Ladataan...
Heppatic

Oon pitkän salikiellon jälkeen saanut luvan tietyin rajoituksin palata punttien pariin. Tai olisi siellä saanut ankaremmin rajoituksin käydä koko ajan mutta se tuntui niin turhalta ja yksipuoliselta että oon keskittynyt toiminnallisempaan puoleen, tai lepoonkin. Nyt kuitenkin askartelin omille rajoituksille sopivaa ohjelmaa ja kävin testaamassa mitä tapahtuu. Ja hyvin pärjäsin. Miettimiseen ja arpomiseen ja vihon täyttämiseen meni oma aikansa ja visiitti venähti mutta en tullut yhtään kipeäksi. Siis muuta kuin tietty mitä lihaksissa tuntuu mutta vamma-alueet sai jäädä rauhaan. Jee, win!

Oon ajatellut että kaksi kertaa viikossa salia voisi olla ihan soppeli, eikä aiheuta mitään hirveitä paineita aikataulullisesti. Tässä alkaa jo olla kuitenkin sen verran kaikkea liikuntasitoumusta viikossa enkä ainakaan mitään övereitä halua vetää. Teen koko sallitun kropan molemmilla kerroilla koska ei mitään takeita kuitenkaan ole siitä että molemmat salipäivät toteutuu. Kuitenkin kaksi eri ohjelmaa että on vähän vaihtelua. Aloitin vähän lyhyemmillä sarjoilla ja vähän testaillen, joitain painoja pitää vähän arpoa vielä että saa kunnon fiiliksen. 

tästä tuli mun salivihko, voitin sen blogiarvonnasta ja halusin sille jotain hyvää käyttöä :)

Eilen kävin estetunnilla urhean pikku possun kanssa, mutta urhea possu esitti pelokasta pikku possua ja keskittyi lähinnä katsomossa räpsyvään kameraan eikä nyt ihan hirveästi kerinnyt kuunnella. Se oli oikeastaan kuitenkin ihan kivaa koska se tekee sitä joskus radalla, päättää pelätä jotain asiaa ja tehdä sivuloikkia, niin hyvähän sitä on harjoitella kotonakin. Ei siinä sitten mietitä että no nyt mennään oikeinpäin tässä ympyrällä ja tehdä ylimääräisiä hallintavoltteja, sitten on vaan saatava se poni esteen yli vaikka se itse keskittyisi johonkin ihan muuhun. Saan tunnista varmaan kuvia lähipäivinä niin teen tarkemman raportin vaikka vielä. Teemana oli kuitenkin hypyt ympyrän kaarella ja vinosti halkaisijalla. Lisäksi meidän opettaja oli ihan liekeissä, kun yleensä niin tahmatassuinen possunen kävi niin kuumana :D yleensähän mulla ei esteillä oo ollut ongelmia eteenpäinpyrkimyksen kanssa mutta kivahan se on kun hepo saa kehuja.

Nyt saisi siirtyä syöpöttelyn pariin ja miettiä salille lähtemisaikatauluja. Taisin luvata kyllä jotain siivoilujakin tehdä kun meille tulee viikonloppuvieras... nooo kai tässä kerkiää vaikka mitä vielä?

Ladataan...
Heppatic

Kun friisiä jännittää, ei oo helppoa kellään.

Vauvaheppa Jada kuus vee joutui niin kamalan jännittävään tilanteeseen perjantaina, että tuli kuulkaa hiki. Eikä mikään ihan pikkuhiki, vaan semmonen Jutta ja supertreenit -tyyppinen hevoshiki. Ja mikä oli tämä kamala tilanne? Että ihan kahdestaan meikäläisen kanssa omalla kotikentällä piti mennä. Siis ilman oman mamin turvallista läsnäoloa (sillä oli kiire siivota) ja kaveritkin oli tien toisella puolella laitumessa. Hevosparka, mähän oon ollut sen kakkosihminen nyt vasta 5,5 vuotta.

Menin ehkä kolme varttia jos sitäkään ja koitin löytää ensinnäkin omia oikeita lihaksiani mutta tietty hevoseenkin rentoutta. Eli kiitos heti kun tulee rento askeleenpuolikaskin, superkevyt tuntuma että uskaltaisi siirtyä vähän rennommalle selälle, helppoja hommia ettei tarvi stressata. Oli aika lailla sellainen olo kuin ruutitynnyrin päällä olis istunut mutta yritin olla ajattelematta sitä että sillä on saattanut välillä olla tapana saada ikkupikkusia rodeokohtauksia. Siis ehkä kerran vuodessa.

Jännähepan selässä oli alkuun kyllä supervaikea löytää oikeita perslihaksia itseltä käyttöön. Mutta vaikka menin mielestäni aika pitkällä jalkkarilla verrattuna edellisiin kertoihin, jalka pysyi pitkänä nyt suuremmin ihmettelemättä eikä tuntunut että pitää varvistaa. Eli joku pitkäreisiohje on mennyt perillekin asti. Siirtymissä lantio ei nyt ihan tainnut olla 100 % hallinnassa, sen verran oli omituisia tuntemuksia jälkeenpäin, mutta eihän se kerrasta voi ollakaan. Tai no sadasta kerrasta. Kyl se vielä siitä, ei saa olla liian ankara itelleen.

