Ladataan...
Heppatic

On tämä kesäaika kyllä vähän sellaista, ettei koneella nököttäminen inspiroi yhtään. En ole lomalla, mutta ehkä vähän kesämoodissa kuitenkin, sillä töiden valmistuttua läppärin kansi menee hyvin nopeasti kiinni eikä blogin kirjoittaminen käy kovin usein mielessäkään. Eikä tässä nyt juuri hirveästi mitään raportoitavaakaan taida olla. Että ennemmin sitten vaitonaista meininkiä kuin aivan tyhjän jauhamista ihan vaan jotain kirjoittaakseen. 

Tämä suuri kisakesä on nyt vähän saanut lievää mahalaskua, kun Pohjanmaan alueella on peruttu yksiä lukuunottamatta kaikki aluekisat heinäkuulta. Tai osaa on onneksi vain siirretty myöhemmälle. Tuomaripula kuulemma, jotenkin vaikea ymmärtää, mistä se nyt yhtäkkiä on iskenyt. Tottakai lomaillaan ja näin poispäin, mutta on niitä kisoja ennenkin saatu järjestettyä. No syssymmällä sitten, ehdinpä päästä valmennuksiinkin, kun duunissakin lomailijat palaavat töihin eikä mun tarvi olla aina juuri siihen kriittiseen aikaan (kun kerran viikossa olisi valmentaja naapurissa) ahtamassa eväitä reppuun ja muutenkin kaivamassa lähtökuoppia töitä varten. 

Sipen kanssa ollaan silti treenailtu tavoitteena saada sitten elokuulla koittavissa kisoissa muutamaa pykälää parempia tuloksia. Tavoitteellisuus on joskus vähän vaikeaa, kun ei pääse valvovain silmäin alle, mutta pitää nyt antaa tämän heinäkuun mennä harrastelumeiningillä ja otetaan tiukka proo-asenne parin viikon päästä. 

Eilen mulle kyllä tuli ihana paketti Kokkolasta! Sen aiheuttaman riemun voimalla varmaan ratsastetaan muutama kuukausi pelkästä välineurheilun riemusta, mutta mä ehkä olen nyt tylsä ja sanon että siitä lisää seuraavassa jaksossa. Koska siihen tarvii kuvia, joita mulla ei nyt ole. Koska kameraan tarttuminen on myös kesämoodin vuoksi ollut aika ylikova homma. Onpa joku postausaihe odottamassa. Kunhan nyt ei tarvisi odotella sitä kuvausinspistä kovin kauaa. Öhh, en lupaa mitään :D

Ladataan...
Heppatic

Hauskaa uutta vuotta vaan kaikille näin pari viikkoa myöhässä. Hiljaisuudesta ei voi syyttää treenaamattomuutta vaan lähinnä kaiken urheilun mitäänsanomattomuutta. Ratsastettu on joo, kenttäkin oli välillä tosi hyvässä kunnossa viikon. Muuten siellä on voinut lähinnä kävelyköpötellä ja sen kerran kun harrastin tavoitteellista friisiläisratsastusta, olin jokseenkin mutkalla ja seurauksena niin oli muuten hevonenkin ja jäljelle jäi sellainen olo että ketähän mä luulen huijaavani tämän ratsastuksen kanssa. Jos mun kroppa saisi valita niin ratsastus ja tallityöt luultavasti olisivat aika kaukana suosikkihommien listalta, mutta minäpä sitkeästi vaan jatkan.

Niin ja kävin harkkakisoissa tekemässä taas laukanvaihtoja lävistäjällä. Aina. Sama. Juttu. Story of my life - lävistäjä keskilaukassa / 4 / vaihtoi. Ja taas sattuneesta syystä ensimmäinen joka ei saa palkintoa, kuten aina. Kerran yksissä vähän merkityksellisemmissä kisoissa mentiin Baben kanssa vaihtamatta, mutta se taisi olla vahinko.

Ja siinäpä ne kuukauden kuulumiset sitten. Jäsenkorjaajalla on käyty saamassa apua ja lisäinfoa lannerangan vaivoihin ja tänään olisi alkanut pilateskin taas mutta se piti skipata, koska istuin eläinlääkärin odotushuoneessa välillä kissan kanssa ja välillä ilman. Mutta niitä tunteja kuulemma tulee vielä, pitää skarpata että kaikki muut kurssin tunnit tulee hyödynnettyä.

