Ladataan...
Heppatic

Siinähän kävi sitten niin, että hypättiin sitten kuitenkin ensimmäiseen kisakoneeseen ja startattiin eilen ekaa kertaa aluetasolla helpossa aassa Vaasan Hubertuksen kisoissa. Odotuksia ei ollut ollenkaan, sillä kyseessä oli Sipen ensimmäiset koulukisat ikinä ja lisäksi mun eka startti tällä tasolla. Tavoitteena oli vain hyväksytty suoritus ja kokemuksen saaminen sekä kuskille että ratsulle. Ei ihan rehellisesti keritty hirveästi treenaamaan, mutta toisaalta oli varmaan hyvä että lähdettiin noinkin pikaisesti, sillä sittenhän se ensimmäinen on saatu tehtyä ja siitä pääsee sitten palautteen ja kokemusten siivittämänä siirtymään aina pykälä pykälältä kohti isompia prosenttilukuja ja varmempia suorituksia.

Olin tosi iloisesti yllättynyt hevosen mielentilasta kisapaikalla. Se nautti silminnähden olostaan ja maisemien vaihtumisesta hetkeksi. Eikä sitä tainnut haitata lukuisat ihastelevat ihmisetkään. Olin jo siinä verkkapaikalla kävellessäni sitä mieltä että kannatti ihan vaan tämän takia lähteä! Se oli verkassa tosi ihana, herkkä ja kuuliainen ja minä vaan hymyilin onnellisena.

Suorituskin meni ihan putkeen. Kokemattomuus (ja ehkä hermotkin) toki näkyi esim. siinä etten muistanut kerta kaikkiaan koota tarpeeksi ja päästeltiin ohjelma tyytyväisesti liian matalassa muodossa. Mitään isoja mokia ei sen lisäksi tullut, vähän tahtirikkoa keskikäynnissä; pohkeenväistö vasemmalle ei tahtonut irrota ensimmäisten askelten aikana ja jouduin vähän herättämään että kukkuu, mutta noin muuten sujui oikein mukavasti. Vajaaksi jäänyt kokoaminen sitten tietysti näkyi pisteissä kautta linjan, mutta saatiin kuitenkin ihan sopivat 56 %. Se on mun mielestä ekoista kisoista uudella hevosella oikein mukava tulos, josta on hyvä lähteä parantamaan. Ensimmäisenä muistan varmaan ensi kerralla tarkistaa, että myös kokoan kunnolla :D

Meillä oli tosi kiva päivä ja ihana porukka, johon kuului mun ja Sipen lisäksi Sipen omistaja sekä Jada-heppa omistajineen ja hoitajineen. Hevoset rakastuivat toisiinsa välittömästi ja viihtyivät yhdessä niin sujuvasti, että Jadan lähtiessä iltapäivällä kotia kohden Sipe huuteli haikeana sen perään. Ihmisinä mukana oli kivoja tyyppejä, joilla oli yhdessä kivaa ja kaikilla oli vaan niin hyvä mieli. Nautin hyvästä fiiliksestä vielä koko illan. Nyt olen startannut alue-aata ihan oikeasti! Vielä vähän aikaa sitten mietin, voinko enää edes ratsastaa.

Uskon että jonkun mielestä voi olla noloa saada "hyvällä suorituksella" aluekisoista alle 60 % ja tiedän, että jotkut ihmettelee, minkä takia pitää lähteä suoraan aahan kun beestäkin voi hakea kokemusta (tv. nimim. kiitos kannustuksesta eräs läheinen ystäväni. Onneksi vain se yksi...). Mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että 56 % tässä tilanteessa on vallan soppeli tulos ja osoitus siitä, että olen oikealla tasolla nyt tavoittelemassa niitä korkeampia pisteitä. Tuomarinkin kommenteissa sanottiin, että potentiaalia löytyy. En missään nimessä lähtenyt ruusukkeiden kuvat silmissä koko reissuun, siksi se varmasti olikin niin kivaa. Kun ei ollut mitään paineita - jostainhan kaikkien pitää aloittaa. En näe mitään mieltä siinä, että jää hinkkaamaan sitä helppoa beetä loppuiäkseen siksi, että siitä voi saada paremmat pisteet. Haluan haastaa itseäni ja päästä ihan oikeasti siirtymään vaativampiin luokkiin ja se ei mun nähdäkseni tapahdu siellä beessä. Enkä tarkoita että siinä olisi jonkun toisen kohdalla mitään vikaa, sillä kaikilla on omanlaisensa tavoitteet ja tavat pyrkiä niihin. Minä pyrin hyvälle ja vahvalle helpon aan aluetasolle ratsastamalla helppoa aata aluetasolla nyt tällä hevosella. Joskus ehkä toisin. Jälkikäteen harmittelen vain sitä kokoamisastetta, joka jäi vajaaksi. Sen korjaamalla pisteetkin olisivat luultavasti nousseet ihan reilusti ja oltaisiin kolkuteltu sitä kuudenkympin rajapyykkiä. Kiitos kaikille ihanille rakkaille, jotka olette kannustaneet mua ja iloinneet tästä vaatimattomasta saavutuksesta, olette parhaita!

