Ladataan...
Ihme ituhippi

 

Rutiinin ei tarvitse olla mikään hohdokas kombo joogaa, meditaatiota ja vihersmoothieta kuten aina välillä huomaan ajattelevani, vaan ihan puhtaasti sitä, että tekee aina samat asiat samassa järjestyksessä. Arki on virtaviivaisempaa kun tietää että on joku järjestys missä asiat tekee. Itse saan siitä myös jotain mystistä jännää turvallisuuden ja kodikkuuden tuntua, vaikka se omalla tavallaan kuulostaakin tylsältä. Positiivisena puolena on myös, ettei tarvitse pahemmin jäädä filosofoimaan ajankäyttöään kun vaan ottaa ja tekee aina samat asiat samalla tavoin. 

Aamuisin herään, käyn sängyssä läpi instagramin ja päivän lehdet, juon lasin vettä, vien koiran ulos, käyn suihkussa, laitan hiukset, meikkaan, puen päälle, keitän kahvia ja istun alas tutkimaan onko yön aikana tullut viestejä ja jos ei jatkan lukemista, siivoan tiskipöydän. Sitten vaellan ratikkapysäkille töihin tai kouluun. Iltaisin tulen kotiin, makaan puolituntia sohvalla, höpöttelen päivän kuulumiset, vien koiran ulos, syön, katson tv:tä tai luen, hoidan tiskit ja vien roskat sekä koiran ulos, pesen kasvot ja hampaat ja menen nukkumaan. 

Muistan yhä joltakin aikoja sitten käydyltä organisaatiopsykologian kurssilta opetuksen, että ihmiset jotka vihaavat aamuja, vihaavat aamuja vain siksi, että heille ei ole muodostunut rutiinia joka varmistaisi aamun sulavan kulkemisen, joten asioita sattuu ja tapahtuu ja aina on vähän kiire ja stressi ja se inhottaa. Ymmmärrän tämän näkökannan täysin. Itseäni inhottavat aamut lähinnä silloin jos en ole nukkunut tarpeeksi vaan olen pohjattoman väsynyt ja aamu alkaa rutiinistakin huolimatta hiukan tahmeasti ja kahvistakin on vain rajallinen määrä boostia uuteen päivään. 

Suosittelen lämpimästi jonkunnäköistä oman arjen rutiinien tarkastelua, sillä se ehkä avaa silmiä siihen omaan arkeen ja mikä siitä tekee hyvää. Kun on listannut asiat jotka ovat joko nopeita peräkkäisenä litaniana suoritettavia juttuja, sinne väliin saa myös ujutettua juttuja jotka ovat itsestä kivoja tehdä. Itse esim. tykkään tulla töihin hiukn aiemmin, jotta ehdin ihan rauhassa hakemaan kahvia ja lukemaan päivän lehdet paikan päällä, eikä tarvitse olla huolissaan tulenko olemaan myöhässä jos jämähdän kotiin liian pitkäksi aikaa lueskelemaan ja ratikka ei tulekaan sormia napsauttamalla vain pysäkille ilmestymällä. 

Elämään kuuluu se, että aina välillä sattuu ja tapahtuu, eikä rutiinikaan pelasta sitä, jos eräänä aamuna onkin shampoo ja hammastahna loppu, päällesi suunnittelemat mukavat farkut ovatkin pyykkikorissa vaatekaapin sijaan, kaadat kahvit päällesi valkoiselle paidalle, ratikka ei kulje liikenneonnettomuuden vuoksi ja taksikin on myöhässä. Sellaisia hetkiä kun kaikki menee suoraan sanottuna perseelleen sattuu itse kullekin aina välillä. Niiden kohdalla on kuitenkin helpompi hengittää syvään ja laskeskella takaperin miljoonasta alaspäin, kun tietää että kyse on poikkeustapauksesta ja normaaleina päivinä asiat yleensä rullaavat omalla painollaan. Sen jälkeen sitten voi analysoida josko omassa toiminnassa olisi pitänyt muuttaa jotakin ja tehdä jotain paremmin.  Esimerkiksi ottaa rutiiniksi kauppalistaan tuotteiden kuten shampoon ja hammastahnan lisääminen heti kun ne ovat loppu. Tarkastaa huomisen vaatteet jo illalla ennen nukkumaanmenoa. Kiirehtiä ja häseltää vähemmän niin kahvitkaan eivät sinkoile pitkin poikin ja aiheuta lisätyötä. Lähteä aiemmin sinne pysäkille odottelemaan siltä varalta että syystä X jotain on sattunut ja normaalisti kohtuullisen luotettava julkinen liikenne ei toimikaan. 

