K-k-k-kammo
Oon sujuvasti vältelly sitä jo useamman vuoden. Edellisestä kerrasta taitaa olla kymmenisen vuotta, ylikin. Tässäkin se jälkiviisaus todennäköisimmin iskee. Olis ja olis, itseään piiskaa päivästä toiseen.
No olis joo pitäny hiukan aikasemmin, mut minkäs teet.
Lauantaina heti aamusta se alkoi. Sietämätön kipu. Ei tahtonut auttaa särkylääke, ei ees se, mitä saa reseptillä... Niinpä kirosin typeryyttäni ja saamattomuuttani, mut eipä tuokaan kipua poistanu.
Sunnuntai menikin sitten kivuttomassa tilassa, mut piru jos menit vahingossa sörkkimään niin johan rupes vihlomaan taas.
Se on se viisuri, ylhäällä vasemmalla.
Hammaslääkäriin ensi tiistaina, ties kuinka iso remontti edessä. Onneksi tällaiselle kroonista hammaslääkäripelkoa potevalle se on ihan pala kakkua. Sykkeet oli aivan jäätävät jo puhelinta näpytellessä, itse tilanteessa todennäkösesti sykemittarit paukkaa erroria.
Ehkä tosta kammosta pääsee irti, kun nyt kokeillaan yksityinen puoli - kammot ovat kuitenkin sieltä julkisen puolen näpertelystä ja pääasiassa viime vuosituhannen puolelta...
Kommentit
Tsemppiä kammoon! Itse pääsin hammaslääkäritraumoista (ainakin osittain) vaihtamalla yksityiselle lääkärille, joka on tosi mukava ja lempeä tyyppi. Suosittelen siis sitä, jos vaan talous antaa myöden. Pian on vuositarkastus ja odotan kauhulla, mutta yritän miettiä, että aprin viikon päästä koko homma on ohi :)
Itse olen joutunut koko nuoren ikäni ramppaamaan hammaslääkärissä niin oikomisen, reikien kuin viisaudenhampaidenkin takia. Itse olen pikku hiljaa tottunut hommaan eikä enää kovin paljoa jänskätä istua hammaslääkärin tuoliin, mutta aina se vähän sykettä nostaa. Kannattaa reilusti mainita pelosta ja pyytää lääkäriä kertomaan toimenpiteestä kunnolla ennen, jos siis pelottaa että mitä kaikkea sinne suuhun tungetaan yms. Tukalimmat olot on ollu kun suussa on niin miljoona härpäkettä yhtä aikaa eikä tiedä miten päin olisi tai hengittäisi.
Anna, pelosta johtuen päädyinkin yksityiseen. Mieluummin maksan enemmän kuin kärsin peloista liikaa. Kiitos tsempeistä!
Manuu, Yritän muistaa mainita tuosta pelostani heti, kun sisään astelen. Onneksi olen hieman tottunut noista peloista kertomiseen, kun kärsin myös melko pahasta piikkikammosta eli labrassa verikokeissa käyminen on yksi suurimpia pelkoja.
Hyvä kuitenkin tietää, etten ole näitten pelkojeni kanssa yksin. :) ehkäpä opin jopa sietämään hammaslääkärissä käymistä. ;)
Kommentoi