Ladataan...
Heppatic

Mulla oli tossa alkusyksystä hetken vähän semmonen tappiomieliala kun sain sen yhden ratsastuskerran aikana murjottua lantioni ihan nurinpäin, että en kyllä olisi uskonut näin nopsaan pääseväni siitä yli ja eteenpäin. Lannerangassa mulla on edelleen jotain ekstrahäikkää, mutta muuten oon saanut ihan täysin toimintakyvyn ja harrastuskyvyn takaisin. Viime viikolla harrastin esim. pilatesta, lenkkeilyä, kuntosalia, ratsastusta ja tallitöitä ja tässä sitä vaan porskutetaan menemään niinku ei mitään. JA teinpä vielä vahingossa niinkin, että tallitöiden jälkeen kiipesin friisiläisen selkään ja ratsastin. Oon tähän asti ollut aika vankasti siinä käsityksessä että nuo molemmat samaan putkeen olisi sellainen yhdistelmä että sitten saa 5 päivää maata lankkuna ennenku saa ajatellakaan seuraavaa urheilusuoritusta ja sitten onkin taas tallivuoro, mutta ainakin yhdistelmällä superrauhallinen siivoustahti ja pikkupätkä ponin selässä tuotti lähinnä vaan sellaisen olon, että WHEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE:

Mä pystyn tähän!!!

Lisäksi osoitin myös jonkinlaista aivotoimintaa, kun päätin että teen noin puolet tallitöistä väärällä kädellä. Sehän on sitten about kaksi kertaa hitaampaa hommaa näin alkuun ainakin, mutta kun näitä vinoja akkoja on talli väärällään niin se suattaapi vähän tasoittaa. Kuulin myös että sellaisia ajatuksia on herätelty muissakin aivoissa, ehkä me ruvetaan nyt suoriksi! No mä ainakin yritän :)

Ensi tallivuoron aikataulutus onkin sitten vähän hankalaa, kun olisi tarkoitus ehtiä vielä kahden muksun synttärijuhlille, eri puolille kaupunkia siis eikä mulla edelleenkään oo omaa autoa, mutta eikö se jotenkin sovitella.

Mutta mä pystyn tähän! Voin elää about normaalia talliarkea, ratsastaa ja touhuta kaikkea muutakin ja selvitä jopa ilman särkylääkkeitä. Tai saattaa tietty olla että tää yhden kerran otanta ei vielä kerro ihan kaikkea mutta ainakin lupaa hyvää :) hahaaaaaa lantio, mä peittoan sut vielä!

Ladataan...
Heppatic

Oon pitkän salikiellon jälkeen saanut luvan tietyin rajoituksin palata punttien pariin. Tai olisi siellä saanut ankaremmin rajoituksin käydä koko ajan mutta se tuntui niin turhalta ja yksipuoliselta että oon keskittynyt toiminnallisempaan puoleen, tai lepoonkin. Nyt kuitenkin askartelin omille rajoituksille sopivaa ohjelmaa ja kävin testaamassa mitä tapahtuu. Ja hyvin pärjäsin. Miettimiseen ja arpomiseen ja vihon täyttämiseen meni oma aikansa ja visiitti venähti mutta en tullut yhtään kipeäksi. Siis muuta kuin tietty mitä lihaksissa tuntuu mutta vamma-alueet sai jäädä rauhaan. Jee, win!

Oon ajatellut että kaksi kertaa viikossa salia voisi olla ihan soppeli, eikä aiheuta mitään hirveitä paineita aikataulullisesti. Tässä alkaa jo olla kuitenkin sen verran kaikkea liikuntasitoumusta viikossa enkä ainakaan mitään övereitä halua vetää. Teen koko sallitun kropan molemmilla kerroilla koska ei mitään takeita kuitenkaan ole siitä että molemmat salipäivät toteutuu. Kuitenkin kaksi eri ohjelmaa että on vähän vaihtelua. Aloitin vähän lyhyemmillä sarjoilla ja vähän testaillen, joitain painoja pitää vähän arpoa vielä että saa kunnon fiiliksen. 

tästä tuli mun salivihko, voitin sen blogiarvonnasta ja halusin sille jotain hyvää käyttöä :)

Eilen kävin estetunnilla urhean pikku possun kanssa, mutta urhea possu esitti pelokasta pikku possua ja keskittyi lähinnä katsomossa räpsyvään kameraan eikä nyt ihan hirveästi kerinnyt kuunnella. Se oli oikeastaan kuitenkin ihan kivaa koska se tekee sitä joskus radalla, päättää pelätä jotain asiaa ja tehdä sivuloikkia, niin hyvähän sitä on harjoitella kotonakin. Ei siinä sitten mietitä että no nyt mennään oikeinpäin tässä ympyrällä ja tehdä ylimääräisiä hallintavoltteja, sitten on vaan saatava se poni esteen yli vaikka se itse keskittyisi johonkin ihan muuhun. Saan tunnista varmaan kuvia lähipäivinä niin teen tarkemman raportin vaikka vielä. Teemana oli kuitenkin hypyt ympyrän kaarella ja vinosti halkaisijalla. Lisäksi meidän opettaja oli ihan liekeissä, kun yleensä niin tahmatassuinen possunen kävi niin kuumana :D yleensähän mulla ei esteillä oo ollut ongelmia eteenpäinpyrkimyksen kanssa mutta kivahan se on kun hepo saa kehuja.

