Ladataan...
Ihana meri

Siinäpä se tulikin, tuo suuri tunnustus. Lapsena sitä vielä jotenkin odotti joulua ja itse päivään liittyi mystinen, harras ja rauhallinen tunnelma. Isovanhempien pöytä notkui herkkuja eikä kenelläkään ollut paha mieli. Leikittiin piilosta, laulettiin joitain tarkasti valittuja kauniita biisejä pianon säestyksellä ja kotiin palatessa odotti lämmin koristellun kuusen hehku. Joulupyhät maattiin sängyssä lukemassa lahjaksi saatuja kirjoja suklaata ja pipareita syöden. 
 
Aiemmin sitä kuuluisaa joulumieltä siis olikin. Enää en välitä jouluruoista. En pipareista enkä järin ylettömästä suklaan syönnistä. Suklaa on hyvää kun sitä on välillä tarjolla. Joulun jälkeen on aina sellainen olo, ettei halua enää ikinä nähdäkään suklaata. 
Joululaulut ovat varmaan kamalinta musiikkia mitä tiedän. Ok, myönnän, on pari hyvää. Walking in the Air, Poguesin Fairytale of New York, Chris Rean Driving Home for Christmas. Siinä se. 
Kinkun paistosta tulee hirveä haju koko asuntoon. En tavallisesti mitenkään ällöksy lihan hajua mutta kinkku on poikkeus. Riisipuuroa voin syödä, mutta vähän koska puuro on jotenkin todella kermaista ja täyttävää. Ei vaan uppoa.
Tortut menettelee. Glögi on hyvää, joskin yleensä makuuni ihan liian makeaa. Kaloista (kylmäsavu, graavi, lämminsavu) kyllä pidän ja niitä syön mielelläni, etenkin mummin tekeminä, vaikkei joulu olisikaan. Tässä kohtaa myös etiikka tekee poikkeuksen tai jonkinlaisen mutkan; olen syönyt niin hyvää kalaa koko elämäni ja seurannut isovanhempien kalastusta vierestä, etten näe kohtuullista kalastusta samanlaisena ekologisena ongelmana kuin vaikkapa maidon- tai lihantuotantoa. Tosin tuskinpa se minkäänlainen ongelma siellä onkaan, missä isovanhempani kalastavat. Maailman meret ovatkin sitten kokonaan toinen juttu.
 

Lahjojen ostamiseen liittyvä kulutushurmio on yhtä vastenmielinen ilmiö kuin muutkin vastaavat. Onneksi nykyään on mahdollista sijoittaa lahjarahat vaikka hyväntekeväisyyteen tai ostaa läheiselle lahjakortti mieluiseen ravintolaan, hierontaan tms. Ja tietysti huolella valitut herkut ja tee tai kahvi ilahduttavat varmaan ketä tahansa. En ole joululahjojen ostamista vastaan vaan turhien asioiden ostamista vastaan. Ja monilla - yllättävän monilla, on nykyisin jo kaikkea. 
 
Joulussa ja joulun ajassa häiritsee myös tietty pysähtyneisyys. Kaupat ovat kiinni ja ihmiset perheineen kotona. Ei ketään tai mitään missään. En ole järin kotikissa, alkaa nopeasti ahdistaa etenkin jos olosuhteet ovat ikään kuin pakottaneet kotoiluun. Alkaa tuntua että seinät kaatuvat päälle. Pakko alkaa hätäpäissään siivota kun ei enää jaksa tuijottaa töllöä. Märkä ja pimeä ulkona laskevat jo muutenkin matalaa mielialaa. Yöllä on vaikea nukkua kun päivän aktiivisuussaldo rajoittuu lyhyeen kävelyyn ulkona. 
 

Joulu on kuitenkin siitä kiva, että tietää pimeän vuodenajan alkavan väistyä pikkuhiljaa. Jos on ollut huono vuosi, tietää että se on kohta ohi. Itsellä joulua seuraa aina pienoinen helpotus: nyt se on ohi eikä tule ainakaan heti takaisin. Lanttulaatikolle ja rosollille voi taas sanoa heipat vuodeksi. Sekä tietenkin hirveille lauluille, punaisille lakeille ja tuttujen jouluhössötykselle.
 

