Terveisiä vauvamaasta!

Molemmat lapset nukkuu - ah! Luksusta. Vaikka on heistä hereilläkin mulle iloa... ;)

Huomenna on jo kolme viikkoa siitä kun saimme ihanan pikkuveljen maailmaan! Muistelen synnytystä ilolla ja vähän haikeudellakin. Oli se vaan hieno kokemus. Tänään sairaalassa piipahtaessani kurkin synnytysosaston lasiovien läpi ja tuntui, että sydän on osittain siellä. Tarkoitti tämä mitä tarkoitti, sisintä kannattaa aina kuunnella.

Kolme viikkoa olen vain ruokkinut, ruokkinut ja ruokkinut vauvaa ja onnekseni kova työ (jos joku ei vielä tiedä niin tämä imetys menee ihan kotipäivätyöstä, paitsi että milloinkaan ei pääse kotiin ja töissä on yötkin) ei ole mennyt hukkaan. Vauva on saanut painoa enemmän kuin tarvitsisi. Oloni on iloinen ja ylpeä, sillä esikoisen ruokinta meni vähän toista kaavaa pitkin eikä siinäkään mitään. Mutta tätä minä toivoin ja ehkä eräänä yönä kun ei meinattu nukkua ollenkaan sanoin itselleni "be careful what you wish for" sillä vauva oli ja on rinnalla tauotta. 

Huh, se siitä maidosta! Tämä blogi ei näytä olevan enää mikään joogablogi... Ehkä vielä joskus kirjoitan siitäkin aiheesta kunhan ensin pääsen matolle. Nyt keskityn lähinnä ruokkimaan itseäni jotta voin huolehtia myös muista.

Esikoinen on ottanut pikkuveljensä niin hienosti vastaan. Suurimman osan ajasta hän ei välitä koko tyypistä mutta sitten kun muistaa tämän olemassaolon, hän pussaa ja silittää vauvaa. Onko muuten mitään hellyyttävämpää näkyä kuin veljekset yhdessä rakastuneen näköisinä tai sitten oma mies lapsen kanssa? Te äidit ehkä tiedätte... :)

Olen onnekas, sillä minulla on ollut kaikki kolme viikkoa apua täällä. Olen saanut keskittyä imettämiseen ja alussa myös lepäämiseen. Nyt voimia alkaa jo olla erilailla. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon. Synnytyksen jälkeen kuljin kotona aamutakki auki, Tens-laite edelleen selässä (uudelleensynnyttäjä+jälkisupistukset, auts) johdot sikin sokin. Vaikka vointini oli hyvä, olisi tuntunut lähes mahdottomalta lähteä ulkoilemaan esikoisen kanssa. Apu on kultaa. Se kannattaa vastaanottaa erityisesti kun on jo se isompi lapsi joka tarvitsee huomiota ja leikkikaverin.

Nyt taas oksennusrättien, suihkusta unelmoimisen ja imetysteen makuiseen maailmaan, hei!

P.S. On nämä vauvat vaan IHANIA! Olen niin rakastunut.

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.