Ladataan...
Heppatic

Seurakisoista tuli tällä kertaa todella oudot fiilikset. Arvostelu oli supertiukka eikä siinä mitään, mutta siinä kisojen jälkeen iltapäivällä taas ihmettelin että minkä takia kukaan kiusaa itseään tällaisessa lajissa kisaten?

Viimeiset kerrathan kouluradalla on mennyt niin että kun jäädään yksin maneesiin, ponilla naksahtaa päässä ja se juoksee alta pois. No tällä kertaa se pysyi käsissä vähän liiankin hyvin, ei meinaan oikeen edetty. Olin siinä raviohjelmaa töpsötellessä ihan varma että ollaan vielä huomennakin siinä radalla. Se oli oikein pörheä ja hienossa muodossa (tuomarikin kiitteli), takajalat oli ihan töissä ja liike selän yli MUTTA kerta kaikkiaan se vaan jäi niin pohkeen taakse. Se tuntui ihan siltä että jos olisi saanut siinä vielä ennen vihellystä vähän herättää raipalla että kukkuu, tää pohje tarkoittaa eteenpäin niin se olis voinut olla vaikka millainen. Mutta kun ei niin... No positiivista että muoto oli hyvä ja kääntyi tosi hyvin, laukkavoltista tuli vähän liiankin pieni toiseen suuntaan ja mikä hämmentävintä - ei ylimääräisiä laukanvaihtoja! Negatiivista että juostiin paikoillaan ja että oikeassa laukannostossa tuli moka, piste oli oviaukon kohdalla ja se ehti vilkaista ulospäin siinä kohdalla ja pompsahti vasempaan laukkaan. Siitä pari pistettä pois, mikä harmittaa koska yleensä nostot on meillä ihan hienot. Mutta eniten nyt harmittaa se, ettei vaan ikinä voi olla sitä kultaista keskitietä. Jos ei se hörskötä ja kipitä koko rataa sillä mielellä että wheeee, saako jo laukata no mä laukkaan silti, sitten se ottaa homman vähän turhan tosissaan ja kasaa ittensä semmoseen tahmapakettiin ettei vaan liiku mihinkään. Eikä ollut sellainen tunne että se laiskuuttaan hidasteli, koska kyllä se töitä teki, se vaan oli semmosessa moodissa.

Mutta jotenkin on sellainen olo että jos vaikka innostuisi hiihtämisestä tai jostain? Pitäisi nyt päästä sinne Sipen selkään rakastumaan taas ratsastukseen. Ehkä huomenna olisi sellainen päivä. Ja sitten vitsit kun pääsisi valmennukseen sillä. Pitää jutella omistajan kanssa malttaisiko se joskus jättää oman valkan väliin että pääsisin opiskelemaan. Se on itsekin niin innokas opiskelija ettei ihan pienestä syystä skippaa mitään :)

 

Ladataan...
Heppatic

Tässä parit kuvat mun uudesta ratsusta. Oon aivan menettänyt sydämeni hänelle ja tässä nyt menee kovaa vauhtia tavoitteet uusiksi. Näissä kuvissa ei nyt näy oikein kunnolla kokoamisastetta, koska nuo kuvat on pääasiassa verkasta enkä vaan malta odottaa että saan loput kuvat hyppysiini. Mutta voin kertoa että riittää vaativaan. Ja tosiaan lupa olisi kisatakin, ainut vaan että mulla nyt ei mitenkään tosissaan kilpailemiseen oo resursseja, mutta toisaalta mulle riittäisi paritkin startit jossain. Ainakin nyt.

Oon niin iloinen tuosta väistökuvasta. Se on just noin helppoa miltä näyttää ♥ mulla on suuria vaikeuksia kyetä ajattelemaan juuri muita asioita kuin tätä uutta hevosta ja treeniä ja kouluohjelmia ja valmennuksia. Esim. nyt mun pitäisi kovasti kirjoittaa jotain ihan muuta kuin blogia, mutta siitä onnellinen tämä freelancerin aikataulutusmahdollisuus mulla on että no sitten tehdään vähän myöhempään kun kellokortteja ei pahemmin ole.

Tein nyt vakaan päätöksen, että Sipellä en enää ratsastele. En mene tallille, pue ponia ja kiipeä selkään ja päätä sitten lennosta että tänään tuntuu pohkeenväistöltä jaaaaa mitäs sitten keksisi. Vaan teen etukäteen treenisuunnitelman, käytän kouluohjelmia apuna ja poimin niistä harjoituksia ja hieron siirtymiset oikeasti sille tasolle, millä olen niihin tyytyväinen (ja toivottavasti valmentaja myös). Näin muutaman kerran perusteella tiedän jo että  ainakin tällä hetkellä meidän heikkoja kohtia ratsukkona on pienille teille kääntyminen (8 metrin voltit aika utopiaa vielä), sulut ja laukassa on vielä tekemistä kunnollisen kokoamisen kanssa (ja sitten olisi semmonen pieni tehtävä kuin vaihdot). Mutta jumpalle vaan, siitähän se alkaa edistyä. Tähän mennessä olen sillä ekan testikerran jälkeen tehnyt aika klassisia harjoituksia: avo-voltti-sulku, pohkeenväistösiksak, avot askellajien välisillä siirtymisillä. Mutta nyt kun mulla kerran on tämä blogi, voisin alkaa tännekin kirjata niitä treenisuunnitelmia ja sitten raportoida toteutuksesta. Voisin ottaa myös treenivinkkejä vastaan!

