Ladataan...
Heppatic

Vihdoin ja viimein löysin oman rullan!

Armas fysioterapeuttini käski mun fasciakidutuksen tueksi harrastaa pilatesrullailua tuossa kesemmällä. Se oli jopa niin ihana ja huolehtivainen että toi mulle omansa lainaan ihan varta vasten kotiin asti. Saattaapi tuo olla että kyseisellä herralla on täällä jotain muitakin mielenkiinnonkohteita kuin mun lihaskalvot, mutta jos ei lasketa niitä vaan huokaillaan ihastuneena että miten omistautunut terapeutti voikaan olla. Oih ja voih.

Olin jo sitä aiemminkin katsellut toisella silmällä etuisia rullia ja käskystä innostuneena sitten jopa molemmilla silmillä, mutta koska kukkaroni ei anna periksi ostaa mitään 50+ euron rullia ja toiseksi kaikki löytämäni olivat armottoman pehmeitä, oon jäänyt ilman omaa. Pari viikkoa sitten fyssarinikin tarvitsi omansa takaisin ja ilman jäätiin. Kunnes nyt viikolla silmäni kohtasivat kuvaputkitelevision ruudussa mielenkiintoisia merkkejä: Hong Kong, pilatesrulla, 9,95 €.

Kipaisin heti tilaisuuden tullen paikalliseen Honkkariin, josta muuten aiemmin olin yrittänyt rullia kaverin vihjeestä etsiä turhaan. Siispä tällä kertaa tiesin täsmälleen mille osastolle askeleni suunnata ja siitä isosta rullapinosta kaappasin syleilyyn oman rullaatirullan. Kassan kautta pihalle - noin 90 sekunnissa kymppiä köyhemmäksi mutta ah niin onnelliseksi rullanomistajaksi.

Tuon rullan normihintakaan ei päätä huimaa kyseisessä liikkeessä, jos en ihan väärin muista niin saattoi olla peräti 12,90. Tarjousajan ulkopuolella niiden saatavuutta ei vaan kukaan takaa, joten nyt jos joku on kidutusvälinettä vailla, äkkiä apajille! Tämä Yoga Foam Rollerin nimellä kulkeva kapine ei ole ehkä ihan kovimmasta päästä, mutta tarpeeksi kova aiheuttaakseen kipua ja tuskaa, eli oikein pätevä. Sen mukana tuli ohjelappu, josta jo ehdin pari uutta vinkkiä poimia käyttöön ja tietenkin kaupan päälle kissalle tuollainen jännittävä pahvitunneli vaanimiseen. Ei huonot kaupat siis!

Itse rullailen pääasiassa reisiä joka puolelta, mutta myös penikoita, pyllerströmiä ja selkää. Ja tietenkin jos tulee jotain erityisiä jumeja, aina kannattaa hyödyntää. Se on kamalaa, mutta tekee hyvää. Ensimmäiset rullailukerrat merkitsin HeiaHeiaan taistelulajit-nimikkeen alle, mutta nyt viimeisimmän harhauttavasti venyttelyksi. Kyllä se meinaan edelleen taistelua on, sattuu enemmän kuin keskimääräinen Jeet Kune Do -kontaktimatsi, mutta välillä pitää ehkä vähän sattua niin voi tulla ehjemmäksi ja päästä ehkä jopa kroonisesta kivusta.

Au au au.

Share

Ladataan...
Heppatic

Mun ratsiopeni kertoi että tutun ja turvallisen Fabriiizioni sijaan olisi kiva jos menisin koulutunnilla aivan uudella tuttavuudella. Topsukka on oikein varsinainen Estehevonen isolla eellä, ja ratsastettu aika pitkälti sillä mentaliteetilla että ihan sama miten päin kulkee kunhan hyppää. Ja ilmeisesti on hypännyt, 130-luokkia menty vielä kesällä. Sillä on tosi lennokkaat liikkeet ja se reagoi tosi nopeasti eteen ja taakse, mutta sitten kaikki sitä tarkempi hienosäätö onkin hieman hakusessa. Jahkasin tunnin verran että uskallanko vai enkö, mutta totesin sitten että kiinnostus on suurempi kuin varovaisuus (uteliaisuus kissan tappoi jne.), joten eikun satula selkään ja ite perässä.

