Ladataan...
Ihme ja kumma

Liekö tämä yksinkertaisesti naisten ongelma, mutta jatkuva asioiden analysointi vie kyllä järjen. Olen pyrkinyt pääsemään moisesta eroon tietoisesti, silti alitajuisesti sitä teen. Se tunne, kun makaat väsyneenä sängyssä ja olet valmis nukahtamaan - PAM! E-hei, nyt mitään nukuta - nyt analysoidaan syvällisesti kaikki mahdollinen ja vähän mahdottomiakin.

Joskus asiat vaan menee niin luihin ja ytimiin, että ne pitää pilkkoa pikkiriikkisiin osiin ja eritellä - ihan vain siksi, että voi ne sitten omassa pikku päässään järjestellä uusiks täysin väärin ja sotkea koko homman. Koska kyllähän pelkkä "hei" voi tarkoittaa mahdollisesti jotain muutakin kuin tervehdystä, eikö?

Ei paljoa naurata, vaikka oikeastaan naurattaa. Whatever. Aivot, olkaa hiljaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ihme ja kumma

Edellisestä postauksesta kaksi vuotta. On siis aika pikakelata, mitä tässä välissä on tapahtunut.

Minusta on tullut äiti pienelle tytölle (huomenna prinsessa kokonaiset 1v8kk). Aloitin uuden harrastuksen, nuorkauppakamaritoiminnan, joka täyttää kalenteriani tasaiseen tahtiin ja saan vaikuttaa omalla tavallani yhteiskunnallisiin asioihin. Plussana tietysti mahdollisuus tutustua upeisiin samanhenkisiin ihmisiin. Mikäs sen parempaa. Aloitin opiskelut (Saksien menestykseen, hiusyrittäjille suunnatut liiketalouden opinnot) oppisopimuksella omassa yrityksessä viime talvena.

Olen matkustellut kotimaassa ja ulkomailla, ollut tekemässä hiusnäytöstä, todistanut ystävieni onnea lasten ja parisuhteiden muodossa.

Täytin KOLMEKYMMENTÄ. Luulin, että se olisi ollut suurikin kriisi, mutta eihän se ollut. Ilmeisesti minusta tuli tasapainoisempi lapsen myötä tai sitten kriisi siintää jossain tulevaisuudessa, mikä on aika pätevä vaihtoehto.

Olen oppinut tekemään monta asiaa yhtä aikaa kiitettävän hyvin. Niin kuin aiemmin jo epäilinkin, äitiys tuo tullessaan supervoimia. Tai ainakin se pakottaa ne esiin, jos ei muuta. Supersankarin viittaa odotellessa.

Olen päätoimisesti siis kotiäiti, mutta en ole eläessäni ollut kiireisempi kuin nyt. Onneksi minulla on maailman paras aviomies ja upeat vanhemmat sekä appivanhemmat, jotka mahdollistavat vaikuttavat harrastukseni.

Summa summarum, muutamaan lauseeseen on vaikea lyödä kahta vuotta, mutta pääpiirteittäin se on kaikki tässä.

Olen onnellinen. Ja välillä toki ärsyttääkin, mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Kirjoitan toivon mukaan aina silloin, kun on jotain sanottavaa - oli se sitten hyvää tai huonoa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ihme ja kumma

Sitä ollaan todellakin syksyssä. Epävakainen sää, ei tietoa, mitä kummaa päällensä laittaa aamulla, kun on kylmä silloin ja päivällä kuuma. Puista näkee syksyn parhaiten, vihreys häviää ruskan väriloistoon.

Sitten se iskee, tietoisuus siitä, että kesä on ohitse. Onneksi on se kaunis, kirkas tähtitaivas, joka lohduttaa.

Sisätiloissa on ihanaa loikoilla peittojen alla lämmin kaakaokuppi kämmenissä. Hyvä kirja tai elokuva kruunaa syysillan.

