Ladataan...
Ihana meri

Eilen (12.11.) oli isänpäivä. En oikeastaan tykkää sellaisista päivistä kuin isän-, äitien- tai ystävänpäivä, mielestäni noiden päivien pitäisi olla tavallaan joka päivä. Todellisuudessa ei tietenkään ole mahdollista muistaa läheisiä ainakaan kovin spesiaalisti joka päivä, mutta koskaan ei ole huono asia sanoa kauniita sanoja tai tehdä toiselle ruokaa. 

Isänpäivän aamuna vein isälle aamiaisen sänkyyn. Joskus olen kirjoittanut runon tai tehnyt kortin, tänä vuonna ei jaksanut. Isä oli onneksi otettu myös ihan vaan pannukakuista ja kahvista :D

Minulla on aina ollut erityinen suhde isään. Lapsena hän vei uimahalliin, telttaretkelle metsään, mökille kahdestaan, taidemuseoon, teatteriin ja eväsretkelle Johanneksenkirkon portaille Helsinkiin. Nuo ovat jääneet mieleen lempparipäivinä - vain isä ja minä ja uusi kiva paikka. Ratikkapysäkillä vieressäni ollut humalainen alkoi yhtäkkiä kusta, isä otti kädestä kiinni ja veti lähemmäs itseään. Kantoi olkapäillä kun en jaksanut kävellä enää. Antoi lääkettä kun vatsa oli niin kipeä etten saanut unta, keitti teetä runsaalla hunajalla kun kärsin yöllä ensimmäisistä paniikkikohtauksista. Olen aina luottanut isään enemmän kuin kehenkään. Edelleenkään hänen seurassaan en pelkää mitään. Isä on periaatteen ja tunteen ihminen, vaikkei se ehkä vähemmän tutuille aina näy. Pitää lupauksensa ja itkee, kun kuulee tai näkee jotain äärimmäisen kaunista tai kamalaa. Isä tekee ruokaa ja pesee pyykkiä, mutta osaa myös korjata ruohonleikkurin ja kaataa puun. Minulle hän on opettanut yhtä jos toista sanomatta koskaan ettei tytöt (tai pojat) voi tehdä jotakin. Erityisen kiitollinen olen häneltä opitusta solidaarisuudesta: siitä, että kaikki otetaan huomioon päätöksiä tehdessä ja niitä autetaan, jotka apua milloinkin tarvitsevat. Kun ystäväperheemme vanhemmat erosivat, perheen äiti pimpotti ovikelloamme, kertoi tilanteestaan ja kysyi saako tulla sisään. "Tottakai", sanoi isä ja tarjosi välitöntä keskusteluapua, eromusiikkia ja empatiaa. 

Joskus se juo aika paljon kaljaa, muttei koskaan niin paljon ettei pystyisi huolehtimaan asioista ja olisi aamulla täydessä toimintavalmiudessa.

Se rauhoittuu luonnossa ja kutsuu kaveritkin mukaan retkelle.

Arvostaa hyviä tyyppejä, olivat ne sitten keski-ikäisiä tai ihan pikkuisia. 

Se soittaa pianoa ja vetää biisit loppuun, vaikka joku yrittäisi häiriköidä.

Pyytää lounaalle kanssaan ja valittaa, jos on minuutinkin myöhässä. 

Se sanoo asiat suoraan ja pyytää tätä myös muilta.

Sen mielestä meikit ja hiusvärit on tyhmiä, mutta se arvostaa sitä että tekee omat valinnat muista välittämättä.

Ottaa kuvia kivoista jutuista ja kysyy, saako tägätä Facebookissa. Innostuu, kun joku kommentoi tai tykkää.

Katsoo joka päivä kympin uutiset mtv:ltä. Nauraa Fingerporeille ja tajuaa ne joka kerta heti.

Meillä ei ole koskaan ollut paljon rahaa, sillä molemmat vanhempani ovat sosiaalialalla. Elämä on mennyt betonilaatikkoa muistuttavassa kerrostalossa ja kotiruokaa syödessä, matkusteltu on vähän ja lähellä, mutta mistään ei ole ollut puutetta. Etenkään siitä tärkeimmästä, rakkaudesta.  