Kymmenen joulukliseetä:
 

  1. päivän pitää olla paras, täydellinen: siksi kaikki stressaavat ja päivä on kaikkea muuta kuin paras
  2. joku syö niin paljon, että on mentävä pitkäkseen sohvalle ja otettava närästyslääke
  3. pöydässä vaari sanoo "Otahan kinkkua" vaikka olen jättänyt kinkun väliin viimeiset viisi vuotta
  4. ainakin yksi lapsi on pettynyt lahjoihinsa
  5. ruokaa on niin montaa eri sorttia, että jokin laji unohtuu aina pöydästä ja jää jääkaappiin (esimerkiksi sitruunasilakka, silli tai valkohomejuusto) ja mummi voivottelee unohdustaan pitkään
  6. kirkot tursuvat jengiä vaikka muuten siellä ei käydä koskaan
  7. kaupassa joulun alla käydessä vähintään yksi vihaisen näköinen ihminen tönäisee sinua korillaan tai kärryllään
  8. aattoiltana (24.) juodaan liikaa punkkua ja riidellään 
  9. pöydässä joku tokaisee ruoan olevan vielä parempaa kuin edellisinä vuosina
  10. työpaikan pikkujouluissa vähintään yksi vetää hirveät perskännit ja menee iskemään tsiigaamansa työkaveria huonoin tuloksin
Share
Ladataan...

Ladataan...
Ihana meri

Eilen (12.11.) oli isänpäivä. En oikeastaan tykkää sellaisista päivistä kuin isän-, äitien- tai ystävänpäivä, mielestäni noiden päivien pitäisi olla tavallaan joka päivä. Todellisuudessa ei tietenkään ole mahdollista muistaa läheisiä ainakaan kovin spesiaalisti joka päivä, mutta koskaan ei ole huono asia sanoa kauniita sanoja tai tehdä toiselle ruokaa. 

Isänpäivän aamuna vein isälle aamiaisen sänkyyn. Joskus olen kirjoittanut runon tai tehnyt kortin, tänä vuonna ei jaksanut. Isä oli onneksi otettu myös ihan vaan pannukakuista ja kahvista :D

Minulla on aina ollut erityinen suhde isään. Lapsena hän vei uimahalliin, telttaretkelle metsään, mökille kahdestaan, taidemuseoon, teatteriin ja eväsretkelle Johanneksenkirkon portaille Helsinkiin. Nuo ovat jääneet mieleen lempparipäivinä - vain isä ja minä ja uusi kiva paikka. Ratikkapysäkillä vieressäni ollut humalainen alkoi yhtäkkiä kusta, isä otti kädestä kiinni ja veti lähemmäs itseään. Kantoi olkapäillä kun en jaksanut kävellä enää. Antoi lääkettä kun vatsa oli niin kipeä etten saanut unta, keitti teetä runsaalla hunajalla kun kärsin yöllä ensimmäisistä paniikkikohtauksista. Olen aina luottanut isään enemmän kuin kehenkään. Edelleenkään hänen seurassaan en pelkää mitään. Isä on periaatteen ja tunteen ihminen, vaikkei se ehkä vähemmän tutuille aina näy. Pitää lupauksensa ja itkee, kun kuulee tai näkee jotain äärimmäisen kaunista tai kamalaa. Isä tekee ruokaa ja pesee pyykkiä, mutta osaa myös korjata ruohonleikkurin ja kaataa puun. Minulle hän on opettanut yhtä jos toista sanomatta koskaan ettei tytöt (tai pojat) voi tehdä jotakin. Erityisen kiitollinen olen häneltä opitusta solidaarisuudesta: siitä, että kaikki otetaan huomioon päätöksiä tehdessä ja niitä autetaan, jotka apua milloinkin tarvitsevat. Kun ystäväperheemme vanhemmat erosivat, perheen äiti pimpotti ovikelloamme, kertoi tilanteestaan ja kysyi saako tulla sisään. "Tottakai", sanoi isä ja tarjosi välitöntä keskusteluapua, eromusiikkia ja empatiaa. 

Joskus se juo aika paljon kaljaa, muttei koskaan niin paljon ettei pystyisi huolehtimaan asioista ja olisi aamulla täydessä toimintavalmiudessa.

Se rauhoittuu luonnossa ja kutsuu kaveritkin mukaan retkelle.

Arvostaa hyviä tyyppejä, olivat ne sitten keski-ikäisiä tai ihan pikkuisia. 

Se soittaa pianoa ja vetää biisit loppuun, vaikka joku yrittäisi häiriköidä.

Pyytää lounaalle kanssaan ja valittaa, jos on minuutinkin myöhässä. 

