Ladataan...
Heppatic

Mulla aina välillä tulee sellainen olo että varmaan olisin parempi este- kuin kouluratsastaja. Olen rohkea ja mulla on aika hyvä silmä ponnistuspaikalle. Teen hyviä teitä ja ymmärrän eteenpäinpyrkimyksen merkityksen menettämättä kuitenkaan kuumankaan hevosen hallintaa. Ja lisäksi satun tykkäämään siitä!

Torstaina hyppelin pikkuruisia harjoitusesteitä ohjatusti Fabriiizion kanssa. Ja olin ihan sairaan hyvä. Kova pakkanen ei tee possusta mitään rautakankea vaan ennemmin antaa sille virtaa. Joka kerta ovipäätyä ohittaessa havaittavissa oli pieniä vihreitä miehiä. Se useinkin syttyy puomeja nähdessään eikä tämä kerta ollut mikään poikkeus. Harjoituksina suhteutettuja (reippaat neljä askelta tai pikkuiset viisi, valitsen yleensä tässä tilanteessa neljä koska sujuu paremmin) suoralla ja kaarevalla linjalla ja vielä lisäekstrana vinolinja jossa pitää vähän osata katsoa mistä kääntää.

Kuumalla ponilla tärkein tehtävä oli pitää sisäänhypyt pieninä, niska ylhäällä ja pohkeet läpi. Sain ratsastettua ihan ennennäkemättömän hyvin nimenomaan pohkeilla ja ulko-ohjalla, kun mulla on paha tapa joskus tiukoissa kurveissa jäädä sisäohjaan kiinni, jolloin hevoi usein pullauttaa vaan ulkolavan pitkälle ja jatkaa samalla reitillä. Olin tosi tyytyväinen ja meitä kehuttiin hiiveesti.

Mulla taitaakin olla pyöreä nolla hyppykuvaa possun kanssa. Mutta onneksi ei tarvi paintin aikakaudella jäädä ilman kuvia, koska päätin tehdä tällaisen ylihienon kuvan radasta!

How cool is this!

Joo taidan pysyttäytyä siinä kääntämisessä vaan enkä rupea graafikoksi ihan heti.

Mutta hypellen voisin selättää tän ratsastusmasennuksen. Ehkä. Nyt meen kävelylle tuulettamaan aivoja. Ei varmaan haittaa ketään tän tason perusteella.

Share

Ladataan...
Heppatic

Hauskaa uutta vuotta vaan kaikille näin pari viikkoa myöhässä. Hiljaisuudesta ei voi syyttää treenaamattomuutta vaan lähinnä kaiken urheilun mitäänsanomattomuutta. Ratsastettu on joo, kenttäkin oli välillä tosi hyvässä kunnossa viikon. Muuten siellä on voinut lähinnä kävelyköpötellä ja sen kerran kun harrastin tavoitteellista friisiläisratsastusta, olin jokseenkin mutkalla ja seurauksena niin oli muuten hevonenkin ja jäljelle jäi sellainen olo että ketähän mä luulen huijaavani tämän ratsastuksen kanssa. Jos mun kroppa saisi valita niin ratsastus ja tallityöt luultavasti olisivat aika kaukana suosikkihommien listalta, mutta minäpä sitkeästi vaan jatkan.

Niin ja kävin harkkakisoissa tekemässä taas laukanvaihtoja lävistäjällä. Aina. Sama. Juttu. Story of my life - lävistäjä keskilaukassa / 4 / vaihtoi. Ja taas sattuneesta syystä ensimmäinen joka ei saa palkintoa, kuten aina. Kerran yksissä vähän merkityksellisemmissä kisoissa mentiin Baben kanssa vaihtamatta, mutta se taisi olla vahinko.

Ja siinäpä ne kuukauden kuulumiset sitten. Jäsenkorjaajalla on käyty saamassa apua ja lisäinfoa lannerangan vaivoihin ja tänään olisi alkanut pilateskin taas mutta se piti skipata, koska istuin eläinlääkärin odotushuoneessa välillä kissan kanssa ja välillä ilman. Mutta niitä tunteja kuulemma tulee vielä, pitää skarpata että kaikki muut kurssin tunnit tulee hyödynnettyä.

Mutta joo. Jotenkin on semmoinen tyhjä olo tän urheilun kanssa, pitäisi löytää joku punainen lanka. Syömisiäkin oon taas miettinyt yllättäen näin talven pitkinä pimeinä päivinä, mutta nyt en ole saanut mitään kriisiä aikaiseksi vielä. Sitä vaan olen pyöritellyt mielessäni että pitäisikö koittaa syödä enemmän, tietty järkevästi mutta enemmän, jos sitä kautta saisi muutenkin nostettua aktiivisuustasoa vähän. Olen liian hyvä edelleen unohtamaan syömisen välillä ja näin talvella kun on pimeää ja vuorokaudenaikojen rajat hämärtyy niin yhtäkkiä kello on taas yhdeksän enkä oo syönyt oikeaa ruokaa. Vannotin joskus yhteen muutettaessa miestä että mun syömisiä ei saa sitten kytätä, mutta ehkä sen pitäisi. Ja sitten kun mun ei tee juuri nyt mieli yhtään mitään, paitsi mun supersalaattia pähkinöineen juustoineen artisokkineen ynnämuineen. Niin että joku tolkku taas kerran pitäisi tähän saada. Voisko joku kehittää  jonkun syömis-appin Windows phonelle?

