Muotipuoli on kokenut kovan kolauksen, olen unohtunut ostelemaan ponivarusteita ja tallikenkiä. Nyt on tehtävä parannus. Makoisaa pinkkiä kenkää, nyt heti!

STEVE MADDEN / PARTY-R

Oh, hei kaunokainen. Saat muuttaa kenkäkaappiini heti. <3



Kliseinen kiiltävä korkkari, korkea korko ja blingiä. Must have. Hinta kirpaisi ensisilmäyksellä, mutta ale tuli ja niin tulee kenkuratkin. Minulla onkin jo näihin sopiva käsilaukku!

Olen kokenut uudelleensyntymän huumaa. Suorastaan aikamatkannut vuosien taa, shettisten ihmeelliseen maailmaan. Minussa kasvaa taas pienen ponitytön uupumaton henki. Ponitytön joka osti juuri ensimmäisen harjapakkinsa ja muuta tuikitarpeellista peruskamaa. Ponitytön joka kihisee halusta tarttua talikkoon ja puunata likaista ponia tunnista toiseen. Tämä on se original, aito ja oikea, suomalainen ponityttö!

Ponitytön henkeni koki kauhunhetkiä, kun pitkästä aikaa vierailin tallilla ja näin mitä ne nykyajan ponitytöt on. Pääasiana näkyy olevan ratsastus - eikö se tärkein ollut aiemmin ponin hyvinvointi? Ratsastus oli palkka siitä että hoitaa ponia oikein ja huolella! Kyllä ennen piti olla puhtaat kaviot, hiekattomat selät ja takuttomat harjat ennenkuin alettiin edes miettiä satulan selkään laittoa. Nyt huitaistaan puolihuolimattomasti piikkisualla ja kaavitaan kavioista irti se mikä sattuu häthätää tippumaan. Piikkisukaa tarjotaan myös harjalle ja hännälle, näin punaista tuota hommaa seuratessani. Kyllä hoitajan pitäisi tietää tarkalleen millä harjalla tehdään mitäkin, osata nimetä pölyharja ja kumisuka pelkällä näppituntumalla. Ja piikkisukaa ei kesäkarvassa oleva poni kaipaa. Huokailen siis syvään.

Mutta ponityttöilyni jatkuu syksyn jälkeen uudella tasolla, minusta tulee tallitytön sijaan omistaja! Ihan oman pienen ponini oma ihminen, joka huoltaa kivet kaviosta ja takut harjasta.

Tikkari - on, sitruunan hajuista kynsilakkaa - on, iloista mieltä ja uusi taruolentokirja luettavaksi - on!



Mitä siis tapahtuu? Kaksoisagentti Hilulla on uusi tehtävä, olla viikonlopun verran hauska ja omalaatuinen täti! Voi kyllä, olen täti, siskonlapsiinsa täysin hullaantunut sellainen. Olen se kumma täti jonka tukassa on läpättäviä perhosia ja kassissa kirjoja joiden kuvissa vilkkuu hyvin outoja eläimiä. Olen se täti joka piirtää, askartelee ja sanoo vanhimmaista siskonlasta kapteeni Räkä-nokaksi. Oma kummityttö on sovinnaisesti Kulta-lintu, olen siis melkein yhtä lahopää kuin arvoisat äiti-eläimet, joiden ajatuksenkulkua täällä märkiin pahvilaatikkoihin taannoin verrattiin.

Saan taas pari päivää keskustella vakavasti elämän monista tärkeistä asioista, kuten siitä mitä Tohtori Koira sanoo pojalle joka raapii pyllyä, tai millainen napa minulla on. Ja myöskin ikuisuusaihe; kuinka tädillä on niin iso vatsa?! Edessä on ensimmäinen yhteinen rantaretki ja taas monta pientä hassua juttua. En malta odottaa, tuokaa jo minulle se auto!



 

Kuppi teetä. Hiljainen, jo hämärtyvä ilta ja 17 kiloa märkää koiraa.

Tässä on hyvä olla. Oltiin ahkeria tyttöjä tänään. On siivottu, ajettu nurmikoita, heitetty palloa, shoppailtu ja käyty iltapäivälenkillä. Mamman jalkoja hapottaa, koira vain tyytyy haisemaan märältä. Pitäisi aina muistaa, ettei kesäsade jää vain siihen pariin pisaraan. Palattiin siis lenkiltä märkinä ja kiharakarvaisina - molemmat. Nauravat nartut yllätti olemuksellaan myös isin, koirakin iloitsi olostaan niin että puhkesi laulamaan. On ollut mukavaa. Voisi antaa laulavalle lammaskoiralle puruluun.

Äiti piipahti taas, toi minun uudet verhot matkahuollosta. Ja ihania pieniä muffini-vuoka kakkusia, raakoina. Lempparitaikinastani, suklaa-pähkinää. Nam. Äiti on paras, vaikken sitä muistanut ärsytyksissäni sanoakaan.



Keittiössä tuoksuu juuri paistettu kakku, kohta silitän uudet verhot ja toivotan kesän tervetulleeksi keittiöön. Siivosin jo tiskit koneeseen ja löin varpaani kynnykseen, sain kiroilla tarpeekseni ja vapaasti tyhjässä talossa.



Niin ja se puu, makuuhuoneen ikkunan edessä, siinä oli tänä aamuna ensimmäiset lehdet. Juuri kun sataa kaatamalla, ja minulla on huonous-päivä.

Olimme kaavailleet ns. terrassihäitä, suunnitelleet niitä koko talven. No mutta kappas, terassin puoleinen piha on hyisten ja sameiden vesien vallassa oleva liejulammikko, eli ei, kesäkuun lopun bileemme eivät tapahdu sillä puolen pihaa. Piste.

Sensijaan äippä keksi, että aidataan vaan karusti remppapiha pois käytöstä ja siirretään juhlat takapihalle! Oi, niin viisas ja ihana äiti. <3



Pohdimme siis asiaa myös eteenpäin, samalla kun itse raapurin raivoisasti kasvimaata haravalla. Pitää hankkia jonkinlainen katos, tai kaksi, ehkä kolmekin.

Ja ystävämme biltema saa auttaa siinäkin:

                     

Kyseisen mallinen raita hirmu maksaa vain 34.90€, kokoa sillä on 3mx3m, juuri sopivasti yhdelle pöytäryhmälle. Ajatus olisi näin alkujaan hankia noita 2-3, asettaa ne nätisti yhteen ja luoda näin kaunis rajoitettu juhlatila kummien ja mummien kahvittamiselle. Sitten voisin myydä ne kaksi vaikka 25€/kpl ja jättää yhden itselle varastoon, vastaavia tilanteita varten. Olen taas hyvin toiveikas onnistuneen juhlan puolesta! Nyt tarvitsen vain yhteensopivia pöytäliinoja koristamaan täysin eriparia olevia puutarhapöytiä. Niin ja niitä sinkkisankkoja, auringonkukkia.. ja ehkä kaiken muun mitä nyt pieniin kesähäihin menee. 



Niin ja puutarhani etenee, jos sitä ei muusta huomaa niin multatahroista farkuissa ja orastavista rakoista kämmenissä.