Se on käyttänyt selkäänsä ehkä joskus kerran. Sen mielestä työskentely on sitä, että katsellaan kuskia yläkautta silmiin selkä notkolla ja kuunnellaan vauhtineuvoja. Asettuminen, taipuminen, myötääminen, vatsalihasten käyttö, selän nostaminen ja niin edelleen - täyttä hepreaa. Väistää toki, mutta eipä ne ristiaskeleet vielä kovin pitkälle kanna. Laitoinkin suosiolla gramaanit että saisin vähän houkuteltua nenää alaspäin ja selkää ylöspäin. Toki se samalla tekee omasta kämmenestä aika kömpelön (mulla ainakin) kun käsi on täynnä tavaraa (kankiohjat on niin helppoa tähän verrattuna) ja semmoset pienet merkit jää gramaaniin eikä mee ehkä suuhun asti kun joku pikkunen sormella kuolaimen liikautus on... no ei nyt mahdotonta mutta ei nyt ihan näppärimmin sujuvaakaan. No ei kai siinä sitten muuta kun taas nopeita kehuja rennosta niskasta ja pään laskusta jne. ja siinä varmaan 40 minuutin kohdalla alkoi jo löytyä jonkun sortin asetuksia ja joustavuuttakin ja sitten saikin ihania tuntemuksia siitä, millaiseksi tuo heponen vielä kehittyy saadessaan vähän lihaksia ja oppiessaan että kuolain on ystävä.

En valitettavasti päässyt näin ollen testaamaan tutulla hevosella niitä Kimmon kahvavinkkejä kädelle enkä tohtinut opettajan toivomuksesta kokeilla niitä Topsukan kanssa mutta pitää vähän miettiä ja jutskailla aiheesta josko siihen löytyisi joku kiva kompromissi. Nenä pystyssä kulkevalla hevosella olisi mun mielestä hankala pitääkin käsi ihan kauhukahvassa asti, koska kuolain-ohja-käsi-kulmaukset menisi niin jyrkäksi että mun mielessä ainakin "virtaus loppuisi". Mutta toisaalta juuri tuollaiselle hevoselle se kahvakäden vakaus toisi ehkä tunteen siitä että uskaltaa tulla alemmas. Tai kun emmä tiedä, ei se tunnu sitä tuntumaa pelkäävän tai välttävän, se ei vaan tiedä että niin on hyvä olla, koska sitä ei oo koskaan siihen opetettu. Tai jotain. Tarvisin tähän ehkä enemmän kuin 5 varttia kokemusta kyseisestä hevosesta että voisi tehdä tarkempia analiiseja.

Mutta Topsulla on myös ihania ominaisuuksia: se reagoi tosi nopeasti eteen/taakse ja jää odottamaan neuvoja seuraavasta toiminnosta. Täähän on tietty ihan esteponijuttu, mutta ei vähennä sen hienoutta. Sillä on tosi laaja säätövara ravissa ja laukassa, mikä on myös estehevoserikoisuus, mutta oikein kiva ominaisuus myös koulupuolella, koska selkeitä erojahan niilläkin radoilla toivotaan nähtäväksi. Lisäksi se on tosi kiltti eikä kyttäile mitään tai protestoi turhista.

