omeletti.

Ladataan...
i make cake

Menin leffaan. Siinä ei ollut mitään outoa paitsi että menin yksin. Keskusteltiin kavereidenkin kanssa tästä joskus, että miksi yksin meneminen / tekeminen on niin vaikeaa. Pariisissa tuntuu että kaikki liikkuvat yksin; puistoissa, museoissa, elokuvissa, kahvilassa. Kävelin Odéonin teatteriin ja ostin lipun. Eikä tuntunut yhtään oudolta olla yksin.

Les recettes du bonheur eli The Houndred-Foot Journey on Lasse Hellströmin uusin elokuva, joka kertoo kotimaastaan pakenevasta intialaisperheestä. Ranskaan saavuttuaan he päättävät perustaa ravintolan - tietenkin intialaisen. Vastapäätä olevan ranskalaisen Michelin-ravintolan omistaja ei tästä riemastu, ja näin alkaa kahden eri ravintolan - ja kulttuurin - sota. Veitset heiluvat ja reseptejä kehitellään, ihmissuhteet tiivistyvät jne. Eli tässä on myös draaman ainesta. Nauroin ja itkin.

Lempikohtauksessani nuori intialaispoika valmistaa ranskalaiselle ravintolanomistajalle omeletin. Hän lisää tulisia ja eksoottisia mausteita, uhmaa perinteistä ohjetta ja saa sen vielä maistumaan hyvältä. Rouva itkeä pillittää onnesta ja surusta omelettinsa edessä - ja minä myös. En ymmärrä miten munakas voi saada niin paljon tunteita aikaan.

Seuraavana aamuna päätin tehdä - yllätys yllätys - munakkaan. Matkien tuota intialaispoikaa, lisäsin jotain minulle epätavallista. Helposti kangistuu samoihin kaavoihin ja raaka-aineisiin, ja makuaisti turtuu niihin tuttuihin makuihin. Kurkkasin mitä kaapista löytyi, yhdistelin mausteita ja kokeilin uutta. En itkenyt, mutta kyllä se herkulliselta silti maistui.

Erilainen aamiaisomelettini

3 kananmunaa
suolaa ja pippuria oman maun mukaan
kuivattua chiliä
allspicea (en tiedä suomennosta mutta kaupasta löytyy tällä nimellä)
cayanne-pippuria
nippu lehtipersiljaa silputtuna
pieni loraus hunajaa
loraus maitoa / kermaa
valkosipulinkynsi (1 tai enemmän)

oliiviöljyä paistamiseen

>> Sekoita kaikki ainekset kulhossa kevyesti vatkaten lukuunottamatta valkosipulia. Kuullota pilkottu valkosipuli öljyssä, ja kaada munaseos sekaan. Tee omeletti omalla tyylilläsi; itse kaavin pohjaa kevyesti ja heiluttelen paistinpannua, mutta tähän on jokaisella omat tapansa. Kun omeletti näyttää hyytyneeltä, valuta ja kiepsauta se rullalle lautaselle. Päälle lisää persiljaa, pippuria ja suolaa. Itse pilkoin viereen vielä tomaatteja.

Tarkkojen määrien kanssa olen taas huono, mutta ripaus jokaista riittää. Jos pitää tulisemmasta niin sitten vähän enemmän chiliä jne. Oman maun mukaan ja itsensä tuntien tällä voi ehkä jopa saada itsensä itkemään. En tiedä. Voitte kokeilla.

 

Share

Kommentit

Kanelibasilika

Nam ja elokuvakin kuulostaa hyvältä, allspice on maustepippuri :) ..yksi leffassa tai missä vaan käyminen on kummallisesti usein ihmisistä outoa, itse en jättäisi hyvää leffaa tai keikkaa väliin vain siksi että "täytyy" men yksin. Ja sama juttu matkustamisen kanssa, yksin matkustaminen on ihanaa :)

i make cake.
i make cake

jes, kiitos korjauksesta :) ja oikeassa olet, leffat ja reissut kannattaa kokea vaikka olisikin yksin.

HannaT (Ei varmistettu)

Välillä on vaikea ymmärtää missä maailmassa ihmiset elää. Ilmeisesti erinlaisessa kuin minä :). Olen käynnyt leffassa yksin 14 vuotiaasta saakka, eli vuosia ja taas vuosia. Matkustan ulkomailla yksin, käyn kahvilla yksin jne. En jättäisi elämääni elämättä vain siksi, että minulla ei ole seuraa. Esimerkiksi yksin reissatessa koet paljon enemmän kuin seurassa, tapaat mielenkiintoisia ihmisiä ja saat uusia kavereita.

Lisäksi yksin reissaavia paljon ja aina löytyy illallisseuraa vaikkapa toisesta yksin reissaavasta naisesta. Itseasiassa naiset, ihan tilastollisestikin, matkustavat useammin yksin kuin miehet, joten se joka tekee asioita yksin, ei ole yksin :)

i make cake.
i make cake

kiitos kommentistasi! Ymmärrän täysin pointtisi, välillä vaan on tottunut jakamaan kokemukset jonkun kanssa ja siihen jää helposti "koukkuun" :)

Kommentoi

Ladataan...