Kun mies on poissa, vaimo hyppii pöydillä

Mitä hilu tekee, kun arvoisa aviomies on työporukan kanssa matkalla? No pistää hulinaksi, tietty. Miekkonen ei ole koskaan pahemmin ollut akvaario harrastustani vastaan, mutta eilen kun kannoin kolmannen altaan taloon, alkoi huvittunut hymy vaihtua epäuskoisiksi virnistyksiksi. Varsinkaan kun tämä allas ei ole se viimeinen.

Eli kuinka paljon sitä vettä nyt on? No suurinpiirtein 200l. Vain, se on vähän, oikeasti! Aiemmin minulla on ollut jopa yli 500l altaita! Eikä kolme allasta ole paljon, neljäs on tulossa kunhan ilmat lämpenee ja saan kultakalavauvat ulos. Ainiin, ulkoallas, muistinko mainita sen? Ja ei auta ukon mulkoilla, en minä voi kasvattaa huonekasveja, akvaariot ovat minun oma vedenalainen puutarhani. Naiseuteni syvin olemus, viherpiiperrystä, nättiä, tarkkaa.

Äitini kysyi, että miksei yksi akvaario riitä. No, ei se vaan riitä. Akvaario tyyppejä on niin monia, on monta erilaista ja yhtäkaikki kiehtovaa tapaa sisustaa akvaario. On lukemattomia, aivan uskomattoman hurmaavia, kalalajeja. On kaloja jotka vaativat lajiakvaarion, kuten kultakalat ja kääpiöpallokalat (omistan siis molempia) ja kaloja joita hankitaan seura-akvaarioon.

Ja mistä kaikki lähti, no 45l purnukasta ja viidestä kaverilta saadusta miljoonakalasta vuonna -98. Vai oliko se vuonna -97? Kukaan ei muista. Ensimmäisessä akvaariossani oli pohjalla hiekoitussoraa, päällä spottilamppu ja asukkaana oikein pukeista pukein miljoonakala ukko neljän eukkonsa kanssa.  Kohta niitä kaloja sitten olikin juuri se miljoona. Ja mikä ilmiömäisintä, tuon altaan suodatin, hyvään ikään ehtinyt tetratec, toimii yhä ja pääsee tänään pöhisemään taas uuteen kypsyvään altaaseen!

Sittemin akvaarioharrastukseeni on kuulunut monenmonta vaihetta. Myös se surullinen kalasoppa, jossa tungetaan paremmin tietämättä kivat kalat samaan purkkiin. Hei, olin silloin kymmenen!  Tuolta lähtien olen kyllä opetellut kantapäänkin kautta oikeaa harrastamisen muotoa, enkä vieläkään tiedä tarpeeksi. On aivan varmaa, etten tunne kaikkia kalalajeja joihin törmään pienissäkin liikkeissä lähiseudulla ja vielä varmempaa että joudun tarkkaan seulomaan uuden seura-akvaarioni kalaston. Ja olenhan tuota ehtinyt tutustua muihinkin akvaattisiin eläimiin, kuten axolotleihin (ambystoma mexicanum).

Mutta miksi juuri akvaariot? No koska niissä on aina jotain uutta, jotain kiehtovaa, jotain pikkutarkkaa ja pohtimista vaativaa. Ja terapeuttista, tietty. Ilon tunteista suurin on saada uusi kalalaji voimaan hyvin ja ehkä jopa lisääntymään. Tai löytää jotain uutta, kiehtovaa ja niin erilaista kuin ne muut fisut. Ja tässä harrastuksessa riittää lopulta pienikin panos, sukarapulani mm. pyörii lähes itsestään, ilman suurempia murheita. Myöskin koen akvaarioiden parantavan sisäilman laatua, uskoo sihen ken uskoo, mutta minusta näin on. Ja mikään ei rauhoita kiire päivän jälkeen paremmin kuin akvaarionsa tarkkailuun syventyminen.

Millaisia altaita minulla on? No, kaksi 45l allasta, 110l ja 89l odottaa vanhempieni luona siirtoa. Altaani ovat vasta kehittyviä, koska olemme muuttaneet vasta syksyllä. Toisessa 45l akvaariossa asustelee taistelukala koiras ja lukematon määrä viher sukarapuja. Toisessa taas kääpiöpallokala-haaremi. Uuteen 110l akvaarioon on tarkoitus alkaa rakentamaan runsas kasvillinen seura-akvaario, johon siis tulee useita erilaisia kalalajeja. 89l akvaario on kultakala-vauvojen valtakuntana, jospa pienet potristuvat ulkoaltaaseen muuttoa varten mummon tuhdilla ruokinnalla. ;)

Mutta nyt pitää rientää, en malta olla laittamatta uuteen akvaariooni hieman vettä ja kasveja!