Ladataan...
Heppatic

Huomenna aamulla starttaa ystävän auto perässään traileri, jossa Sipe, ja ottaa nokan kohti Kauhajoen aluekisoja. Aika kauan ollaan odoteltu seuraavaa tilaisuutta, mutta nyt se sitten tuli. Tuonne kisoihin olen päättänyt päästä jo kauan aikaa sitten, ennen kuin niitä siirrettiin parilla kuukaudella. Tässä jo välissä kävi muutamat jännät paikat, nimittäin yllättäen mulle oli merkitty yksi kolmesta lauantaivuorosta juuri huomiselle. Sain sen lopulta melkoisen väännön jälkeen vaihdettua, kiitos ihana työkaverini! Siitä jännityksestä päästyä Sipe sai tikun polveensa. Koko polvi oli paisunut, muttei kipeä, eikä hevonen liikkunut epäpuhtaasti. Sen verran se kuitenkin elämää häiritsi, että jos ei se sieltä itsellään ulostuisi, olisi edessä eläinlääkärireissu ja sitten ainakin olisi kisasuunnitelma mennyttä. Treenikin jäi vähän vähemmälle, ettei se alkaisi vaikuttaa nivelen puolella. Lopulta pihkavoiteen ja ajan kanssa se sieltä eräänä päivänä turahti ulos (omistajan avustuksella) ja sen jälkeen polvi parani noin minuutissa. Tiedän hevosia, jotka olisivat olleet tuosta hyvästä vähintään kuukauden saikulla ja sulfakuurilla, mutta näemmä Sipe on aika sitkeää tekoa. Treenit jatkuu ja parin kyydityssäädön jälkeen palattiin alkuperäiseen suunnitelmaan, eli ystäväni lähtee kuskiksi ja henkiseksi tueksi ja minä tuuppaan. Ääks.

Tällä viikolla valmistautuminen on mennyt kai ihan ok. Mulla on lantio vinossa ja tiedän sen, mutta löysin töistä tennispallon pöydänlaatikosta ja sillä rullailin lantionseudulta hiljaisina hetkinä seinää vasten kireyksiä pois ja ainakin eilen oli helppo istua satulassa. Keskiviikkona Sipe oli vähän väsyneen oloinen ja karkasi kuolaimen alle hetkittäin, joten tarkoitus nyt loppuviikosta on pitää homma kevyenä ja hauskana, jotta huomenna on sitten virtaa.

Mua ei niinkään jännitä itse ratsastaminen vaan lähinnä matkustaminen. Omistaja ei pääse avuksi, joten jännään etukäteen lastaamista (vaikka olen ennenkin sen itse lastannut, mutta jotenkin se omistajan vieressä seisominen tuo tukea), mutta onneksi apuvoimia on, sillä saan vielä hoitajankin joukkoon. Ylimääräisestä käsiparista ei liene kellekään ikinä haittaa ollut kisareissussa. Tämä viikko on ollut aivan kauhea töiden suhteen, eikä loppua näy sillä rintamalla. Siitä huolimatta tekemistä olisi ihan tarpeeksi tänään vielä. Ei ihan kovin rutiinilla vielä mene tämä kisoihin lähtö. Jos tällä kertaa olisi kisanumero mukana, se jo auttaa. Sitten vielä se kokoaminen, niin eikö se siitä. Ja jos pysyisi keskiravissa ohjat kädessä... Se on kumma miten asiat voi tietää ja ymmärtää ja osata teoriassa, mutta sitten toteutuksessa kroppa tekee aivan mitä lystää ja annan ohjaa ja hevonen on lavoillaan ja helppohan siitä on päästä lisäämään... Nooo, katsellaan. Tavoitteitakin tietty on, mutten uskalla sanoa vielä ääneen. Oli siellä ihan kovat kilpakumppanit, ettei nyt sijoista tarvi edes haaveilla, mutta oikeastaan mä kilpailen lähinnä itseäni vastaan. Ehkä ensi kaudella muitakin, onhan tämä nyt tällainen tutustumiskausi joka tapauksessa.

Takki pitää muistaa silittää. Ja jos keksisi vielä että millä meen sinne tallille aamulla, sekin vois olla ihan kova sana. Auto huollossa ja muuten pääsisi pyörällä, muttei sellaisen tavaramäärän kanssa. Onhan tässä vielä aikaa, vajaa vuorokausi.