Ladataan...
Ihana meri

Tänä lauantaina tunsin herätessäni pohjatonta väsymystä ja lievää päänsärkyä, vaikka olin nukkunut ihan hyvin. Oli sellainen olo, ettei jaksa tehdä tänään yhtään mitään. 

Onneksi päätin jo aikaisemmin viikolla sottaista huushollia katsellessani, että viikonloppuna siivoan. 

Niinpä vaihdoin lakanat, varasin pyykkituvan huomiselle, imuroin, pesin lattiat, lajittelin tuoleilla ja sohvalla lojuneet vaatteet pyykkiin/takaisin kaappiin, pesin astiapinon ja hellan, sekä vessan. Vein kaikki täydet roskikset ja pesin oksennusrefleksiä pidätellen biojätteen. Putsasin roskiskaapin ja pyyhin keittiön pinnat muutamista murusista. 

Ulkona oli lempeät 24 astetta lämmintä ja olin pelkkää hikeä, kun vihdoin raahauduin suihkuun. Poistin jalkakarvat, mutta jätin tukan pesemättä tarkoituksena värjätä se myöhemmin. Rasvasin itseni kevyesti sävyttävällä vartalovoiteella. Laitoin punaista huulirasvaa ja kulmageeliä. Puin päälle shortsit ja t-paidan ja lähdin kauppaan. 

Ostin haukea, ylikalliita mutta superhyviä kookosjogurtteja, jätskiä, kaurasipsejä (saa nähdä, ovatko mistään kotoisin...), herneitä, kahta erilaista aurinkorasvaa, dödön ja mansikoita. 

Keitin iltapäiväkahvit ja söin eilistä kesäpyttipannua. Makasin parvekkeen sohvalla ja kuuntelin Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua. Liikutuin. En pyytänyt ketään ulos, enkä kaivannut seuraa. Söin jäätelöä ja pohdiskelin, pääseekö hauki pataan tänään vai huomenna. Nuuskin uusia aurinkorasvojani, joista toinen tuoksui ihanalta. Paljastus: olen tuoksuihminen henkeen ja vereen. Rakastetut jaksavat aina ihmetellä tarvettani tuoksutella heidän ihonsa jokainen neliösentti päästä varpaisiin. I call it heaven. 

Tiskatessa soi Vesta ja Coco Rosie. "Vittu hiljaa!" huusin kirkon kelloille ja paiskasin ikkunan kiinni. Mietin eikö jonossa mansikkakojulle takanani seissyt seurakunnan työntekijä tunnistanut minua vai eikö hän vain halunnut tervehtiä. Hänellä oli pieni tytär mukanaan, minulla paljaat jalat ja niin iso huppari, että shortsini peittyivät sen alle. Työminä on asiallinen, ulospäinsuuntautunut ja sopivan neutraali, siviiliminä keski-ikäisten kummeksuvien katseiden kohde ja mielipiteiden jakaja. Sellainen olen aina ollut. 

Tällaisina päivinä rakastan yksinoloa, vedän sitä keuhkoihini kuin puhdasta ilmaa metsässä. 

Kesäillat ovat listan kärjessä, kun listaan ihania asioita. Pastellitaivas ja puissa pienet vihreät lehdet, hämärä joka maalaa kaupungin sinisellä. Lyhentyneet helmat ja lahkeet, rentoutuneet hartiat, piknikit ja puistobisset ja autiot rannat, paljaat jalat, elän välittömästi kevyemmin ja paremmin, kun lämpötila kohoaa ja valo lisääntyy. Herään ja ihastelen luontoa, teen vihdoin uuden soittolistan. Ajattelen villivihannesten keräämistä ja uutta uimapukua. Miehiä ja naisia, kuuta ja aurinkoa. Valkoinen matchaa niin nätisti mustan kanssa. Valo pimeän.

Suljen silmät, kun lämmin hyvän olon aalto kulkee lävitseni. Vapaus on paras asia, johan sen Tuutikkikin tiesi. 

Soittolista

Hurray For The Riff Raff - The Body Electric

SOAK - B a noBody

Isobel Anderson - Waiting For You

Jess Morgan - Modern World

Benjamin Francis Leftwich - In the Open

Ryan Adams - Come Pick Me Up

ja muita loistavia listasta nimeltä Infinite Indie Folk

PST.! Musiikkia monipuolisesti ja järjettömän hauskasti käsittelevä verkkojulkaisu Nuorgam (http://www.nrgm.fi/) on auki toukokuun loppuun saakka. Tämä on riippumatonta, vapaaehtoisvoimin pyörivää musiikkijournalismia, joka on poikkeuksellista Suomessa. Menkää tsiigaan.