Kyse on pienistä jutuista joista syntyy rutiinien meriä. Usein sitä tekee juttuja jotka ovat tosi huomaamattomia ja kumpuavat jostain selkärangasta, eikä niitä välttämättä miellä rutiiniksi juuri sen takia että niihin omiin tapoihin on niin tottunut. Kuitenkin ne auttavat kantamaan jokapäiväistä elämää helpompana eteenpäin. Uskon myöskin siihen, että vaikka rutiinia ei olisikaan, uusia juttuja pystyy oppimaan ihan missä iässä vain, ja kyse on vain halusta. Koko rutiinien pointti on mielestäni torjua tylsällä pienellä vaivannäöllä jotain isompaa, vaivalloisempaa ja ikävämpää. Kun pesee hampaat aamuin illoin ei tarvitse jännittää hammaslääkäriä ihan yhtä suurella kauhulla, kun ostaa lisää shampoota ei tarvitse mennä töihin hiukset rasvaisena, jne. jne. 

Tällä hetkellä opettelen muodostamaan itselleni säännöllistä liikuntaa rutiiniksi, joka myöskin on ihan kiintoisa projekti. Olen siinä mielessä liikunnallinen, että nautin hikoilusta ja kovasta treenistä, mutta yleensä käyn salilla vuodesta noin kuusi kuukautta ja ne toiset puoli vuotta makaan kotona "kun on niin kova kiire" tai vaihtoehtoisesti opiskelijabudjetista ei aina löydy rakoa salikortin hankkimiseen. Joka tapauksessa uskon että tasaisten rutiinien avulla muodostetaan jatkuvuutta, ja niiden avulla on helppoa pyrkiä olemaan parempi versio itsestään, sekä lievittää elämän kaoottisuutta ja olla askelta lähempänä sitä omaa zen tilaa, jossa koko olemus on tasapainossa eikä stressi paina ihan niin pahasti takaraivossa.  

Millaisia rutiineja sinulla on, tai millaisia asioita haluaisit muodostaa rutiineiksi? 

-Anna 

Kuvat: Flickr; Mechie Choa Yu, Monmouth Coffee London ja purplekey070408, Time 

Ladataan...

Mitä se sellainen oma aika on? Mun näkemyksen mukaan oma aika on sitä, kun tekee asioita vain itsensä vuoksi, mutta ei pakotettuna. -Eli ei, pyykkääminen tai laskujen maksaminen ei ole omaa aikaa vaikka omaa elämänlaatuahan niillä ylläpidetään. Oma aika on tärkeää jaksamisen kannalta, etenkin kun arjessa tuppaa usein aikataulut menemään miten sattuu, riippuen miten on töitä, opiskeluja, kotitöitä ja juttuja jotka pitää vaan hoitaa ajoissa. 

Itse ainakin olen aikamoinen yes-man mitä tulee aikataulutuksiini, ja usein töideni keikkaluontoisuuksien vuoksi en oikein uskalla sanoa millekkään keikalle tai projektille ei, peläten että mahdollisuus ei toistu, tai etten tienaisi tarpeeksi. Ja tietenkin kohtuullisen kunnianhimoisena ihmisenä en halua tehdä mitään juosten kusten, vaan kun teen, teen sen kunnolla ja hartaudella. Sitä sitten väkerrän juttuja yömyöhään tai vaihtoehtoisesti lopputuloksena ei ole aikaa pitää vapaapäiviä kahteen viikkoon, kun on kiire ja juttu täytyy saada tehtyä, eikä kotona koneen ääressä työskennelty aika tavallaan ole töihin menemistä, paikkaan jossa joku voisi alkaa paasaamaan työsuojelusta. Usein vielä kun yhden jutun saa tehtyä, tilalle putkahtaa kaksi uutta. 

