Ladataan...
Herkkää Elämää

On sanomattakin selvää, että olemme kaikki erilaisia. Luulisi kaikkien tietävän, että jokainen saa syntymälahjaksi oman synnynnäisen temperamenttinsa, joka ei muutu koskaan. Yhteiskunta, perhepiiri, kokemukset: Siis aivan kaikki meidän ympäristössämme oleva vaikuttaa meihin, ja siihen millaisiksi aikusiksi me kasvamme. Sen lisäksi meillä jokaisella on meidän oma ainutlaatuinen persoonamme, jolle tuo temperamentti luo pohjan. Ihminen on monen tsiljoonan asian kokonaisuus, johon vaikuttaa suuuuuri määrä asioita. Emme aina edes tajua, mikä meidät saa toimimaan. Syynä tähän on salakavala alitajunta. Tuo mokomakin alitajunta päästää noin tuhannesta tiedostamattomasta ajatuksesta vain noin yhden ajatuksen tietoiseen mieleemme. Ja tuohon yhteen ajatukseen on voinut vaikuttaa noin tsiljoona asiaa ( no ei nyt ehkä ihan. Melkein vain). Esimerkiksi kuukautiset, nälkäisyys, verensokerin lasku tai nousu, toisen ihmisen sanomiset. Ehkä jokin kappale jonka juuri nyt kuulet tai vaikkapa mainos, jonka ohitse olet juuri äsken kävellyt. Siinä me sitten viisaana luulemme tietävämme mistä tuo yksi viisaista ajatuksistamme on tullut. Vaikka todellisuudessa vain meidän vieläkin viisaampi alitajunta sen yksin voi tietää. Yhteen asiaan voi vaikuttaa monta seikkaa. Sitä paitsi: Viereystilamme vaihelee päivän mittaan jatkuvasti hyvästä huonoon ja huonosta takaisin hyvään. Meidän ei tarvitse tehdä sen eteen yhtään mitään. Se tapahtuu aivan luonnostaan, joka päivä. Halusimme sitä tai emme. Aivan sama asummeko hyvinvointivaltio Suomessa, vai kehitysmaassa, löydämme kaikki ongelmia elämästämme. Raha ja materia ei huonoa mieltä korjaa meistä pois, sen varmasti jokainen tajuaa.

Jos takerrumme ajatuksillamme huonoon oloon, se vain pitkittää ja kiihdyttää huonoa oloa. Märehtiminen siis seis! Ilman valittamista alhainen mielentila kestäisi vain noin 90 sekuntia kerrallaan, siis se kaikista pahin olo. Sen jälkeen meidän sisäinen järjestelmämme lähtee luonnostaan nostamaan vireystilaamme paremmaksi. Se, että käymme päivän mittaan noin viisi kertaa alhaisessa mielentilassa, on jokaiselle ihmiselle aivan luonnollista. Se kuuluu ihmisen perustoimintoihin. Se tapahtuu joka ikinen päivä. Ennen, nyt ja aina tulevaisuudessa. Jos emme kiinnitä siihen sen kummempaa huomiota, on se pian mennyt itsestään ohi, huomaamatta. Sen sijaan monet eivät huomaa niitä hyviä mielentiloja, koska ovat jumiutuneet valittamiseen ja pitkittävät sillä omaa pahaa oloaan. Ajattelumme on meidän pahin vihollisemme, siinä missä se myös on meidän suuri mahdollisuutemme. Jos en ole onnistunut selittämään asioita tarvittavan vakuuttavasti, kuunnelkaa vaikka Katri Mannisen videoita aiheesta, esimerkiksi hänen facebook -sivuiltaan! Ja muistakaa, olemmehan kaikki inhimillisiä ihmisiä! Ei meistä kukaan ole täydellinen, mutta se meistä ihmisen tekeekin. Koko elämä on yhtä oppimisen matkaa. Kohti parempaa. Sitä meistä jokainen tekee, tavalla tai toisella. 

Mutta sitten siihen alkuperäiseen kysymykseen? Kuka se minä sitten olen? En ole yhtään varma. En tiedä. Paljon on selvittämättä. Mutta ainakin olen temperamentiltani melankolinen. Olen introvertti. Ujo. Uusissa tilanteissa ensimmäinen reagtioni on vetäytyminen. Jännittävissä tilanteissa haluaisin vain paeta kauas pois. Liian usein olen tähän turvautunut. Sosiaalisissa tilanteissa on helpompi olla aivan hiljaa kuin puhua. Mutta olen vain jämähtynyt vanhoihin ja opittuihin käytösmalleihini. Ei luontainen ja pysyvä ensireagtio kerro, kuinka mun on toimittava sen jälkeen. Olen vain tottunut käyttäytymään näin AINA. Haluan oppia huonoista tavoistani pois. Tapani ei ole sama kuin muuttumaton osa minua, temperamentti. Liian usein sanotaan: " Olen tällainen enkä muuksi muutu.", " "En voi tehdä sitä ja tätä koska olen tällainen.", " Olen liian vanha siihen.. En voi enää tehdä sitä..". "En voi kehittää itseäni, koska itsensä pitää hyväksyä sellaisena kuin on." Totta. Itsensä pitää hyväksyä sellaisena kuin on. Itseensä täytyy luottaa, itseään tulee arvostaa. Mutta ei se estä sua tekemästä asioita, mitä haluat tehdä. Tulet kehittymään ihmisenä niin kauan kuin elät, vaikka et tekisi asian eteen mitään. Mutta jos kehität itseäsi tietoisesti, on kehitys puolet nopeampaa. Kehityt sellaiseen suuntaa kuin haluatkin kehittyä. Piste. (Jatkuu ehkä ensi kerralla. Tai sitten ei, sen aika näyttää!). Kiitos ja näkemiin tällä kertaa!

