Ladataan...
Heppatic

hermopinteen syy on nyt sekä selvitetty että eliminoitu. ainakin siihen asti jos/kun se taas pompsahtaa takaisin.

ihan ensimmäinen epäilty syyllinen on rintarangan toisen nikaman fasettilukko. joka luultavasti a) työnsi yhden kylkiluun pois paikoiltaan ja b) vetäisi puoli kroppaa 100 % kramppiin. enää ei siis syytetä olkapäätä, vaikka oireilu viittasikin aluksi sinne suuntaan. satavarmoja ei tietenkään voida olla, mutta tämä on nyt kaikista todennäköisin.

yritin tuskaisesti päästä fysiatrian polille hätäkriisipuhelun avulla, mutta vapaita aikoja ei ollut ennenkuin viikon päässä. jäsenkorjaajani sattui tietenkin olemaan ulkomailla ja tiesin tasan ettei jostain päivystyksestä saa apua. pakko sinne oli kuitenkin parin päivän päästä mennä, kun miehellä meni hermo lohduttomana itkeskelevään vaimoon ja niinpä sitten päädyin istumaan 2,5 tunniksi äitylin kanssa odotushuoneeseen. lääkärireissun saldona oli kolme kipulääkereseptiä ja lausunto "olet varmaan oikeassa että se on pinne olkapäässä". kiitos tästä. laskua odottelemaan sitten kotiin sohvalle.

kipulääkkeistä oli sen verran iloa, että saatoin kolmiolääkecocktailin avulla nukkua paremmin fysiatrian poliaikaa odotellessani. seuraava epätoivon itku tuli, kun sain puhelun, jossa aikaani siirrettiin taas seuraavalle viikolle sairastuneen lapsen ja muutenkin vähäisen henkilökunnan vuoksi. soitin seuraavan hätäitkupuhelun sitten ystävä-fysioterapeutilleni, joka lupasi samana päivänä katsoa, löytyykö syyllistä. ei löytynyt. onnekseni seuraavana viikonloppuna kaupunkiin oli kuitenkin saapumassa luotettu fysioterapeutti-jäsenkorjaaja, jonka vaimon ohjaaman ratsastuspilatestunnin jouduin perumaan pinteen vuoksi. vietin kaksi tuskallisen ihanaa tuntia puolialasti ratsastuskoulun satulahuoneessa samalla kun kramppien aktivoimia triggeripisteitäni paineltiin ja sain lopuksi vielä opastusta lantionkuntoutukseen. kipu hävisi mutta palasi heijastelemaan seuraavalla viikolla ja aloin epäillä ettei kramppien aukeaminen vielä ollutkaan ihan koko tarina.

onneksi seuraavalle viikolle oli vielä varattuna aika fysiatrian lisäksi omalle jäsenkorjaajalleni, joka löysi kainalosta törröttävän kylkiluun ja lumpsautteli loputkin jäsenet paikoilleen. nyt on taas hengityksenkulku kunnossa ja taas kerran uusi elämä. olen ratsastanut nyt perjantaisen korjauksen jälkeen pari kertaa ja tänään ajattelin palata kolmen viikon tauon jälkeen taas salillekin. kohti uusia vastoinkäymisiä siis!

jatketaan tästä joskus tulevassa jaksossa :)

Share

Ladataan...
Heppatic

mulle kävi aika klassisesti tuossa vähän aikaa sitten. minä kun en ole ollut kovin tyytyväinen mun kisahousuihin ikinä, koska niissä on noin kolme tuumaa liian lyhyt vyötärönympärys suhteessa niiden muihin mittoihin (koko 34 L, vy alle 60 cm). ostin ne joskus hätäpäissäni jotain seuraluokkaa varten muutama vuosi sitten, kun en löytänyt lähiympäristöstä muita järkevänhintaisia ja järjettömänhintaisiin en kykene. nimesin ne barbihousuiksi - silloinkin kun olin hoikimmillani siinä alipainon ja merkittävän alipainon rajoilla, vyötärönauhaan kohokirjaillun housumerkin pystyi sujuvasti lukemaan peilin kautta vatsanahasta kisojen jälkeen: equi comfort equi comfort equi comfort.