Mutta joo. Jotenkin on semmoinen tyhjä olo tän urheilun kanssa, pitäisi löytää joku punainen lanka. Syömisiäkin oon taas miettinyt yllättäen näin talven pitkinä pimeinä päivinä, mutta nyt en ole saanut mitään kriisiä aikaiseksi vielä. Sitä vaan olen pyöritellyt mielessäni että pitäisikö koittaa syödä enemmän, tietty järkevästi mutta enemmän, jos sitä kautta saisi muutenkin nostettua aktiivisuustasoa vähän. Olen liian hyvä edelleen unohtamaan syömisen välillä ja näin talvella kun on pimeää ja vuorokaudenaikojen rajat hämärtyy niin yhtäkkiä kello on taas yhdeksän enkä oo syönyt oikeaa ruokaa. Vannotin joskus yhteen muutettaessa miestä että mun syömisiä ei saa sitten kytätä, mutta ehkä sen pitäisi. Ja sitten kun mun ei tee juuri nyt mieli yhtään mitään, paitsi mun supersalaattia pähkinöineen juustoineen artisokkineen ynnämuineen. Niin että joku tolkku taas kerran pitäisi tähän saada. Voisko joku kehittää  jonkun syömis-appin Windows phonelle?

Nyt joku viisas anonyymi voi taas tulla pätemään syömisestä, olkaa hyvä. Mulla tämmösenä aurinkoihmisenä pimeys vaan vetää ruokailurytmin aina sekasin, pitäisi oppia siihen varautumaan ja keksiä joku hyvä systeemi millä saisi vähän backbeattia jääkaappitouhuihin.

Joo ja vaihdoin muuten köyhyyspäissäni seuraa. Tämä sopii muutenkin tämänhetkiseen tilanteeseen paremmin, joten toivotaan nyt ratsastusintoa, että saa seurakisata halvemmalla tai ahkeruustason mukaan jopa ilman. Ainakin estekisoja jotenkin odotan kovasti. Hyppelöinti on hauskaa :)

Ladataan...
Heppatic

Mulla oli tossa alkusyksystä hetken vähän semmonen tappiomieliala kun sain sen yhden ratsastuskerran aikana murjottua lantioni ihan nurinpäin, että en kyllä olisi uskonut näin nopsaan pääseväni siitä yli ja eteenpäin. Lannerangassa mulla on edelleen jotain ekstrahäikkää, mutta muuten oon saanut ihan täysin toimintakyvyn ja harrastuskyvyn takaisin. Viime viikolla harrastin esim. pilatesta, lenkkeilyä, kuntosalia, ratsastusta ja tallitöitä ja tässä sitä vaan porskutetaan menemään niinku ei mitään. JA teinpä vielä vahingossa niinkin, että tallitöiden jälkeen kiipesin friisiläisen selkään ja ratsastin. Oon tähän asti ollut aika vankasti siinä käsityksessä että nuo molemmat samaan putkeen olisi sellainen yhdistelmä että sitten saa 5 päivää maata lankkuna ennenku saa ajatellakaan seuraavaa urheilusuoritusta ja sitten onkin taas tallivuoro, mutta ainakin yhdistelmällä superrauhallinen siivoustahti ja pikkupätkä ponin selässä tuotti lähinnä vaan sellaisen olon, että WHEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE:

Mä pystyn tähän!!!

Lisäksi osoitin myös jonkinlaista aivotoimintaa, kun päätin että teen noin puolet tallitöistä väärällä kädellä. Sehän on sitten about kaksi kertaa hitaampaa hommaa näin alkuun ainakin, mutta kun näitä vinoja akkoja on talli väärällään niin se suattaapi vähän tasoittaa. Kuulin myös että sellaisia ajatuksia on herätelty muissakin aivoissa, ehkä me ruvetaan nyt suoriksi! No mä ainakin yritän :)

Ensi tallivuoron aikataulutus onkin sitten vähän hankalaa, kun olisi tarkoitus ehtiä vielä kahden muksun synttärijuhlille, eri puolille kaupunkia siis eikä mulla edelleenkään oo omaa autoa, mutta eikö se jotenkin sovitella.

Mutta mä pystyn tähän! Voin elää about normaalia talliarkea, ratsastaa ja touhuta kaikkea muutakin ja selvitä jopa ilman särkylääkkeitä. Tai saattaa tietty olla että tää yhden kerran otanta ei vielä kerro ihan kaikkea mutta ainakin lupaa hyvää :) hahaaaaaa lantio, mä peittoan sut vielä!

Pages