how to be parisian wherever you are.

Ladataan...
i make cake

Pariisitar, se viehättävä nainen joka kulkee kaupungilla hiukset takussa, tupakka suussa, todennäköisesti ilman meikkiä mutta silti hyvännäköisenä ja tyylikkäänä. Vihdoin julkaistiin kirja paljastamaan kaikki salat miten elää tätä nautinnollista, syntistä ja epäterveellistä elämää - houkutteleeko?

Sophie Mas, Audrey Diwan, Caroline De Maigret ja Anne Brest ovat neljä ystävystä jotka halusivat jakaa vinkkinsä niin tyyliin, kulttuuriin, miehiin kuin käyttäytymiseenkin liittyen. Lopputuloksena syntyi opaskirja täynnä faux pas (=not to do)-listoja, pukeutumisvinkkejä, reseptejä, sekä yleistä pohdintaa naisena olemisesta. Pariisilaisittain siis.

Kirjailijanelikon kuuluisin nainen taitaa olla Caroline De Maigret, joka on Lancômen muusaksi päästyään näkynyt joka paikassa. Kaikkien lemppariranskalainen ihastuttaa niin ulkomailla kuin kotimaassaankin. Ennen mallina New Yorkissa työskennellyt Caroline kertoo uusimmassa Ellessä aidon pariisilaisuutensa puhkeavan kukkaan nimenomaan ulkomailla, joten miksei joku meistäkin voisi yrittää?

Ne pahat tavat... Pariisitar ei mitään muuta rakasta kuin sääntöjen rikkomista ja muista erottautumista, joten tässä sitä listaa piisaa. Parhaita paloja mainitakseni:

  • polta ketjussa matkalla maaseudulle haukkaamaan raitista ilmaa
  • syö neljän juuston pizzaa mutta laita kahviisi steviaa
  • juo vodkaa iltaisin ja vihreää teetä aamuisin
  • osta kalliita kenkiä mutta älä koskaan kiillota niitä

Farkut, miesten kengät, valkoinen kauluspaita, ballerinat... pari pakollista klassikkoa.

Faux pas. 

Parisian puzzle.

Ja jotta saisitte vielä jonkun reseptin piristämään torstai-iltaa, tässä perinteistä sitruunakanaa kirjan ohjeen mukaan:

SITRUUNAKANAA À LA PARISIENNE (4-5 hlö)

1 iso kokonainen kana
2 sitruunaa
1 purkki pieniä hillottuja sitruunoita
kanelia
1 tai useampi sipuli
2 rkl soijakastiketta

>>  Lämmitä uuni 180c. Raasta yhden sitruunan kuori ja purista sen mehut. Kaada sitruunamehu, raastettu kuori ja hillotut sitruunat paloiteltuna paistoastiaan asetetun kanan päälle. Täytä kana toisella tuoreella sitruunalla ja hiero kanelia jokapuolelle kanaa jotta kanasta tulee mukavan ruskea. Lisää hienoksi silputtu sipuli.

>> Paista n. 2 tuntia uunissa. Ensimmäisen tunnin jälkeen käännä kana ympäri varmistaaksesi että se kypsyy joka puolelta. 45 minuutin kuluttua käännä kana takaisin toisinpäin ja kaada soijakastike päälle. Anna paistua vielä 15 minuuttia.

Itse lisäisin ohjeeseen vielä muutaman kynnen valkosipulia... Hillottuja sitruunoita saattaa olla vaikea löytää suomalaisista ruokakaupoista, mutta jos löytyy, kannattaa napata pari purnukkaa talteen tätä reseptiä varten.

The most important thing is to always say, "oh no, it's nothing special, just something I threw together," and to never disclose your recipes or where you bought your ingredients.

Voin kertoa että kirjan luettuaan alkaa alitajuntaisesti noudattamaan näitä tapoja; näyttämään nyrpeää naamaa kadulla, juomaan viinilasillisia keskellä (aamu)päivää, sekä muuten vain rakastamaan itseään enemmän. Nyt myös tunnen ymmärtäväni näitä naisia täällä paremmin, ja ehkä jopa annan anteeksi jos joku mulkaisee kadulla jollen mulkaise itse takaisin. Ollaan siis kaikki tietoisia omasta viehättävyydestämme ja älykkyydestämme, ja mikä tärkeintä - annetaan sen myös näkyä.