Nyt joku viisas anonyymi voi taas tulla pätemään syömisestä, olkaa hyvä. Mulla tämmösenä aurinkoihmisenä pimeys vaan vetää ruokailurytmin aina sekasin, pitäisi oppia siihen varautumaan ja keksiä joku hyvä systeemi millä saisi vähän backbeattia jääkaappitouhuihin.

Joo ja vaihdoin muuten köyhyyspäissäni seuraa. Tämä sopii muutenkin tämänhetkiseen tilanteeseen paremmin, joten toivotaan nyt ratsastusintoa, että saa seurakisata halvemmalla tai ahkeruustason mukaan jopa ilman. Ainakin estekisoja jotenkin odotan kovasti. Hyppelöinti on hauskaa :)

Share

Ladataan...
Heppatic

Tuossa edellisessä postauksessa mainitsin kuinka saisi aika plörinäksi mennä etteikö läpi pääsisi siitä merkkisuorituksesta. Taisin vähän manata siinä vahingossa, sillä kisapäivänä en voi  mitenkään kehua onnistuneeni kouluradalla.

Verkassa oli mukavan pirteä hevonen, sillä oli vähän kisavirtaa veressä muttei niin että olisi ollut  liikaa mörköjä. Vähän pörheämpi ja enemmän pohkeen edessä kuin yleensä. Maneesissakin se vain vähän puhkui tuomaripöydälle ja jatkoi matkaansa. Oltiin jopa yhdelle poniratsukolle apuna, kun he eivät ihan tahtoneet päästä pöydän ohi. Tassuttelimme sitten odottelemaan vuoroamme ulkopuolelle ja siinä vaiheessa kun olisi pitänyt mennä takaisin sisään, pounilla naksahti päässä. Ei askeltakaan eteenpäin, peruutti autoja päin ja huikkasin lähistöltä erään tytön avuksi, joten meidät sitten talutettiin maneesiin... Maneesissa ensimmäisestä pohjeavusta tuli kahden jalan takapotku ja holtiton laukannosto, jonka sain sitten pois kierroksen myöhemmin. Siitä sitten aloitusvihellyksen jälkeen mentiin aika pitkälti raviohjelma puolilaukaten läpi, koska kaikki avut, ohjat ja pohkeet ja painot, kaikki tarkoitti laukkaa. En voinut ratsastaa ravia tehokkaammaksi, koska hevonen olisi vaan laukannut, joten nekin pätkät mitkä mentiin puhtaasti ravissa, mentiin mummoravia. Laukkalävistäjällä hienot sarjavaihdot (ei vaadittu) ja laukkalisäystä odotin kauhulla että mistähän löydän itseni, mutta siitä sentään selvittiin. Kuvia ei ole ja ihan hyvä niin. Videon näin mutta eipä siinäkään paljon esittelemistä ole. Tähtäsin johonkin 65 % niin 55 napsahti, että hyväksytyllä läpi sentään, mutta vähän nolottaa. Moi, osaan ratsastaa ja tunnen ratsuni. Toisaalta ne muut häntäpään ratsukot veti ihan tyytyväisenä menemään ja sai 56, että voi nyt sentään sillä lohduttautua etten kauheimmillanikaan ollut juuri kummempi (ja ton huonommin tuskin oon koskaan koulurataa läpi koheltanut). Saatoin saada iloisesta esityksestä pari lisäpistettä, koska mua siellä radalla lähinnä nauratti se kohellus ja laukkapomputtelu kesken ravivoltin, vaikka jälkeenpäin olin vähän järkyttynyt.

Esteet meni kivemmin! Vaihdoin hevosta ja kävin ysikympin talent-radan vetämässä. Muuten tosi siisti rata, mutta yhden pudotuksen sain, kun suhteutetulla poni valui liikaa oikealle ja jouduin vähän johtaa vasemmalle, se vaihtoi etujalat ja menetti rytmiä ja kopsautti puomin alas. Jos olisin tullut kunnolla jalat kiinni ja ennakoinut että se imee uraa kohti niin siltä olisi vältytty mutta helppohan se on jälkeenpäin tietää.

En ihan kuulu tuohon talent-hankkeen kohderyhmään, mutta kun sellainen luokka järjestettiin niin otinpa osaa! Mukavata oli ja tohtisin lähteä tämän kokemuksen perusteella metriinkin ainakin seuratasolla (nuo yläviistosta otetut kuvat näyttää niinku esteet olisi ikkupikkuisia mutta kyllä ne siellä rataa kävellessä vähän sai sykettä nousemaan koulupainotteisella ratsastajalla, korkein oli 95). Noh, ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, niinhän tää menee.

Share

Pages