Ladataan...
Heppatic

mä nyt tulin sitten vaihteeksi kipeäksi. odotinkin sitä jo, kun koko kaveripiiri kävi tautia läpi ja miehen joukkuekin on pelannut viimeisiä pelejä ihan random-lainamiehistöllä kun väkeä putoilee rivistöstä tiiviiseen tahtiin vuoteenomaksi.

on sitten vaikea pysytellä edes suhteellisen terveellisissä ruoissa kun on kipeänä. kokkaaminen vaatii melkoisia ponnistuksia ja lauantaina mies olikin ruoanlaittovastuussa, eli haki meille pitsaa. tänään tuntuu siltä että syön lähinnä täytettyä patonkia, kuka aikuinen nainen nyt ei joskus olisi pelkällä leivällä elänyt...

taidanpa siis mennä täyttämään lisää patonkia salaatilla ja kurkulla ja juustolla, ei kai se nyt niin vaarallista  ole. tykkään ajatella että kipeenä tarvii paljon energiaa paranemiseen, joten ehkä nautin myös vähän herkullista sokeroitua palautusjuomaa jälkkäriksi.

kyl maistuu!

oon nimittäin viime aikoina kriiseillyt proteiinilisistä. aina säännöllisin väliajoin saan pakkomielteitä jostain ruokaan liittyvästä ja tällä hetkellä se koskee proteiinia. maitopohjaiset on hankalia, jos on tämmönen aneemikko, enkä haluaisi sellaisia sokeripommejakaan kuitenkaan sotkemaan mun terveellistä elämää. ja maustamaton soijaisolaatti on semmosta sahajauhoa, että ihan etoo se tunne suussa jos sitä menee pirtelötyyppisesti käyttämään (ihan hyvä lisä kuumennusta vaativiin ruokiin, esim. puuroon tai vastaavaan kyllä, mutta kylmänä hrrrrrrrrryöks). että varsinkin tinnua yllättää nyt suuresti kun mietin tätä asiaa ihan liikaa. koen tämän obsessoinnin vain lievästi ristiriitaiseksi siihen nähden että olen koko aikuisikäni toitottanut ihmisille että kyllä kasvisruoastakin saa ihan tarpeeksi proteiinia. mutta tämä on nyt tämmönen kausi, tuleepahan testailtua kaikennäköisiä uusia juttuja. vinkkejä saa jakaa!

Ladataan...
Heppatic

ihmetytti viikonlopun jälkeinen überväsymys. toki loppuviikkoon mahtui monta stressaavaa asiaa, kuten kilparatsastus (kerron myöhemmin siitä lisää) ja muutto vanhempien luo pakoon putkiremonttia, mutta silti ehdin jo ihmetellä että mikähän nuijanukutus sai nukkumaan suorilta pitkälti yli yhteentoista maanantaiaamuna (kotityöläisyyden "etuja", ettei tarvitse herätyskelloa). tiistaikin meni lievässä koomassa, jonka olin jo valmis laittamaan ruokavalion piikkiin (aavistuksen köyhät hiilarit meikäläisen makuun). keskiviikkona puoleen päivään mennessä tiesin jo syyn. ei ole nyt flunssaa tällä kertaa, mutta jos vaikka vaihteeksi joku pieni mahapöpö. oon jo kerran kuullut sen perinteisen "ootko raskaana" ja odotan kuulevani sen vielä pariin otteeseen päivän aikana. tietääkseni aina en välttämättä ole ollut raskaana kun on ollut huono olo. voin tietysti olla väärässäkin ja tietämättäni mulla on muutamia raskauksia takana, varmaan lapsiakin jossain laumallinen.

huomenna olisi fyssari ja toivon hartaasti että tää nyt olis joku vuorokauden ongelma niinkun ne usein taitaa olla. tulispa edes telkkarista jotain lepotuijotettavaa - on noissa toisilleen sähisevissä kissoissakin katselemista mutta se vaan väsyttää pidemmän päälle. vaihteluna sille voin myös katsella, miten pikkukissa läpsii bassettia päin pläsiä joka tilaisuuden tullen.

no jos vaikka katselisi unia hämähäkeistä vaihteeksi. yli satavuotiaassa puutalossa saattaa ihan btw asua yks tai kaks lukkia. yhh.

Ladataan...
Heppatic

mulla on vaihteeksi vähän puolikuntoinen olo ja puoliarmoton turhautus päällä. nenä on tukkoinen mutta muuten olo on aika normaali, mutta en osaa päättää, pitäisikö nyt vaan lepäillä vai saako harrastaa jotain kevyttä liikuntaa. esim. saako mennä venyttelytunnille niiskuttamaan? voiko käydä kävelyllä jos voisi käydä kävelyllä? (itsehän en hirveän kauas pääse enkä ainakaan takaisin kovin pienillä kipumäärillä.)

eilen aamupäivällä olin kovasti sitä mieltä että saisin mennä venyttelyyn ja jäädä vielä mahdollisesti coretunnille (30 min), jossa ei kauheasti tule hiki kun se ei ole niin kovin aerobista vaan keskitytään rutistelemaan niitä vatsiksia. no illan tullen kauppareissun jälkeen mielessä oli tasan mies- ja kissapatterin kanssa sohvalla viltin alla makoilu ja pienet päikkärit. ja lopulta nukkumaan mennessä mietin että taas meni muuten yksi päivä kun en tehnyt mitään. en edes niitä fysiatriatreenejä, joita pitäisi joka päivä edes vähän tehdä. enkä venyttänyt lihaksen palaakaan. ja oonpa huono ihminen kun en sen vertaa voi oman kuntoutumisen eteen tehdä.

kun tässä on nyt vähän tämmönen epätietoisuus. että jos en ole oikein kunnolla kipeä, vähän oireilevainen vain, niin mitä saa tehdä ja mitä ei? mikä tekee hallaa ja mikä hyvää? ainahan pitäisi kroppaansa kuunnella mutta kun nyt se ei oikein sano mulle mitään kovin selväsanaista.

ja kuinka huono se nyt sitten on jos pitää välillä muutaman välipäivän vaikka nyt nuhanenäpoliittisista syistä? mulla on tätä flunssailua ja sitten tota muunlaista fyysistä vammaa ollut sen verran että niitä taukoja on vähän turhankin säännöllisesti tullut pidettyä... että voiko oikeasti kehittyä mihinkään jos saa aina tehtyä 10 päivää töitä ennen seuraavaa pakollista taukoa?

lähinnä tekisi mieli vaan sanoa että mä en ala. ei aina voi olla jotain häikkää tän lantioasian lisäksikin vielä. ja onko se huonoa kuntoutujuutta ettei nuhanunnuna muista maata lattialla etsimässä syviä lihaksia vai oonko vaan vähän turhan taipuvainen syyllisyydentuntoihin about kaikesta?

ja miksei mun työhuoneen patteri pelaa?!

Pages