Ladataan...
Heppatic

Tuossa edellisessä postauksessa mainitsin kuinka saisi aika plörinäksi mennä etteikö läpi pääsisi siitä merkkisuorituksesta. Taisin vähän manata siinä vahingossa, sillä kisapäivänä en voi  mitenkään kehua onnistuneeni kouluradalla.

Verkassa oli mukavan pirteä hevonen, sillä oli vähän kisavirtaa veressä muttei niin että olisi ollut  liikaa mörköjä. Vähän pörheämpi ja enemmän pohkeen edessä kuin yleensä. Maneesissakin se vain vähän puhkui tuomaripöydälle ja jatkoi matkaansa. Oltiin jopa yhdelle poniratsukolle apuna, kun he eivät ihan tahtoneet päästä pöydän ohi. Tassuttelimme sitten odottelemaan vuoroamme ulkopuolelle ja siinä vaiheessa kun olisi pitänyt mennä takaisin sisään, pounilla naksahti päässä. Ei askeltakaan eteenpäin, peruutti autoja päin ja huikkasin lähistöltä erään tytön avuksi, joten meidät sitten talutettiin maneesiin... Maneesissa ensimmäisestä pohjeavusta tuli kahden jalan takapotku ja holtiton laukannosto, jonka sain sitten pois kierroksen myöhemmin. Siitä sitten aloitusvihellyksen jälkeen mentiin aika pitkälti raviohjelma puolilaukaten läpi, koska kaikki avut, ohjat ja pohkeet ja painot, kaikki tarkoitti laukkaa. En voinut ratsastaa ravia tehokkaammaksi, koska hevonen olisi vaan laukannut, joten nekin pätkät mitkä mentiin puhtaasti ravissa, mentiin mummoravia. Laukkalävistäjällä hienot sarjavaihdot (ei vaadittu) ja laukkalisäystä odotin kauhulla että mistähän löydän itseni, mutta siitä sentään selvittiin. Kuvia ei ole ja ihan hyvä niin. Videon näin mutta eipä siinäkään paljon esittelemistä ole. Tähtäsin johonkin 65 % niin 55 napsahti, että hyväksytyllä läpi sentään, mutta vähän nolottaa. Moi, osaan ratsastaa ja tunnen ratsuni. Toisaalta ne muut häntäpään ratsukot veti ihan tyytyväisenä menemään ja sai 56, että voi nyt sentään sillä lohduttautua etten kauheimmillanikaan ollut juuri kummempi (ja ton huonommin tuskin oon koskaan koulurataa läpi koheltanut). Saatoin saada iloisesta esityksestä pari lisäpistettä, koska mua siellä radalla lähinnä nauratti se kohellus ja laukkapomputtelu kesken ravivoltin, vaikka jälkeenpäin olin vähän järkyttynyt.

Esteet meni kivemmin! Vaihdoin hevosta ja kävin ysikympin talent-radan vetämässä. Muuten tosi siisti rata, mutta yhden pudotuksen sain, kun suhteutetulla poni valui liikaa oikealle ja jouduin vähän johtaa vasemmalle, se vaihtoi etujalat ja menetti rytmiä ja kopsautti puomin alas. Jos olisin tullut kunnolla jalat kiinni ja ennakoinut että se imee uraa kohti niin siltä olisi vältytty mutta helppohan se on jälkeenpäin tietää.

En ihan kuulu tuohon talent-hankkeen kohderyhmään, mutta kun sellainen luokka järjestettiin niin otinpa osaa! Mukavata oli ja tohtisin lähteä tämän kokemuksen perusteella metriinkin ainakin seuratasolla (nuo yläviistosta otetut kuvat näyttää niinku esteet olisi ikkupikkuisia mutta kyllä ne siellä rataa kävellessä vähän sai sykettä nousemaan koulupainotteisella ratsastajalla, korkein oli 95). Noh, ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, niinhän tää menee.

Share

Ladataan...
Heppatic

Meillä oli eilen punnerrustreenit. Oon menossa Fabebabella seurakisoihin lauantaina ja pääsin nyt viimeistä kertaa treenaamaan sillä ennen kisoja. Sillä on kyljissä herkkä iho joka joskus ärtyy kannusten käytöstä joten kannukset jäivät penkille. Ja kannusten myötä eteenpäinpyrkimys ja pohjeapujen kunnioitus, se on tylsä piirre hevosessa mutta valitettava tosiasia tällä tyypillä. Ilman kannuksia se ei liiku ja keksii vielä normaaliakin enemmän kaikkea kyttäiltävää ja siellä selässä ei voi kuin ihmetellä että eikö sitä energiaa voisi käyttää vaikka juoksemiseen eikä sivuloikkiin.

