Mitäkö kuuluu? Syksyllä elettyä elämää kuvina

Homerun

Osittain tietoisesti aikaa on vierähtänyt etten ole uhrannut ajatustakaan blogille. Tai olen. Turha sitä on väittääkään muuta. Mutta tietoisesti tein päätöksen, että jostain on pakko hellittää. Työ, pojat, kodinhoito, juoksut ja talon suunnittelu ovat alkaneet viemään enemmän voimia kuin olen jaksanut kantaa. Välillä olo on ollut täysin voimaton. Usein lenkeillä pyörii koko elämä silmissä. Olisi niin paljon juttuja, joita haluaisin teillekin täällä jakaa. Ohessa meidän kuulumisia kuvina. Palaan laajemmin juttuihin lähiaikoina.

Tämä pieni, rakas koirankäärö on muuttanut viettämään vanhuuspäiviään vanhempieni luokse. Olo on haikea, mutta ratkaisu täysin oikea ja välttämätön tämän tuhisijan kannalta. Ikävä kuitenkin on, meillä kaikilla.

Tatu ja Patu viihdyttivät äitiä miltei enemmän kuin poikaa. Outolan veljeskaksikon tempaukset ja jouluinen Helsinki kauniine musiikkeineen tempaisi reiluksi tunniksi täysin mukaansa. Leffa sai samalla aikaan lämpimän joulufiiliksen. Suosittelen!

Taloprojektikin etenee! Rakennuslupa on lähdössä ihan näinä päivinä rakennusvirastoon. Paljon ollaan suunniteltu ja pohdittu eri ratkaisuvaihtoehtoja, ja nyt näyttää siltä, että unelmakotia ollaan rakentamassa! Paljon on vielä tekemättä ennen kuin maaliskuussa kaivurit iskevät maahan kiinni, mutta eteenpäin ollaan menty. Toissa viikonloppuna vietettiin aikaa Oma koti -messuilla. Ei ollut poikien lempipaikka. Esikoisen ilme kertoo kaiken. Tulee pitkät puolitoista vuotta...

Ensilumi satoi Helsinkiin viime viikolla, ja jos lumi nyt jäisi maahan, oltaisiin ennätysjahdissa. Nimittäin siitä on yli 70 vuotta kun viimeksi talvi on tullut jäädäkseen näin aikaisin. Nastoille on ollut käyttöä. Ne ovat olleet juoksuharrastukseni paras investointi. Suosittelen Sarvoja lämpimästi. Niitä myydään ainakin Suunnistajan kaupassa.

Viime kuukausien aikana on tullut pohdittua unelmatyötä, vaikka näin Aku Ankankin avustuksella. Onko sellaista olemassakaan? Aika lähellä kuitenkin ollaan. Oma unelmatyöni kriteerien lista näyttäytyy hyvin samanlaiselta Akun kanssa kolmoskohtaa lukuunottamatta. Rahalla ei ole niinkään merkitystä kunhan kokee työnsä merkityksellisenä, kiinnostavana ja kehittävänä, ja saa tehdä sitä innostavassa ja kannustavassa ympäristössä.

"Oi ihana valo, niin on nimesi kaunis sana. Oi ihana valo, onko portit jo auki. Ihana valo, ihana, sinä olet aurinko." Niin toi Samuli valoa viikonloppuna pimeyteen.

Kaunis, kuulas, kuiva syksy on vaihtunut, niin kuin joka vuosi, yllättäen talveksi. Äsken tarvoin tuulessa ja tuiskussa kahdeksan kilometrin lenkin. Ihan kuin kivirekeä olisi vetänyt perässään. Teki kyllä hyvää, mutta kunnon päälle meinasi ottaa. Viikkokilometrejä kertyy nykyään noin 65. Lenkit ovat henkireikäni kaiken töissä istumisen vastapainona. Liikunta vaan tekee ihmeitä. Olen tässä syksyn aikana alkanut ottaa käyttöön "työlenkit", joiden aikana tietoisesti pohdin jotain työhön liittyvää juttua. Tehokasta ja virkistävää! Olen löytänyt monta toimivaa ratkaisua ihan vain tietoisesti antamalla ajatuksille tilaa ja aikaa. Lenkki toimii tähän tarkoitukseen loistavasti.

 

Share

Kommentoi