Terveisin suuri kilparatsastaja :D:D

(... joka ei siis kuvittele tehneensä mitään ihmeellistä... VIELÄ.)

Share

Ladataan...
Heppatic

Taidettiin pitää niin hyvin peukkuja sille, että ehdin ilmoittautua Kauhajoen kisoihin, että sain mitä pyysin: Kauhajoen kisoja siirretään elo-syyskuulle... Ainut vain että sinne olisi pitänyt päästä nimenomaan silloin heinäkuun alussa. Olin silmät ristissä selannut vaihtoehtoja, kun traileri ja kuski löytyivät kyllä, mutta vetoauto puuttui. Yllättäen vetoauto löytyikin sitten varsin läheltä ja juhlin keskiviikkoiltana, miten hyvin kaikki loksahtikaan paikoilleen.

Torstaiaamuna sainkin aloittaa alusta. Siinä, missä keskiviikkoaamuna olin jahdannut tarpeeksi vahvaa vetoautoa, torstaina kisojen siirryttyä olinkin siinä tilanteessa että viikkoa aiottua myöhemmin tapahtuvaan kisareissuun mulla olisi kyllä se vetoauto. Mutta ei traikkua. Tai kuskia. Ihan mikä tahansa kun ei kelpaa Sipen kaltaiselle pikkuhepalle, jolla on mittaa joka dimensiolla ihan riittävästi. Pari päivää armotonta soittelua ja viestittelyä ympäriinsä lopulta tuotti tulosta ja nyt meillä on lainakoppi tiedossa. Kiitos vain ystäväpiirille, josta löytyy apua ja vinkkejä! ♥

No nyt saanen sen heinäkuun alkupuolen starttini, jonka tarpeellisuudesta kaikki ovat olleet mun kanssa samaa mieltä. Enää pitää keksiä, miten laitetaan tukka niin itselle kuin ponaylle - jälkimmäisen erikoinen karvasto voi olla hieman hankala. Tuossa tummemmassa osassa kun ei tukka oikein kasva eikä me haluttaisi leikata valkoista osaa kokonaan poiskaan koska se ei sovi sille yhtään! Ainut ratkaisu on siis tehdä letit pelkkään valkoiseen osaan ja pitää tumma osa siistin lyhyenä, mitäpä muutakaan. Laitan tähän tämän vanhan kuvan uudelleen havainnollistamiseksi:

Tummat jouhet tuolla niskassa ja otsatukassa ovat tosiaan ihan haperoa eivätkä kasva koskaan muutamaa senttiä pitemmiksi. Valkoinen osa jatkuu sitten harjan loppuun asti ja siinä on ihan normaalit jouhet. Voi se vähän olla hassun näköinen, mutta niin se taitaa koko heppa olla :)

Näillä näkymin meidän ensimmäinen startti on siis Vaasassa vajaan kolmen viikon päästä. Aika jännää, pakko myöntää. Itse asiassa luvat olisivat jo Kipassa ja ehtisin vielä ilmoittautua ensi viikonlopunkin Vaasan-kisoihin, mutta kun en uskonut että niin voisi käydä, en ole oikein varautunut siihen enkä taida näillä treeneillä uskaltautua vielä sinne. Ehkä parempi nyt treenata ensin vähän enemmän sillä mentaliteetilla, että oikeasti ollaan kohta aluekisoissa kaikkien Oikeiden Kilparatsastajien seassa! Jos ei tässä nyt ehdi sitten tulla vielä jotain mutkia matkaan. En oikeastaan ihmettelisi, vaikka pitäisi varmaan ajatella positiivisesti...

Tiistaina valmennukseen! Koitan muistaa ottaa kameran joukkoon jos saisi vähän kuviakin :)

Share

Ladataan...
Heppatic

No hei taas pitkästä aikaa. Meni tässä muuttamisesta toipumisessa näköjään muutama viikko, mutta ei anneta sen häiritä.

Meidän tilapäisasunto on siitä mukava, että täältä on näppärä lähteä Sipen luo tallille. Myös se on näppärää että täällä on auto pihassa ja skootterinkin ostin kulkemista helpottamaan - meillä omassa kodissa kun ei ole mitään moottoriajoneuvoja niin on aina kauhean neuvottelun takana (no okei ei kauhean mutta soitella pitää kuitenkin) että pääsee liikkumaan. Joten ratsastella on saanut sopivasti.