On taito itsessään oppia sanomaan ei. Jokaiseen ilmestyvään projektiin ei tarvitse lähteä mukaan ja välillä riittää että tekee ne turhat mutta pakolliset  jutut tarpeeksi hyvin. Tämän lisäksi usein olisi hyvä idea kylmän realistisesti napata kalenteri kauniiseen käteen ja vaan ihan puhtaasti merkata ylös milloin aikoo pitää vapaapäiviä, koska kotoa työskentelevän opiskelija-silpputyöläisen arjessa työn ja vapaa-ajan välinen viiva on aika veteen piirretty. Pitää myös oppia valikoimaan taistelunsa. Ei ole heikkoutta myöntää että "hei, ei tää juttu ollutkaan mua varten" sillä varmasti joku muu aiheesta innostuneempi tekee saman työn paremmin kuin redbullilla tankattu ja väsynyt ihminen jonka asenne on "miks mä suostuin tähän". Kannattaa vaan olla itselleen rehellinen ja miettiä mitkä on itselle ne pari kolme tärkeää juttua joihin haluaa panostaa aikaa ja jaksamistaan, ja karsia kaikki muu turha pois. Suorittajalle omanlaistaan ajankäytön minimalismia. 

Omaa aikaa ei pahemmin anneta mistään ulkopuolelta, vaan se täytyy ihan itse reippaasti ottaa. Täytyy sanoa että "mun pitää levätä", "muuten kiva, mutta mä en valitettavasti ehdi", ja "mä en ole tavoitettavissa silloin".  Ihmisillä on myöskin tosi erilaisia jaksamisen rajoja, ja ihan niinkuin kaikessa muussakin, ne omat rajat täytyy oppia tunnistamaan ja niitä tätytyy kunnioittaa. Muuten lopputuloksena on vaan ennen pitkää jonkun asteinen hermoromahdus ja loppuun palaminen, koska ihminen ei ole kone. 

On ihan yhdentekevää mitä sillä omalla ajallaan lopulta tekee, niin kauan kunhan se rentouttaa ja vie ajatukset pois asioista jotka täytyy tehdä arjen pyörittämiseksi. Tärkeintä on vaan, että on päivä tai pari viikossa kun voi vaan vaikka nukkua pitkään, käydä salilla, nähdä ystäviä, lukea kirjoja, koomata tv:n edessä ja tuijotella seiniä autuaana. Itselleni ainakin paras hermolepo on tehty ihan turhasta hömpästä. 

Miten otat omaa aikaa ja mitä teet "omalla ajallasi"? 

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

 

Suomessa taksit ovat ainakin tähän asti olleet "herrojen herkkua", ja aina vittuillaan siitä miten "kansanedustajien on helppoa huudella sieltä maksetun taksin takapenkiltä". Myöskin näin Tallinnassa asuvana kun selitän tarinaa "menin taksilla töihin tai tulin taksilla kotiin kaupasta kun satoi kaatamalla ja väsytti" aika usein katsotaan kieroon. Kyse on kuitenkin täällä lahden eteläpuolella siitä, että taksimatka on keskimäärin hinnaltaan 2,50-4 euroa Uberin ansiosta. 

Mielestäni taksien tulee olla kaikkien ulottuvilla ei vain maantieteellisesti, vaan etenkin hinnoittelunsa puolesta. Suomen aiempi taksisääntely on aiheuttanut sen, että taksit on hinnoiteltu niin tappiin, että kukaan ei uskalla kulkea taksilla kun jo sisään istuminen maksaa saman verran kuin keskimääräinen työpaikkalounas.

-Taksihan on tehottomampi tapa vähentää kasvihuonepäästöjä kuin muun julkisen liikenteen käyttö, miksi olen niin vahvasti sitä mieltä että taksit ovat hyvä juttu? Taksi on auto joka on koko ajan käytössä, kun yksi asiakas astuu ulos, toinen astuu sisään. Ainakin jos hinnoittelu on kohdillaan. Henkilöautojen matkustajamäärä työmatkaliikenteessä on keskimäärin 1,1 henkilöä. Henkilöauto on Hesarin selvityksen mukaan pysäköitynä noin 96% ajasta, ja myös edellisessä postauksessani siteeraamaan professori Salosen (Herra Salonen, tapaamme jälleen) mukaan käytössä noin 10% ajasta. Kun miettii että jos taksi liikkuu esim. sen kahdeksan tuntisen työpäivän ajan, se on jo noin 33% vuorokaudesta, olettaen että lopun ajan kyseinen auto seisoisikin parkissa omistajansa talon edessä. Kyseessä on jo huima parannus käyttöasteessa. 