 

Ladataan...

Ladataan...
Herkkää Elämää

Miksi uhrautua aina vain muiden puolesta, jos oma jaksaminen vain kärsii siitä? Miksi lähteä tapahtumiin, jotka vievät enemmän enrgiaa, kuin mitä ne antavat? Ihan vain sen takia, ettei osaa yhtä aivan yksinkertaista ja lyhyttä sanaa. EI! Ei, nyt en vain jaksa. Anteeksi. Tarvitsen lepoa. Omaa rauhaa. Haluan olla tämän yhden illan viikosta aivan yksin tekemättä mitään. Nukkua. Jotta jaksaisin nousta TAAS kerran aamulla töihin. Sielläkin päivät ovat kerta toisensa jälkeen sitä samaa vanhaa puurtamista. Mikään ei muutu koskaan. Päiväni toistavat samaa vanhaa kaavaa. Ei mitään uutta, mutta silti aivan liikaa kaikkea. Haluaisin rikkoa vanhoja kangistuneita kaavojani, mutta en vain jaksa. Olen aivan liian väsynyt muuttamaan yhtikäs mitään. Tapaan ihmisiä silkasta velvollisuudentunteesta, koska haluan miellyttää heitä. Vaikka oikeasti en haluaisi nähdä heitä. Mutta milloin alan miellyttämään itseäni? Nytkö vihdoin? Tämä on minun elämäni. Entäpä, jos ensi kerralla tekisinkin jotain sellaista josta juuri itse tykkään tehdä. En sellaista mistä muut tykkää. Tai oletan heidän tykkäävän. Enää en tapaile ketään, jos se vie enemmän kuin antaa. Tai jatka tapailua, jos pelkään toisen loukkaantuvan. En haluaisi kohdata sitä tuskaa itsessäni, joka tulee toisen loukkaantuessa. Jos sanon, etten jaksa. Muut loukkaantuu. Vaan entä sitten?! Mutta enemmän kärsimme huonoissa ihmissuhteissa. Tasapainoilen myös terveen itsekkyyden ja epäterveen itsekyyden välissä. Mitä eroa niissä on? Terve itsekkyys on sitä, että osaa huolehtia omasta hyvinvoinnista ja on samalla muille kohtelias. Ei ole kenenkään parhaaksi, että vietät aikaa sellaisen kanssa, jonka seurasta et edes nauti. Viet vain molempien kallisarvoista aikaa. Itse en haluaisi, että joku on kanssani vain silkasta säälistä. Koska ei haluaisi loukata minua. 

Ladataan...

Ladataan...
Herkkää Elämää

Kun mieli on ahdistunut, hymyile. Vaikka ei hymyilyttäisi. Kyllä se väkinäinenkin hymy pian aidoksi hymyksi muuttuu. Aivot eivät ole (ainakaan vielä!) niin kehittyneet, että erottaisivat mikä on aitoa hymyä, mikä taas ei. Naurujoogakin on siitä tehokas, että siellä jopa tekonauru löytää lopulta tiensä siihen aitoon nauruun. Nauru pidentää ikää ja tekee päivästä paremman. Hulvattoman hauskan. Miksi valittaa päivästä toiseen ja kiinnittää huomionsa vain huonoon, jos vaihtoehtona on nauru ja niihin hyviin asioihin keskittyminen. Jokaisella on vapaus valita, kiinnittääkö huomionsa mielummin hyvään vai huonoon. Ihmismieli näkee ensimmäisenä ne vaarat, kaiken mikä on huonosti ja väärin. Mutta harvoin nykypäivänä siihen huonoon tarvitsee ripustautua. Sen voi ensin huomioida, kiittää huolenpidosta ja jättää sitten taakseen. Pitkittynyt murehtiminen luo vain pitkittynyttä stressiä tälle nykyihmiselle, joka ei välttämättä käytä keinoja sen purkamiseen. Sen sijaan, että täriset stressin pois kehostasi, stressi jää kehoosi asumaan. Se ei pidemmän päälle tee hyvää. Mitäpä jos ensi kerran nauraisit kaiken stressin pois kehostasi? Kokeile vaikka jo tänään, se kannattaa. Huomasin naurun hyvää tekevän vaikutuksen viimeistään taas eilen. Se teki olosta kepeämmän ja iloisen. Se kantoi vielä tähänkin päivään, tehden aamusta normaalia paremman. Voin jopa hymyillä ilman mitään syytä, koska se on kivaa. Ihan vain silkasta ilosta. Pelkästään hymystä tulee iloinen mieli.

 

Ladataan...

Pages