Ladataan...
Heppatic

No hei taas pitkästä aikaa. Meni tässä muuttamisesta toipumisessa näköjään muutama viikko, mutta ei anneta sen häiritä.

Meidän tilapäisasunto on siitä mukava, että täältä on näppärä lähteä Sipen luo tallille. Myös se on näppärää että täällä on auto pihassa ja skootterinkin ostin kulkemista helpottamaan - meillä omassa kodissa kun ei ole mitään moottoriajoneuvoja niin on aina kauhean neuvottelun takana (no okei ei kauhean mutta soitella pitää kuitenkin) että pääsee liikkumaan. Joten ratsastella on saanut sopivasti.

Olen sitä kisaamista miettinyt ja haaveillut oikeastaan siitä asti, kun ensimmäisen kerran Sipen selkään pääsin, kun tiesin että siinä olisi potentiaalia. Mutta jotenkin se on aina jäänyt haaveen tasolle että pitäisi varmaan kysyä seuralta saisinko vielä alueluvan vaikka sain koko hevosen vasta lupakoulutusten jälkeen. Oman kopin puuttuessa olin jo sitä mieltä että katsotaan sitten syksyllä seurakisoja, kun onhan tämä nyt hankalaa. Kunnes sitten yhtäkkiä maanantaina sain seuran facebookista sysäyksen, painelin samoin tein sähköpostille ja neuvottelin itselleni sen luvan. Starttailen seurakisoissa kuitenkin säännöllisesti enkä kuitenkaan ihan ensimmäistä kertaa ole pappia kyydissä. Luvan hellittyä aloin neuvotella koppeja ja vetoautoja ja kuljetuksia ja nyt näyttää siltä että nekin voisivat järjestyä, kun vain laittaa järjestymään (ei haittaa että isällä on Ce-kortti, jolla saa vetää kahden jättihevosen, traikun ja kuorma-auton yhdistelmää. Ja että isä on myös kiinnostunut lähtemään kuskiksi tarvittaessa). Että ei se nyt niin hankalaa ole, kun päättää laittaa asiat tapahtumaan. Kaikkeen tähän meni toki paljon hermostunutta energiaa ja reilun vuorokauden verran pohtimista, eikä kaikki nyt vieläkään satavarmaa ole, mutta usko on jo vahva siihen että kylsesiitsit.

Mutta olenhan mä sen aina tiennyt että aikaansaamisesta elämässä on kyse. En vaan välttämättä ole kaikista lahjakkain siinä itse...

Laitoinkohan mä just kännykän kameralla otetun kuvan mun pyllystä blogiin? Tässä ollaan nyt vähän aikaansaamisen ytimessä, kun en millään viitsi lähteä ottamaan parempia kuvia. Tässä koneella ollessani voin edes jotenkin etäisesti vakuuttaa itselleni tekeväni töitä bloggaamisen sijaan. Mutta tosiaan tuossa jo vähän aikaa sitten päädyin äkkipäätä tilaamaan itselleni uudet kisahousut, vaikka kisaaminen itsessään oli vähän vielä kysymysmerkki. Ratsastuksenopettajani on kehunut omia Mountain Horse Jeanieitaan monesti ja hommasi myös kisahousut samaa mallia. Menin sitten googlettelemaan joskus ja löysin nämä "kohtuuhintaan" alle satasella, joten klikkasin ne salamannopeasti ostoskoriin. Yleensähän en ikinä osta mitään mikä maksaa yli 50 20 euroa miettimättä sitä ensin kolme viikkoa, mutta kun Klarnakin täytti automaattisesti mun tiedot... ja "voihan ne aina palauttaa". No ei voi! Ihan törkeän kivat housut, ihanan ohutta ja joustavaa farkkumatskua ja noi tikkaukset vaan vei mun sydämen, kun näen sieluni silmillä miten hyvin ne sopii mun mustan kisatakin valkoisiin tikkauksiin! No tässä vaiheessa elämää olen aika tyytyväinen siihen, että nuo on nyt hommattuna ja odottamassa kovaa käyttöä. Vanhat kisapökät alkaa meinaan jo näyttää siltä että niillä on kahlattu kaikki kissanristiäiset viimeiseltä viideltä vuodelta.

Pannaan yksi vähän järkevämpi kuva kuitenkin tähän. Tai en mä tiedä, onko se kovin järkevä, koska se ei liity millään tavalla tähän postaukseen. Mutta on se ainakin vähän paremman laatuinen.

Leidit mustissaan siinä ahkerana... Tyyne näyttää ihan ponilta, vaikka on päälle 160 korkea :D

Nyt jännäillään vähän, ehtiikö luvat Kipaan ennen kuin Kauhajoen aluekisojen ilmoittautuminen päättyy, voi mennä aika tiukalle  mutta peukut pystyyn, vaikka teiltä kaikilta jooko! Sitä odotellessa voisin vaikka nyt vihdoin avata sanakirjan ja alkaa selvitellä, mitä ihmettä tuohon mun saksankieliseen työtiedostoon on oikein kirjoitettu. Tästä tunteesta voitte käydä vaikka lukemassa lisää tuolta bloggerin puolelta.

