Mitä tukihenkilöni tekivät synnytyksessä?

Ladataan...

Synnytyskertomus on julkaistu ja kerroinkin doulan roolista siinä lyhyesti mutta haluan nyt tehdä aiheesta ihan oman postauksen, sillä moni varmasti miettii, mitä doula oikein tekee synnytyksessä ja jääkö puolisolle sitten mitään tehtävää.

Koska lähdimme sairaalaan keskellä yötä, mieheni oli luonnollisesti väsynyt. Hän ei saanut synnytyshormoneista voimaa. Laitoin hänet nukkumaan sairaalasänkyyn ja höpötin doulani kanssa. Kunnes ei enää pystynyt höpöttämään. Mutta minulla oli valveilla olevaa seuraa. Yksin olisi tuntunut ikävältä ottaa supistuksia vastaan ja samalla halusin, että mieheni nukkuu jotta jaksaisi paremmin olla hereillä myöhemmin.

Kyselin doulalta synnytyksen kestosta ja muusta johon tiesin jo vastauksen (se on, ettei kukaan voi sitä tietää) koska tunsin pienen epätoivon hiipivän. Se johtui osittain väsymyksestä. Sain doulalta tsemppaavia sanoja ja jaksoin jatkaa.

Doulani jäi seurakseni kun mieheni kävi ensin aamupalalla kotona ja sitten lounaalla työpaikallaan. Doula sanoi soittavansa miehelleni heti jos vaikuttaisi olevan kiire tulla takaisin. Eipä tarvinnut tästäkään huolehtia ja mieheni sai mahan täyteen eikä hänen tarvinnut jättää minua yksin.

Doulani muistutti minua rentoutumaan ja pitämään äänen matalana kun se alkoi nousta. Mieheni ei olisi tajunnut tätä eikä hänen olisi tarvinnutkaan. Doulani myös lämmitti minulle lämpöpusseja aina kun entinen viileni.

Mieheni ryhtyi leikkiin mukaan enemmän "synnytys spa:ssa" suihkuttelemalla minua. Jossain vaiheessa molemmat tukihenkilöni olivat muistaakseni altaan reunalla. He tekivät hienoa yhteistyötä eikä minun tarvinnut huolehtia tulevatko he toimeen. Siihen en olisi pystynytkään...

Synnytyssalissa mies piti huolen energiansaannistani ja doula lauloi kanssani synnytyslaulua ja tanssimme hitaita kuin koulun discossa. Välillä halasin miestäni ja sain häneltä tärkeimmän tuen. Onhan hän mieheni ja lapsemme isä. Ei voisi parempaa tukea olla. Mutta se vaan on niin, että useimmat synnyttäjät saavat toiselta naiselta sellaista tukea jota mies ei ehkä voi antaa. Onko se se ajatus, että doulakin on mahdollisesti synnyttänyt ja tietää miltä synnyttäminen tuntuu vai onko se joku muu naisten välinen ymmärrys. Ehkä nuo molemmat.

Vaikka mieheni oli alussa sitä mieltä, etten ehkä tarvitsisi doulaa koska olen doula, oli hänkin lopulta sitä mieltä että doulan mukaan ottaminen oli hyvä juttu ja meidän doula oli ihan huippu. Olimme tiimi jossa kukaan ei jäänyt toisen varjoon vaan jokainen teki arvokasta omaa työtään. Ja kukapa puoliso ei haluaisi sitä mikä auttaa äitiäkin?

Jos jotain suosittelen lämpimästi kaikille raskaana oleville niin... te ehkä jo tiedätte. Synnytys on todellista hetkessä hengittämistä ja on aivan ihana juttu jos mukana on yksi lisähengittäjä joka tietää tasan mistä tässä hommassa on kyse.

Vaikka doulani teki konkreettisia asioita synnytyksessä parasta antia oli se, että hän vain oli. Moni synnyttäjä kertookin tämän olevan parasta. Ehkä siksi itsekin rakastan tätä työtä niin paljon. Saa olla ihmisen kanssa vain ja ainoastaan siinä hetkessä ja tuntea synnytyksen taika.

Haluaisin jo päästä itsekin doulaamaan mutta tiedän, että sen aika tulee myöhemmin. 

Kuva: Ville Paul Paasimaa

Share

Kommentoi

Ladataan...