No miltäs nyt sitten tuntuu mennä sinne kisoihin? No aika lannistunut meininki, mutta se nyt ei taida olla mitään uutta. Tossa urheassa possussa on sellainen piirre, ettei ikinä oikein tiedä, miten se kisatilanteessa käyttäytyy. Sen takia on vähän vaikea tavallaan ennakkoon valmistautua, pitää mennä tosi hetkessä ja odottaa ihan mitä vaan. Kun se ei ole mun oma, en voi myöskään vaikuttaa miten sillä edellisinä päivinä mennään mutta tavallaan oon ihan luottavainen siihen että tästäkin selvitään aika hyvillä prosenteilla. Haluaisin vaan saada merkkisuorituksen ja sen missaamiseen saa jo mennä takajaloilla puolet radasta että eiköhän me klaarata tämä.

Sitten mä vielä innostuin vähän siinä kisakutsun äärellä ja änkesin itseni mukaan myös yhteen esteluokkaan. Pikaisten neuvottelujen jälkeen päädyimme mun ratsiopen kanssa siihen, että lainaan häneltä sellaista puoliveriruunaa, joka on kyllä mulle jostain entisestä elämästä tuttu mutta jonka selässä oon tainnut istua viimeksi joskus 2,5 vuotta sitten. No lahjattomathan harjoittelee, hyvähän se on suorilta lähteä ysikymppiin. Hevonen on kyllä takuuvarmasti hyvä, itsestä en tiedä :D Luvassa on siis pitkä päivä kisapaikalla kahden hevosen kanssa pompahdellen mutta jos nyt tän kerran.

Muuten oonkin tässä saanut ratsastella ihan kyllin. Tänään pidin lepopäivän ja toivon että sillä ostin vähän suorituskykyä loppuviikon treeneihin ja tallivuoroihin. Voin Tyynen kanssa harjoitella vähän sitä kouluohjelmaa vaikka se jääkin kotiin kisapäivänä, mutta on sekin sentään jotain. Tyynen kanssa on ollut tosi kiva nyt kopsutella ja sain omistajaltakin vallan kiitollista palautetta. Onhan se vähä niinkun kotiinsa palais kun entisen omansa selkään kiipeää, ehtii korjata reitin pohkeella refleksinä ennen kuin edes ajattelee mitä tekee jne. Mulla on nyt ollut tavoitteena saada sitä vähän polkemaan paremmin, se kun jää helposti vähän maahan kiinni vaikka eteneekin ihan ok. Kunnolla eteen ja selkä ylös niin tuntuu ainakin vähän ilmavammalta. Yksinhän siellä kentällä pääasiassa touhutaan niin pitää luottaa arschtuntumaan. Tyyne on kyllä superheppa, se niin yrittää parhaansa. Pikkuheppa :)

Ja nyt vaaka-asentoon sohvalle, koneella jumittaminen ei välttämättä edistä mun suorituskyvyn ylläpitoteemaa tänään! Heppailutunnelmissa palataan varmaan piakkoin.

Share

Ladataan...
Heppatic

Äkillisten huonojen uutisten takia mulle tuli nyt noin viisinkertainen ratsastusmäärä harteille. Lupasin vastata rakkaan Tyynen liikutuksesta nyt ainakin toistaiseksi. Tällä hetkellä mennään tosiaan liikutus-linjalla, ratsastamisesta ei hirveästi puhuta ennen perjantain jäsenkorjausta. Maastossa köpötellessä sillä nyt ei hirveästi ole väliä onko lantio vinossa, joten sitäpä sitten. 

Samojen huonojen uutisten takia kaikki turha hömppä tuntuu entistä enemmän turhalta hömpältä, joten on vähän vaikea keksiä mitään kirjoittamisen arvoista. Mutta ehkä se tästä vielä alkaa luonnistua.

Tässä Tynski nauttii suosikkipuuhastaan. Lupasin joskus aiemmin syksyllä että voisin vähän hypellä sillä välillä, josko nyt sitten olisi sen aika. Maneesille vaan on luultavasti lähdettävä mutta ehkä se onnistuu joku päivä.

Share