jos tuntuu spinningissä siltä että punasolut vilkkuu ennemmin silmissä kuin verenkierrossa niin ehkä seuraavana päivänä ei tarvitse mennä total bodyyn vaan vaikka kävelylle jne.

aneemisen kasvissyöjän ravitsemukselliset toimenpiteet on kyllä aika hankalia. lähes kaikessa, missä on rautaa, on myös joku mutta, joka ehkäisee raudan imeytymistä. esimerkiksi pinaatti on melko rautaisaa, mutta se sisältää oksaalihappoa, joka ehkäisee imeytymistä. tähän äitini väitti tomerasti että se pitääkin siksi nauttia maidon kanssa, mutta sitä hän ei tiennytkään että myös maidon kalsium on myös tehokas ehkäisijä. lisäksi kasvisruokavalion nonhemirauta imeytyy lihan ja kalan hemirautaa heikommin, joskin sitä voi tehostaa c-vitamiinilla. rautakapselipurkille tieni siis käy, non-vegaanina en kuole liivatekapselista vaikka en nyt erityisemmin ilahdukaan (hyväksyn liivatteen ruokavaliossani vain lääkinnällisistä syistä).

se on siis nyt jautaa ja rentoa suhtautumista salilla käymiseen ainakin hetken vielä omia olotiloja seuraillen. selkää ja lantiota tukevaa coretreeniä ei saisi silti unohtaa, mutta just nyt on hieman rutiini hakusessa eikä pakollisetkaan systeemit tahdo sujua automaattiohjauksella. mun pitää näköjään aina antaa itselleni lupa olla pyrkimättä väkipakolla sinne kahteenkymmeneen treenituntiin viikossa etten pode huonoa omaatuntoa, mutta siihen yhdistettävä tiukan järjestelmällinen syvälihasjumppa ei tahdo oikein istua järkeen. joku ajatusvamma varmaan, kai se pitää sanoa ääneen ja kirjoittaa intternetsiin että alkaa tarpeeksi nolottaa jos ei tee. tulkaapa sitten kyselemään että anteeksi mutta miksi sun heiaheiassa ei lue tän päivän kohdalla core training 20 min?

Ladataan...
Heppatic

kävin vähän sotaratsastamassa taasen. sotaratsu on sellainen kiukkuista esittävä mummaheppa, jolla ratsastin ennen tosi paljon ja joka on opettanut mulle miljoona asiaa. hän on astetta vauhdikkaampi tapaus ja ehdinkin jo taas vähän jännätä, että kuinkahan mahdan kieron ja kipeän kroppani kanssa siellä pysyä oikeinpäin kyydissä.

mutta enhän mä muistanut miten ihaaaanan pehmeä sen raviaskel onkaan! aivan sydämenkuvat silmissä kopsuttelin sillä menemään varsinkin sen jälkeen kun se siirtymisharjoitusten jälkeen lakkasi pönkäämästä kättä vasten ja rupesi siksi dressyrpåniksi mikä hän osaa tahtoessaan olla! voi såtaratsuni mun, jos vain olisit 10 vuotta nuorempi ja 10 senttiä korkeampi ja myytävänä, on se vaan ihana!

ja sydämenkuvat oli silmissä kyllä muutenkin. kuultiin jo tallin pihassa autosta noustessamme, miten maneesista kajahti että hyvä!!! näin!!! ja mulla ainakin nousi kädet ilmaan voiton merkiksi. se on sari. se on meidän ihana mammalomalta palannut opettaja joka oikeasti osaa komentaa, ja hyppii tasapönkkää kiukusta jos ei mene viesti muuten perille.

lööv!

aloitettiin taas perusteista: asetusta suoralla uralla. ei taivutusta, ei mutkia, ei banaaneja, pelkkä asetus ja suoran uran mukainen hevonen. ja että uskaltaa asettaa kunnolla kaikesta huolimatta. sain hirveästi palautetta istunnasta, koska kerroin pikaisesti ennen tunnin alkua tästä tilanteestani, joka oli opettajalta mennyt täysin ohi. ja se opetti mua senkin suhteen koko ajan! huomautti lantiosta, huomautti oikeasta kyljestä joka menee kasaan, ohjasi ja opetti ja käytti aikaa minuun! loistavaa! toki meitä oli parista peruutuksesta johtuen vain neljä tunnilla, eli aikaakin oli ruhtinaallisesti, mutta silti! paljon käytettiin aikaa myös ulkotuesta huolehtimiseen ja herkästi banaanoituvalla sotaratsulla oli hirmu helppo huomata, miten paljon helpompi mun on pitää ulkotuki oikealta eli vasemmassa kierroksessa, kun vasemman puolen syvät lihakset on tunnetusti heikommat (ja toisin kuin valtaosa muista, mä teen sille aktiivisesti jotain enkä vaan tyydy tietämään että näin on...). samasta syystä se oikea kylki on kasassa kun vasen puoli ei jaksa pitää vastaan.