Mulle jäi kauhea hinku päästä vielä lisääkin tutustumaan tähän polleen ja seuraamaan sen kehitystä. Vaikka se oli #muuten myös ns. väärän mallinen meikäläiselle (ennemmin joku mustan/vihreän kaaren leveysluokkaa kuin valkoisesta ylöspäin niinku saisi mielellään olla), en saanut paikkojani kipeytettyä joten voisin jopa uskaltautua harrastamaan sen kanssa toistekin! Ehkäpä Topsukka vierailee täällä siis vielä uudelleen, toivotaan ainakin :)

Share

Ladataan...
Heppatic

No kyllähän mä tiesin että tuo hehkutus tulee vielä ja purasee pepusta. Siis että mähän pystyn tähän ja woop woop. Kävin sunnuntaina pyöräyttämässä Mussukkaa kentällä ilman satulaa ja sitten onkin tässä pari päivää pidetty ihan vaan lepotaukoa kun tuntuu että jotain on vintturassa. Maanantaina kinnasi SI:stä pakaran ja takareiden kautta sääreen asti, nyt on jo vähän helpompi elämä mutta saattaa olla että vielä lepuutellaan koska huomenna pitäisi taas ratsastaa ja se on kuitenkin juttu nro yksi.

Siis MuusiMussukkainen oli aika ihana, ei jännitellyt liikoja tai muuta, mutta ravissa en vaan kerta kaikkiaan löytänyt sellasta lötköpötkömeininkiä. Eli poni tikkasi eteenpäin mahanalus jalkoja täynnä ja kuski hönkii että eeeeei ooooo kiiiire woooou. Puolipidäte puolipidäte PIDÄTE kuunteletkos woooou tikitikitiki. Se ei vaikuttanut siltä että iik mitä mun pitää tehdä juoksen karkuun vaan ihan vaan siltä että kuulkaa minä olen Vieskeristä mun geenit käskee juosta täysillä. Vattalihastreeni to the max sille selässä istujalle ainakin, huh. No koska ravi tuntui hankalalta niin tehtiin sitten käynnissä aika paljon asioita. Siirtymisiä, venyttelyitä, väistöjä. Otettiin reippaat laukkapätkätkin molempiin suuntiin ja herra oli niin herttanen että olisin voinut vaan istua siellä ja kuvitella olevani joku pony express -kuski preerialla. Siirtymät alaspäin niinku oppikirjasta ja lötköpötköä piisasi. Harmi vaan kun ei voinut koko ajan tehdä siirtymiä laukasta alaspäin lötköpötkön toivossa.

Mutta luultavasti se not-sou-lötkö ravi sitten aiheutti tonne lantioon jotain vinoumia kun siellä pompahtelin ja koitin keksiä että mites Aira ne takareidet nyt menikään ja wooou.

Tai sitten kun siihen päälle mentiin kyyläämään Kimmon valmennusta ja kylmettämään lihaksia (oli kyllä teknistä päällä mutta ei sekään nyt mikään ihmelääke ole) maneesiin. Sain ihan hiiveesti kaikkia ajatuksia päähän sieltä käsien käytöstä (lue: käyttämättä jättämisestä) enkä millään olisi malttanut odottaa neljää päivää että pääsen niitä testaamaan toden teolla. Mutta kyllä mä huomenna sitten otan kahvasta kiinni ja tunnustelen asiaa. Voisin ehkä koittaa vähän joogailla illemmalla jos saisi yhtään tuntumaa että mikä tuolla nyt törröttää väärään suuntaan. Ristiluu varmaan, mikäs muukaan. Ei nyt vaan olisi hirveesti rahaa hypätä joka viikko jossain oiottavana niin olisi kiva jos sais sitä jotenkin toiminnallisesti haluamaan suuntautua oikein. No eihän sitä saa, mutta voihan sitä yrittää.

Miksei mulla oo kuvia ikinä mistään? Muusi on niin ihana punainen pouni että siitäkin pitäs olla vähän materiaalia täällä. Varastan tän röyhkeästi Tinnulta, haha.

Torkkuvalta näyttävän ponin taustalla myös ikkupikkusen Jadan pärstävärkki ♥

Share

Pages