Kun tuntui siltä että lakkasi pahimmat jännitykset ja poni oli hyvin kuulolla, hyppäsin selästä ja taluttelin hengityksen tasaiseksi. Loppukäynnit talutellen on muutenkin hyvä tapa, tulee vähän erilaista liikettä omillekin koiville siinä loppuverkaksi, mutta tässä tapauksessa varmaan erityisen hyvä kun hölmöä heppaa lakkaa jännittämästä niin kamalasti ja se hengitys kans tasaantuu jonain päivänä. Kylmäyssuojat etusiin, ämpäriin lämmintä vettä ja pikapesulle hikimörkö. Jada on superkiltti hoidettava kyllä, vaikka toki kannattaa olla aina hereillä jos se keksii hämmästyä jotain olematonta asiaa. Siinä nyt toki ei oo mitään poikkeavaa, kaikkien hevosten kanssa pitää olla silmät ja korvat auki AINA. Vaikka luottamus olisikin molemmin puolin vankka, siinä on kuitenkin satoja kiloja saaliseläintä joka voi olla säikähtäessään arvaamaton. Jadalla oirehti kesällä etusten vuohisnivelet, siksi kylmätään. Iso, nuori hevonen ja aiempi vähän turhan pehmeä alusta rasitti niveliä väärällä lailla. Nyt ei ole näkynyt epäpuhtauksia mutta huolehditaan kuitenkin mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän.

Kuvissa friisiä ei jännitä. Eikä blondia. Blondi oli synttäribileissä ja piti päästä poneja pussailemaan. Kuvat otti Mari niinku jo varmaan tiedätte. Kuvat on jättiläisiä koska en jaksa nyt koodata niiden kokoa eikä tää editori anna vetää niitä pienemmäksi. Lily jee.

Ladataan...
Heppatic

Sunnuntaina  oli päivä, jota olin odottanut aika hemmetin kauan. Se päivä, kun sain kiivetä Fabriiizion selkään ja kertoa Super-Airalle, mikä mun mieltä kaihertaa ja kuulla sen tutun lauseen: Ei hätää. Ja lisäksi: Tää on mun heiniä.

Mikä lantio-/lannerankavaurioista ratsastajaa lohduttaisi enemmän kuin se, että ratsastuspilatesvalmentaja muokkaa noin sekunnissa tunnin sisällön sellaiseksi, että päästään pureutumaan juuri siihen kohtaan, mikä aiheuttaa lajin ja kropan yhteensopimattomuutta? No ei mikään. Luovuin mielelläni aika monesta kympistä näiden oivallusten takia.

Tinnulla oli omassa Aira-postauksessaan hirveesti kaikkia ajatuksia. Mutta mulla on aivoissa nyt oikeastaan vaan yksi: aukikierto hevosen selässä. Mä oon kyllä miettinyt aukikiertäjiä ratsastaessa siitä asti kun kuntoutuksessa kävi ilmi että mun aukikierto on heittänyt henkensä, mutta nyt mulla on siihen työkalu, kun valmentaja näytti kädestä pitäen, miten kyydistä heitetään lonkankoukistaja ja joukkoon otetaan takareiden kautta pakara.

Koska tähän asti mä oon pääasiassa tainnut kääntää lonkankoukistajalla... joka sitten on saattanut vaikka tulehtua tai vääntää puoli lantiota kieroon...

Lisäksi paneuduttiin takareiden kautta myös kevennykseen, joka toi valaistusta lannerankahommiin. Takareiden kautta aktiivinen jalka ei heilu ja turruta hevosen kylkeä. Kun muistan kääntää lantion vielä ihan kunnolla alle, lanneranka ei tee ihan älytöntä aaltoliikettä ja rasitu niin että henkilö x ei saa ehkä nukuttua. Koko ongelmaahan tämä ei poista mutta veikkaan että auttaa jo melkoisesti.

Lisäksi aktiiviseen muistiin saisi siirtyä sisäreiden aukikierto käännettäessä, että hevoselle tulee tilaa eikä se voi jäädä nojaamaan reiteen. Ja pitäisi muistaa myös hengityksen hyötykäyttö siirtymissä, koska silloin valmistelee itsensä niin paljon paremmin, että hevonenkin tietää jo sekuntia etukäteen että jotain on nyt tapahtumassa ja kuuntelee paremmin. Eikä pääsisi tulemaan niitä selän notkahduksia joita mun ratsastuskuvissa näkyy siirtymien kohdalla! Ylävatsa ei saa lintsata, silloin kädetkin asettuu paremmin omiin paikkoihinsa eikä tule tarvetta lepatella vauhtia kyynärpäillä.

Mutta ennen kaikkea se aukikierto on tullut nyt mun ratsastuselämään enkä mä saa unohtaa sitä ikinä. Polvea alas ja auki, ALAS. Ja muuten korjattiin estesatulassa jalan paikkaa, ei saa päästää polvea siihen tukeen vaikka se penkin malli siihen kannustaisikin.

Ja nopeat jalat.

Asiaan liittyviä kuvia ei nyt tullut mutta tossa on mun jalat harvinaisessa kengät+varret-setissä. Oon niin saapastyttö että noita käytän vaan helteellä tai jos tuntuu että ei oo oikeutusta omistaa niitä jos ei niitä käytä. Ja mähän haluan omistaa. Älkää kysykö miksi mulla on tollanen kuva edes olemassa :D

Pages