Ladataan...
Huojuva hylly

Tästä se lähtee, uusi kirjablogi! Kirjoittajasta ja blogin tulevistä sisällöistä kerron lisää myöhemmin. Näin alkuun annan kirjojen puhua puolestaan. Facebookissa on joulukuun ajan pyydetty listaamaan kymmenen itselle tärkeää kirjaa, tässä oma listani. Se olkoon lähtölaukaus ja pieni paljastus minusta lukijana. 

(Tämä kuva paljastanee minusta jotain myös kirjojen ostajana. Kaikki kirjat Riitta Konttista lukuunottamatta löytyivät omasta hyllystä. Kyllä, olen himokirjashoppaaja.)

 

1. Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala

Kirja sisaruudesta, muistoista, lapsuudesta, Intiasta. Royn kaunis kieli, hienosti Hanna Tarkan suomentamana, välittää Intian tuoksut, lämmön ja värit. Olen lukenut kirjan moneen kertaan, se on ollut matkakirjani Sveitsin alpeilla, Mombasan rannoilla ja kesämökin pihakeinussa. Palaan kirjaan muutaman vuoden välein uudelleen ja uudelleen. 

2. L. M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet

Ensimmäinen osa Vihervaaran Annasta kertovassa kirjasarjassa on helposti elämäni tärkein kirja. Rakkaus lukemiseen syntyi Anna-sarjan myötä. Annoihin liittyy myös ensimmäiset kokemukseni "lukupiiristä"; luimme kirjoja rinnakkain lapsuudenystäväni Tuulin kanssa ja jaoimme kokemuksia. Nyt aikuisena Annaa lukiessa mieleen palaa monia lapsuuteen liittyviä muistoja, jotka muuten ovat jo unohtuneet. 

3. Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Ostin kirjan divarista 13-vuotiaana. Kesäkaupungin divarista oli aikaisemmin kannettu mökin pihakeinuun lähinnä MeKaks-lehtiä. Kotiopettajattaren romaani oli ensimmäinen todellinen klassikko, jonka muistan lukeneeni. Kirjan myötä syttyi myös rakkaus vanhoihin kirjoihin, niitä on kertynyt sittemmin muutamia hyllymetrejä.

4. Kalevala

Lukiossa esitin koulunäytelmässä Kyllikkiä. Kalevalan tarinat ja kieli lumosivat täysin. Luulen, että Kalevalaan tutustuminen herätti ensimmäistä kertaa ajatuksen kirjallisuuden opiskelusta. 

5. Edith Södergran: Runoja

Runoja, jotka jäävät mieleen vahvoina mielikuvina, maisemina ja tunnelmina. 

6. Kate Atkinson: Museon kulisseissa

Aloitin kirjallisuuden opinnot avoimessa yliopistossa. Museon kulisseissa oli ensimmäinen analysoitava romaani. Perhetarina, äitien ja tyttärien historia on hopealusikoiden, nappien ja perhevalokuvien kautta ryöppyävä sukuromaani. Pari vuotta myöhemmin kirjoitin yliopistoon tutkielman romaanin äiti-tytärsuhteista.

7. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä: Swannin tie

Tämäkin kirja liittyy opintoihin. Aloitettuani Yleisen kirjallisuustieteen opinnot Helsingin yliopistossa osallistuin kurssille, jonka aiheena oli Marcel Proustin romaani Kadonnutta aikaa etsimässä. Romaanin ensimmäinen osa lumosi minut voimakkaimmin. Luulen, että kirja sytytti myös kiinnostukseni kuvataiteeseen. Vuotta myöhemmin vaihdoin pääaineeksi taidehistorian. Muistot, unet, kirjoittaminen, rakkaus ja unelmat kietoutuvat kuin hämähäkin seitti lukijan ympärille. Tämä on "jos joutuisin autiolle saarelle" -kirjani.

8. Riitta Konttinen: Totuus enemmän kuin kauneus

Taidehistorian tenttikirja, professori Riitta Konttisen väitöskirja suomalaisista naistaiteilijoista sai minut lopullisesti taidehistorian pauloihin. Monipuolinen, ilmestyessään ainutlaatuinenkin katsaus vuosisadan vaihteen naistaiteilijoiden elämään, mahdollisuuksiin, teoksiin ja kohtaloihin. 

9. Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

Luin kirjaa eräänä kesänä pari vuorokautta lähes yhtä soittoa. Rakkaus, perhe, taide, elämän arvaamattomuus; tästä kirjasta en oikein osaa edes sanoa mitään, se pitää lukea itse. Kerron sen sijaan tarinan kirjaan liittyen. Olin juuri saanut kirjan luettua, kun matkustin Pariisiin. Kävin Shakespeare&co. -kirjakaupassa, jossa huomasin ilmoituksen kirjallisuusfestivaalista, jonka pääesiintyjä olisi Siri Hustvedt. Harmittelin kirjakaupan myyjälle etten olisi enää tuolloin Pariisissa ja kuinka voisin vain unelmoida, että Hustvedt saapuisi joskus Suomen vierailulle. Neljä kuukautta myöhemmin haastattelin Siri Hustvedtia Helsingin Kirjamessuilla. Takahuoneessa keskustelimme taidehistoriasta ja vasta valmistuneesta gradustani. En meinaa vieläkään uskoa sen oikeasti tapahtuneen.

10. Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Sukutarina, joka vei minut hieman tuntemattomammalle mantereelle. Nigerialaisperheen tarina, aika ennen ja jälkeen sodan kuvataan kauniisti ja rehellisesti. Kirja tarjoaa toisenlaisen näkökulman Afrikkaan ja uutiskuviin.

 

Tervetuloa lukijaksi! Nyt palaan sohvan nurkkaan joululahjakirjan kanssa. Siitä pian lisää!

Share
Ladataan...