Ladataan...
Herkuleen Urotyöt

Hiukan venähti tuosta Porisperen lauantais kirjoittaminen. Mutta hei, viikko sinne tai tänne ja vastoin odotuksia, minullakin on elämä.

Lauantai alkoi kankeasti, nukuimme serkun kanssa sen noin kolme neljä tuntia. Ei kai siinä muuta ollutkaan odotettavissa kuin erittäin hidas ja kankea aamu. Kahvia paljon ja hiukan murua rinnan alle ja päivä näytti taas paremmalta, paitsi sään suhteen. Poikkesimmekin paikallisessa Prismassa hankkimassa hiukan täydennystä festari laukkuumme, sadeviittoja, laastaria ja terveys siteitä minulle.

Voin muuten kertoa, että siteen vaihtaminen bajamajassa on ahterista ja muutenkin aika ankeaa.

No kuitenkin laitoimme päämääräksemme olla yhdeltä Kirjurissa ja olimmekin. Hyvä me. Tämä vuosi oli ensimmäinen, kun ehdimme ajoissa ennen ensimmäistä bändiä alueelle molempina päivinä.

Lauantaisen päivän aloitti Porin omat pojat ja tytöt, eli Bigpendix, Appendixin ja Pori Big Bandin yhteistyö. Ja svengaahan se punk mukavasti, kun on ammattilaiset asialla. Pieni sadekaan ei haitannut. Videon olen muuten kuvannut minä kännykällä, joten taitoa tai editointia ei ole pelissä yhtään.

Seuraavaksi siirryimme kuuntelmaan Evil Stöötä. Ihan mielenkiintoinen, ei ehkä aivan minun makuuni, mutta maailmassa on pirusti paskempaakin musiikkia. Ja siis hakkaahan tämä tusina Cheekit mennen tullen. Ainakaan en halunnut vetää ranteitani auki lusikalla kuten esim. Cheekin tekeleiden aikana. Luojan kiitos, en niitä usein kuule.

Evil Stöötä voisin kuunnella joskus ehkä muutenkin. Joten pointsit hälle.

Töölön Ketterän aikana keskityin lähinnä siihen, etten saanut kenenkään juomia niskoihini, keskittyen samalla omaani anniskelualueella istuen.

J. Karjalainen aloitti verisellä miehellä Marjaniemessä, muita en muista eikä haittaa. Sopi ihan hyvin taustalle soimaan, oli ruoka paussi.Vaikka toisaalta tuntui, että muuta en viikonlopun aikana tehnytkään kuin syönyt hyvin ja juonut vielä paremmin.

Serkkuni vei minut synttäri juomalle. Jo perinteeksi muodostunut synttärihömpsyt viskibaarissa oli siis vuorossa. Minä saan aina valita mitä haluan ja koska tiedän, että serkkuni ei ole kroisos joten valitsen yleensä hyvän, mutta en kalleinta. Asia on eri jos hänen...öööh... kaverinsa (petibonuksin????) alkaa ärsyttämään ja silti tarjoaa. Silloin otetaan vähintään samaa ainetta, mutta tupla annos tai mielellään kalliimpaa. Koska olen mulkku ja kiusa se on pienikin kiusa ja kosto on aina suloinen varsinkin kun se maistuu viskille.

Tällä kertaa serkku kokeili itsekin, joten piti valita hyvä, lempeä, savuinen ja sopuhintainen. Se löytyi tuosta 10 vuotiaasta Octomoresta. Nyt kun tarkistin, niin shottilasissa hinta oli siedettävä, pullossa ei. Taisi pullo jäädä haaveeksi, en kuitenkaan ole valmis myymään sieluani ja oikeaa kättäni siitä. Vaikka melkein olikin sen arvoista.

 

Illan pääesiintyjänä minulle oli Dingo. Ja vetihän jätkät hyvän keikan. Vissiinkiin kymmenen biisiä kuultiin, hitostako tarkasti muistan, olin vahvasti humalassa ja ihan fiiliksissä.

Oikeasti mulla ei riitä sanat kertomaan kuinka pahuksen upeaa oli nähdä Dingo livenä alkuperäisessä kokonpanossaan. Laulettiin serkun kanssa niin, että ääni meni ja heiluttiin toisistamme kiinni pitäen. Se vain oli jotain niin sanoinkuvaamattoman hienoa.

Bändi soitti ainakin seuraavat biisit: Sinä ja Minä, Kirjoitan, Kerjäläisten Valtakunta, Lähetyssaarnaaja, Kunnian Kentät, Autiotalo, Nahkatakkinen Tyttö, Elämäni Sankari, rio Ohoi ja Levoton Tuhkimo. 

Tuo viimeinen biisi olikin suurin syy siihen miksi ääni meni. 

Napalm Death oli edelleen kovassa vedossa, mutta olin vielä niin fiiliksissä Dingosta, että juuri mitään ei jäänyt mieleen.

Viimeisenä bändinä oli laulu ja soitinyhtye Huora, Tampereelta.

Monesti uudemmat Punk bändit ei vain toimi, mutta Huora toimii ja taisivat saada minusta fanin.

Share

Ladataan...
Herkuleen Urotyöt

Perjantaina siis koitti henkilökohtaisesti vuoden odotetuin päivä eli Porisperen 1. päivä. 

Olin juhlimassa serkkuni J:n kanssa (nimi muutettu. :P ) jo kolmatta kertaa. Ja taas kerran sain yöpyä hänen luonaan. Ja kerrankin ehdimme heti alusta mukaan ilman sen suurempaa kiirettä. 