Vaikka normaalilla bussilla voi kevyesti liikutella ainakin neljääkymmentä ihmistä kerrallaan ja taksilla yleensä vähemmän, bussi on toki parempi vaihtoehto isoissa kaupungeissa. Toisaalta näen taksiliikenteen kuitenkin ehkä enemmänkin vaihtoehtona henkilöautoilulle kuin julkiselle liikenteelle. Jos taksit on hinnoiteltu järkevästi, kuukauden pakollisten ja mukavuudenhaluisten matkojen Uberilla suhaaminen on halvempaa ja helpompaa kuin oman auton vakuutuksien, bensojen, korjausten ja talvirenkaiden vaihdon maksaminen. Ainakin näin täällä Tallinnassa, Helsingin tulevasta hintatasosta en ole vielä etäisestikään tietoinen. 

Vielähän muutos ei ole voimassa, emmekä tarkkaan tiedä miten se vaikuttaa taksien hinnoitteluun. Olen silti aika vakuuttunut, että vapaampi kilpailu keskimäärin pudottaa taksien hintoja ja tuo taksit lähemmäksi ihmisten arkipäiväistä elämää. Sunnuntaita odotellessa. 

-Anna 

Kuva: Leonid Mamchenkov 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Ei ole olemassa ihmistä, jolle ei tulisi hyvä mieli siitä, että tekee itselleen jotakin hyvää, oli kyse sitten siitä että käy lenkillä, sytyttää kynttilöitä tai ostaa uuden kirjan jonka on halunnut lukea jo vaikka kuinka kauan. On kuitenkin tutkittu, että ihminen saa vielä tätäkin enemmän mielihyvää siitä, että hän tekee jotain hyvää muille, ja YLEn haastatteleman asiantuntija Salosen mukaan mielihyvää saa vielä enemmän jos tämä hyvän tekeminen vaatii hieman vaivaa, ja ihminen itse on aktiivisena toimijana. Sisäinen keittiöpsykologini arvelee, että tämä taipumus varmaan johtuu siitä, että ihmislaji tuskin olisi selvinnyt kovin pitkälle evoluutiossa tekemättä yhteistyötä.

Jotenkin yllätyin kun luin aiheesta ensimmäisen kerran ylle linkatusta YLEn artikkelista, sillä jotenkin sitä suhteellisen kohtuullisesti olettaa, että jokaisen elämä pyörii sen oman navan ympärillä ja melkein kaikki mikä ei omaa napaa tavalla tai toisella kutittele olisi melko turhaa. Jotenkin että kun pitäisi valita arjessa ostaako kukkia itselle vai sukulaiselle, useimmiten ne kukat kulkeutuisivat sinne omaan olkkariin asiaa suuremmin pohdiskelematta ja olo on niistä joka tapauksessa loistava. Ilmeisesti jos kuitenkin hommaat ne kukat sille läheiselle, a) hän ilahtuu, ja b) nautit niiden tuottamasta ilosta enemmän kuin kauneudesta ja tuoksusta omassa olohuoneessasi.

Jos ei lasketa lasten ja nuorten harrastuksenvetäjiä, meillä Suomessa sekä vapaaehtoistyö että hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen ovat aika vieraasta kulttuurista. Harvempi lähtee vielä työpäivän jälkeen auttamaan kodittomia koiria tai vapaapäivänään mene jeesaamaan ruokajonon ylläpitoa. Oletan että tilanne perustuu sellaiselle järkeilylle, että kun kaikki maksavat yksiä maailman korkeimmista veroista, emme tarvitsisi hyväntekeväisyyttä, koska verojen muodossa kustannettu hyvinvointivaltio jakaa rahan jotenkin reilummin ja tehokkaammin kuin yksityiset järjestöt. Myöskin avun vastaanottaminen tuntuu ehkä neutraalimmalta kun sosiaalisten tukien ja palvelujen jakaja ja tuottaja on harmaa ja virallinen valtio tai kunta, jolla on velvollisuus antaa samantyyppinen mahdollisuus kaikille samassa tilanteessa oleville.

