Ponityttö -90
Olen kokenut uudelleensyntymän huumaa. Suorastaan aikamatkannut vuosien taa, shettisten ihmeelliseen maailmaan. Minussa kasvaa taas pienen ponitytön uupumaton henki. Ponitytön joka osti juuri ensimmäisen harjapakkinsa ja muuta tuikitarpeellista peruskamaa. Ponitytön joka kihisee halusta tarttua talikkoon ja puunata likaista ponia tunnista toiseen. Tämä on se original, aito ja oikea, suomalainen ponityttö!
Ponitytön henkeni koki kauhunhetkiä, kun pitkästä aikaa vierailin tallilla ja näin mitä ne nykyajan ponitytöt on. Pääasiana näkyy olevan ratsastus - eikö se tärkein ollut aiemmin ponin hyvinvointi? Ratsastus oli palkka siitä että hoitaa ponia oikein ja huolella! Kyllä ennen piti olla puhtaat kaviot, hiekattomat selät ja takuttomat harjat ennenkuin alettiin edes miettiä satulan selkään laittoa. Nyt huitaistaan puolihuolimattomasti piikkisualla ja kaavitaan kavioista irti se mikä sattuu häthätää tippumaan. Piikkisukaa tarjotaan myös harjalle ja hännälle, näin punaista tuota hommaa seuratessani. Kyllä hoitajan pitäisi tietää tarkalleen millä harjalla tehdään mitäkin, osata nimetä pölyharja ja kumisuka pelkällä näppituntumalla. Ja piikkisukaa ei kesäkarvassa oleva poni kaipaa. Huokailen siis syvään.
Mutta ponityttöilyni jatkuu syksyn jälkeen uudella tasolla, minusta tulee tallitytön sijaan omistaja! Ihan oman pienen ponini oma ihminen, joka huoltaa kivet kaviosta ja takut harjasta.
Kommentit
P.s. en muistanut lainkaan, kuinka hevostytön maailmankuva toimii. Vapaa-ajan ilmaantuessa pää täyttyy ihan kaikesta muusta kuin kylmästä pullosta sidukkaa. On pohdittava pinteleitä, loimia, ruokintaa, yrttejä, kärryjä, valjaita, tarpeellisen ja tarpeettoman häilyvää rajaa ja ostettava keltainen piikkisuka. Aamulla unohdin jopa että olisin voinut nukkua - ryntäsin tallille rapsuttamaan iki-ihanaa ponia, joka on tuleva olemaan juuri se minun oma prinsessa-ponini. Myöskään en jaksa edes huolestua siitä että paljasta reittäni koristaa pienien maitohampaitten kuviot - varsa se vaan vähän maisteli.
Kommentoi