Syksy on omenoiden aikaa ja omista puista sen verran kivasti omenoita tulee, että saa monet kaura-omenapaistokset tehtyä. Ei ole mitään niin hyvää syksyllä. Paitsi vispipuuro tuoreista puolukoista.

Neljästä vuodenajasta on paljon hyötyä, vain yksi vuodenaika on sellainen, mistä en pidä - talvi. Ehkä tuleva sen muuttaa, koska rakkain asia maailmassa tullee silloin ensimmäisen kerran silmänsä avaamaan ja rääkäisemään keuhkojensa kyllyydestä. Silti suurin rakkauteni on kesä, syksy hyvänä kakkosena.

Nyt siis nauttimaan syksystä ja sen antimista!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ihme ja kumma

Minä ja maha

mennään tänään katsomaan ensi-iltaan Sofi Oksasen kirjaan perustuvaa Antti Jokisen ohjaamaa Puhdistus-elokuvaa ja seuraksemme tulee ihana serkkutyttöni.

Luvassa on siis jonkinmoinen puhdistus itsellekin, kun arvosteluja ja kirjan lukeneena voi melkein vannoa, että nessuja menee.

Kyllä hyvät itkut silloin tällöin tekee vallan hyvää ihmiselle.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ihme ja kumma

Sunnuntait on yleisesti mukavia päiviä, leppoisia ja kiireettömiä. Tämä ei tee poikkeusta siihen.

Huonosti nukuttu yö alla, mutta pari tuntia ulkoilmassa ihmettelemässä uutta frisbeegolf-rataa teki ihmeitä. Ehkä sillä ulkoilmassa nautitulla kahvikupillisellakin oli oma osansa, kun en yleensä kahvia juo.

Sitten kotiin syömään ja katsomaan formuloita, viimeisen reilun tunnin olen viettänyt Robert Pattinsonin ja Reese Witherspoonin parissa, Water for Elephants-elokuvaa katsellen. Tälle illalle olisi vielä luvassa BB Talk Show ja nauhalle menevä Anthony Bourdain maailmalla. Suomi-jakso tulee ulos tänään.

Huomenna taas työmaalle ihmettelemään ihmisten hiuksia.

Ensi viikolla luvassa myös pakollinen kamaluus eli passikuva. Jokaikinen epäonnistuu niissä, minä ehkä kaikista eniten - ei minkäänlaista kuvauksellisuutta. Sitä pilalle mennyttä kuvaa pitäisi sitten katsoa useampi vuosi taas putkeen. Mukavaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Ihme ja kumma

Kanavasurffaava mieheni eksyi vahingossa kanavalle, jossa näytettiin ohjelmaa Curiosity: Life before birth. Lyhyesti siis sikiön kehitys munasolun kohtaavasta siittiöstä lapsen syntymään.

Vaikka sitä on hyvin tietoinen, kuinka ihmeellistä tämä kaikki on naisen kehossa niin vasta nyt sitä oikeasti ymmärtää, miten IHMEELLISTÄ tämä kaikki on. Todellakin elämän ihme ja se kaikki tapahtuu tässä kropassa. Huisia.

Ällönlälly warning. Miehestä on tullut kirjaimellisesti odottava isä. Vatsantaputukset ja sivelyt ovat arkipäivää sekä selkeä asioissa taipuminen. Alkuun kyllä meni muutama viikko miehellä sulatella asia, mutta viimeistään se ultrakäynti teki kaiken kovin todelliseksi. Sitten tää alati kasvava kumpu antaa muistuttaa meille molemmille, kuinka todeksi kaikki on tulossa - päivä päivältä lähemmäs.

Odottavan aika on pitkä. Sen voi allekirjoittaa. Viimeiset viikot tosin ovat verkkaisen sijaan viuhuneet eteenpäin - uskomatonta, että pian on syyskuu.

Share
Ladataan...

Pages