Elämä ei ole ihan täydellistä koskaan, ja aina löytyy kohteita joissa omaa pientä hyväntekeväisyyttään voi järjestäytyneen järjestäytymättömästi harjoittaa. Oli kyse sitten siitä että on aktiivisena osana isompaa yhteiskunnallista muutosta parempaan esimerkiksi vähentämällä lihansyöntiä tai yksityisautoilua, lupautuu viikonlopuksi koiravahdiksi tutulle jos tietää olevansa kuitenkin itse kotona,  neuvoo eksyneen näköiselle turistille tien, lahjoittaa itselle tärkeään hyväntekeväisyyskohteeseen… Maailmassa on olemassa tuhat ja yksi tapaa tehdä hyvää. On kivaa ja kaunista, että mikään pakko ei tietenkään ole, mutta vielä parempaa on tieto siitä, että se vaikuttaa yllättävän paljon omaan onnellisuuteen ja saa oman elämän tuntumaan merkitykselliseltä.

Tee niitä pieniä arjen juttuja joilla teet hyvää muille ja meille kaikille yhdessä. Maailma on hiukan parempi paikka, ja yllättäen olet itsekin hitusen verran onnellisempi.

-Anna 

Ladataan...
Ihme ituhippi

Noin puoli vuotta sitten intoonnuin hommaamaan Vestige Verdantin kasvoöljyn, ajatuksella, että kuivahkoon talvi-ihoon öljy voisi tuoda sopivan määrän kosteutta, etenkin kun edellinen päivävoide sattui olemaan finito. Vestige Verdantin öljy on tehty laadukkaista raaka-aineista; Neroli öljyä Italiasta, Patsuliöljyä Indonesiasta, Porkkanansiemenöljyä Nepalista, Tyrniöljyä Saksasta ja Arganöljyä Marokosta. Itseäni tietenkin tämän lisäksi houkutti vielä se, että kaikki öljy tulee luomutiloilta, joten tuote on jotakin mitä kutsuisin puhtaaksi. 

Öljy on todella kevyt, jopa hento, eikä se jätä rasvaista kalvoa kasvoille. Tämä on yhtäaikaa sekä plussa että miinus; talvi-ihon pelastajaksi öljystä ei ole, mutta toisaalta kesällä se sopii meikin alle todella hyvin. Talvella käytin öljyä hiukan enemmän seerumina paksumman voiteen alla, sillä siihen öljy tuntui sopivan näppärästi. Toinen mikä saa itseltäni myös hiukan kritiikkiä, on pullon kuula-mallinen levitin, josta öljyä tulee ulos aika nihkeästi, ja jos haluaa öljyä koko kasvoille järkevän kerroksen, siinä saa rullailla hiukan pidemmän hetken verran edes takaisin, enkä ole vielä löytänyt kommervenkkejä joilla öljyn saisi helpommin ulos pullosta, tai ainakin nopeammin. 

Tuote lupaa, että se tasoittaa ihon sävyä, tekee siitä kashmirin pehmeän ja antaa terveen hehkun. Tämän lisäksi tuote suojaa auringolta ja kylmyydeltä samalla kun antaa iholle kunnon boostin vitamiineja ja luomuravinteita. Valitettavasti itse en havainnut suurempaa pehmeytystä tai hehkua, koska tuote tosiaan oli sen verran keveä, ettei siitä ollut kosteuttajaksi jolla hehkua olisi ehkä saanut luotua. Tämän lisäksi mitä tulee auringolta suojaamiseen pidän tuota käytettyä ilmaisua aika riskialttiina, koska varjo, vaatetus ja aurinkosuoja suojaavat auringolta, ja jos tuotteessa ei ole suojakerroin merkintää, en menisi luottamaan sen haitallisia UV säteitä torjuviin ominaisuuksiin.

Tuotteessa olisi mielestäni kaikki ainekset olla jotakin todella loistavaa, pakkaussuunnittelu on mielestäni todella kiva, tuote on luomua luonnonkosmetiikkaa oikeasti hyvistä raaka-aineista...  Sitten kuitenkin tuo surkea levityssysteemi sabotoi muuten ainakin teoriassa todella hyvän luonnonkosmetiikan kasvoöljyn. Myöskin itseäni häiritsee ehkä jopa hiukan liikaa tuo öljyn keveys, sillä edes kesäisin suihkun jälkeen kasvojen ollessa kuivat, öljy ei tarjoa tarpeeksi kosteutta virkistävään "ah, nyt ei enää iho kiristä" -kokemukseen. 