Ladataan...

Ladataan...
Ihana meri

Kuten kaikkina aikaisempina keväinä, myös nyt loin kokonaan uuden kevätsoittolistan. Pyrin aina etsimään kevätsoittariin biisejä, artisteja ja genrejä joita en ole aikaisemmin kuunnellut. Joskus yritin myös rakentaa listoja, joissa olisi vain positiivisia ja iloisia biisejä mutta luovutin koska en halunnut lopulta kuunnella sellaisia listoja ollenkaan. Mulla menee musiikkimaku sillä tavalla väärinpäin, että kuuntelen iloista musiikkia ollessani kaikkea muuta kuin iloinen ja esimerkiksi metallia ja muuta rankempaa tavaraa kun on tosi hyvä fiilis. 

Mutta asiaan...tänä vuonna kevätsoittolistan nimi on LOVEBOMB ja se on tällainen:

Anna Burch - 2 Cool 2 Care

Sigrid - Strangers

Alvvays - In Undertow

Patti Smith - Summer Cannibals

Kevin Morby - Beautiful Strangers

Moonchild - Back to Me

Moods - Love Is Real

IAMNOBODI - Luther's Joint

Shallou, Riah - Lie

Regina - Jos et sä soita

Regina - Mustavalkeaa

GoldFish, Sorana - Hold Your Kite

Chelsea Cutler - Out of Focus

Rhiannon Giddens - Better Get It Right the First Time

Lissie - Mother

Linda Thompson - If I Were a Bluebird

Silvana Imam - Tänd Alla Ljus

Future Islands - Balance

Lissie - When I'm Alone

Yona - Ghetto

Neat Beats - Science Is My Girlfriend

Neat Beats - I Love You, Vashti...

Neat Beats - ...I Miss You so Much (Parts. 1, 2 & 3)

Yung Lean, Bladee - Hennessy & Sailor Moon

Silvana Imam - Bulletproof Baby

Yung Lean - Red Bottom Sky

Eva Dahlgren - Rätten till mitt liv

Ladataan...

Ladataan...
Ihana meri

Kun puhutaan kirjallisuudesta, olen yleensä vahvoilla. Kun kirjoittamisesta, tilanne on sama. 
On kuitenkin yksi poikkeus, nimittäin runous ja tarkemmin runokirjat. Olen lukenut hävettävän vähän runokirjoja ottaen huomioon, että runous on kuitenkin itselle ehkä se kaikkein rakkain laji. Mieleisiä on ollut vaikea löytää (elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen lukemiseen) ja muiden runojen lukeminen on tuntunut välillä jopa henkisesti raskaalta. Runot ovat kuin paloja sielusta; välittömiä ja lähellä, kuin kosketus tai ne yllättävät tilanteet, joihin huomaa äkkiä arjen tiimellyksessä joutuneensa. En ole halunnut lukea sellaista josta tulee vain paha mieli enkä myöskään "liian iloista" runoutta koska se on itselle monesti epäkiinnostavaa. Suoraviivainen menestys ei ole läheskään yhtä kutkuttelevaa kuin säröt ja epätäydellisyys. 
Ja ikään kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi, etsin runoudesta tunnetta. Kielellisesti kauniskin runo on paska, jos se ei herätä tunteita tai ajatuksia. 
Runous on vaikea laji ja minä vaativa asiakas. Emme välttämättä aina sovi yhteen, mutta silloin kun sovimme, se on true match. 
 


 
Suosittelen kaikille runojen lukemista edes välillä siksi, että ne saavat huomaamaan hetket. Linnunlaulun kotimatkalla, sen miltä vastapesty pyykki tuoksuu, tuntemattoman yrityksen piilottaa hymynsä ja sen, kun kirkas taivas tummenee äkkiä. 
Onko se terveellistä, hyödyllistä, järkevää? En tiedä, mutta nautinnollista ainakin. Palauttaa värit elämään, jos ne ovat hukassa. 
 
Lempparirunokirjani on kautta aikojen ollut Kirsi Kunnaksen Puut kantavat valoa. Se on helppolukuinen. Kevyt, mutta varma. Samaistuttava ja luonnollinen. Koskettava ja lähellä. Nappasin kirjan joskus lähikirjastosta mukaan, en edes tiennyt Kunnaksen kirjoittaneen muuta kuin lastenjuttuja ja sitten hän olikin kirjoittanut loistavasti runoja myös aikuisille. 
 
