Ladataan...
Herkuleen Urotyöt

Aika rientää. 

Edellisestä kirjoituksestani on vierähtänyt jo lähes kaksi kuukautta. Hupsista keikkaa.

Elämässäni ei vain ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Voisinhan aina kirjoittaa jostain muusta kuin omasta elämästäni. Voisin kirjoittaa siitä miten rahan käyttöni hallinta edistyy (tai ottaa takapakkia), voisin kirjoittaa siitä miten ihanaa on kun saa tehdä työtä jota rakastaa ja saa kokea onnistumisen tunteita lähes joka päivä. Voisin kirjoittaa siitä, miten hankalaa on saada itsensä aamulla ylös sängystä, miten suihkuun raahautuminen on melkein ylitsepääsemötöntä. Voisin kirjoittaa siitä, miten stressaan päivittäin, miten pelkkä blogin avaaminen aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Elämä on.

Ja sen on tätä just nyt.

Ehkä se siitä.

Ladataan...
Herkuleen Urotyöt

Maaliskuu on kevään ensimmäinen kuukausi (emme siis puhu termisestä keväästä). Keväällä (kuten myös syksyllä) tekee mieli uudistautua, ostaa jotakin uutta ja kivaa. Minä päätin kuitenkin pitää hiukan taukoa ostoksissani.

Minulla saattaa olla ongelma shoppailun kanssa.

Ostan vaikka tiskirättejä, knhan saan ostaa jotakin.

Se ei ole tervettä, joten maaliskuussa on hyvä pitää hiukan taukoa ja katsella taaksepäin vaikkapa vain pari kuukautta. Tässä vaiheessa on varmaan hyvä tunnustaa, että ei se tauko ole ihan pitänyt. Eilen ostin discshopista Poirot kaudet 5-11. Huuuups. Ja tänään pari lehteä, mitä en todellakaan tarvinnut.

Eli kokonaiset kaksi päivää sujui hyvin, mutta ei anneta sen lannistaa. After all, tomorrow is another day, kuten Scarlett O'Hara sanoisi.

Mutta aika tunnustaa niin sanotut synnit. Lista koostuu 27.12.2017-28.2.2018 tekemistäni nettiostoksista... muista kun ei ole edes kuitteja jäljellä enää.

Tuon aikavälin aikana ostin pretty.fista kaksi kertaa, kuten myös Cellbesiltä, partyLiteltä ja vihkokaupasta. Zalandolta ostin peräti 4 kertaa ja EMPltä, adlibriksestä ja discshopilta kerran.

Entä mitä ostin?

- 2 luomiväripalettia (28 väriä/paletti)
- kasvonaamion
- jalkanaamion
- 3 kynsilakkaa
- keinonahkatakin
- 2 rintaliivit
- yöpaidan
- 6 washiteippi rullaa (ennestään niitä oli n. 50, eli arvetta ei ollut)
- Leuchtturm1917 pistesivuisen muistikirjan (s. 249)
- ainakin 2 kirjaa
- 2 neljän kappaleen settiä arkistokaistaleita
- 2 farkut
- 2 hihatonta toppia
- 3 pitkähihaista paitaa
- maksimekko
- maksihame
- pyjamahousut
- tuoksulyhty
- 2 pkt tuikkivia
- palkintotarra setin
- halloween korttitarvikkeita
- Vintage blessing bits (liimattavia kuvia esim. korttiin)
- liimattavan pen loopin
- Flex by filofax kannet a5 muistikirjoille
- highlighter paletti
- legginsit
- verkkopaita/hihaton paita setti (t-paita systeemi)
- Poirot kaudet 1-4
- Kingsman the Golden Circle blu-ray levyn
- Birkenstock työkengät

Tuossa siis todellakin vain nettishoppailuni tuotokset. Pelottaa ajatellakin, mitä muuta olen ostellut käteisellä. Ainakin yhden kirjan, rannekellon ja laukun. Osa ostoksistani on todellisia helmiä (esim.ne työkengät) ja osa huteja (pen loop).

Tässä käyttäytymisessäni ei ole mitään järkeä, millään tasolla. Voisin harkita kohtaavani tunteeni enkä hukuttaa niitä ostoksiin tai ruokaan.

Let's see what happens.

Ladataan...
Herkuleen Urotyöt

Maaliskuu on uusi alku. Tai ainakin toivon niin, sillä tammi- ja helmikuu eivät ole tämän asian kanssa menneet ihan putkeen.

Raha ja shoppailu.

Kaksi asiaa, joita en hallitse. Koen, että varsinkin tuosta jälkimmäisestä, eli shoppailusta on tullut minulle jonkin asteinen onkeli elikkäs ongelma. Tässä kuussa olen laittanut rahaa palamaan ostoksiin muutaman satasen. En edes tiedä kuinka paljon, sillä osa on ostettu osamaksulla, osan taas olen maksanut ostamisen yhteydessä. Hurraa nettishoppailu.