oonkin miettinyt uusien ostamista siitä asti, mutten ole kuitenkaan lähtenyt venymään, koska ne nyt on mennyt kiinni ja kisaan kuitenkin niin vähän. ennen joka käyttökertaa on jännittänyt että tuleekohan kuinka maha kipeäksi ja pystyykö niitä kuristuneita vatsalihaksia kenties käyttämään tässä luokassa. ja menee ne vieläkin kiinni, en tiedä millä ilveellä mutta menee, vaikka olenkin siirtynyt sieltä merkittävän alipainon rajoilta lähemmäs normaalipainoa. katselin eräänä iltana kammottavan hermopinteen kourissa boksilta jotain esteratsastuksen mc-osakilpailua ja siinä tyylikkäitä naisratsastajia ihaillessani alkoi katse lipsua myös läppärin suuntaan... josko olisi jotain hyvää housutarjousta jossain. tai mitäs tuo huutonetti sanoo? ai että hyväkuntoiset crw:n kisahousut samaa kokoa kuin mun keväällä ostetut farkkupöksyt? hmmmmm tuota pitäskö? kun sain neljä puoltavaa ääntä lähipiiriltä, klikkasin osta heti -nappulaa ja muutamaa päivää myöhemmin ihastelin uusia kisahousuja. joissa on nyt sitten tällä kertaa pikkasen liian matala vyötärö (taidan ostaa myös valkoisen tuubitopin varoiksi) ja järkyttävän kapea sääriosa, mutta onneksi mulla on olemattomat ruipelopohkeet. lisäksi ne vanhat on mun mielestä jotenkin tyylikkäämmät, ehkä korkean vyötärön takia, mutta josko noilla nyt jonkun luokan kopsuttelisi, ainakin saa vatsalihakset hyötykäyttöön.

havainnollistava kuva aiheesta. not. vasemmalla vanhat.

tulin siinä sitten tehneeksi pienen ratsastushousuinventaarion ja kahdet kisahousut mukaanlukien mulla on tällä hetkellä 12 paria eri väreissä hehkuvia ridapökiä. ja valitettavasti tarvin niitä kaikkia, enkä taida hirveästi edes haluta myydä niistä mitään, paitsi ehkä ne vanhat kisahousut voisin myydä jos maailmasta löytyis joku barbinmallinen kilparatsastaja, joka maksaisi niistä sopivasti.

alarivissä puolipitoiset ja kaapissa puhtaat. puolipitoisina farkku-crw:t, sametti-pikeurit, jodhpur-eliwelit ja fleecevuoriset eurohunterit. linkkasin tuohon kuvia housuista mun päällä, kun oon harrastanut jotain ratsastustyylibloggausta huvikseni välillä :)

oikealla pinossa hösselit ja vasemmalla hevosteluun uhratut paidat, joista valtaosaa en koskaan muista ottaa hevostelukäyttöön vaan vetelen jollain pyykkiin menossa olevalla normipaidalla. housut alhaalta ylös: vaaleanvihreät cotton naturalsit, metsänvihreät pikeurit, liituraitaiset mustat covallierot, punaruskeat back2backit, ruskeat sametti-tuffriderit, tummanruskeat beigepaikkaiset eurohunterit ja päällimmäisenä kisahousut x 2.

nyt kun mietin niin ehkä noi kaksiväriset eurohunterit vois myydä. ja jos löytäisin semmoset fleecevuorelliset mustana halvalla niin vaihtaisin ne siniset mieluummin niihin. oon ostanut näistä housuista äkkipäätä laskien seittemät uutena ja viidet käytettyinä, tai äiti on ostanu mulle ainaki kahdet kirpparilta ihan omin päin ja halunnut maksaa parit noista uusista, ihana äiti :)

mutta kaikkihan tietää, ettei talvihousuja ja kisahousuja lasketa. mulla on siis vain yhdeksät ratsihousut. heh. ihan normaalia. huomenna jäsenkorjaajalle niin pääsee ehkä käyttämäänkin niitä taas kunnolla.

Share

Ladataan...
Heppatic

joo hei arvatkaa mitä.

paranin flunssasta. pääsin treenaamaan oikein kivasti alkuviikosta, enkä edes tullut superkipeäksi selästäni kun kävin ensin kuuden kilsan kävelylenkillä ja menin päälle ratsastamaan.

sitten mä olin lähdössä salille ja ihmettelin kun vähän sattuu olkapäähän hassusti.

sitten mä salilla ihmettelin kun kylläpä muuten sattuu ihan hemmetisti.

sitten mä tulin kotiin itkemään kahdeksi vuorokaudeksi kun mun olkapäähän sattuu niin paljon ettei saa hengitettyä.

hätäkriisipuhelu fysiatrian polille ja oletusdiagnoosina on nyt joku hermopinne ainakin kunnes pääsen ensi viikolla livenä tutkittavaksi. kipulääkettä naamaan jos pysyis vaikka hengissä siihen asti (ei lopu happi kesken).

tänä talvena prakanneita paikkoja siis tähän mennessä:

lantio

vasen nilkka

oikea nilkka

vasen jalkaterä

vasen polvi

vasen olkapää

plus tietty parit flunssat eli laitetaan tähän että ylähengitystiet.

mutta en oo muistaakseni onnistunut reväyttämään vielä mun vakiolihaksiani (etureisiä, erityisesti oikeasta jalasta) tai murtanut mitään. vielä. koputtakaa puuta.

 

Share

Pages