Tänä talvena löysin kaksi uutta lempparia, joilla on myös yhteistä. Kummassakaan ei käytetä pisteitä, eikä isoja kirjaimia. Molemmissa kirjoitetaan rakkaudesta ja rakastamisesta. Molemmat teokset ovat modernia runoutta ja naisen kirjoittamia. Vloggaaja Mansikan Itke minulle taivas ja Rupi Kaurin Milk and honey. Ensimmäinen on sävyltään tummempi ja rankempi lukukokemus, joskin myös valoa löytyy. Pidän superhyvänä asiana, että nuoret naiset kirjoittavat avoimesti vaikeista hetkistään ja siitä, miltä tuntuu kasvaa kultaisella 2000-luvulla. Herkillä ihmisillä ei ole helppoa tässä maailmassa, jossa tahtonsa saavat läpi ne jotka huutavat kaikkein koviten. Tosin en tiedä, onko helppoa lopulta kellään.
 


 
Milk and honey on vähän niinkuin runoversio sellaisesta, mitä kutsun lässymusiikiksi ja eittämättä rakastan. Lässymusiikki-lokeroon menevät päässäni esimerkiksi: Angus ja Julia StoneEva + ManuShe & Him, Daughter ja Keaton Henson. Näitä kuuntelen, kun ihan kaikki on liikaa ja haluan vain haaveilla jonkun viisaan syliin käpertymisestä. Arjessa sitä joutuu toisinaan laittamaan herkkyytensä hyllylle odottamaan parempaa hetkeä, koska töissä on oltava tehokas ja ylipursuavista tunteista ei ole hyötyä myöskään opiskelun saralla. Silti välillä hautausmaalla töissä ollessani kyykistyin haudan juurelle itkemään - kaunista päivää tai kuolleita ihmisiä. 
Rupi Kaur on tiivistänyt runoihinsa rakkauden ja myös eron paljaimmillaan. Viimeinen osio kirjasta käsittelee toipumista ja kukoistusta, niitä oivalluksia jotka syntyvät kun tuska alkaa vihdoin väistyä. 
 

my heart aches for sisters more than anything

it aches for women helping women

like flowers ache for spring

Ladataan...

Ladataan...
Ihana meri

Keksiviikon kunniaksi pari kivaa asiaa!

Smoothie. Veljeni sai joskus kummitädiltäni lahjaksi smoothiekoneen, joka tekee smuudin kätevästi suoraan pulloon. Koneen lojuttua puoli vuotta veljeni kaapissa, hain sen itselleni ja kone on kyllä aivan ihana vaikkei esimerkiksi kovia pähkinöitä pystykään työstämään. Koitan huolehtia joka päivä riittävästä hedelmien, marjojen ja vihannesten saannista ja juotavassa muodossa uppoavat nämä kaikki kyllä helpoiten. Tänään sörsseliin päätyi porkkana, banaani, tyrnejä, mustaherukkaa, riisimaitoa ja pinaattia. 

Lapset! Käyn kaksi kertaa viikossa pitämässä judoseuran lapsille lapsiparkkia huoltajiensa ollessa treeneissä. Ryhmässä on pari (tai okei, aika monta :D) rasavilliä tapausta ja siinä saa kyllä käyttää luovuuttaan kun miettii miten melutasoa saisi hieman pienemmäksi... lapset ovat kuitenkin myös todella fiksuja ja heidän suustaan kuulee monesti sellaisia sanoja, jotka tekisi mieli äänittää koko maailmalle. Lasten kanssa voi myös turvallisesti taantua itse ja pelleillä menemään. Pelkkää lovee, jos ei vielä tullut selväksi niin rakastan lapsia <3

Löysin uuden suomalaisen bändin. Itä-Hollola Installaatio. Ehtaa suomimusaa, kuulostaa siltä että on alettu rämpyttää vähän kitaraa frendin ullakolla ja vetäisty sanat omasta päiväkirjasta. Eli just hyvältä.

Syksyn väriloisto.

Tyrnihauduke. Meillä on mökillä pari tyrnipensasta ja suvun epävirallisena terveysintoilijana saan muilta sukulaisilta juurikin tyrnin lehtien kaltaisia lähetyksiä.

Ystävän tarjoama maitosuklaa pimeässä kaupan pihassa. Maitosuklaa, jogurttitäytteellä, mikä syntinen nautinto.

Päivän viisas:

muistat varmaan 

kun näit vain eri sävyjä harmaan

sanoit pian on liian pimeetä 

tuu auta mut pois täältä

ja nyt kun mä oon siinä samassa kuopassa

toteet etten tarpeeks syvällä

mut sä oot onnellinen ja sul on kaikki hyvin

ei mitään hätää, ei tarvii edes yrittää

ymmärtää ihmistä

(Itä-Hollola Installaatio - Mut sä oot onnellinen)