Ladataan...
Heppatic

Päätin nyt pitkän jahkaamisen jälkeen vaihtaa tämän blogin nimeksi jotain vähemmän randomia kuin hanska of the gloveness. Nyt se on linjassa mun bloggerin yleishöpinäblogin nimen kanssa ja toivottavasti seuraajat pysyy joukossa. Hannatic ja Heppatic, nyt on parempi.

Mun ratsastukset on nyt jääneet vähän stressinhoitotasolle ja tallireissut turpaterapiaksi kovin tavoitteellisen harrastamisen sijaan. Meillä on nimittäin kämpässä paha vesivahinko ja tietysti siihen saumaan kun olen ottanut ihan hitosti töitä vastaan. Yritän tässä nyt siis muuttaa evakkoon, etsiä uutta kämppää, hoitaa kahta työtä ja normielämää ja säilyttää mielenterveyteni yhtä aikaa. Riemuitsin jo että perjantaille en kyllä ota MITÄÄN kunnes muistin että olenkin 8 tuntia edustustehtävissä.

Hanska vähän väsynyt. Hanska kirjoittaa lisää kun jaksaa. Mutta katsokaa, hevoinen:

Sipe terapioi mua taas huomenna. Se pyytää namipalaa ja levittää jalkansa irstaan setämiehen tavoin, kun harjaan jalkojen välistä. Sipe on huippu.

Share

Ladataan...
Heppatic

Seurakisoista tuli tällä kertaa todella oudot fiilikset. Arvostelu oli supertiukka eikä siinä mitään, mutta siinä kisojen jälkeen iltapäivällä taas ihmettelin että minkä takia kukaan kiusaa itseään tällaisessa lajissa kisaten?

Viimeiset kerrathan kouluradalla on mennyt niin että kun jäädään yksin maneesiin, ponilla naksahtaa päässä ja se juoksee alta pois. No tällä kertaa se pysyi käsissä vähän liiankin hyvin, ei meinaan oikeen edetty. Olin siinä raviohjelmaa töpsötellessä ihan varma että ollaan vielä huomennakin siinä radalla. Se oli oikein pörheä ja hienossa muodossa (tuomarikin kiitteli), takajalat oli ihan töissä ja liike selän yli MUTTA kerta kaikkiaan se vaan jäi niin pohkeen taakse. Se tuntui ihan siltä että jos olisi saanut siinä vielä ennen vihellystä vähän herättää raipalla että kukkuu, tää pohje tarkoittaa eteenpäin niin se olis voinut olla vaikka millainen. Mutta kun ei niin... No positiivista että muoto oli hyvä ja kääntyi tosi hyvin, laukkavoltista tuli vähän liiankin pieni toiseen suuntaan ja mikä hämmentävintä - ei ylimääräisiä laukanvaihtoja! Negatiivista että juostiin paikoillaan ja että oikeassa laukannostossa tuli moka, piste oli oviaukon kohdalla ja se ehti vilkaista ulospäin siinä kohdalla ja pompsahti vasempaan laukkaan. Siitä pari pistettä pois, mikä harmittaa koska yleensä nostot on meillä ihan hienot. Mutta eniten nyt harmittaa se, ettei vaan ikinä voi olla sitä kultaista keskitietä. Jos ei se hörskötä ja kipitä koko rataa sillä mielellä että wheeee, saako jo laukata no mä laukkaan silti, sitten se ottaa homman vähän turhan tosissaan ja kasaa ittensä semmoseen tahmapakettiin ettei vaan liiku mihinkään. Eikä ollut sellainen tunne että se laiskuuttaan hidasteli, koska kyllä se töitä teki, se vaan oli semmosessa moodissa.

Mutta jotenkin on sellainen olo että jos vaikka innostuisi hiihtämisestä tai jostain? Pitäisi nyt päästä sinne Sipen selkään rakastumaan taas ratsastukseen. Ehkä huomenna olisi sellainen päivä. Ja sitten vitsit kun pääsisi valmennukseen sillä. Pitää jutella omistajan kanssa malttaisiko se joskus jättää oman valkan väliin että pääsisin opiskelemaan. Se on itsekin niin innokas opiskelija ettei ihan pienestä syystä skippaa mitään :)

 

Share

Ladataan...
Heppatic

Mun selällä on tällä hetkellä menossa sellainen vaihe, että suorastaan kuulen, kuinka nikamat keskustelevat keskenään: Jos sie kääntyisit tuohon suuntaan, jookopliiiiis, niin mie voisin kääntyä tuohon toiseen suuntaan ja mie niiiin haluisin! Sitten tuo kolmas voi sojottaa tohon suuntaan myös ja loput saa tehdä mitä lystää.

