Rutiinit ovat arjen minimalismia

Ihme ituhippi

 

Rutiinin ei tarvitse olla mikään hohdokas kombo joogaa, meditaatiota ja vihersmoothieta kuten aina välillä huomaan ajattelevani, vaan ihan puhtaasti sitä, että tekee aina samat asiat samassa järjestyksessä. Arki on virtaviivaisempaa kun tietää että on joku järjestys missä asiat tekee. Itse saan siitä myös jotain mystistä jännää turvallisuuden ja kodikkuuden tuntua, vaikka se omalla tavallaan kuulostaakin tylsältä. Positiivisena puolena on myös, ettei tarvitse pahemmin jäädä filosofoimaan ajankäyttöään kun vaan ottaa ja tekee aina samat asiat samalla tavoin. 

Aamuisin herään, käyn sängyssä läpi instagramin ja päivän lehdet, juon lasin vettä, vien koiran ulos, käyn suihkussa, laitan hiukset, meikkaan, puen päälle, keitän kahvia ja istun alas tutkimaan onko yön aikana tullut viestejä ja jos ei jatkan lukemista, siivoan tiskipöydän. Sitten vaellan ratikkapysäkille töihin tai kouluun. Iltaisin tulen kotiin, makaan puolituntia sohvalla, höpöttelen päivän kuulumiset, vien koiran ulos, syön, katson tv:tä tai luen, hoidan tiskit ja vien roskat sekä koiran ulos, pesen kasvot ja hampaat ja menen nukkumaan. 

Muistan yhä joltakin aikoja sitten käydyltä organisaatiopsykologian kurssilta opetuksen, että ihmiset jotka vihaavat aamuja, vihaavat aamuja vain siksi, että heille ei ole muodostunut rutiinia joka varmistaisi aamun sulavan kulkemisen, joten asioita sattuu ja tapahtuu ja aina on vähän kiire ja stressi ja se inhottaa. Ymmmärrän tämän näkökannan täysin. Itseäni inhottavat aamut lähinnä silloin jos en ole nukkunut tarpeeksi vaan olen pohjattoman väsynyt ja aamu alkaa rutiinistakin huolimatta hiukan tahmeasti ja kahvistakin on vain rajallinen määrä boostia uuteen päivään. 

Suosittelen lämpimästi jonkunnäköistä oman arjen rutiinien tarkastelua, sillä se ehkä avaa silmiä siihen omaan arkeen ja mikä siitä tekee hyvää. Kun on listannut asiat jotka ovat joko nopeita peräkkäisenä litaniana suoritettavia juttuja, sinne väliin saa myös ujutettua juttuja jotka ovat itsestä kivoja tehdä. Itse esim. tykkään tulla töihin hiukn aiemmin, jotta ehdin ihan rauhassa hakemaan kahvia ja lukemaan päivän lehdet paikan päällä, eikä tarvitse olla huolissaan tulenko olemaan myöhässä jos jämähdän kotiin liian pitkäksi aikaa lueskelemaan ja ratikka ei tulekaan sormia napsauttamalla vain pysäkille ilmestymällä. 

Elämään kuuluu se, että aina välillä sattuu ja tapahtuu, eikä rutiinikaan pelasta sitä, jos eräänä aamuna onkin shampoo ja hammastahna loppu, päällesi suunnittelemat mukavat farkut ovatkin pyykkikorissa vaatekaapin sijaan, kaadat kahvit päällesi valkoiselle paidalle, ratikka ei kulje liikenneonnettomuuden vuoksi ja taksikin on myöhässä. Sellaisia hetkiä kun kaikki menee suoraan sanottuna perseelleen sattuu itse kullekin aina välillä. Niiden kohdalla on kuitenkin helpompi hengittää syvään ja laskeskella takaperin miljoonasta alaspäin, kun tietää että kyse on poikkeustapauksesta ja normaaleina päivinä asiat yleensä rullaavat omalla painollaan. Sen jälkeen sitten voi analysoida josko omassa toiminnassa olisi pitänyt muuttaa jotakin ja tehdä jotain paremmin.  Esimerkiksi ottaa rutiiniksi kauppalistaan tuotteiden kuten shampoon ja hammastahnan lisääminen heti kun ne ovat loppu. Tarkastaa huomisen vaatteet jo illalla ennen nukkumaanmenoa. Kiirehtiä ja häseltää vähemmän niin kahvitkaan eivät sinkoile pitkin poikin ja aiheuta lisätyötä. Lähteä aiemmin sinne pysäkille odottelemaan siltä varalta että syystä X jotain on sattunut ja normaalisti kohtuullisen luotettava julkinen liikenne ei toimikaan. 