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ihana meri

Olen onnistunut nyt kahdesti kirjoittamaan lähes valmiin postauksen ja sulkemaan sivun tallentamatta tekstiä. Google Docsia käyttäessä on niin tottunut siihen että kaikki tallentuu itsestään... Kuten muissakin asioissa, myös tässä saan näköjään oppia läksyni erehdysten kautta.

Olin jo valmistautunut viettämään koti-iltaa punkun ja hyvien dokkareiden parissa (Docventures <3) kun lapsuudenkaverini pyysi kylään. Vaihdoin äkkiä housut mukavampiin ja lähdin. Viime näkemisestä oli varmaan kuukausi tai enemmän, mutta mikään ei koskaan muutu. Tyyppi on varmaan oudoin tuntemani, näyttää brittiläiseltä mallilta, puhuu loistavaa englantia ja kyselee minulta neuvoja niin opiskeluun kuin naisasioihin. Katsoo animea ja hotkii juustohamppareita. Rakastuu lempparisarjaani ja nauraa väärissä kohdissa ilman että ärsyynnyn yhtään. 

Katsoimme Girlsiä, mussutimme poppareita, sipsejä ja karkkia. Puhuimme kaikesta maan ja tähtitaivaan välillä. Oli hyvä olla. Ja jos joskus sanoinkin etten pysty luottamaan miehiin, niin siinäkin on poikkeuksia. Hän on yksi. Kellon jo ylitettyä keskiyön kävelimme kaupungin läpi kotiovelleni miettien oonko ääntä olemassa, jos kukaan ei kuule sitä.

Kaunis ilta ja kaunis sinä.

Jonain päivänä me ollaan aikuisia, meillä on ehkä lapsia, oma talo ja puutarha, tai sitten kerrostaloneliö ja jokaperjantainen saunavuoro. Ehkä mennään matkalle samaan paikkaan, jossa meidän perheet kävi kesäisin kun oltiin lapsia. Tunnettiin toisemme kun mulla oli vielä vaalea tukka, alipainoa ja pelkkiä "poikien" vaatteita. Hänellä kirkkaanoranssi tukka, tulinen sielu ja surkea suuntavaisto. Eksyttiin Pärnuun ja jäätiin jumiin mökkiin, kun mysrky yllätti. Tuskailtiin hotellissa suihkua, joka ei suostunut menemään kiinni vaikka mitä nappeja väänneltiin. Tilattiin kouluenglannilla pizzaa vaikka tarjoilija puhui täydellistä suomea. Tanssittiin laivan diskossa ja oltiin muka naimisissa, "erottiin" joskus ainoan riitamme yhteydessä ja minä heitin hänet ulos kun riehui liikaa. Varastettiin yhdessä uutena vuotena pullo kuohuvaa ja juotiin pimeässä huoneessa. Kuunneltiin olohuoneessa Paul Simonin Gracelandia kun olin juuri eronnut, lupasi hakata jätkän jos näkisi jossain. Ainoa kerta, kun en ole vastustanut väkivaltaa. Juotiin siideriä ja humalluttiin samaan tahtiin. Työnsi minua ostoskärryssä aution kaupan pihassa, kiljuin ilosta. 

Kasvaa vuosien paino

meidät pian alleen musertaa

käy jalkoihin tyly asfaltti

unet ohuiksi kuluttaa

jengi pelaa vaan aikaa

niil on liikaa mistä valita

ei kukaan huomaa

et kaikki on selvää

jos vain osaa katsoa

anna tuulen puhdistaa

nostaa helmoja

heittää hiukset sekaisin

kevätmyrskyn kastella

mekko liimata kiinni vartaloosi

olet kaunis

ja maailma on sun

nosta kasvot ylös sateeseen

katso lintujen lentoa

ne ei kylvä

ei ne satoa korjaa

mut niil on tarpeeks kaikkea

kiivetään kukkulalle

sieltä näkee ohi kaupungin

silloin muistat mistä tullut oot

ja minne palaat takaisin

(Tehosekoitin - Maailma on sun)

Vain pari vuotta vanhempi kuin meidän ystävyys.

Share