Tunsin kyllä, kun torstaina lannerangassa tapahtui jotain. Joku meni vinoon. Sitten sitä aristi ja koitin hoitaa sitä rullailemalla (naks niks naks) ja roikkumalla tangossa (lumps). Ja sitten tuntuikin aivan hyvältä ja olin tyytyväinen itsehoitooni. No okei kyllä sitä vähän alkoi taas aristaa myöhemmin, mutta ei pahasti. Joten päätin lähteä ratsastamaan illalla. En osannut istua satulassa ollenkaan. Tunsin, kuinka lantion luut vääntävät ihan miten sattuu (ja muuten sattuu erikoisiin paikkoihin) enkä pysynyt istuinluideni päällä keskellä hevosta yhtään. Huomasin joka kolmannella askeleella liukuneeni 20 cm suuntaan x tai y. Lisäksi kuulemma selkäni oli notkolla kuin riippumatto ja kylkien pituudet oli mitä sattuu.

Ei mennyt ihan putkeen. Laukkaympyrällä istuin oikeassa kierroksessa huomattavan oikealle asettuneena mutta vasemmalle rintamasuunta tahtoi jäädä edelleen oikealle. Aloin jo epäillä uskollisten sametti-tuffridereideni menettäneen paikkojensa pitävyyden liukuessani satulassa sinne, tänne ja tuonne. Mutta kai se nyt oli kaikille selvää että jotain on vinossa, kun koko istunta hajoaa käsiin aivan yhtäkkiä. Mielestäni vedin häntää koipien väliin ja palautetta tulee pelkästä notkoselästä, mukavaa tämä vartalonhallinta.

Päätin sitten siinä paikassa loppukäyntien aikana etten kiipeä hevosen selkään ennen jäsenkorjaajaa. Kuvittelin sen olevan nyt tulevana perjantaina, mutta asiaa tiedusteltuani jouduin pettymään kun se onkin vasta 15. päivä! Eli kolme viikkoa ihan totaalisen mutkalla! Lisäksi oireileva ranka otti mukaan myös rintarangan, johon kehitin perjantain aikana niin kammottavan fasettilukon, ettei missään asennossa ollut hyvä. Fasettilukko veti mukanaan oikean puolen selkälihakset taas kerran mahtavaan kramppiin, jonka seurauksena oikean käden käyttöaste rajoittui ehkä puoleen normaalista, koska se ei liikkunut ääriasentoihin päinkään. Sain fasettilukon jotenkin vahingossa aukeamaan lopulta, mutta kramppi jäi. Nyt vähitellen sekin alkaa helpottaa eikä lihas tunnu enää kuumalta ja tulehtuneelta, joten taidan varata ajan fyssarille, joka saa ronkkia selkäosastoa kaikella asiantuntijuudellaan. Lanneosastolle se harvemmin pystyy mitään tekemään, mutta jos saisi edes oiretta vähän helpotettua syyn hoitamista odotellessa.

Kävin eilen reippaalla kävelyllä ja kiinnitin huomiota siihen, että selän notko on kyllä olemassa muutenkin kuin ratsastaessa. Lisäksi jalat tuntuu ihan eripituisilta ja toisen liike tuntuu paljon rajoittuneemmalta kuin toisen. Mielenkiintoista. Vähän pelottaa että mitä muuta tässä vielä ehtii kehittää sitä viidettätoista päivää odottaessa. Mutta ilmoitin jo talli-ihmisille että ratsastus on nyt jäähyllä hetken, koska ihan turha sinne on mennä vinossa istumaan ja antamaan hevoselle ristiriitaisia ohjeita. Samaten salille lienee turha änkeä, mutta kävelylenkkejä varmaan voin tehdä vinonakin, ei huvita ihan paikoilleenkaan jäädä.

Share