Se sanoo asiat suoraan ja pyytää tätä myös muilta.

Sen mielestä meikit ja hiusvärit on tyhmiä, mutta se arvostaa sitä että tekee omat valinnat muista välittämättä.

Ottaa kuvia kivoista jutuista ja kysyy, saako tägätä Facebookissa. Innostuu, kun joku kommentoi tai tykkää.

Katsoo joka päivä kympin uutiset mtv:ltä. Nauraa Fingerporeille ja tajuaa ne joka kerta heti.

Meillä ei ole koskaan ollut paljon rahaa, sillä molemmat vanhempani ovat sosiaalialalla. Elämä on mennyt betonilaatikkoa muistuttavassa kerrostalossa ja kotiruokaa syödessä, matkusteltu on vähän ja lähellä, mutta mistään ei ole ollut puutetta. Etenkään siitä tärkeimmästä, rakkaudesta.  

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ihana meri

En ole pitkään aikaan halunnut ketään. En fyysisesti enkä henkisesti. En mitenkään.

Sitten eräänä iltana hän asettaa kätensä päälleni, ei tee mitään, on vain siinä. Iho menee kananlihalle. Haluan ottaa kädestään kiinni, mennä pimeään huoneeseen ja unohtaa keitä olemme. Halaa minua takaapäin, vetää otteeseensa, en halua pois. Laittaa kädet paidan alle, sydämeni jyskyttää samaan tahtiin kuin hänen, kuulen hengityksemme raskaan rytmin, seisotaan kiinni toisissamme kunnes jotain tapahtuu. Olen leikkinyt ajatuksella ainakin sata kertaa. Läheltä ei näe kauas mutta tuntee sitäkin kauemmas ollaan aikuisia lipunryöstö muuttuu öisin toiseksi jos ollaan ihan hiljaa kukaan ei saa tietää ei saa tietää ei saa tietää. Haluan sinut sieraimiini tuoksumaan, haluan sinut ilman vaatteita tänään, haluan ihot ihoina.

Anything.

Let's get out of here.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ihana meri

Olen onnistunut nyt kahdesti kirjoittamaan lähes valmiin postauksen ja sulkemaan sivun tallentamatta tekstiä. Google Docsia käyttäessä on niin tottunut siihen että kaikki tallentuu itsestään... Kuten muissakin asioissa, myös tässä saan näköjään oppia läksyni erehdysten kautta.

Olin jo valmistautunut viettämään koti-iltaa punkun ja hyvien dokkareiden parissa (Docventures <3) kun lapsuudenkaverini pyysi kylään. Vaihdoin äkkiä housut mukavampiin ja lähdin. Viime näkemisestä oli varmaan kuukausi tai enemmän, mutta mikään ei koskaan muutu. Tyyppi on varmaan oudoin tuntemani, näyttää brittiläiseltä mallilta, puhuu loistavaa englantia ja kyselee minulta neuvoja niin opiskeluun kuin naisasioihin. Katsoo animea ja hotkii juustohamppareita. Rakastuu lempparisarjaani ja nauraa väärissä kohdissa ilman että ärsyynnyn yhtään. 

Katsoimme Girlsiä, mussutimme poppareita, sipsejä ja karkkia. Puhuimme kaikesta maan ja tähtitaivaan välillä. Oli hyvä olla. Ja jos joskus sanoinkin etten pysty luottamaan miehiin, niin siinäkin on poikkeuksia. Hän on yksi. Kellon jo ylitettyä keskiyön kävelimme kaupungin läpi kotiovelleni miettien oonko ääntä olemassa, jos kukaan ei kuule sitä.

Kaunis ilta ja kaunis sinä.

