Ladataan...

Ensisynnyttäjät varmasti miettivät, mitä sinne sairaalakassiin kannattaa pakata? Netistä löytyy listoja joissa on aivan kauheasti tavaraa. Mikä on turhaa ja mikä ei? Itse pakkaan nämä pian mukaan:

- Viralliset asiat eli henkkarit ja äitiyskortti

- Tens-laite (se toivottavasti sykkii jo selässä sairaalaan saapuessa jos sellaisen on hankkinut)

- Löysät kotiinlähtövaatteet (note to self: ei enää super tiukkoja urheilulegginsejä! Niillä mama-housuilla sujuu kotimatkakin)

- Kotiinlähtövaatteet vauvalle

- Gua sha -kampa ja öljyä (jos on hankkinut. Muussa tapauksessa kysyt varmasti että mikä?)

- Hygieniatarvikkeet

- Laturi

- Villasukat

- Välipaloja! Olisikohan tämän pitänyt olla ihan ensimmäisenä...

Moni pakkaa myös mukaan aamutossut tai sandaalit. Sellaiset voi kuitenkin saada sairaalastakin. Omissa vaatteissa voi olla ja synnyttää mutta ainakin itse viihdyin sairaalan super löysissä kaavuissa.

Myös lukeminen kuuluu joidenkin sairaalakassien sisältöön. Itse en olisi keksinyt, milloin olisin halunnut lukea mitään. Moni pakkaa mukaan myös jonkin oman lempituoksun, eteerisen öljyn, mitä voi laittaa esimerkiksi tyynyliinaan ja haistella. Taidan itsekin ottaa Tea tree öljyni mukaan. Jos ajattelit kuunnella musiikkia cd:ltä (kai sitäkin vielä tapahtuu), älä unohda sitä.

Sairaalakassin sisältöä tärkeämpää on mielestäni se, mitä olet pakannut päähäsi mukaan. Tavaroita ehtii hakemaan ja kaupassa käymään. Sen sijaan positiivinen asenne, luottamus koko prosessiin vaikka jännittäisikin ja ripaus tietoa vievät jo pitkälle.

Minulla ei ollut Tens-laitetta ensimmäisessä synnytyksessäni koska en tiennyt sen olemassaolosta mutta olen kuullut siitä niin paljon hyvää joten haluan ehdottomasti kokeilla sitä nyt itse. 

Share

Ladataan...

Tyylilleni uskollisena olen pitänyt taukoa blogista, sitä sen kummemmin ajattelematta. Olen kai ollut elämässä elämää sillä välin.

"Maalaiset" matkasivat kaupunkiin eli Helsinkiin kesälomalle. Nyt sekin aika on jo purkissa ja palasimme Seinäjoelle viettämään aikaa meidän (vielä) pienen perheen kesken ja odottelemaan synnytystä. Äitiyslomakin alkoi, vaikkei se missään näy eikä kuulu. Kesälomaamme mahtui ihania isovanhempia, tätejä ja setiä, ystäviä, yo-juhlat, polttarit ja häät. Tietysti vähän jalkapalloakin ja pari hot joogaa Kampin studiolla. Järjestimme myös ystäväni polttareihin rauhallisen joogatunnin Yoga Nordicilla josta koko porukka tuntui nauttivan. Suosittelen!

Nyt on se aika jota olen erityisesti odottanut: minä isoimmillani, tai ainakin melkein, liihottamassa kesämekossa, odottaen mitä tuleman pitää. Mielessä pyörii, miten synnytys käynnistyy tai käynnistyykö se ylipäätään luonnollisesti? Miten lapsenhoitokuviot menevät, pääseehän mies mukaan synnytykseen? Ottaisinko nyt kuitenkin sen doulan, vaikka hänenkään pääsemisestä ei ole mitään takeita? Se on varmaa, että mistään ei tiedä paljon mitään ennen kuin se hetki koittaa joten turha vatvoa asioita liikaa. Tietysti päätöksiä on pian tehtävä.

Synnytykseen valmistautuminen on ollut jokapäiväistä. Olen keskittynyt ajattelemaan positiivisesti miten otan supistukset vastaan ja muistan niiden tekevän vain hyvää. Olen muistellut esikoisen synnytystä ja miettinyt erilaisia asentoja. Tens-laite on valmiina toimintaan ja pian täytyy pakata sairaalakassi valmiiksi! Se on minusta ihana rituaali, osa synnytykseen valmistautumista. Antaa konkreettisesti hetken sille, että kohta tämän kassin kanssa lähdetään synnyttämään uusi elämä. Tai siellähän se jo on.

Elämä on todella jännittävässä ja mielenkiintoisessa vaiheessa. Bring it on!

 

 

Share

Ladataan...

Se on kirjaimellisesti loppuraskaus koska olen raskauden viimeisellä kolmanneksella. Alkua lukuunottamatta koko raskausaika on taas ollut seesteistä kuten ensimmäisellä kerralla ja se jos joku on ihanaa ja asia josta saan olla kiitollinen. Olenkin. No, vielä on aikaa venyä ja paukkua joten eihän sitä tiedä missä kondiksessa sitten heinäkuussa ollaan.

Alkuraskauden pähkinä purtavaksi oli, otanko doulan vai en. Tiesin, etten päättäisi sitä silloin vaan antaisin ajatuksen muhia ja doulan pölähtää eteeni jos niin olisi. Googlaukset eivät tuottaneet tulosta ja koko aihe jäi. Nyt ajatus on ollut, etten ota doulaa kun en ole sellaista löytänyt. Tiedostan, että doulalle olisi käyttöä siitä huolimatta että minulla on aika monta ässää hihassa.

Nyt tekee mieli sanoa kaikille ensimmäistä lastaan odottaville, että nauttikaa erityisesti siitä loppuraskaudesta jolloin olette äitiyslomalla eikä ole vielä lasta hoidettavana, heh. Ei tarvitse myöskään miettiä kenelle lapsen heivaa kun synnytys alkaa.

Synnytyksestä olo on luottavainen. Tuntuu, että tiedän täsmälleen mitä tehdä, miten olla ja hengittää. Mutta muistan miten viimeiset avaavat supistukset ottivat minusta yliotteen ja olin paniikin rajamailla. Kysymys kuuluu, mitkä ovat minun keinoni palauttaa itseni jos ajaudun taas tuohon tilaan?

Mahan kasvun mukana tullut pieni kömpelyys ja hitaammat ja raskaammat liikkeet ovat minusta vain hauska mauste raskauteen. Tiedän, ei olisi jos en voisi näin hyvin. Maha on tiellä ovenraosta kuljettaessa ja kengännauhoja solmittaessa. Se on kuitenkin oiva paikka laskea teekuppi tai lepuuttaa käsiä. Kätevää. Olen heivannut pieneksi käyneet vaatteet ylähyllylle ja viikko viikolta käytettävät vaatteet vähenevät. Eilen totesin, että nämä ja nämä verkkarit mahtuvat. Loput Ikea-kassiin ja nähdään ehkä jouluna.

Kuva Hanna Toivakka/ OPPILAS X

Yoga Nordic Kamppi

Share

Pages