Ja hei kuvien laatu on ihan ahterista, deal with it.

Sateisessa kelissä kuunneltiin Kotiteollisuus, ja ihan kiitettävästi oli kelistä huolimatta kuulijoita mukana. En ole ennen kyseistä bändiä livenä nähnyt ja olihan se ihan mahtavaa. Bändi vinoili toisilleen ihan kiitettävästi, mutta hyvässä hengessä ja yleisö nauroi mukana. Ja tulihan se omakin lemppari (ja monen muunkin) sieltä, ...Mutta minä olen ja elän ja hengitän, yhtä suurta jumalaa, elämänhalua. 

Kotiteollisuus onnistui lopettamaan sateen, siitä kiitän ihen ketä kuuntelee. Sitä vettä tuli nimittäin ihan reippaasti.

Maihareistani voi päätellä missä kunnossa se Porin Kirjurinluoto olikaan. Tuhansia ihmisiä ja vesisade... ei hyvä yhdistelmä. Aina liikkuessaan sai olla tarkkana, ettei yhtäkkiä ollut turvallaan nauttimassa yllättävästä mutakylvystä.

Kotiteollisuuden jälkeen hiippailimme energialavalle tsekkaamaan Thor.

Ihan menevää humppaa bändi soitti. Ei ehkä lempparini, mutta ei paskempaa. Peruskauraa niin sanoakseni ja mies puhui melkein yhtä paljon kuin lauloikin. Spiikit olivat pitkiä, mutta ei se minua haitannut. Joitakin muita kylläkin, mutta yritin jättää heidät omaan arvoonsa. Pienessä hönössä oli todella hauskaa ja mies vaikutti ihan symppikseltä tyypiltä.

Myös Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus oli aivan pakko nähdä.

Mukana oli uudempaa ja vanhempaa tuotantoa. Ja fiilis oli ihan mieletön, kun kuuli sen oman suosikkinsa "...kuoleman pataljoonat kulkee takana, edessämme on maisema kuin lakana. Meidän leirimme täytyy muuttaa uudelleen, joka rajan yli tai taivaaseen." Eli Lumessakahlaajat. Varsinaiseksi korvamadoksi muodostui kuitenkin uudempaa tuotantoa edustanut Suomi sata vuotta.

"Kyllä saatana saa taas hävetä
Nyt Suomi mainittiin
Kenellä pää on kipeä
Miksi aivot haudattiin..."

Perjantain muista bändeistä mainitsemisen arvoisia olivat Apulanta, Turmiön Kätilöt ja Mötikkä

Turmion Kätilöt vetivät helvetin kovan keikan kuten aina. Itse olin lähinnä kuuntelu oppilaana, sillä jalkani olivat jo ihan soosina ja iltaa oli vielä pitkälti edessä. Turmiön Kätilöistä tämän postauksen otsikkokin sai ideansa. Tarina menee seuraavasti. Kaverin kaverin tutun kumminkaiman pikkusiskon velipuolen tuttava oli erehtynyt keikalla ja huutanut biisien välissä kovaan ääneen "HYVÄ TUOMION KÄTYRIT!" Noh, se siitä.

Apulanta oli penteleen hyvä, mutta kuvani epäonnistuivat surkeasti, sillä ilta oli jo melko pimeä ja valot lavalla olivat kirkkaat. Hittejä ja laulettavaa riitti ja olisi riittänyt pidempäänkin.

Illan viimeiseksi bändiksi olimme serkkuni kanssa valinneet Mötikän. He laulavat Mötley Crüeta suomeksi. Olin ehkä odottanut bändiä liikaa tai jotakin, mutta siis olihan se ihan uskomatonta skeidaa. "Tyttöjä, tyttöjä, tyttöjä..." Pystyimme kuuntelemaan vain ensimmäisen ja suurimman osan toisesta biisistä, mutta sitten pakenimme paikalta. Emme kenties olleet tarpeeksi kännissä, minä, koska budjetti ei sallinut ja serkkuni, koska hän oli kuskina. Ei ikinä enää.

Muut bändit jäivät nä

Share

Ladataan...
Herkuleen Urotyöt

Tällaisiin kemuihin tänään ja huomenna kanssa. 

Liput hankittu jo joulukuussa ja koko vuoden odotettu tätä tapahtumaa. Miski?

Koska Porispere on tnnettu siitä, että siellä soi raskaampi rokki niin perjantaina kuin lauantainakin ja sunnuntai on perhepäivä. Sinne en ole ikinä ottanut osaa, joten se jääköön kommentoimatta. Mukana on yleensä jotakin hieman kevyempääkin, mutta pääasiassa rokkia.

Vietän tämän viikonlopun taas kerran serkkuni kanssa joka on myös hyvä ystäväni ja muksuna hän oli kuin isosisko. Olen yötä hänen luonaan ja otetaan ilo irti siitä ainoasta viikonlopusta jonka vuodessa vietämme keskenämme.

Harmi vain, että suomen kesä näyttää taas kerran tuon vetisemmän puolensa, mutta ei anneta sen latistaa tunnelmaa. Tunnelma korkealla vaikka tukka ei siellä pysykään.

Ja kiitos äidille, kun hoitaa mun karvalastani eli kissaa ja käy luonani katsomassa, että kaikki on ok.

Hyviä viikonloppuja kaikille.

Share

Pages