Share

Kommentit

Laurarosilla (Ei varmistettu) http://shakeitoff-laura.blogspot.fi

Oi, ihana kirja!! Ja rakastan sun blogia, oot paras<3 Tuu jo kotiiiin!

i make cake.
i make cake

Pus! Pari viikkoa vielä!!! :)

Eiksjoo
(pikkuseikkoja)

Hahaa, mul on ollu kans agendalla hankkia tää kirja! =)

aannukka
Annukka Juulia

Mä olen kanssa pyöritellyt tätä ostoskoriin ja pois Adlibriksessä jo hyvän aikaa! Ehkäpä rohkaistun nyt tilaamaan, kuulostaa niin mielenkiintoiselta kirjalta. :-)

i make cake.
i make cake

Lupaan että on hintansa väärti! Superhauskaa luettavaa ja ihan hyviäkin vinkkejä..

saarah
visual diary

Oi, mulla on kans ollu toi ostoslistalla. Kuulostaa ihanalta :)

Silja (Ei varmistettu) http://thenewnewyorkers.com

Must read! Ihana postaus :) ex-pariisittarena pystyn hyvin samaistumaan terveeseen itsetietoisuuteen ja "owning your bad habits" -ajatukseen.

i make cake.
i make cake

Kiitos! Ja juu, välillä näiden itsetietoisuus saattaa mennä ylikin mun ymmärryksen mutta tän kirjan luettuaan olen ainakin lähempänä tota ajattelutapaa:)

ANonyymi (Ei varmistettu)

En saa formuloitua mitään fiksumpaa tähän aikaan aamusta kuin; onpa nolo tyylistatement kulkea nokka pystyssä. Itseltäni vaatisi huimasti voimia keskittyä näyttämään arogantilta (aivan kuin ketään kiinnostaisi) - mieluummin vaellan syyssumussa neutraalina kuten muutkin, ja energisenä päivänä käytän kapasiteettini kanssaihmisille hymyilemiseen. Toki coolin välinpitämättömästä olemuksesta ja nonchalantista askelluksesta saa sävärit silloin tällöin, mutta olen ihan tyytyväinen, ettei niiden edellyttämä tarve keimailla (koska, let's face it; coolius on harvemmin sisäsyntyistä ja useimpien, ellei kaikkien, kohdalla konstruktio - olkoonkin, että toisilla on paremmat edellytykset kyseisen mielikuvan välittämiseen kuin toisilla) kuulu päivittäiseen tunnerepertuaariini. Toisaalta voisin kuvitella, että Helsingissä (kuten muuallakin kotimaassamme) urbaanilla katuelämällä ei kenties ole ollut samankaltaista itsetarkoituksellista esteettistä ulottuvuutta kuin Pariisilla, jossa vieraillessa ainakin tuntuu siltä, että sen asukkaille, eritoten nuorille, viehättäville naisille, kaupunki ei ole vain läpikulkutila, vaan aina myös estradi - ja sitä kautta itsemäärittelyn ja eronteon väline. Itse kuitenkin turhaudun aina, kun nuoret naiset (tai vanhemmat naiset, tai miehet, tai vanhemmat miehet) näyttävät kantavan ylimielisyyttään kuin kallista, mitä harvinaislaatuisinta asustetta.

i make cake.
i make cake

Tässä olikin ripaus sarkasmia mukana, en ihaile ylimielisyyttä (johon ranskalaisten itsetietoisuus vaikuttaa meistä suomalaisista aina muuttuvan), vaan pelkästään tervettä ja ylpeää tietoisuutta itsestään ja itsensä kunnioittamista - siinä tuskin on mitään pahaa. Totta on, että Pariisi on sen asukkaille kuin estradi - aina pitää miettiä miltä näyttää ja mitä tekee, mutta itse pidän myös siitä puolesta ettei aina tarvitse olla täysin neutraali (pariisilaisten mielestä mitäänsanomaton), niin kuin Suomessa yleensä on tapana. Ei pidä ottaa tätä kirjoitusta tai kirjaa liian vakavasti, kyseessä on vain sarkastisella huumorilla höystetty opus pariisittarista :)

Kommentoi

Ladataan...