En oikein osaa keksiä kenelle tämä olisi ihan mahtava nappituote. Mikäli tykkäät siitä, että kosmetiikkakaapissasi on todella kevyt öljy parhaista mahdollisista raaka-aineista jota ei saa ulos pullosta, tämä on sinulle ihan ykköstuote jota voin siihen tarkoitukseen suositella lämpimästi. Kuitenkin omat odotukseni valitettavasti alittuivat aika isosti. 

Oletko kokeillut tätä öljyä, tai olisiko sinulla suositella hiukan parempaa luonnonkosmetiikan kasvoöljyä? 

-Anna s

Ladataan...
Ihme ituhippi

Innostuin kirjoittelemaan miten välttää materiaalien haaskaamista jätteeksi ja etenkin maatumattomaksi jätteeksi mahdollisimman pitkälle arkielämässä. Ensisijaisesti Zero Wasten ajatuksena on tuottaa mahdollisimman vähän jätettä, ja sekin mikä tuotetaan tulisi kierrättää. Joka tapauksessa kannattaa myös huomioida, että filosofiaan liittyy myös se, että vaikka kierrättäminen on cool, silti kierrätykseenkin pantavan määrä pitäisi kaikilta mahdollisilta osin minimoida. 

Zero Waste on omasta mielestäni kiintoisaa siinä mielessä, että voi vähentää omaa vaikutustaan ilmastonmuutokseen vähentämällä omaa turhaa kuluttamistaan, mutta myöskin se on taloudellisesti kannattavaa. Onkin kiintoisaa miten iso osa Zero Waste vinkeistä joita maailmasta löytyy, kuulostavat vähän hupsuilta pennin venytys jutuilta modernin ihmisien korvaan, mutta joitakin vuosikymmeniä sitten materiaalien huolellinen loppuun kuluttaminen ennen uuden hankintaa oli selviö. Listassa on käytännön vinkkejä joilla voi vaikuttaa omaan roskantuotantoon ja pohtia omaa suhtautumista kuluttamiseen ja miettiä mikä osa omasta kulutuksesta on "turhaa". 

1. Lopeta muovisten kertakäyttöpillien käyttö. Kotioloissa pillit voi korvata joko teräksisillä tai lasisilla kestopilleillä, joissa yleensä tulee pesuun käytettävä harja pakkauksen mukana. Julkisilla paikoilla kieltäydy muovisten kertakäyttöpillien vastaanottamisesta.

2. Vaihda kertakäyttöiset takeaway kahvimukit uudelleen käytettävään kahvimukiin tai termosmukiin. Yllättävän suuri osa maailman muoviroskasta on juurikin takeaway mukien kansia. 

3.  Kanna mukana omaa kestokassia, tai vaikka paria. Huolehtimalla että mukanasi on kassi, vältyt muovikassien ostamiselta, ja ylläri pylläri tuotat vähemmän turhaa roskaa. 

4.  Kieltäydy esim. apteekissa tai vastaavassa paikassa vastaanpottamasta pikkumuovipusseja, jos tuote mahtuu ihan hyvin taskuun tai laukkuunkin. Ei ole mitään järkeä tunkea pientä tulitikkurasian kokoista askia muovipussiin, kun se suurimmalla osalla ihmisistä mahtuu taskuun tai laukkuunkin. 

5.  Valitse kaupassa mahdollisimman vähän pakattuja tuotteita. Osta esim. hedelmiä uudelleenkäytettäviin verkkopusseihin joita voi ostaa useimpien kauppojen hevi-osastoilta.  

6. Yritä ostaa tuotteita kuten esim. vessapaperia, papuja, yms. bulkissa. Mitä enemmän tuotetta on pakkauksessa, sitä vähemmän pakkaukseen suhteessa kuluu pakkausmateriaalia per tuote. 

7.  Tuo lounas kotoa omassa astiassa tai syö se työpaikkaruokalassa. Pyri välttämään jykevästi paketoituja eineksiä. 

8.  Syö ruokaa jääkaapista sen mukaan mikä on menossa seuraavaksi pilalle. Näin vältät ruokajätteen määrää. 

9.  Uudelleenkäytä "jätteitä". Esim. lasipurkeista saa kaikkea kivaa joko sisustukseen tai ihan vaan käytännön säilytykseen, ja kahvinporot voi laittaa kasveille lannoitteeksi. Käytä vanhat vaatteet riepuina siivouksessa. 

