Ladataan...
Heppatic

Sain perjantaina pitkästä aikaa Marin lähtemään kaveriksi tallille ja kamera tuli tietysti mukaan. Vuorossa oli Jada-pikkuhepan liikutusta ettei jää aivan seisomaan ennen valmennusta. Jumppa meni aivan mukavasti, vaikka väistöissä on vähän edelleen toivomisen varaa. En ihan itse ota kokonaan vastuuta kyllä siitä, sillä tuo alue on ehkä vähän jäänyt vähälle harjoitukselle koko pounilla. Muuten olin ihan tyytyväinen, kuvista tietty näkee julmasti omat virheet, mutta siitäpä niihin tietää kiinnittää huomiota ja ehkä ne saa joskus jopa korjattua. Oikeassa kierroksessa istun laukassa ihan kenossa, tästä on jo toisellakin hevosella lisätodisteita, tiedänpä nyt ihan tosissaan panostaa sen korjaamiseen.

Tässä olen jo nähnyt kenotuskuvat ja korjaan istuntaa. Vasemmalta kylki ja leveä selkälihas käyttöön niin pysyy jonkun sortin muoto itselläkin.

Tämä nyt on aika selkeästi tilannekuva, mutta näemmä monella mutkalla siellä voi istua ihan ravissakin loivalla kiemurauralla.

Tässä hienossa suitsimainoskuvassa sitten näkyy vielä tuo mun vasen ranne, joka on aika usein mutkalla. Sitä olen mielestäni saanut vähän korjattua, ei ole enää niin paha. Lisäksi nämä ja parit muutkin kuvat kertoo, että voisin yrittää laskea jalkkaria alemmas pikkuhiljaa, olisi kuvien mukaan varaa vaikka itsestä tuntuu toiselta. Vähän kerrallaan totutella, ainakin näillä isommilla kavereilla joilla riittää kylkeä pohkeen alle.

Mulla on ratsastusrintamalta myös aika kivoja uutisia! Sain nimittäin nyt ratsastettavakseni uuden hevosen, joka on aika super! Kävin eilen sitä testaamassa ja alun jännityksen jälkeen meni ihan kivasti avut läpi ja alkoi löytyä oikeita nappuloita. Ensimmäisen laukan aikana mua kiikutettiin kuin lapasta, mutta siitäpä taas opittiin jotain :D Kirjoittelen enemmän joskus, kun on oikeasti vähän jotain kokemusta aiheesta. Kyseessä kuitenkin iso (172 cm)  ja persoonallinen PV-ruuna, johon kyllä on aika helppo rakastua. Lisää pikkuheppoja meikäläiselle :D

Kuvien copyright Mari H

Share

Ladataan...
Heppatic

Kun friisiä jännittää, ei oo helppoa kellään.

Vauvaheppa Jada kuus vee joutui niin kamalan jännittävään tilanteeseen perjantaina, että tuli kuulkaa hiki. Eikä mikään ihan pikkuhiki, vaan semmonen Jutta ja supertreenit -tyyppinen hevoshiki. Ja mikä oli tämä kamala tilanne? Että ihan kahdestaan meikäläisen kanssa omalla kotikentällä piti mennä. Siis ilman oman mamin turvallista läsnäoloa (sillä oli kiire siivota) ja kaveritkin oli tien toisella puolella laitumessa. Hevosparka, mähän oon ollut sen kakkosihminen nyt vasta 5,5 vuotta.

Menin ehkä kolme varttia jos sitäkään ja koitin löytää ensinnäkin omia oikeita lihaksiani mutta tietty hevoseenkin rentoutta. Eli kiitos heti kun tulee rento askeleenpuolikaskin, superkevyt tuntuma että uskaltaisi siirtyä vähän rennommalle selälle, helppoja hommia ettei tarvi stressata. Oli aika lailla sellainen olo kuin ruutitynnyrin päällä olis istunut mutta yritin olla ajattelematta sitä että sillä on saattanut välillä olla tapana saada ikkupikkusia rodeokohtauksia. Siis ehkä kerran vuodessa.

Jännähepan selässä oli alkuun kyllä supervaikea löytää oikeita perslihaksia itseltä käyttöön. Mutta vaikka menin mielestäni aika pitkällä jalkkarilla verrattuna edellisiin kertoihin, jalka pysyi pitkänä nyt suuremmin ihmettelemättä eikä tuntunut että pitää varvistaa. Eli joku pitkäreisiohje on mennyt perillekin asti. Siirtymissä lantio ei nyt ihan tainnut olla 100 % hallinnassa, sen verran oli omituisia tuntemuksia jälkeenpäin, mutta eihän se kerrasta voi ollakaan. Tai no sadasta kerrasta. Kyl se vielä siitä, ei saa olla liian ankara itelleen.