Nyt saisi siirtyä syöpöttelyn pariin ja miettiä salille lähtemisaikatauluja. Taisin luvata kyllä jotain siivoilujakin tehdä kun meille tulee viikonloppuvieras... nooo kai tässä kerkiää vaikka mitä vielä?

Ladataan...
Heppatic

Kun friisiä jännittää, ei oo helppoa kellään.

Vauvaheppa Jada kuus vee joutui niin kamalan jännittävään tilanteeseen perjantaina, että tuli kuulkaa hiki. Eikä mikään ihan pikkuhiki, vaan semmonen Jutta ja supertreenit -tyyppinen hevoshiki. Ja mikä oli tämä kamala tilanne? Että ihan kahdestaan meikäläisen kanssa omalla kotikentällä piti mennä. Siis ilman oman mamin turvallista läsnäoloa (sillä oli kiire siivota) ja kaveritkin oli tien toisella puolella laitumessa. Hevosparka, mähän oon ollut sen kakkosihminen nyt vasta 5,5 vuotta.

Menin ehkä kolme varttia jos sitäkään ja koitin löytää ensinnäkin omia oikeita lihaksiani mutta tietty hevoseenkin rentoutta. Eli kiitos heti kun tulee rento askeleenpuolikaskin, superkevyt tuntuma että uskaltaisi siirtyä vähän rennommalle selälle, helppoja hommia ettei tarvi stressata. Oli aika lailla sellainen olo kuin ruutitynnyrin päällä olis istunut mutta yritin olla ajattelematta sitä että sillä on saattanut välillä olla tapana saada ikkupikkusia rodeokohtauksia. Siis ehkä kerran vuodessa.

Jännähepan selässä oli alkuun kyllä supervaikea löytää oikeita perslihaksia itseltä käyttöön. Mutta vaikka menin mielestäni aika pitkällä jalkkarilla verrattuna edellisiin kertoihin, jalka pysyi pitkänä nyt suuremmin ihmettelemättä eikä tuntunut että pitää varvistaa. Eli joku pitkäreisiohje on mennyt perillekin asti. Siirtymissä lantio ei nyt ihan tainnut olla 100 % hallinnassa, sen verran oli omituisia tuntemuksia jälkeenpäin, mutta eihän se kerrasta voi ollakaan. Tai no sadasta kerrasta. Kyl se vielä siitä, ei saa olla liian ankara itelleen.

Kun tuntui siltä että lakkasi pahimmat jännitykset ja poni oli hyvin kuulolla, hyppäsin selästä ja taluttelin hengityksen tasaiseksi. Loppukäynnit talutellen on muutenkin hyvä tapa, tulee vähän erilaista liikettä omillekin koiville siinä loppuverkaksi, mutta tässä tapauksessa varmaan erityisen hyvä kun hölmöä heppaa lakkaa jännittämästä niin kamalasti ja se hengitys kans tasaantuu jonain päivänä. Kylmäyssuojat etusiin, ämpäriin lämmintä vettä ja pikapesulle hikimörkö. Jada on superkiltti hoidettava kyllä, vaikka toki kannattaa olla aina hereillä jos se keksii hämmästyä jotain olematonta asiaa. Siinä nyt toki ei oo mitään poikkeavaa, kaikkien hevosten kanssa pitää olla silmät ja korvat auki AINA. Vaikka luottamus olisikin molemmin puolin vankka, siinä on kuitenkin satoja kiloja saaliseläintä joka voi olla säikähtäessään arvaamaton. Jadalla oirehti kesällä etusten vuohisnivelet, siksi kylmätään. Iso, nuori hevonen ja aiempi vähän turhan pehmeä alusta rasitti niveliä väärällä lailla. Nyt ei ole näkynyt epäpuhtauksia mutta huolehditaan kuitenkin mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän.

Kuvissa friisiä ei jännitä. Eikä blondia. Blondi oli synttäribileissä ja piti päästä poneja pussailemaan. Kuvat otti Mari niinku jo varmaan tiedätte. Kuvat on jättiläisiä koska en jaksa nyt koodata niiden kokoa eikä tää editori anna vetää niitä pienemmäksi. Lily jee.

Pages