10.  Älä osta ruokaa enemmän kuin tarvitset. Jos ostat ruokaa niin paljon, että se ehtii mennä pilalle ennen kuin ehdit sen syömään, olet ostanut liikaa. Koita ostaa jatkossa osuvampi määrä. Puhdasta rahan säästöä, mutta myöskin vähennät ruoan kasvattamista turhaan. 

11.  Pyri ostamaan tavaroita käytettynä. Tästä hyvinä esimerkkeinä toimivat mm. vaatteet, huonekalut, urheiluvälineet, yms. Kun ostat käytetyn tuotteen kirpparilta, annat sille uuden elämän, etkä kuluta lainkaan neitsytmateriaaleja uuden tuotteen valmistukseen. Harkitse myös kierrätysmateriaaleista valmistettujen vaatteiden ostamista. 

12. Käytä kotiin kulkeutuvat kirjekuoret ja muut liplappuset muistilappuina ja kauppalistojen materiaalina ennen paperin kierrättämistä. 

13.  Jätä muovinen vesipullo kauppaan, ja kanna mukana omaa vesipulloasi jonka voit täyttää aina lähimmällä vesipisteellä. Säästät huomattavia summia pelkkänä veden hintana, mutta myös todennäköisemmin vältyt mikromuovilta, etkä edes tuota roskaa. 

14.  Pyydä ravintolassa tai kahvilassa aina hanavettä, vaikka tarjolla näyttäisi olevan vain pullovettä. Kaikissa ruokaa käsittelevissä paikoissa kuitenkin yleensä on hana, ja olisi erikoista että ruoka-tai kahvipaikka kieltäytyisi hanaveden tarjoilusta nykypäivänä. 

15. Vaihda tamponit tai siteet kuukuppiin. Säästät häkellyttävän paljon roskaa perus hygieniatuotteista vuodessa. 

16. Selvitä mitä voit tehdä itse kotona. Esim. leipominen, pienviljely, ja omien kosmetiikkatuotteiden kotioloissa väsääminen vähentävät tuottamaasi pakkausjätemäärää. 

17. Harkitse sopisivatko kestovaipat talouteenne normaalien kertakäyttöisten sijaan. Kestovaipoja käyttämällä säästäisitte kokonaisen n. 5000 kakkavaipan vuoren pikkulapsiaikana, jonka lisäksi perus markettivaipat ovat yllättävän tyyriitä. 

18. Kun ostat tuotteen, selvitä miten sen pakkauksen voi kierrättää, pakkauksista yleensä löytyy lakisääteinen kierrätysmerkintä. Kierrättämällä tuottamasi jätteen, oli kyse sitten metallista, paperista, lasista tia muovista, vähennät tuottamaasi puhtaan jätteen määrää huomattavasti. 

19. Pyri ostaamaan pakkaamattomia palasaippuoita normaalien geelimäisten pullotettujen saippuoiden sijaan. Ostamalla saippuan valmiiksi veteen liotettuna maksat käytännössä veden ja pakkauksen painosta ja niiden liikuttamisesta. 

20. Pese vaatteet vasta kun ne ovat oikeasti likaisia sen sijaan että lykkäisit ne koneeseen jokaisen käytön jälkeen. Usein pelkkä tuulettaminen riittää, ja tällä tavoin säästät vettä, pseuainetta, sekä vaatteen materiaalia ja vaate kestää kauemmin käytössä. 

21. Kun jotakin hajoaa, selvitä ensin voiko sen korjata. Elämme vähän oudossa maailmassa siinä suhteessa, että usein on suhteellisesti halvempaa ostaa "turhaan" kokonaan uusia asia kuin korjata vanha. 

22. Tilaa nettipankista e-laskut paperilaskujen sijaan. Säästät turhaa paperia, mutta tieto maksettavasta päätyy varmemmin perille kuin postitse, jonka lisäksi elämää helpottaa etenkin mahdollisuus esim. asettaa e-laskut automaattisesti maksettaviksi vaikka palkkapäivän tuntumassa. 

Tuliko mieleen lisävinkkejä? Kerro kommenteissa! :) 

-Anna 

 

Pages