Jonain päivänä me ollaan aikuisia, meillä on ehkä lapsia, oma talo ja puutarha, tai sitten kerrostaloneliö ja jokaperjantainen saunavuoro. Ehkä mennään matkalle samaan paikkaan, jossa meidän perheet kävi kesäisin kun oltiin lapsia. Tunnettiin toisemme kun mulla oli vielä vaalea tukka, alipainoa ja pelkkiä "poikien" vaatteita. Hänellä kirkkaanoranssi tukka, tulinen sielu ja surkea suuntavaisto. Eksyttiin Pärnuun ja jäätiin jumiin mökkiin, kun mysrky yllätti. Tuskailtiin hotellissa suihkua, joka ei suostunut menemään kiinni vaikka mitä nappeja väänneltiin. Tilattiin kouluenglannilla pizzaa vaikka tarjoilija puhui täydellistä suomea. Tanssittiin laivan diskossa ja oltiin muka naimisissa, "erottiin" joskus ainoan riitamme yhteydessä ja minä heitin hänet ulos kun riehui liikaa. Varastettiin yhdessä uutena vuotena pullo kuohuvaa ja juotiin pimeässä huoneessa. Kuunneltiin olohuoneessa Paul Simonin Gracelandia kun olin juuri eronnut, lupasi hakata jätkän jos näkisi jossain. Ainoa kerta, kun en ole vastustanut väkivaltaa. Juotiin siideriä ja humalluttiin samaan tahtiin. Työnsi minua ostoskärryssä aution kaupan pihassa, kiljuin ilosta. 

Kasvaa vuosien paino

meidät pian alleen musertaa

käy jalkoihin tyly asfaltti

unet ohuiksi kuluttaa

jengi pelaa vaan aikaa

niil on liikaa mistä valita

ei kukaan huomaa

et kaikki on selvää

jos vain osaa katsoa

anna tuulen puhdistaa

nostaa helmoja

heittää hiukset sekaisin

kevätmyrskyn kastella

mekko liimata kiinni vartaloosi

olet kaunis

ja maailma on sun

nosta kasvot ylös sateeseen

katso lintujen lentoa

ne ei kylvä

ei ne satoa korjaa

mut niil on tarpeeks kaikkea

kiivetään kukkulalle

sieltä näkee ohi kaupungin

silloin muistat mistä tullut oot

ja minne palaat takaisin

(Tehosekoitin - Maailma on sun)

Vain pari vuotta vanhempi kuin meidän ystävyys.

Share

Ladataan...
Ihana meri

Keksiviikon kunniaksi pari kivaa asiaa!

Smoothie. Veljeni sai joskus kummitädiltäni lahjaksi smoothiekoneen, joka tekee smuudin kätevästi suoraan pulloon. Koneen lojuttua puoli vuotta veljeni kaapissa, hain sen itselleni ja kone on kyllä aivan ihana vaikkei esimerkiksi kovia pähkinöitä pystykään työstämään. Koitan huolehtia joka päivä riittävästä hedelmien, marjojen ja vihannesten saannista ja juotavassa muodossa uppoavat nämä kaikki kyllä helpoiten. Tänään sörsseliin päätyi porkkana, banaani, tyrnejä, mustaherukkaa, riisimaitoa ja pinaattia. 

Lapset! Käyn kaksi kertaa viikossa pitämässä judoseuran lapsille lapsiparkkia huoltajiensa ollessa treeneissä. Ryhmässä on pari (tai okei, aika monta :D) rasavilliä tapausta ja siinä saa kyllä käyttää luovuuttaan kun miettii miten melutasoa saisi hieman pienemmäksi... lapset ovat kuitenkin myös todella fiksuja ja heidän suustaan kuulee monesti sellaisia sanoja, jotka tekisi mieli äänittää koko maailmalle. Lasten kanssa voi myös turvallisesti taantua itse ja pelleillä menemään. Pelkkää lovee, jos ei vielä tullut selväksi niin rakastan lapsia <3

Löysin uuden suomalaisen bändin. Itä-Hollola Installaatio. Ehtaa suomimusaa, kuulostaa siltä että on alettu rämpyttää vähän kitaraa frendin ullakolla ja vetäisty sanat omasta päiväkirjasta. Eli just hyvältä.

Syksyn väriloisto.

Tyrnihauduke. Meillä on mökillä pari tyrnipensasta ja suvun epävirallisena terveysintoilijana saan muilta sukulaisilta juurikin tyrnin lehtien kaltaisia lähetyksiä.

Ystävän tarjoama maitosuklaa pimeässä kaupan pihassa. Maitosuklaa, jogurttitäytteellä, mikä syntinen nautinto.

Päivän viisas:

muistat varmaan 

kun näit vain eri sävyjä harmaan

sanoit pian on liian pimeetä 

tuu auta mut pois täältä

ja nyt kun mä oon siinä samassa kuopassa

toteet etten tarpeeks syvällä

mut sä oot onnellinen ja sul on kaikki hyvin

ei mitään hätää, ei tarvii edes yrittää

ymmärtää ihmistä

(Itä-Hollola Installaatio - Mut sä oot onnellinen)

Share