asetuksiin lisättiin vielä laukannostot myötä- ja vasta-, ja vitsit että siinä kohdassa kun sotaratsu alkoi noin ensimmäisen laukka-ravisiirtymän jälkeen todella myödätä, ja lopuista nostoista tuli samettisen sileitä ja sulavia, ja laukkapätkä itsessään oli raaaauhallinen ja alaspäin siirtyminenkin lähes vaivatonta - ahhhh. kansallisen tason påni se on taitava vielä eläkeikäisenäkin. pure love.

jatkettiin avotaivutuksiin, mutta ei ennen kuin oltiin käyty yhdessä läpi, että mitä se oikeastaan tarkoittaakaan. kauhean vaikea varmaan tehdä jotain liikettä jos ei ole kovinkaan tietoinen että mitä edes tekee... kuten yleensä tunneilla mennään vaan suoraan asiaan ja toiset onnistuu ja toiset ei. alleviivauksen kohteena oli nyt siis se, että avotaivutuksessa pyritään hallitsemaan ennen kaikkea hevosen etuosaa. aika sama loppujen lopuksi monellako uralla sen jalat on, jos hallinta on vajavaista. ja miten yksinkertaisilla avuilla sen voi saavuttaa: hyvä ulkotuki ja navankääntö asetuksen suuntaan, ja voilà - avotaivutus. toki pitää olla pohkeita ja käsiä hereillä muutenkin, mutta ydinasiat on tasan nuo kaksi. itse unohdin välillä asettaa, tai ehkä en ollut siinä tarpeeksi rohkea, ja avo jäi välillä vähän vajaaksi, mutta hetkittäin jopa osasin - ja tiedättekö sen tunteen kun se opettaja on hetkessä mukana (sydämellään oikeasti tää tapaus on niin ihana!) ja huutaa heti kun on oikein että näin!!! silloin sitä oppii itsekin tuntemaan että näin on oikein, näin ei ole vielä oikein, nyt meni parempaan ja nyt ollaan taas asian ytimessä.

siis lööv.

sanoinko jo että rakastin? kauhukuvat etupainoisena kaahottavasta sotaratsusta ja kipeästä selästä väärinistumisen takia haihtuivat kyllä jo alkutunnista, kun mua ihan oikeasti opetettiin.

mä taidan nyt ruveta kehittelemään superopelle jotain maailman parasta joululahjaa. jos sais jotenki välitettyä sille sen että mulla on melkeen tippa linssissä onnesta että se on tullut takasin.

Ladataan...
Heppatic

tässä meni pari viikkoa aika lailla kipeyttä lepytellessä. päätin ihan suosiolla että nyt pitää levätä selän takia ja katsella jatkuvia flunssaoireita helpottamaan vähän lisäravinteita - oli talvella aika paha anemia ja aloin epäillä josko se siellä taas kolkuttelisi ovella laskemassa vastustuskykyä. rautakapselia naamariin ja uusi elämä uudella innolla?

niinpä täysin mitäänsanomattomat heiaheia-raportit hankalalta ajanjaksolta - tietenkin juuri kun pääsin julistamasta että nyt nostetaan niitä liikuntatunteja. tai sitten ei nosteta vaan otetaan lungisti, ehtiihän tuota.

39:

40:

41:

42:

että hieman on surullisen näköstä (ettekä ehkä ihmettele ettei näitä ole huvittanut edes askarrella kuviksi asti?), mutta tällä viikolla on jo skarpimpi meininki. uusi tavoite on nyt tällä hetkellä että tunti per päivä ja jos ohjelma itsessään ei sisällä coren aktivoimista niin sitten coretreeniä vielä lisäksi. esim. tänään meen spinningiin joka ei kauheasti aktivoi syviä vatsoja (paitsi jos on kipeät istuinluut niin silloin teen senkin oikein :D), eli ohjelmassa on myös corejumppaa fyssarin ohjeilla.

katsotaan sitä tuntien lisäämistä sitten taas hetken päästä uudemman kerran (ja jos sittenkin sairastun pelkästä ajatuksesta niin ehkä ymmärrän jatkossa tyytyä vähän vähempäänkin kunhan saan tehdä jotain).

Pages