Tein pari päivää sitten budjettia ensikuulle ja pari sydämenlyöntiä taisi jäädä välistä. Moni lasku erääntyy maksettavaksi nyt ja sen lisäksi trafi muistaa (vai mikä se nyt oli?) ja vakuutuksia ja niin edelleen. Ylpeys ei anna periksi pyytää lainaa äipältä. Äippä kulta auttoi minua jo viime kesänä niin paljon, kun liiton työttömyyskassa oli hidas.

Nyt on pärjättävä itse. Onneksi saan olla töissä.

Raha on ja tulee olemaan tiukilla. Vaatteita on riittämiin ja vähän päälle, kenkiäkään en tarvitse uusia. Haluan paljon kaikkea, mutta ne asiat mitä oikeasti tarvitsen ovat aika vähän. Ruoka, uni ja jotain tekemistä.

Joten olenkin nyt päättänyt, että maaliskuu tulee olemaan kuukausi, jolloin ostetaan vain mitä tarvitaan eikä hukuteta huonoa oloa ostosterapiaan.

Eikä muuten osteta arpoja/pelata pelikoneilla kaupoissa. Ei hajua kuinka paljon olen niihinkin tässä kuussa saati tänä vuonna hassannut rahaa.

Olen laittanut onneksi ylös mitä olen tilaillut netistä, joten niistä tarvitsee tehdä lista, jonka voin tännekin jakaa. Keep it real, juu knou.

Ladataan...
Herkuleen Urotyöt

 

Ambivertti. Sosiaalinen erakko. Siinä kait muutama määritelmä kuvaamaan minua. Kaipaan ihmisten seuraa, mutta kaipaan omaa rauhaa melkein enemmän. On yksinoloa ja on yksinäisyyttä. Olen yksin usein, mutta en yksinäinen. 

Mitä teen, kun olen yksin? Luen, kirjoitan, juon kahvia/teetä ja samalla haaveilen kaikesta mahdottomastakin. Katson sarjoja DVDltä/Netflixistä. Siivoan kotia, pesen pyykkiä. 

Ennen kaikkea nautin siitä, että minun ei tarvitse puhua kenellekään. Tänään on ollut sellainen päivä. Ihana päivä. Isän kanssa käytyä puhelua lukuunottamatta en ole ollut toisen ihmisen kanssa tekemisissä. Ja se on ollut ihanaa! 

Kun viikon palvelee asiakkaita ja on jatkuvassa sosiaalisessa kanssakäymisessä, minä kaipaan jo keskiviikkona omaa rauhaa. Rakastan työtäni, mutta välillä viikonloppu ja siunattu hiljaisuus ei voisi tulla nopeammin.

Minulla ja kissallani on kaikki hyvin kahdestaan. Antakaa meidän möllötellä viikonloppu rauhassa niin jaksetaan taas töissä, kun akku on ladattu.

 

Ladataan...
Herkuleen Urotyöt

Blogi tuli pitkästä aikaa mieleeni tällä viikolla ja olihan sitä härkää tartuttava sarvista samantien.

Syksy on ollut raskas, näin jälkeenpäin ajatellen mietin miten jaksoin. Pahin tosin on vielä edessä.
Jo lokakuussa olo oli alakuloinen, eikä se siitä muuksi muuttunut ennenkuin nyt. Olen nauranut ja itkenyt niinkuin ennenkin, mutta en ole tuntenut mitään sen kummemmin. Olo on ollut aika tasapaksu.

Marraskuussa sain kuulla, että rakkaalla mummullani on syöpä, jolle ei voida tehdä mitään. Hän sai hoitoja viitenä päivänä ja nyt odotellaan lääkärin mielipidettä siitä onko kasvaimien kasvua saatu hillittyä. Leikata mummelia ei voi, joten meillä ei ole meneillään Hunger Gamesit vaan Waiting Gamesit. Siksi siis pahin edessä. Joka päivä sitä miettii milloin pahin iskee. Hän kuitenkin on viimeinen elossa oleva isovanhempi.

Kun toinen mummuni kuoli vuonna 2007, halasin tätä ainoatani silloin tiukasti ja sanoin, että "älä sinä jätä mua pitkään aikaan." Tällä hetkellä tuntuu, että kymmenen vuotta sain. Jokainen päivä on lahja vaikka nuhaisena en mummulassa usein käy.

Tämän lisäksi hyvä ystäväni isä kuoli ja hän on osittain tukeutunut minuun. Miten auttaa toista jaksamaan, kun itsellä on täysi työ nousta aamuisin sängystä, vetää siistit vaatteet päälle, pestä kasvot ja hampaat ja mennä töihin. Teeskennellä asiakkaille iloista. Kotona purskahtaa itkuun, kun kaikki tuntuu niin vaikealta ja raskaalta.

Kuolema tulee meille kaikille jossakin vaiheessa.

 

Pages