Haluaisin soittaa omistajalle noin neljä kertaa päivässä ja jutella heppaheppa-asioista, mutta yritän hillitä itseni. Tässä pari videonpätkää meidän toiselta ratsikerralta ever. Ei mitään ihmeellistä eikä mitään kovin lyhyttä muotoa, mutta musta ilman ohjausta tokaksi kerraksi aivan muksaa menoa jo. Part I ja Part II. En nyt upota niitä tähän kun on jo paljon tavaraa muutenkin.

Ainiin oon ilmoittautunut seurakisoihin Fabriiiziolla. Ei ollut tavoitteita vastaavia luokkia, mutta mennään nyt sitten vaihteeksi se HeB:0 (avoin kaikille). Tavoite selviytyä keskilaukkalävistäjistä ilman vaihtoja. Se oli viime treeneissä tosi pörheä, kuumui vissiin laukoista hieman ja mä haluaisin sellaisen pörheyden löytää radallekin. En vaan tiedä mistä napista se tapahtuisi. Mutta samaisen ratsastuksen perusteella voisin verkassa painottaa kääntymistä, esim. volttikahdeksikolla. Ei saa tulla sisäpohjetta vasten ja laukassa voltilla pitäisi malttaa odottaa. Ehkä menen laukka-avojakin vähän niin hän ehkä hoksaa että tarkoitus olisi tehdä, mitä kuski pyytää eikä omia sooloiluja. Siinäpä suunnitelma, vielä pitäisi katsoa pari kertaa sitä rataa ja miettiä mitä muuta.

Tsellaista. Kuvat by Mari H.

Ladataan...
Heppatic

Sain perjantaina pitkästä aikaa Marin lähtemään kaveriksi tallille ja kamera tuli tietysti mukaan. Vuorossa oli Jada-pikkuhepan liikutusta ettei jää aivan seisomaan ennen valmennusta. Jumppa meni aivan mukavasti, vaikka väistöissä on vähän edelleen toivomisen varaa. En ihan itse ota kokonaan vastuuta kyllä siitä, sillä tuo alue on ehkä vähän jäänyt vähälle harjoitukselle koko pounilla. Muuten olin ihan tyytyväinen, kuvista tietty näkee julmasti omat virheet, mutta siitäpä niihin tietää kiinnittää huomiota ja ehkä ne saa joskus jopa korjattua. Oikeassa kierroksessa istun laukassa ihan kenossa, tästä on jo toisellakin hevosella lisätodisteita, tiedänpä nyt ihan tosissaan panostaa sen korjaamiseen.

Tässä olen jo nähnyt kenotuskuvat ja korjaan istuntaa. Vasemmalta kylki ja leveä selkälihas käyttöön niin pysyy jonkun sortin muoto itselläkin.

Tämä nyt on aika selkeästi tilannekuva, mutta näemmä monella mutkalla siellä voi istua ihan ravissakin loivalla kiemurauralla.

Tässä hienossa suitsimainoskuvassa sitten näkyy vielä tuo mun vasen ranne, joka on aika usein mutkalla. Sitä olen mielestäni saanut vähän korjattua, ei ole enää niin paha. Lisäksi nämä ja parit muutkin kuvat kertoo, että voisin yrittää laskea jalkkaria alemmas pikkuhiljaa, olisi kuvien mukaan varaa vaikka itsestä tuntuu toiselta. Vähän kerrallaan totutella, ainakin näillä isommilla kavereilla joilla riittää kylkeä pohkeen alle.

Mulla on ratsastusrintamalta myös aika kivoja uutisia! Sain nimittäin nyt ratsastettavakseni uuden hevosen, joka on aika super! Kävin eilen sitä testaamassa ja alun jännityksen jälkeen meni ihan kivasti avut läpi ja alkoi löytyä oikeita nappuloita. Ensimmäisen laukan aikana mua kiikutettiin kuin lapasta, mutta siitäpä taas opittiin jotain :D Kirjoittelen enemmän joskus, kun on oikeasti vähän jotain kokemusta aiheesta. Kyseessä kuitenkin iso (172 cm)  ja persoonallinen PV-ruuna, johon kyllä on aika helppo rakastua. Lisää pikkuheppoja meikäläiselle :D

Kuvien copyright Mari H