Share

Ladataan...
Heppatic

mulle kävi aika klassisesti tuossa vähän aikaa sitten. minä kun en ole ollut kovin tyytyväinen mun kisahousuihin ikinä, koska niissä on noin kolme tuumaa liian lyhyt vyötärönympärys suhteessa niiden muihin mittoihin (koko 34 L, vy alle 60 cm). ostin ne joskus hätäpäissäni jotain seuraluokkaa varten muutama vuosi sitten, kun en löytänyt lähiympäristöstä muita järkevänhintaisia ja järjettömänhintaisiin en kykene. nimesin ne barbihousuiksi - silloinkin kun olin hoikimmillani siinä alipainon ja merkittävän alipainon rajoilla, vyötärönauhaan kohokirjaillun housumerkin pystyi sujuvasti lukemaan peilin kautta vatsanahasta kisojen jälkeen: equi comfort equi comfort equi comfort.

oonkin miettinyt uusien ostamista siitä asti, mutten ole kuitenkaan lähtenyt venymään, koska ne nyt on mennyt kiinni ja kisaan kuitenkin niin vähän. ennen joka käyttökertaa on jännittänyt että tuleekohan kuinka maha kipeäksi ja pystyykö niitä kuristuneita vatsalihaksia kenties käyttämään tässä luokassa. ja menee ne vieläkin kiinni, en tiedä millä ilveellä mutta menee, vaikka olenkin siirtynyt sieltä merkittävän alipainon rajoilta lähemmäs normaalipainoa. katselin eräänä iltana kammottavan hermopinteen kourissa boksilta jotain esteratsastuksen mc-osakilpailua ja siinä tyylikkäitä naisratsastajia ihaillessani alkoi katse lipsua myös läppärin suuntaan... josko olisi jotain hyvää housutarjousta jossain. tai mitäs tuo huutonetti sanoo? ai että hyväkuntoiset crw:n kisahousut samaa kokoa kuin mun keväällä ostetut farkkupöksyt? hmmmmm tuota pitäskö? kun sain neljä puoltavaa ääntä lähipiiriltä, klikkasin osta heti -nappulaa ja muutamaa päivää myöhemmin ihastelin uusia kisahousuja. joissa on nyt sitten tällä kertaa pikkasen liian matala vyötärö (taidan ostaa myös valkoisen tuubitopin varoiksi) ja järkyttävän kapea sääriosa, mutta onneksi mulla on olemattomat ruipelopohkeet. lisäksi ne vanhat on mun mielestä jotenkin tyylikkäämmät, ehkä korkean vyötärön takia, mutta josko noilla nyt jonkun luokan kopsuttelisi, ainakin saa vatsalihakset hyötykäyttöön.

havainnollistava kuva aiheesta. not. vasemmalla vanhat.

tulin siinä sitten tehneeksi pienen ratsastushousuinventaarion ja kahdet kisahousut mukaanlukien mulla on tällä hetkellä 12 paria eri väreissä hehkuvia ridapökiä. ja valitettavasti tarvin niitä kaikkia, enkä taida hirveästi edes haluta myydä niistä mitään, paitsi ehkä ne vanhat kisahousut voisin myydä jos maailmasta löytyis joku barbinmallinen kilparatsastaja, joka maksaisi niistä sopivasti.

alarivissä puolipitoiset ja kaapissa puhtaat. puolipitoisina farkku-crw:t, sametti-pikeurit, jodhpur-eliwelit ja fleecevuoriset eurohunterit. linkkasin tuohon kuvia housuista mun päällä, kun oon harrastanut jotain ratsastustyylibloggausta huvikseni välillä :)

oikealla pinossa hösselit ja vasemmalla hevosteluun uhratut paidat, joista valtaosaa en koskaan muista ottaa hevostelukäyttöön vaan vetelen jollain pyykkiin menossa olevalla normipaidalla. housut alhaalta ylös: vaaleanvihreät cotton naturalsit, metsänvihreät pikeurit, liituraitaiset mustat covallierot, punaruskeat back2backit, ruskeat sametti-tuffriderit, tummanruskeat beigepaikkaiset eurohunterit ja päällimmäisenä kisahousut x 2.

nyt kun mietin niin ehkä noi kaksiväriset eurohunterit vois myydä. ja jos löytäisin semmoset fleecevuorelliset mustana halvalla niin vaihtaisin ne siniset mieluummin niihin. oon ostanut näistä housuista äkkipäätä laskien seittemät uutena ja viidet käytettyinä, tai äiti on ostanu mulle ainaki kahdet kirpparilta ihan omin päin ja halunnut maksaa parit noista uusista, ihana äiti :)

mutta kaikkihan tietää, ettei talvihousuja ja kisahousuja lasketa. mulla on siis vain yhdeksät ratsihousut. heh. ihan normaalia. huomenna jäsenkorjaajalle niin pääsee ehkä käyttämäänkin niitä taas kunnolla.

Share