Ladataan...
Herkkää Elämää

Miksi tunteista ei puhuta? Miksi on häpeällistä kokea jännitystä? Sehän on ihmisen perustunne, joka ei tule häviämään meistä koskaan. Miksi se ei saisi näkyä esiintyessä? Miksi en saisi täristä, miksi en voisi olla punainen kuin paloauto? Miksi en saisi olla oma itseni, häpeilemättä?  Miksi täytyy esiintyä sulavasti, rennosti, ilman jännitystä? 

Miksi Suomalaisessa yhteiskunnassa yritetään saada ihmisiä siihen samaan muottiin? Jos et ole sellainen, et ole hyväksytty. Mä en ole kokenut olevani hyväksytty sellainena kuin olen. En ole sosiaalisesti lahjakas tai puhelias. Olen ujo ja hiljainen. Musta ei tykätä, koska olen erilainen kuin muut.

Haluaisn elää elämääni omana itsenä, koska muuta en voi. Jännityksestä ei voi päästä koskaan eroon, sen kanssa täytyy vain oppia elämään. Kuinka tehdä elämästä mahdollisimman mukavaa vaikeiden tunteiden kanssa, kuinka tulla niiden kanssa toimeen, sietää niitä? Siinpä vasta pulma.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Herkkää Elämää

Töihin. Kouluun. Harrastuksiin. Kotiin, nukkumaan. Herään, herätyskelloon. Huoh. Taasko se alkaa? Enhän kerennyt kun juuri ja juuri nukahtaa. Kun onkin jo aika herätä. Huoh. Tätäkö mun loppuelämäni on? Toivon todella, siis aivan todellakin toivon, että tämä on vain väliaikaista elämää.

Kun tämä väliaikainen elämä on ohi, voin alkaa elämään sitä mun oikeaa elämääni. Elämää jota rakastan. Teen työtä, jota rakastan. Työtä, josta saan voimaa, ainakin suurimman osan ajasta. Harrastan edelleen tanssia ja rakastan sitäkin. Olen ympäröinyt itseni rakkailla ihmisillä. Ihmisillä, joita rakastan. Ja hekin ehkä rakastaisivat tätä rikkinäistä muukalaista. Minulla olisi kissa, joka matkaisi kanssani maailmalle. Hänen nimensä olisi Muikkunen. Tai pikemminkin NuuskaMuikkunen. Ja ennen kaikkea: Rakastaisin ITSEÄNI. Omaa epätäydellistä elämääni. Siitä mä haaveilen just nyt. 

Tämä on vain väliaikaista elämää. Jossa Rakkaus lopulta voittaa.

Mua väsyttää. Siispä hyvää yötä!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Herkkää Elämää

Sosiaaliset pelot. Mitä ne ovat? Omassa elämässäni olen joutunut elämään asian kanssa turhan tiukasti käsikynkkää. Se on estänyt mua tutustumasta uusiin ihmisiin. Luomaan heihin syvää ja läheistä suhdetta ja vuorovaikutusta. 

Pelko ja jännittäminen on tehnyt mun elämästäni melko yksinäistä. Sosiaaliset taitoni ovat olemattomat. Hermojärjestelmäni on erilainen kuin muilla, se pistää mut ahdistumaan ryhmätilanteissa muita enemmän. Hermostun, jos joudun huomion koteeksi. Hermostun, jos joudun puhumaan muiden katseiden alla. Hermostun jopa muiden seurassa syömisestä. 

Kai pidän itseäni ja omaa käytöstäni jotenkin nolona. Koska en kehtaa tuoda sitä esille.

Kuinka tämä pelko sitten ilmenee minussa fyysisesti? Tärinää, henkeä ahdistaa. Änkytystä, hermostuneisuutta. Ujous on vaivannut minua läpi elämän ja siitä olen saanut myös kuulla. "Miksi olet noin ujo? Puhuisit enemmän!" Olen väsynyt muiden miellyttämiseen. Antakaa mun vaan olla sellainen kuin haluan olla. Älkää yrittäkö muuttaa mua mieleiseksenne, ette tule kuitenkaan onnistumaan! Olen vain se kuka olen, that's it.

Share
Ladataan...

Pages