Kyse on pienistä jutuista joista syntyy rutiinien meriä. Usein sitä tekee juttuja jotka ovat tosi huomaamattomia ja kumpuavat jostain selkärangasta, eikä niitä välttämättä miellä rutiiniksi juuri sen takia että niihin omiin tapoihin on niin tottunut. Kuitenkin ne auttavat kantamaan jokapäiväistä elämää helpompana eteenpäin. Uskon myöskin siihen, että vaikka rutiinia ei olisikaan, uusia juttuja pystyy oppimaan ihan missä iässä vain, ja kyse on vain halusta. Koko rutiinien pointti on mielestäni torjua tylsällä pienellä vaivannäöllä jotain isompaa, vaivalloisempaa ja ikävämpää. Kun pesee hampaat aamuin illoin ei tarvitse jännittää hammaslääkäriä ihan yhtä suurella kauhulla, kun ostaa lisää shampoota ei tarvitse mennä töihin hiukset rasvaisena, jne. jne. 

Tällä hetkellä opettelen muodostamaan itselleni säännöllistä liikuntaa rutiiniksi, joka myöskin on ihan kiintoisa projekti. Olen siinä mielessä liikunnallinen, että nautin hikoilusta ja kovasta treenistä, mutta yleensä käyn salilla vuodesta noin kuusi kuukautta ja ne toiset puoli vuotta makaan kotona "kun on niin kova kiire" tai vaihtoehtoisesti opiskelijabudjetista ei aina löydy rakoa salikortin hankkimiseen. Joka tapauksessa uskon että tasaisten rutiinien avulla muodostetaan jatkuvuutta, ja niiden avulla on helppoa pyrkiä olemaan parempi versio itsestään, sekä lievittää elämän kaoottisuutta ja olla askelta lähempänä sitä omaa zen tilaa, jossa koko olemus on tasapainossa eikä stressi paina ihan niin pahasti takaraivossa.  

Millaisia rutiineja sinulla on, tai millaisia asioita haluaisit muodostaa rutiineiksi? 

-Anna 

Kuvat: Flickr; Mechie Choa Yu, Monmouth Coffee London ja purplekey070408, Time 

Kommentit

Oili / Ajatuksia Saksasta (Ei varmistettu) http://ajatuksiasaksasta.blogspot.com

Arki on mielestäni huomattavasti sujuvampaa, kun sen osaksi saa toimivia rutiineja. Mä teen yleensä aamupalan jo valmiiksi jääkaappiin odottamaan (siis pilkon hedelmiä, joiden sekaan laitan aamulla jogurttia, kaurahiutaleita ja pähkinöitä) ja yritän myös siistiä kämppää sitä mukaa, kun sotkua tulee. Aamujen sujuvuutta kasvattaisi vielä vaatteiden laittaminen valmiiksi illalla, yritän sitä sitten kun palaan takaisin töihin äitiyslomalta. Myös liikunnan saaminen rutiiniksi olisi ehdottoman hyvä juttu, mutta se on toistaiseksi jäänyt täysin suunnittelun asteelle...

Ihmeituhippi
Ihme ituhippi

Kämpän siistiminen sotkun tulon mukaan on muuten yksi asia jonka itse koen helpottavan elämää ihan järjettömän paljon. Sitten kun siivouspäivä viimein tulee, ei tarvitse käyttää tunti tolkulla aikaa siihen että ihmettelee tiskivuorta ja juoksee laittamassa tavaroita oikeille paikoilleen, vaan voi ihan tosissaan keskittyä siihen että imuroi, pesee lattiat ja hoitaa muut siivouspäivään kuuluvat jutut. Menee hurjan paljon ripeämmin :) 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla odottaa aamupala jääkaapissa valmiina ja syön sen vasta töissä, jotta voin rauhassa syödä ilman hoppua. Kotona juon pari isoa vesilasillista ja tyyliin banaanin, etten ihan pyörry työmatkalla. Vaatteet katson edellisenä päivänä valmiiksi tuolin selkänojalle ja meikkivälineet odottavat puhtaina ja järjestyksessä vessan hyllyllä. Välillä väsyttää hitokseen, mutta silloin on huojentava tietää että kaikki on valmiina odottamassa.

Ihmeituhippi
Ihme ituhippi

Itsekin tykkään mieluummin syödä aamupalan vasta töissä, niin saa rauhassa keskittyä siihen, eikä tarvitse enää kiirehtiä ja miettiä "Onko aikaa napata banaani vai pilkkoa omena ja muistinko avaimet ja myöhästynkö bussista?" Itsellä on vielä sparrattavaa vaatteiden illalla valmiiksi laittamisen kanssa, sillä se on enemmänkin sellainen tärkeitä päiviä edeltävä juttu kuin arkinen tapa, vaikka se voisi todella nopeuttaa aamun sujumista kun ei tarvitsisi metsästää että missä juuri se ajattelemani hame on, ja olenko taas unohtanut hankkia ehjiä sukkahousuja. :) 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.