Kun tuntui siltä että lakkasi pahimmat jännitykset ja poni oli hyvin kuulolla, hyppäsin selästä ja taluttelin hengityksen tasaiseksi. Loppukäynnit talutellen on muutenkin hyvä tapa, tulee vähän erilaista liikettä omillekin koiville siinä loppuverkaksi, mutta tässä tapauksessa varmaan erityisen hyvä kun hölmöä heppaa lakkaa jännittämästä niin kamalasti ja se hengitys kans tasaantuu jonain päivänä. Kylmäyssuojat etusiin, ämpäriin lämmintä vettä ja pikapesulle hikimörkö. Jada on superkiltti hoidettava kyllä, vaikka toki kannattaa olla aina hereillä jos se keksii hämmästyä jotain olematonta asiaa. Siinä nyt toki ei oo mitään poikkeavaa, kaikkien hevosten kanssa pitää olla silmät ja korvat auki AINA. Vaikka luottamus olisikin molemmin puolin vankka, siinä on kuitenkin satoja kiloja saaliseläintä joka voi olla säikähtäessään arvaamaton. Jadalla oirehti kesällä etusten vuohisnivelet, siksi kylmätään. Iso, nuori hevonen ja aiempi vähän turhan pehmeä alusta rasitti niveliä väärällä lailla. Nyt ei ole näkynyt epäpuhtauksia mutta huolehditaan kuitenkin mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän.

Kuvissa friisiä ei jännitä. Eikä blondia. Blondi oli synttäribileissä ja piti päästä poneja pussailemaan. Kuvat otti Mari niinku jo varmaan tiedätte. Kuvat on jättiläisiä koska en jaksa nyt koodata niiden kokoa eikä tää editori anna vetää niitä pienemmäksi. Lily jee.

Share

Ladataan...
Heppatic

Kesä alkaa olla takanapäin eikä kukaan oo vieläkään kirjoittanut mun kurssiraportteja muuta kuin Tinnun sähköpostiin. Ehkä ne voi jäädä sinne koska mä en enää oikein jaksa referoida omia tekstejäni aiheesta. Estekurssilla mentiin B-merkin rataa pikkuruisine esteineen ja se oli kyllä hyödyllinen kurssi, aina sellainen astetta intensiivisempi opetustahti tuo tuloksia ja jättää vähän syvempiä muistijälkiä. Fabriiiziohan on vanha estepouni, jolla tarvis vaan osata ratsastaa niin sehän tekisi vaikka mitä. Varsinkin se laukan säätelyvara on niin suuri että sitä pitäisi oppia hyödyntämään oikein kunnolla.

Koulukurssilla tämä samainen estehevonen tosiaan vähän niskoitteli (pun intended) kankikuolaimen kanssa, sen oli aika vaikea rentoutua suu täynnä. Kolmantena päivänä se jo alkoi tuumata että ehkä tästä jäädään henkiin ja aion nyt jatkossa mahdollisuuksien mukaan ratsastaa sillä aina välillä kangillakin ettei se pääse aivan unohtamaan tuota suurta oivallusta. Taitotasoahan sillä riittäisi pitemmällekin, mutta kun jo helpossa aassa olisi hyvä pystyä menemään kangilla ja joillakin henkilöillä olisi tavoitteita noita vaativamman tason luokkia kohtaan niin olisi ehkä opeteltava sitten kulkemaan selän kautta myös vauvakangilla. Se on edelleen ihan unelmatyyppi, oon tosi onnekas kun saan sen kanssa opiskella tätä jaloa lajia.

Muuta ratsastusrintamalla: teloin lantioni väärän estehevosen selässä aika huonoon kuntoon. Silakkamallin hämähäkkihevonen ei oikein sopinut mun xx-wide-heppoihin tottuneelle kropalle ja oon tässä nyt puolitoista viikkoa ihmetellyt että ihan kuin olisi mennyt joku 15 kk kuntoutusta kankkulan kaivoon. Tämä oli juuri se syy miksi päätin vuosi sitten rajoittaa hevosvalikoimaa tuntipuolella: kun en ole täysin kunnossa, on pakko saada ratsastaa sellaisilla hevosilla, joiden liikkeessä voi luottaa osaavansa istua oikein päin. Muussa tapauksessahan monipuolisesti erilaisilla hevosilla ratsastaminen olisi rikkaus ja yksi tärkeimmistä syistä yleensäkään käydä ratsastuskoulussa, kun on noita kaveriheppojakin tarjolla. Koitan nyt saada luuni oikeaan järjestykseen ennen torstaita ja viestitän opettajille että kokeilujen aika olisi nyt toistaiseksi ohi. En kestä taas yhtä talvea jona joka toinen tai useampi harrastuskerta pitää jättää väliin kipujen takia. Koko viime kauden olin ihan toimintakunnossa ja vaikka kipeydyin välillä, rasituskipu meni levolla ohi. Nyt on kirjaimellisesti jotain vinossa ja mua hieman tuskastuttaa jos näin lievästi ilmaistaan.

Tuttua ja turvallista friisiläisharrastusta olisi luvassa syksystä alkaen kunnon mukaan entistä säännöllisemmin. Sovittiin että alan vuokrata pientä vauvvaheppaamme Jadaa tallitöitä vastaan ja jos olisin vähemmän kipeä, olisin tosi innoissani tästä aiheesta. Mutta eikö se tästä iloksi vielä muutu, ennenkin on löydetty oikeita nappuloita painettavaksi tästä kropasta niin varmaan uudelleenkin päästään vielä parempaan kuntoon.

Mulla on uudet lenkkaritkin ja kaikki  niin ei nyt kerkiäisi olla mitenkään kamalan kipeä!

Share

Pages