Olen sitä kisaamista miettinyt ja haaveillut oikeastaan siitä asti, kun ensimmäisen kerran Sipen selkään pääsin, kun tiesin että siinä olisi potentiaalia. Mutta jotenkin se on aina jäänyt haaveen tasolle että pitäisi varmaan kysyä seuralta saisinko vielä alueluvan vaikka sain koko hevosen vasta lupakoulutusten jälkeen. Oman kopin puuttuessa olin jo sitä mieltä että katsotaan sitten syksyllä seurakisoja, kun onhan tämä nyt hankalaa. Kunnes sitten yhtäkkiä maanantaina sain seuran facebookista sysäyksen, painelin samoin tein sähköpostille ja neuvottelin itselleni sen luvan. Starttailen seurakisoissa kuitenkin säännöllisesti enkä kuitenkaan ihan ensimmäistä kertaa ole pappia kyydissä. Luvan hellittyä aloin neuvotella koppeja ja vetoautoja ja kuljetuksia ja nyt näyttää siltä että nekin voisivat järjestyä, kun vain laittaa järjestymään (ei haittaa että isällä on Ce-kortti, jolla saa vetää kahden jättihevosen, traikun ja kuorma-auton yhdistelmää. Ja että isä on myös kiinnostunut lähtemään kuskiksi tarvittaessa). Että ei se nyt niin hankalaa ole, kun päättää laittaa asiat tapahtumaan. Kaikkeen tähän meni toki paljon hermostunutta energiaa ja reilun vuorokauden verran pohtimista, eikä kaikki nyt vieläkään satavarmaa ole, mutta usko on jo vahva siihen että kylsesiitsit.

Mutta olenhan mä sen aina tiennyt että aikaansaamisesta elämässä on kyse. En vaan välttämättä ole kaikista lahjakkain siinä itse...

Laitoinkohan mä just kännykän kameralla otetun kuvan mun pyllystä blogiin? Tässä ollaan nyt vähän aikaansaamisen ytimessä, kun en millään viitsi lähteä ottamaan parempia kuvia. Tässä koneella ollessani voin edes jotenkin etäisesti vakuuttaa itselleni tekeväni töitä bloggaamisen sijaan. Mutta tosiaan tuossa jo vähän aikaa sitten päädyin äkkipäätä tilaamaan itselleni uudet kisahousut, vaikka kisaaminen itsessään oli vähän vielä kysymysmerkki. Ratsastuksenopettajani on kehunut omia Mountain Horse Jeanieitaan monesti ja hommasi myös kisahousut samaa mallia. Menin sitten googlettelemaan joskus ja löysin nämä "kohtuuhintaan" alle satasella, joten klikkasin ne salamannopeasti ostoskoriin. Yleensähän en ikinä osta mitään mikä maksaa yli 50 20 euroa miettimättä sitä ensin kolme viikkoa, mutta kun Klarnakin täytti automaattisesti mun tiedot... ja "voihan ne aina palauttaa". No ei voi! Ihan törkeän kivat housut, ihanan ohutta ja joustavaa farkkumatskua ja noi tikkaukset vaan vei mun sydämen, kun näen sieluni silmillä miten hyvin ne sopii mun mustan kisatakin valkoisiin tikkauksiin! No tässä vaiheessa elämää olen aika tyytyväinen siihen, että nuo on nyt hommattuna ja odottamassa kovaa käyttöä. Vanhat kisapökät alkaa meinaan jo näyttää siltä että niillä on kahlattu kaikki kissanristiäiset viimeiseltä viideltä vuodelta.

Pannaan yksi vähän järkevämpi kuva kuitenkin tähän. Tai en mä tiedä, onko se kovin järkevä, koska se ei liity millään tavalla tähän postaukseen. Mutta on se ainakin vähän paremman laatuinen.

Leidit mustissaan siinä ahkerana... Tyyne näyttää ihan ponilta, vaikka on päälle 160 korkea :D

Nyt jännäillään vähän, ehtiikö luvat Kipaan ennen kuin Kauhajoen aluekisojen ilmoittautuminen päättyy, voi mennä aika tiukalle  mutta peukut pystyyn, vaikka teiltä kaikilta jooko! Sitä odotellessa voisin vaikka nyt vihdoin avata sanakirjan ja alkaa selvitellä, mitä ihmettä tuohon mun saksankieliseen työtiedostoon on oikein kirjoitettu. Tästä tunteesta voitte käydä vaikka lukemassa lisää tuolta bloggerin puolelta.

Share